Yleistä keskustelua musiikista ›

Yleistämistä on joissain määrin pakko tehdä (ja kaikki sitä tekevätkin), jotta maailmasta tulisi joissain määrin järkevä ja ymmärrettävä. Jos yleistetään, ei kukaan silti ole sanomassa etteikö poikkeuksiakin olisi.
 
Mut jos yleistys on iha päi vittua?
 
Vai ootkos sääki näitä jotka tietää mielestään totuuden? Jos olet, niin lopetetaanpa tähän. Moi!

Ei se määrä vaan se laatu (laadulla en tarkoita hintaa). Mulle tällähetkellä riittää yksi kitara. Les paul olisi kiva koska: a) sen soundi on jotain ihan muuta kuin nykyisen kitarani b) se on h*lvetin tyylikkään näköinen. Tuokaan ei ole välttämättömyys. Toista kitaraa tarvisin sitten kun taas on bändi, ihan käytännön syistä. Ei tarvitsisi raahata kitaraa aina reenikämpän ja kodin väliä.
 
Naisia tuskin saa kitaroiden/minkätahansa määrällä, ellei naisella sitten satu olemaan sama kiinnostuksen kohde ja sen kautta sitten aletaan jauhamaan paskaa.

Erilainen tuntuma ja soundi. Itselläni tosin vasta 2 kitaraa: Cort CL200 jonka ostin kun piti saada joku keppi. Hyvin pelittää edelleen eikä ollenkaan huono soundi.
 
Sitten piti jostain ihmeen syystä saada floikkaskitta niin ostin Yamahan RGX420S:n. Nyt hotsittais lähinnä Les Paul ja Strato. Ja ehkä Yammun tilalle joku ok floikkaskeba niin saa raiskata tremoloa. Mutta päivärahoilla ei juhlita.
 
Kaksi bassoakin löytyy: toinen 4-kielinen Squier, toinen 6-kielinen HB. Turha kai mainita eroista.
 
Soittimiin on hyvä pistää rahaa. Kestävää rahankäyttöä ja usean omistaminen luo tuntemusta ja parhaimmillaan erilaista soundiakin.

No kun..
Minä tarviin monta kitaraa, ku olen rumpali ja rumpuja on nii kovin paha pitää seinällä ja ku kitarat on nättejä.. niinku sillai.
*suunnittelee kamalistan kirjoitusta mutta ei kuiteskaan*

Mutta miehet ne eivät aikuistu koskaan.
 
Ja mitäs pahaa siinä on. Pitää olla kallliit lelut, kuten kitarat tai vaikka autot, että on jotain muuta tekemistä kuin yrittää väkisin aikuistua. Ihan yhtä turhamaista se aikustuminen on, mun mielestä se on vaan tapa päteä vastakkaisen sukupuolen silmissä tai muiden oman sukupuolen edustajan silmissä. Voi katsos tuntea itsensä muita ylemmäksi kun on niin fiksu ja kypsä.
 
Ja toi kirjoittamani perustuu empiriisiin havaintoihin vuosien varrelta.
 
Mutta takaisin asiian, eli kitaroihin. Tosiian joku täällä vertasikin niitä jo tauluihin ym. taideteoksiin. Kitaroissa on vielä se hyvä puoli, että sen lisäksi, että ne näyttävät hyviltä, niillä on myös käyttöarvoa. Taideteoksilla ei hirveästi ole. Ja onhan se paljon turhempaa esimerkiksi ostaa hirveä kasa vaatteita kuin kitaroita. Vaatteillakin vaan pädetään ja yritetään näyttää hyvältä, usein niitä paljon ostavatkin ihmiset, jotka eivät muuten näytä hyviltä. Kun ostaa kitaroita, ei selvästikään kärsi siitä ongelmasta.
 
Ja kitaroista, tai instrumenteista yleensä on mahdollista käydä vielä syvällisempiä keskusteluita kuin vaatekappaleista.
 
Instrumenttien omistaminen ja soittaminen myös yhdistää ihmisiä ikään ja sukupuoleen katsomatta paljon enemmän kuin vaikka kenkien omistaminen. Jos kadulla tai kaupassa törmään ihmiseen joka kantaa instrumenttia, on keskustelu ja yhteisymmärrys paljon todennäköisempää kuin sattumanvaraisen ihmisen kanssa, joka omistaa kenkiä.
 
No, jokaisella on oma harrastuksensa, enkä itse näe niissä mitään pahaa. Niin kauan kun ne eivät vahingoita muita, tai niin kauan kun kukaan ei tule omia harrastuksiani arvostelemaan. Olisihan se elämä aika helvetin tylsää ilman mitään harrastuksia.
 
