Yleistä keskustelua musiikista ›

Ihan kiva, mutta miten minä tästä hyödyn?
 
Se nostaa kiinnostusta suomalaista popmusiikkia kohtaan, joten mikäli joskus satut soittamaan bändissä joka yllättäen onkin jonkun levypomon mielestä vientikelpoinen, niin äänitteitänne myydään ainakin 5kpl enemmän brittilässä.

Erittäin hieno juttu tämä Rasmuksen menestyminen. Vaikea tähän mitään muuta on sanoa. :)

No ei semmosta bändiä viitti ruveta kehumaankaan mistä ei tykkää. Vaikka se sitten menestyisi kuinka hyvin tahansa.
 
Eihän sitä bändiä tarvitsekaan kehua, mutta miksi tuhlata energiaa kuitenkin bändin dissaamiseen? En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, joilla on hirveä tarve estää kaikkea ja kaikkia. Silloin kun aloitin tämän Muusikoiden.net:in niin mua haukuttiin tällä foorumilla koko ajan. Samoin kun avasimme bändimme Ihmeellinen äänilaite sivut niin vieraskirja täyttyi vihaisista viesteistä. Eikä siinä ole kyse edes mistään menestymisestä. Jos menen jonkun bändin kotisivuille, enkä pidä musiikista, niin mieleeni ei tulisikaan lähteä kirjoittamaan kaikkea mahdollista paskaa kyseiselle bändille.
 
Ei maailma pyöri kaikkien dissaajien ympärillä. Maailma on mitä se on. The Rasmus on lyömässä itseään läpi niin että levyjä myydään miljoonia, jätkät pääsevät soittamaan suurille massoille ym. Mikä on mun mielestä todella hieno tilanne ja kunnioitan bändiä siitä saavutuksesta, vaikka en heidän levyjä ostakaan, koska mulla on oma musiikkimakuni ja levyt maksaa paljon.
 
Jami sanoi hyvin tuosta kateus hommasta, samoilla linjoilla.

Eihän sitä bändiä tarvitsekaan kehua, mutta miksi tuhlata energiaa kuitenkin bändin dissaamiseen? En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, joilla on hirveä tarve estää kaikkea ja kaikkia. Silloin kun aloitin tämän Muusikoiden.net:in niin mua haukuttiin tällä foorumilla koko ajan. Samoin kun avasimme bändimme Ihmeellinen äänilaite sivut niin vieraskirja täyttyi vihaisista viesteistä. Eikä siinä ole kyse edes mistään menestymisestä. Jos menen jonkun bändin kotisivuille, enkä pidä musiikista, niin mieleeni ei tulisikaan lähteä kirjoittamaan kaikkea mahdollista paskaa kyseiselle bändille.
 
Ei toi mun kommentti ollut Rasmusta (The Rasmus kai se nimi nykyään on) vastaan suunnattu sinänsä. En mä tykkää Beatlesistakaan, ja kai sekin aika suosittu bändi on.
 
Mulla on vaan vaikeuksia käsittää sitä ajattelutapaa, jonka mukaan pitäis ruveta osoittaan jotain automaattista riispektiä sellaselle bändille joka menestyy. Jos musa on mun mielestä paskaa eikä puhuttele mua millään tavalla, niin ei se arvostus siitä nouse vaikka myisivät biljardeja levyjä ympäri universumia - oli se bändi sitten suomalainen tai minkä maalainen vain. Ja jos puhutaan dissaamisesta, niin aika paljon enemmän täällä on dissattu jotain Eppu Normaalia tai Yötä vaikka ne vasta pitkän linjan bändejä on. Jos tässä nyt pitää jotain arvostusta jollekin antaa, niin kyllä mun arvostukset menee ennemmin noille pienten levy-yhtiöiden talleissa oleville tai omakustanteita duunaaville puurtajille, jotka painavat keikkaa pienillä liksoilla. Näin siitä huolimatta, ettei niiden naamat näy Seiskan kannessa tai telkkarissa. Vaikka jonkun mielestä kai niissä on jotain vikaa, kun "ootte saatana kymmenen vuotta soittanu eikä teillä ole vieläkään sopparia minkään multikansallisen lafkan kanssa, helvetin epämediaseksikkäät kämmärit". Kiitos kansainvälisestä menestyksestä menee nykyisin lähinnä markkinointikoneiston piikkiin. Eli se on raha mikä puhuu, ja tie menestykseen on sillä ostettu. Money talks, but it won`t earn ya any god damn respect.
 
