Yleistä keskustelua musiikista ›

Sun-Ra, Edward Vesala - Live at Groovy LP muistaakseni vuodelta 1981.

kylläpä tuo Mr. Bunglen Disco Volante muutaman kuuntelukerran vaati avautuakseen. ja voi olla että sitä joutuu kuuntelemaan vielä jonkin aikaa että avautuu kunnolla. ja kylläpä mars voltan frances the muten psykedelia kohtauksissa on jonkin verran sulateltavaa, vaikka nyt muuten on suhteellisen helposti aukeavaa taidetta.

Dillinger escapeplan on kyllä sellasta musiikkia että se ei VOI avautua kenellekkään ykösellä..
 
Todellakin.
 
Meshuggahin Chaosphere on myös sellainen levy joka ei tahdo kunnolla aueta niin millään. Tulee koko levyn kuuntelemisesta erittäin ahdistunut ja vaikea olo, välillä tekisi mieli hyppiä seinille. Kreisi musik.

Ville Leinosen Valumon levyt ja Suudelmitar on kyllä semmosia että ei meinaa avautua ollenkaan, mikä voi olla aika kummallsta. Mutta en aio luovuttaa, ehkä ne vielä joku päivä iskee tajuntaan, niin ainaki toivon... :)

YUP:n koko tuotanto.
Arcturus - La Masquerade Infernale
 
Arcturus tuntui aluksi täydeltä p*skalta, mutta kun tarpeeksi kuunteli, se muuttui nerokkaaksi levyksi.

Yrittäessäni ymmärtää Roger Watersin valtakauden Pink Floydia lukkiuduin pariksi viikoksi maaseudulle mukanani koko siihenastinen Pink Floydin tuotanto. Loppuviikolla musiikki alkoi jo muodostaa selkeitä viestejä.
 
Kuuntelit levyt tietysti sekä etu- että takaperin.
 
:)

Minä en rehellisesti sanoen ymmärrä tätä koko konseptia. Kaikki levyt on tähän mennessä auenneet ihan eka kuuntelulla.

No tähän mennessä kaikki Neurosiksen levyt mitä olen kuullut oin vaatinut suhteellisen paljon kuuntelua, että on auennut.

Minä en rehellisesti sanoen ymmärrä tätä koko konseptia. Kaikki levyt on tähän mennessä auenneet ihan eka kuuntelulla.
 
se on kyllä jo kummallista, minusta kun tuntuu siltä, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä kauemmin pitää levyjä kuunnella.

se on kyllä jo kummallista, minusta kun tuntuu siltä, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä kauemmin pitää levyjä kuunnella.
 
No minä olen vasta 34. Että jos ne aivot siitä sitten vanhemmiten hidastuvat. ;)

No minä olen vasta 34. Että jos ne aivot siitä sitten vanhemmiten hidastuvat. ;)
 
näin saattaa olla. minä tosin olen vasta 22, mutta eipä se aivojen freesiys aina ikää katso.

se on kyllä jo kummallista, minusta kun tuntuu siltä, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä kauemmin pitää levyjä kuunnella.
 
Mulla menee toisinpäin. Mitä enemmän kuulee erilaista ja samalla rönsyilevääkin musiikkia, sen helpommin uudet tuttavuudet avautuvat. Häiritsee jopa, kun esim. YUP:n uutukainen kaikista puheista huolimatta oli jo miltei täydellisesti muistissa parin kuuntelun jälkeen.

Mulla menee toisinpäin. Mitä enemmän kuulee erilaista ja samalla rönsyilevääkin musiikkia, sen helpommin uudet tuttavuudet avautuvat. Häiritsee jopa, kun esim. YUP:n uutukainen kaikista puheista huolimatta oli jo miltei täydellisesti muistissa parin kuuntelun jälkeen.
 
hmm...mä oon kelannu että mulla se johtuu siitä, että mitä vanhemmaksi varttuu niin on paljon enemmän kaikkia juttuja mihin pitää keskittyä; on laskuja ja lainaa hoidettavana, pääsykokeisiin pitäisi lukee ja kissanhiekka vaihtaa ja imuroida ja käydä töissä ja nukkuakkin siinä välissä... jos ymmärtänette; ei ole enää niinkuin ala-asteella, että kun koulusta pääsi joskus klo 13:00 ja läksyt oli tehty klo 14:00 niin oli pelkkää aikaa duunailla omia juttuja ja kuunnella musiikkia, ei mitään muuta mietittävää.

