Yleistä keskustelua musiikista ›

Tein testin. Kuuntelin musiikkia (tässä tapauksessa Hendrixiä) ensin hiljaa sitten nupit kaakossa. Hiljaa se oli ok ja mukavaa kuuneltavaa mutta kun sen pisti täysille niin siihen tuli elementti nimeltä Rock 'n Roll. Se loud & electrified termi pääsi oikeuksiinsa. Varsinkin vanhemmassa rock musassa samaa biisiä eri volyymillä kuunneltaessa tulee täysin eri fiilikset biisistä. Ainaskin mulle.

Kuuntelisin varmasti huomattavasti lujempaa jos asuisin omakotitalossa. Kuuntelen paljon kakofoniapitoista musiikkia, viime aikoina enenevissä määrin puhdasta noisea, jota on jotenkin turhauttavaa kuunnella kerrostalovolyymeillä. Kuulokkeet ovat minulle ainakin toissijainen vaihtoehto, eivätkä ne ole korvillekaan hyväksi, mutta niihin on turvauduttava yöiseen aikaan. Pitäisi varmaan ostaa parempilaatuiset luurit, koska tulevassa solussa tuskin viitsii luukuttaa ainakaan osaa levyhyllystä isolla äänellä.

En tykkää kuunnella musiikkia liian kovalla. Liian kovaa en osaa määritellä muuten kuin siten, että kun äänenvoimakkuus alkaa häiritä, se on liian kovalla. Joskus tosin pää on helppo tyhjentää kuuntelemalla musiikkia sen verran lujalla, ettei (ainakaan helposti) pysty keskittymään ajatuksiinsa. Mutta yhtä ärsyttävää kuin liian kovalla oleva musiikki on myös musiikki, joka on niin hiljaisella, että koko ajan täytyy tietoisesti keskittyä kuuntelemiseen.

Itse tykkään kuunnella musiikkia kovaa. Ensimmäiset 19 vuotta elämästäni omakotitalossa asuneena on ollut hieman totuttautumista kerrostaloasumiseen. Kuulokkeet on tosin jees, mutta minusta se ei kuitenkaan vastaa "luukuttamista".

Ni. Ja lisäksi on joitakin sellaisia kappaleita, mitkä eivät yksinkertaisesti toimi, jos niitä ei soita kovaa. Esimerkiksi jokin angstirytyytys vaatii kovan volumen. Samoiten verkkaisempi konemusiikki, kuten vaikkapa goa.
 
Juho L sen sanoi. En mäkään yleensä kaueen kovalla kuuntele, mutta etenkin metallimättöä on kivaa luukuttaa kovaa, kun haluaa päästä kunnon fiiliksiin.

Itse tykkään kuunnella musiikkia melko lujalla. En kuitenkaan niin, että korvat särkyy. Tulee vaan enemmän fiilistä, kun se on lujalla.

Itse tykkään kuunnella musiikkia melko lujalla. En kuitenkaan niin, että korvat särkyy. Tulee vaan enemmän fiilistä, kun se on lujalla.
 
No juuri näin. Se on se tietty raja, että helvetin lujalla muttei liian. Sitten tietysti jos on muita ihmisiä läsnä niin eihän se ole kivaa jos ei kuule jutella. Esim. just autossa on kyl rasittavaa jos joku kuuntelee Just Sitä lempibändiään ja haluaa että kaikki varmasti tajuaa jutun juonen ja ihmiset ei kuule keskustella edes kadulla.
 
Ainiin joo. Oon pitkään miettiny, että miks ne ihmiset, jotka luukuttaa musaa täysillä auton ikkunat ja kattoluukut auki, kuuntelee AINA paskaa musiikkia. Enkä edes ole lainkaan nirso, mutta kun se nyt sattuu vaan aina olemaan sitä teknoa/popedaa/trancea/tiedättekyllä. Toisaalta olen keksinyt yhden teorian: ne ihmiset jotka kuuntelee hyvää musiikkia, on muutenkin sen verran fiksuja etteivät harrasta tätä em. pelleilyä. Eiks ni?

No juuri näin. Se on se tietty raja, että helvetin lujalla muttei liian. Sitten tietysti jos on muita ihmisiä läsnä niin eihän se ole kivaa jos ei kuule jutella. Esim. just autossa on kyl rasittavaa jos joku kuuntelee Just Sitä lempibändiään ja haluaa että kaikki varmasti tajuaa jutun juonen ja ihmiset ei kuule keskustella edes kadulla.
 
Ainiin joo. Oon pitkään miettiny, että miks ne ihmiset, jotka luukuttaa musaa täysillä auton ikkunat ja kattoluukut auki, kuuntelee AINA paskaa musiikkia. Enkä edes ole lainkaan nirso, mutta kun se nyt sattuu vaan aina olemaan sitä teknoa/popedaa/trancea/tiedättekyllä. Toisaalta olen keksinyt yhden teorian: ne ihmiset jotka kuuntelee hyvää musiikkia, on muutenkin sen verran fiksuja etteivät harrasta tätä em. pelleilyä. Eiks ni?
 