Ja sanotaan nyt vielä, että Rasmuksen pojille henkilökohtaisesti toivon kaikkea hyvää. Helvetin mukavia hemmoja olivat kun tapasin heidät silloin kun osa nykyisistä tr00faneista oli vielä päiväkoti-iässä. Tarjosivat herneitäkin, eikä nilkit jätkät niin tee.

Ihan kiva..vai onko sittenkään?
 
Sitä piti näkemälti myydä itsensä musiikillisesti ennen kuin listat aukeni..
Toivon että Rasmuksenkin poikia edes hiukan pistää miettimään, että oliko tämän arvoista.
 
Ihan hyvä että skippasivat sen teinifunkin. Pistää miettimään... voi jösses.

Mistäs tuo _nuoriso_ taas ilmestyi?
 
En tiedä mistä pirusta niitä sikiää. hähähähä. No vitsivitsi. Mun vinkkelistä täällä vain kirjoittelee pääasiassa nuoriso.
 
No ei semmosta bändiä viitti ruveta kehumaankaan mistä ei tykkää. Vaikka se sitten menestyisi kuinka hyvin tahansa.
 
Rasmuksen menestys pitää nähdä laajemmin kuin oman navan kautta. Maailmanmaineeseen päässyt suomalainen yhtye aukoo merkittävästi ovia myös muille täältä maailmalle pyrkiville. Eikä se rajoitu edes pelkästään bändeihin.
 
Jokainen arvostettu suomalainen luo kuvaa Suomesta ja suomalaisuudesta. Joka kerta kaupanteossa ostaja kysyy: Kuka olet, mistä tulet ja mitä osaat.
 
Esim: Huonekalumessut Milanossa
 
Olen Jäppinen Suomen Jurvasta. OO mamma mia (italialainen huonekaluketjun ostaja) Suomi, The Rasmus, Lauri kova poika laulamaan. - kivat tuotteet sulla. Paljonko pystyt toimittamaan?
 
Seuraavassa tapaamisessa Jäppisellä on Giuliolle nimmareilla ja omistuskirjoituksin varustettu Rasmuksen uutuuslevy. Giulio ostaa merkittävästi Jurvalaista huonekalua. Jurvassa yks Jani saa pitää työpaikkansa ja kovertaa antiikkikalun näköistä tuolia Italian markkinoille mielin määrin. Vaikka Jani inhoaa Rasmuksen musaa eikä mitenkään voi sitä arvostaa.

Voi jumalan pyssyt ja puukuulat!
 
Alan kohta kokea henkilökohtaiseksi missiokseni alkaa valistaa palavasti ja paatoksella jokaista ihmistä joka kehtaa morkata esim. Nykäsen Mattia taiteilijana ja ihmisenä, vaikka tämä on tehnyt Suomea maailmalla tunnetuksi huomattavasti enemmän kuin mihin tietyt nimeltämainitsemattomat populäärimusiikkia esittävät yhtyeet ovat kyenneet tai tulevat ikinä kykenemään. "Te jumalanhylkäämät ruojakkeet, te kyykäärmeen sikiöt ja pullopersesiat! Teidän ei pidä pilkkaaman Mattia, sillä mikäli häntä väheksytte, viette leivän lastenne suusta ja ihokkaan vaimonne yltä"!
 
Joo. Eiköhän tämä vääntö riitä tästä aiheesta. Ei tämä tästä kummene, kun kumpikaan osapuoli ei pysty toisensa päätä kääntämään. Takokaamme miekat auroiksi ja yrittäkäämme elää harmoniassa.
 