Venetian Snaresin levy Rossz Csillag Alatt Született vaati vähän enemmän kuuntelemista.

Kaikki levyt on tähän mennessä auenneet ihan eka kuuntelulla.
 
Minulla taas on niin, että aukeaa toisella kuuntelukerralla tai sitten ei ollenkaan. Eli ts. on huono levy. Eka King Diamond -levyni (Them) taisi olla ainoa, joka aikoinaan vaati muutaman kuuntelukerran. Oli vähän vaikea kuunnella kun nauroin lattialla.

Mä "ymmärsin" Wigwamin Nuclear Nightclubin vasta kolmannella kuunteluyrityksellä, mutta kyllä kannatti!
 
Mulle taas Nuclear Nightclub avautui jo ekalla kuuntelukerralla, kun taas Being vaati jo muutaman kierroksen enemmän.
 
Toinen itselleni vaikeammin avautuva tapaus on Yesin Relayer: olen pyörittänyt tuota vinyyliä levylautasella varmaan sata kertaa, eikä se ole oikein avautunut vieläkään. Toisille tämä levy taas näyttää kolahtavan välittömästi.

Mulle taas Nuclear Nightclub avautui jo ekalla kuuntelukerralla, kun taas Being vaati jo muutaman kierroksen enemmän.
 
Toinen itselleni vaikeammin avautuva tapaus on Yesin Relayer: olen pyörittänyt tuota vinyyliä levylautasella varmaan sata kertaa, eikä se ole oikein avautunut vieläkään. Toisille tämä levy taas näyttää kolahtavan välittömästi.
 
Varmaan mullekkin se olisi avautunut ekalla kerralla, jos sitä nyt olisin kokeillut. Ekan kerran kokeilin 13 vuotiaana, toisen kerran 15 vuotiaana, ja kolmannella kerralla 17 vuotiaana se aukesi.

Captain Beefheart & His Magic Band: Trout Mask Replica kuuluu tuohon sarjaan, kuulin sen ekan kerran 15-vuotiaana; vanhempien eron jälkeen se LP oli faijalta jäänyt hyllyyn ja levyn outo kansi houkutti laittamaan sen levylautaselle pyörimään. Eka reaktio oli "What The F...??" mutta sittemmin olen ostanut sen kahteen kertaan itselleni, sekä vinyylin että CD:n. Kuuluu nykyään henkilökohtaiseen aution saaren top 10-levystööni.

hmm...mä oon kelannu että mulla se johtuu siitä, että mitä vanhemmaksi varttuu niin on paljon enemmän kaikkia juttuja mihin pitää keskittyä; on laskuja ja lainaa hoidettavana, pääsykokeisiin pitäisi lukee ja kissanhiekka vaihtaa ja imuroida ja käydä töissä ja nukkuakkin siinä välissä... jos ymmärtänette; ei ole enää niinkuin ala-asteella, että kun koulusta pääsi joskus klo 13:00 ja läksyt oli tehty klo 14:00 niin oli pelkkää aikaa duunailla omia juttuja ja kuunnella musiikkia, ei mitään muuta mietittävää.
 
No juu, mutta kun kuuntelen uuden levyn ensimmäistä kertaa korvakuulokkeilla, en sitä kuunnellessani ajattele lainanmaksuja tai kissanhiekkaa vaan keskityn itse levyyn. Nuorempana pikemminkin saattoi vaikeamman musiikin parissa keskityskyky herpaantua.

Pitäisköhän meikäisen sittenkin kuunnella se st Anger uudestaan? Kuuntelin levyn pari kertaa läpi ja olin tosi pettynyt.
 
Kuuntele ihmeessä. Muista kuitenkin se tosiasia, että paskasta ei saa sisäfilepihviä sitten millään, vaikka voissa paistaisi ja tekisi herkullisen kermakastikkeen lisukkeeksi.