Taidan tästä kuitenkin painua ostamaan Les Paulin, jos kylän teinitytöt tulisivat sitten ikkunan alle parveilemaan.

Minä tarviin monta kitaraa, ku olen rumpali ja rumpuja on nii kovin paha pitää seinällä
 
Hehe... Just :o)
 
Taidan tästä kuitenkin painua ostamaan Les Paulin, jos kylän teinitytöt tulisivat sitten ikkunan alle parveilemaan.
 
Empiirisiin kokemuksiini vedoten uskallan väittää että joudut kokemaan pettymyksen ;o)

Itse asiassa kysymyshän on ihan hyvä.
 
Mä olen monen oikeasti hyvän soittajan kanssa keskustellut, että pitäisi ehkä olla vaan yksi instrumentti kerrallaan - silloin sen oppisi läpikotaisin, ja sen puutteitakin voisi pitää vahvuuksina, kun oppisi käyttämään juuri sen tietyn nauhan särinää efektinä tms.
 
Jos muita soittimia kertyisi, niitä pitäisi sitten pitää tiukasti kakkospeleinä. Eli ykkönen olisi se, jolle oma soitto kirjoitettaisiin. Tätä kantaa edustavat mm. edesmennyt Pete Walli ja edelleen elävä Otra Romppanen, samoin varmaan valtaosa vanhoista bluesmiehistä, joiden lempisoittimista ei varmaan kukaan vieras saisi ääntäkään.
 
Eihän klasareillakaan oo kuin se yksi arvosoitin kerrallaan. Sitä en tiedä, onko se oma vähän halvempi (mutta silti varmaan kallis) viulu pankkiholvissa vai missä sillä välin jos saa lainalle jonkun säätiön tai pankin stradivarin tai vastaavan. Se on kuitenkin selvä, että aina ja kokoajan soitetaan sillä parhaalla soittimella.
 
Omasta puolestani en voi sanoa mitään, soittimia kertyy ihan "pois kuleksimasta" -metodilla. Kyllähän nää hiuksetkin kasvaa, kun ei niitä koskaan leikkaa (paitsi tasan kymmenen vuoden välein).
:-)

Ei noi kitarat mitään munanjatkeita ole, paitsi ehkä mulla.
 
Sama. Mulla on vielä toi v...n hiusvammakin jota joutuu kompensoimaan tavaralla.
 
Nimim. 13 skittaa

Minäpä sanon, miksi.

Miehet ovat tuollaisia, että pitää yrittää näyttää taitojaan ja vempeleitään muille miehille ja varsinkin naisille, jotta saisi miehistä itsetuntoa kohotetuksi.
 
Keskivertonaiseen ei varmaan hirveästi tee vaikutusta, kun mies ostaa vaikka jenkkistraton kiinalaisen kopion tilalle. Korkeintaan joko haukkuu kun äijä pisti rahansa toiseen, "ihan samanlaiseen" puupalikkaan...
 
Mistä helvetistä sitten johtuu, että suurella osalla tämänkin foorumin miehistä on jäsenkuvauksensa alla kamalista, ja mitä pidempi, sen parempi. Sillä tavalla voi uskotella muille olevansa Tr00. Naisia tämä vain naurattaa.
 
...tai sitten tosiaan nauraa. Olisi kyllä kieltämättä hienoa, jos löytyisi nainen, joka kommentoisi sitä uutta kitaraa edes ulkonäöllisesti tyyliin "Onpa hieno vintage sunburst -viimeistely tossa uudessa Fenderissäsi, vaahterakaula sopii siihen tosi hyvin".
 
Kamalistalla on mun mielestä musiikkifoorumilla aivan samanlainen funktio kuin kuvauksesta löytyvällä sadan rivin suosikkiartistilistalla. Artistilistausta voi pitää egoiluna laajasta ja sivistyneestä musamausta, mutta useimmille se on vain nice to know -tietoa kyseisestä jäsenestä.

Missäköhän oudossa tuttavapiirissä minä elän, kun kukaan tuntemani nainen ei kilpaile toisten kanssa noista asioista? Ehkä tuollaisista asioista kiinnostuneilla naisilla on sitten jotenkin huonompi itsetunto, mutta minä en ainakaan tuollaisia naisia tunne. Ei ketään perkele kiinnosta toisten selluloosat, saatikka sitten omat.
 
Haha. Ikinä ei naiset ole toisilleen kateellisia materialistisista asioista ei.

