Yleistä keskustelua musiikista ›

...ja lisättäköön tuohon edelliseen, että eihän tuo asennevamma koske pelkästään soittajia, vaan kuten joku jo mainitsikin, kunnon duunariasenne on valitettavasti vähän häviämässä.
 
Erikoisosaajia riittä ja oma arvo kyllä tunnetaan ja osataan hinnoitella, mutta normaali duunit ei nykyajan erikoisosaajille maistu. Miksi pitäiskään, kun on annettu kuva, että johtajia teistä tulee...

Tällä alalla menestyminen vaatii usein ns. yksityisyritäjän taitoja ja koulutuksessa tämä täytyisi vahvemmin huomioida.

Tällä alalla menestyminen vaatii usein ns. yksityisyritäjän taitoja ja koulutuksessa tämä täytyisi vahvemmin huomioida.
 
Nimenomaan, ja jo koulutukseen hakeutuessa olisi syytä tuota asiaa painottaa. Ja kouluja perustettaessa ja opiskelupaikoista ja oppilasmääristä päätettäessä.

Kun musiikki (rajataan se nyt koskemaan pop-musiikkia, kuten on ollut meitsin perimmäinen tarkoitus, klasariukothan ja-akathan voi saada virkoja orkestereista tms.) on mielestäni niitä harvoja aloja, joissa voi olla todella hyvä ilman mitään formaalia koulutusta, jos näin ei olisi, niin showbisneksen uranuurtajat eivät olisi niitä, joita nyt ovat. Ja silti kouluista valmistuu (tai ainakin opiskelun aloittaa) soittajia jotka eivät sitten ole sen kummoisempia ukkoja kuin kukaan muukaan, monella jopa perusasiat täysin kateissa.
 
Ihan pakko on kyllä sanoa, että ei se klasariukoilla ja -akoillakaan ihan ilmoitusasia tuo virkojen saanti orkestereista ole ("Moi! Mä tuun teille töihin..."). Vähän riippuu instrumentista toki, mutta kyllä esim. puhallinpuolella ovat avoimet paikat aika harvassa. Monella valmistuneella klasaripuolen muusikolla on uran alkupuoli opettamista vähäisillä tuntimäärillä eri kansalaisopistoissa ja vastaavissa, vaikka niinpä se kyllä taitaa olla kevyelläkin puolella. Tämä ihan vain välihuomautuksena.
 
herra Jazzmies ansiokkaasti valaisi meitä koulutuksen yleissivistävästä ja syrjäytymistä estävästä merkityksestä, mutta mä vaan oon jyrkästi sitä mieltä, että useimmilee (itse tapaamilleni) soittajille paljon yleissivistävämpää olis elämän realiteettien opettaminen, tapahtukoon se vaikka sitten jonkun kuljetusliikeen apukuskina.
 
Aivan! Paljon mieluummin katselen bändissä huonompaa soittajaa ja "sivistymättömämpää" kaveria, joka tekee hommia eikä pelkää tarttua roudauslaatikon kahvaan, kuin korkealentoista virtuoosiprimadonnaa, joka odottaa muiden tekevän kaiken.

Ihan pakko on kyllä sanoa, että ei se klasariukoilla ja -akoillakaan ihan ilmoitusasia tuo virkojen saanti orkestereista ole ("Moi! Mä tuun teille töihin...").
 
Jep, tarkoitinkin että poppareilla on tosi harvoin edes mahdollisuutta mihinkään vakkariduuniin soittopuolella. Oikeastaan olen ihan pihalla klasarikuvioista, mutta muistinpa, että siellä voi olla ihan virkojakin esim. kaupunginorkestereissa tai esim. RSO:ssa.
 
Aivan! Paljon mieluummin katselen bändissä huonompaa soittajaa ja "sivistymättömämpää" kaveria, joka tekee hommia eikä pelkää tarttua roudauslaatikon kahvaan, kuin korkealentoista virtuoosiprimadonnaa, joka odottaa muiden tekevän kaiken.
 
Niin, enkä oikeestaan edes tarkottanu mitään primadonnia, jotka ei periaatteesta roudaa, vaan ihan semmosia ukkoja, joilla ei oo aavistustakaan siitä keikkailuprosessin kokonaiskulusta.

Tosta yksityisyrittäjyydestä ja vaikkapa bisneshenkisyydestä. Olen ollut havaitsevinani että tuollainen on viime aikoina lisääntynyt.

Monta kertaa on vastaan tullut sliipattuja muusikkoja, joilla on mainosalan sanastot hallussa ja hieno "business plan"...menee pitkään ennenkuin varsinaisesta musiikista tulee puhe...ja nettisivuthan on tietysti ihan viimesen päälle ja resumessa on mittava lista laitteista, joita hallitaan.

On tietysti hienoa että homma ammattimaistuu ja tulee koko ajan tuoretta ja osaavaa jengiä. Usein jopa asenne on tavallaan kohdallaan.

Mut silti, ei prkl! Jos ainoa motiivi tehdä musiikkia on raha, niin ollaan kyllä skutsissa...ja syvällä. Jos siihen musiikkiin ei ole mitään intohimoa ja pakottavaa tarvetta tehdä, niin helvetin paljon parempi valinta on ihan vaikka ryhtyä insinööriksi tai ekonomiksi...tai mennä vaikka reality-TV:seen...

JA yllättävän usein nää sliipatut tyypit ei kyllä välttämättä ole edes pärjänneet. Vähät ideat ja lahjattomuus paistaa läpi ja homma ei pelitä. Musiikintekoon ja siinä menestymiseen tarvitaan mun mielestä useimmiten se yksi vinksahtanut bitti, joka ajaa eteenpäin...ja tarve tehdä hyvää musaa. Ja usein sitä rahaa tulee enemmän sillon ku sitä ei ahnehdi.

No joo... on se kyllä klasaripuolella tilanne melkein yhtä huono kun popparipuolella, mitä tulee noihin vakivirkoihin. aikomoinen onni jos saa jostain hyvän orkesteriviran... Huh, on se rankkaa.