Jaaha. Polkasisko ton Zetorin tosta käymään, kävis Jurvan Essolla vetämässä makkaraperunat ja tulis sitten takasin fiilaamaan tota feikki-chippendaletuolia. Sais sen lähtemään sinne Umberton huonekalufirmaan ennen kuin kesäsesonki alkaa.

Ihme väheksyntää täällä.
 
Voisi johtua siitä, että asia ei erityisesti kosketa milläänlailla, mutta palautetta on tahtoa antaa, ja palautettahan se on negatiivinenkin palaute.
 
Kun on parin vuoden ajan muistanut aina kysyttäessä ja joskus muulloinkin kertoa, ettei jostain yhtyeestä pidä, niin on aika vaikeaa yhtäkkiä olla iloissaan heidän menestyksestäkään.
 
Tuskin asiaan liittyy mitään yhteenkuuluvuudentunnetta. Suurin osa tälläkin thriidillä varmaankin nimenomaan kehuu Rasmusta, 'väheksyjät' ovat vähemmistö.
 
Sana 'väheksyntä' on jossain määrin väärä, ainakin minun kohdallani. Myönnän toki, että se on iso asia olla brittilistan kolmonen ja että siihen on varmasti saanut tehdä työtä sen eteen. En mitenkään väheksy titteliä 'brittilistan kolmonen'. Olisin vain toivonut sille tittelille mielummin jotain toista haltijaa. Toivonkin, että tuonkin Rasmuksen tempun myötä myös muut, mielestäni tasokkaammat yhtyeet saavuttavat hyvää menestystä aiempaa suuremmassa mittakaavassa.
 
edit: höhöö, taisi Jani the Rock jo kaiken oleellisen tästä sanoa.

Kateutta on kahden laista. Terve ja eteenpäin vievä kateus ilmenee asenteena: kun naapurilla on niin munkin pitää saada. Tuhoavana ja kaiken myrkyttävänä kateus ilmenee asenteessa: Kun tuolla on niin siltä pitää ottaa pois kun ei mullekkaan ole sellaista annettu.
 
Niin, tuota ensimmäistä voisi sanoa amerikkalaiseksi kateudeksi (tai paremminkin kilpailuhengeksi) ja jälkimmäistä taas suomalaiseksi.
 
Pohjalainen kateus on taas jotain siltä väliltä...

Juttelin hiljattain yhden Universal Musicin Lontoon konttorissa työskentelevän naisihmisen kanssa. Hän kysäisi, että mitkä ovat tällä hetkellä Suomen tunnetuimpia bändejä ulkomailla. Vastasin, että HIM ja The Rasmus.
 
Paljastui, että hän ei tiennyt Rasmuksen olevan suomalainen yhtye. Sitten hän sanoi kyllä kiinnittäneensä huomiota siihen, että Lauri on stailattu ihan samalla tavalla kuin Ville Valo.
 
Tämän levy-yhtiöihmisen mielestä oli kovin mielenkiintoista, kun kerroin, että Rasmuksella ja HIMillä on sama manageri, joka sattui vieläpä aikanaan manageroimaan Hanoi Rocksia.
 
Jutun pointti on se, että vaikka menestys avaakin ovia, eivät bändit ole maailmalla markkinoimassa Suomea, vaan itseään. Ja jos ollaan tarkkoja, niin ruotsalaiset tuottajathan Rasmuksen musiikin hittiformaattiin muokkasivat Into-levyä tehtäessä.

Vaikkei kukaan ulkomailla tietäisikään Rasmuksen kotimaata, niin siellä koneistossa ja eritoten koneiston täällä päässä eli levy-yhtiöissä, on enemmän rahaa, tietotaitoa ja kredibiliteettiä tehdä hommia muidenkin ulkomaille yrittävien suomalaisten eteen.
 