Ei vaan ole olemassa sellasta käsitettä kun absoluuttinen hyvä musa. Jotkut tykkää toisesta, toiset toisesta, mielipiteitä.
 
Mutta kyllä! Aina se musa mitä en siedä soi niissä vastaan tulevissa autoissa. Se on joku fysiikanlaki. Vähän niinkuin voileipä putoaa aina voipuoli edellä.

Kuuntelen semmosella volyymillä yleensä, että peittää muun hälyn, illalla nukkumaan mennessä, tykkään kuunnella todella hiljaisella musiikkia, mp3-soittimesta, tai entisestä kannettavasta ei saa/saanu äänenvoimakkuutta tarpeeksi hiljaiselle....

En mäkään täysillä kuuntele, mutta sen verran laitan volaa, että kajarit alkaa soimaan.

Kuuntelen siinä rajoilla, että se on terveellista ja tunnen potkun ja basson.

Kovalla kuunnellessa siinä on enemmän fiilinkiä.

Minä taas en ymmärrä miksi musiikkia pitäisi kuunnella hiljaa? Eihän sitä silloin edes kuule, heh.:)
Musiikkia kuunnellessa täytyy keskittyä itse musiikkiin ja sen herättämiin mielikuviin ja tunnekuohuihin. Hyvä musiikki on taide-elämys ja paljon jää siitä kokematta jos se soi liian hiljaa. Harvoinpa taustamusiikkia kuunnellessa hiukset nousevat pystyyn.:) Ja taustamusiikki onkin ihan toinen juttu, mutta silloin muzakiksi ei sovikaan liian hyvä musiikki, koska huomio kiinnittyy muusta tekemisestä sit helposti siihen musiikkiin. Siksipä mieluummin kuuntelen muita hommia tehdessäni hiljaisuutta.
Mut musiikkia kuunnellessa en tiedä kyl mitään ärsyttävämpää kuin se kun joku, esim. äiti tai joku kylässä oleva sukulainen tulee juuri jonkin mahtavan sävellyksen climaxissa pilaamaan kaiken ja kääntämään voluumit hiiren piiperrystä pienemmälle ja vielä selostaa musiikin alkuperäistä desibelitasoa puolet kovempaa kuinka täällä ei kuule edes omia ajatuksiaan.
Vähän aikaa sitten huomasinkin eräästä perhetuttavastamme kiintoisan asian, kun mikään miun tai veljieni päättämä musiikki ei saa kuulua, mutta kyllä vaan iskelmäradio saa rauhassa mielin määrin pauhata.:)

On muuten aivan älyttömän hieno fiilis kuunnella nousuhumalassa suosikimusaansa isolla volumella.

Kyllä meikänkin kohdalla se homma on niin että musiikin tulee peittää muut mölyt alleen. Ja äänen myös tuntee kun se on tarpeeksi kovalla (=hyvä asia).
 
Hevin kuuntelu hiljaisella pitäisi sitäpaitsi kieltää lailla. :)

Musiikin volyymi riippuu soitettavasta musiikista ja äänentoistolaitteista. Hyvällä äänentoistolla voi soittaa musiikkia kohtuullisen kovaa, ilman että ääni säröytyy puuroksi ja käy korvaan.
 
Ja joissakin levyissä on ihan ohjeena, että pitää kuunnella niin kovalla kuin mahdollista, esim. David Bowien Ziggy Stardust ja Rolling Stonesin Let It Bleed. Eikä mulla ole mitään syytä ruveta vastustelemaan, jos Keith Richards on sitä mieltä että "soita meidän levyä kovaa, koska se on tarkoitettu soitettavaksi kovaa". Pitää kunnioittaa taitelijan visiota nääs!
 
Yleensä tykkään kuunnella kuitenkin normaalivoimakkuudella, mikä on kuitenkin sen verran kovaa, että musiikkia on pakko kuunnella eikä se ole taustahyrinänä.
Rock-hevi ja kaikenlainen raskaampi musa pitää ehdottomasti kuunnella melko kovalla, ei kuitenkaan niin että käy korviin. Jotain Simonia ja Garfunkelia voi kuunnella hieman hiljempaakin.

Tuossa vieressä istuu henkilö, jonka korvanappien ulkopuolelle kuuluu sieltä kaikuva musiikki täysin selvästi. Alkaa itsellä jo myötäsärkemään korvia.
 
edit: Biisiä en tunnista, mutta arvelisin olevan Depeche Modea.

Mitä "typerää" asiassa on? Musa kuulostaa voimakkaammalta kun se on kovemmalla, ja näin ollen saattaa aiheuttaa kovempia kiksejä. Varmasti ihan luonnollisesta asiasta kysymys. On siihen syynsä että jumputustekno on tehty soimaan kovaa.

Kysykää Lemmyltä....Lemmykki tietää.

Aika hiljaa tulee kuunneltua. Mulla tulee jotenkin outo olo, jos kuuntelen niin lujaa, että esim. puhelimen tai ovikellon ääntä ei voi kuulla musiikin takia. Musaa tuleekin kuunneltua lähinnä silloin kuin talossa ei ole paikalla muita kuin minä, jos muu perhe on paikalla, tulee musiikista lähinnä taustamelua.l