Yleistämistä on joissain määrin pakko tehdä (ja kaikki sitä tekevätkin), jotta maailmasta tulisi joissain määrin järkevä ja ymmärrettävä.
 
Kyllä on joka kerta maailma järkevöitynyt vähän ja muuttunut ymmärrettävämmäksi, kun joku on yleistänyt nettiforumilla provosointimielessä.

Kamalistalla on mun mielestä musiikkifoorumilla aivan samanlainen funktio kuin kuvauksesta löytyvällä sadan rivin suosikkiartistilistalla.
 
Hyvin sanottu siellä. Tosin minen ole ymmärtänyt miksi pitää olla kuvauksessa listattuna pitkä pätkä pändejä... Mutta pitäkää vaan jos sillä jotain arvoa teille on... tai naapurin tytölle tai pojalle ;o)

Itse asiassa kysymyshän on ihan hyvä.
 
Mä olen monen oikeasti hyvän soittajan kanssa keskustellut, että pitäisi ehkä olla vaan yksi instrumentti kerrallaan - silloin sen oppisi läpikotaisin, ja sen puutteitakin voisi pitää vahvuuksina, kun oppisi käyttämään juuri sen tietyn nauhan särinää efektinä tms.
 
Tuo on oma linjani, samalla Precisionilla olen soittanut jo 18 vuotta eikä ole tullut pakottavaa tarvetta hankkia lisää bassoja; kun soittaa sillä yhdellä aina niin todellakin oppii tuntemaan sen perusteellisesti, esim. muistaa ulkoa kuolleet kohdat kaulalla (se fender-bassojen perinteinen C tai C# G-kielellä). Ja olen tiukasti sitä mieltä että hyvät soittimet vaan paranee iän kanssa kun niitä soitetaan paljon ja säännöllisesti, puu resonoi paremmin, soundi muuttuu lämpimämmäksi ja täyteläisemmäksi. Tottakai minullakin on kakkosbasso varalla jos ykkönen tarttee vaikka huoltoa, mutta se on aika lailla hätävara, hyvin harvoin sillä tulee soitettua.
 
Kitaristeilla se on tietty vähän eri juttu kun arsenaalissa pitää olla useampi skeba eri tilanteisiin, esim. strato/tele, teräskielinen akustinen, nailonkielinen et cetera.
 
Kokonaan oma lukunsa on vintage-friikahdus joka on tavallaan ymmärrettävää, toisaalta ei. Vintage-soittimet ovat usein hienoja ja erittäin kauniita sekä kunnolla sisäänsoitettuina hienosoundisia, mutta keräilyssä on paljon tyyppejä jotka eivät edes soita. Mieleen palasi Rytmissä joskus 1990-luvun lopussa ollut juttu kolmesta suomalaisesta vuosikertafendereiden keräilijöistä: yksi oli edelleenkin ammattisoittaja, toinen oli soittanut joskus nuoruudessa ja yksi ei ollut ikinä soittanut mitään. Keräilyssä se suurin nirvana tuntuu olevan siinä että löytää 40 vuotta vanhan straton joka on kuin suoraan pakasta vedetty, siis täysin soittamaton ja alkuperäisessä kunnossa: kaikki jotka ovat selailleet netissä vintage-liikkeiden sivuja tuntevat termin "dead mint with tags".
 
Omalla kohdalla keräily on vasenkätisyydestä johtuen täyttä utopiaa, vasenkätiset soittimet kun ovat muutenkin harvinaisia vintageroinasta puhumattakaan, mutta jos olisi fyrkkaa ja pitäisi valita ostaisiko precisionin joka on maannut laukussa 35 vuotta tai precisionin joka on saanut 35 vuotta kyytiä keikoilla, niin todennäköisesti valinta kallistuisi jälkimmäiseen. Veikkaisin että se olisi ihan käyttöesineenä alkuperäiseen tarkoitukseensa, siis soittamiseen, parempi työkalu. Mutta vintage-soittimien arvo ja myyntihinnat määräytyvät ihan toisen logiikan perusteella, lisäksi hinnat ovat aikoja sitten ylittäneet soittimien todellisen käyttöarvon.
 
Hmm. Lopuksi pieni esimerkki mihin vintage-friikahdus voi johtaa:
 
http://www.vintageamps.com/showroom.html

3 kitaraa omistan. Kaksi sähköistä ja yhden akustisen. Yhdestä sähköisestä voisin luopua, mutta en saisi siitä niin paljon rahaa, jotta olisi järkeä se myydä.
 