Ne jotka asioista päättävät siinä kriittisessä vaiheessa, muistavat varmasti, jos täältä päästä on pari-kolme menestyvää artistia maailmalle pukattu, silloin voidaan olla valmiita jopa ottamaan riskejäkin. Jos täältä ei tulisi kuin marginaalikamaa, niin ei sitäkään saataisi levitettyä mihinkään. Tuo kansaan menevä, myyvä musiikki vie peesissään erikoisempaakin tavaraa ulos ja tietoisuuteen. Vaikka tokihan jotkut Pepe Deluxet yms. leviävät omia kanaviaan pitkin, mutta eihän tuommoinen päänavaus ja jättiharppaus isommissakaan ympyröissä ketään haittaa.
 
Ainahan sitä saa itkeä itsensä myymisestä, mutta jo omalta kohdaltani tiedän, että musiikkimaku kehittyy ja muuttuu iän myötä ja Rasmus ei ainakaan biisien ja melodioiden suhteen ole taaksepäin mennyt. Tuotannosta voidaan vääntä peistä tuomiopäivään saakka, mutta se onkin makuasia.

... niin siellä koneistossa ja eritoten koneiston täällä päässä eli levy-yhtiöissä, on enemmän rahaa, tietotaitoa ja kredibiliteettiä tehdä hommia muidenkin ulkomaille yrittävien suomalaisten eteen.
 
No ei se Rasmuksen menestys tuo "koneiston tähän päähän" sen enempää rahaa. Playground on ruotsalainen yhtiö. Jos lasketaan oikein eikä leikisti, niin maahan tuo rahaa bändi, joka levyttää suomalaiselle yhtiölle (ei siis kansainvälisen filiaalille) ja joka tekee oman lisenssi- tai levitysdiilin jokaiseen kohteeseen. Otto Donnerhan on tätä laskenut aika lailla kritisoidessaan suomalaisia vientiponnistuksia.
 
Bändille tietysti on helpompaa toimia globaalisti, jos on globaali meininki. Eihän bändi mitään maata edusta vaan itseänsä, kun on popista kyse. Ja luonnollisesti Vesterisen painoarvo kasvaa myös.
 
Jenkeissä muuten sikäläinen riippumaton musiikkiteollisuus joskus -90-luvulla katsoi isoksi ongelmaksi ulkomaiset (silloin lähinnä ruotsalaiset) bändit. Ne kun tuotiin maahan valmiina tuotteina eli niiden kehittelyyn ei mennyt rahaa ja näin ollen niillä oli kohtuuton kilpailuetu kotimaisiin nähden. Halpatyövoimaa, näes. Ruotsissa puolestaan pelättiin tilannetta, jossa bändit eivät toimikaan enää ruotsalaisilla merkeillä, jolloin rahat eivät tule kotiin, mutta kehittelykustannukset kyllä on maksettu.
 
Että eivät nämä nyt niin yksinkertaisia juttuja ole. Diggailkoon se Milanon kaveri mitä tahansa.

Vähän harmittaa, ettei sellaiset artistit jotka tekevät vuosikaudet töitä (kuten Rasmuskin aikoinaan) pärjää, mutta kun lyödään iso koneisto taakse ja purkkapoppia soittoon niin johan kajahtaa.
 
Eli viihdeteollisuudessa on juuri se vika, se on teollisuutta. Viihdearvo on nykyyän kovin vähäinen.
 
Kyllähän tuolla listasijoituksia tulee, vaan entä arvostusta?
 
Englantilainen nettituttuni sanoi että The Rasmuksesta oli juttua uusimmassa Kerrangissa, ja siinä kirjoitettiin näinkin mukavasti:
 
"Lauri sounds like a double agent whos about to reveal himself"
 
"He's not what you'd call a good-looking man"
 
"As he talks its difficult not to smile at the thought that, if he had a shaven head, Ylonen would look and sound like Gollum"
 
No, hyvänä puolena näen tässä sen että suomalaisten menestys avaa (toivottavasti) ovia toisille suomalaisille. HIM on vasta menestynyt Englannissa, nyt The Rasmus on yllättäen alkanut myös menestymään.

Kyl ne poitsut vaan rulaa! Yeah!

biisien ja melodioiden suhteen ole taaksepäin mennyt.