Ite en nää siinä mitään pahaa jos joku haluu ostaa ja keräillä kitaroita ym. soittimia. Ei luulis olevan kenenkään muun asia miten toinen omat rahansa käyttää. Kyllähän minäkin, jos vaan olisi ylimäärästä rahaa. Jaa, miksikö? On sekin viisaampi tapa käyttää rahansa vrt. vaikka että tuhlaa ne baariin.

Missäköhän oudossa tuttavapiirissä minä elän, kun kukaan tuntemani nainen ei kilpaile toisten kanssa noista asioista? Ehkä tuollaisista asioista kiinnostuneilla naisilla on sitten jotenkin huonompi itsetunto, mutta minä en ainakaan tuollaisia naisia tunne. Ei ketään perkele kiinnosta toisten selluloosat, saatikka sitten omat.
 
Niin, yhtälailla voisi sulta kysyä että minkä takia sulla on tuo helvetinmoinen bändilistaus tuolla profiilissasi? Ketä helvettiä sitten kiinnostaa, että diggaat YUP:stä? Kyllä se on aivan turha kaikenlaisten tulla kommentoimaan toisten soitintenkeräilyä, varsinkaan jos itse ei soita. Jämpti on näin.

Onhan soittimet kivoja juu. Yksi syy useampaan kuin yhteen sähkökitaraan on eri vireet. Yksi on normaalivireessä ja toinen kolme sävelaskelta laskettuna. Hankkisin kyllä paljonkin erilaisia soittimia jos tilat ja rahat antaisivat periksi :)

mutta minäkin olen jo aikuinen nainen. Notta perkele.
 
Mutta miehet ne eivät aikuistu koskaan.
 
Miks tää piti tulla meille kertomaan? Onks täällä tästä kyselty tai onks joku vihjannu jotai toista?
 
Näkyy olevan itsekullakin ties minkälaista näyttämishalua.
 
Ihmeellistä, että muuten ihan hyvä keskustelunaihe onnistutaan muokkaamaan miehet vs. naiset. Onko liian vaikeata ajatella ihmisiä vain yksilöinä, eikä aina jotain nihkeätä yleistystä.. miehet, naiset, romanit, valkonaamat, homot tai ties mitä.. Kaikistahan varmaan voidaan aina jotain yleistyksiä vetää jotka pätee prosentuaalisesti suureen osaan tuota joukkoa, mutta onko tarve? Minusta ei.

Yleistys pätee minun omiin, vuosia kestäneisiin empiirisiin havaintoihini.
 
Jep, mut kato sieltähän löyty heti sinun ensimmäisen viestin alta vastaus jossa oli myös vuosia kestäneiden empiiristen havaintojen tulos naisten todellisesta luonteesta.
 
Muista lisäksi, että mies/nais-ideologisaatiossa:
 
Miehet ovat järkeviä, naiset vain tunteiden varassa toimivia
 
Miehet ovat käytännöllisiä, naiset turhamaisia
 
Naiset ovat rakastavia, miehet väkivaltaisia jne...
 
Selkeyttikö maailmaasi?
 
Eiköhän tuollaiset sukupuolta koskevat yleistykset, ja varsinkin epämääräiset päätelmät epäpätevien yleistysten syistä nyt ole aika kaukaa haettuja?
 
Omassa kaveripiirissäni ei mistään vanteista puhuta, saatikkaan kitaralistoista tai muista tavaraluetteloista, eikä niillä kukaan mitään päde.

Keskivertonaiseen ei varmaan hirveästi tee vaikutusta, kun mies ostaa vaikka jenkkistraton kiinalaisen kopion tilalle. Korkeintaan joko haukkuu kun äijä pisti rahansa toiseen, "ihan samanlaiseen" puupalikkaan...
 
No entäs miehiin sitten? Kyllähän miehet toisistaan haluavat ottaa mittaa. Kilpailuvietti, vai miten sitä nyt sanotaan. Jos kilpailuviettiä ei olisi, ei olisi myöskään urheilukilpailuita, kädenvääntöä ryyppyporukassa, jne.

Niin, yhtälailla voisi sulta kysyä että minkä takia sulla on tuo helvetinmoinen bändilistaus tuolla profiilissasi? Ketä helvettiä sitten kiinnostaa, että diggaat YUP:stä? Kyllä se on aivan turha kaikenlaisten tulla kommentoimaan toisten soitintenkeräilyä, varsinkaan jos itse ei soita. Jämpti on näin.
 
Ai en soita?
 
Soitan kyllä, ja laulan. Ja opiskelen myös musiikkia, että äläpäs äläköi.