Niinpä...mun mielestä on aina positiivista jos bändi tekee melodisempaa matskua. Ei tuo varhaisempi funkki ainakaan meikään iskenyt.

Tuotannosta voidaan vääntä peistä tuomiopäivään saakka, mutta se onkin makuasia.

Hyvinhän nuo on tuotetu, ei kuulosta yhtään kotimaiselta "aidolta" ja "maanläheiseltä" tuotokselta :)

Raha ja sen kotiuttaminen...no siitä on kai turha puhua tässä threadissa! :)

Jaaha. Polkasisko ton Zetorin tosta käymään, kävis Jurvan Essolla vetämässä makkaraperunat .
 
Älä Jani mee. Tieto varmalta taholta. Saat turpiis ku oot mollannu Rasmusta. hähähähh.

Raha ja sen kotiuttaminen...no siitä on kai turha puhua tässä threadissa! :)
 
Mun mielestä Note voisit tuosta kyllä enemmänkin puhua. Vähän jotain realiteettia poikeroisille. No turhaa mikä turhaa. Ei vaan aina jaksa täältä pohjanmaalta puollustaa hesan osaajia ja tienaajia. Eikä niin oo tietoakaan että miten sitä tienataan.

Niinpä...mun mielestä on aina positiivista jos bändi tekee melodisempaa matskua. Ei tuo varhaisempi funkki ainakaan meikään iskenyt.
 
Sama täällä. Coverbändin takia tossa tuli loopilla kuunteltua päivällä First Day Of My Lifea, ja piru, kyllä se toimii.

Eikä niin oo tietoakaan että miten sitä tienataan.
 
Ei oo mullakaan tietoa oikeista tienisteistä vaikka ulkonaisesti siltä saattaa näyttääkin. Kalkulaattorista on kasvanut täysivaltainen perheenjäsen, ainakin meillä.
 
Muusikoilla, jopa niillä todella harvoin työtilanteesta yllätetyillä, näyttää kuitenkin vuodesta toiseen riittävän lompsaa päivittäiseen paaritiskiin nojaamiseen. Olis' vissiin pitänyt alkaa semmoiseksi.

Että eivät nämä nyt niin yksinkertaisia juttuja ole. Diggailkoon se Milanon kaveri mitä tahansa.
 
Sormusenkaan ei vissiin koskaan ole tarvinnut maailmalle mitään myydä. Tai ei ole maailmalle tuotteet kelvanneet. Ei silti että ihan oikein sanoo että ei ole yksinkertaisia juttuja nämä.
 
Mä oon ikäni myyny ja kouluni siihen käyny. Mulla ei oo mitään siihen asiaan mysteeristä ja ennakkoluuloista asennetta. Mä tiedän millä asioilla tuotteita ja mielluummin brändejä myydään. Savoon, pohjanmaalle, lappiin, eurooppaan, usa on oudompi.
 
Tuotteella sinänsä ei oo mitään merkitystä. Sen pitää vaan olla kilpailukykyinen. Mä oon myyny mutteria, saranaa, vaatteenpesua, ovimattoa, huonekaluja, konttoritarvikkeita, viinaa, jne. Parhaimmillaan on laukussa ollut 2000 tuotetta tai 1 tuote. Kaikissa on pätenyt aivan samat markkinoinnin lait.
 
Jos tämä suomalainen musiikkiteollisuus ymmärtäis mistä laista on kyse niin ehkä sormunenkin pääsisi tuottamaan ja hyötymään suomalaisista potentiaalisista menestyjistä.
 
Tuli sanottua pahasti. Toisaalta pistää niin rankasti pattiin tämän maan musabisneksen hoidot että en halua peruakkaan. Näitä lukee tärkeätkin ihmisen musabisneksen kannalta. Heille terveisiä että menkää itseenne. Miksi Suomi on musan viennissä vieläkin takapajula. Teitä minä siitä syytän. Bändejä ja osaajia olis ollu kyllä. Aivan siinä kun Ruotsillakin.