Yleistä keskustelua musiikista ›

No semmonen sanonta "onko pakko jos ei tahdo?"
liittyy kyllä joskus ensimmäiseen vaihtoehtoon.

Ihanko totta.. Mä jotenkin olen kuvitellut - -
 
No tämä aloittamasi lause on ehkä se kriittisin asia saako bisnekset laulamaan. Ei kauheasti houkuttele jatkamaan... :)
 
Studiossa - - investoitavaakin ja osaamisenkin pitää olla kait vähän eri tasoa, mutta hommat toki tukisi kivasti toisiaan - -
 
Minulla ei ole studiota, enkä sellaista ole pyörittänyt, joten käytännönasioissa, kannattaa laittaa tuonne studioalueelle, mutta vierestä olen seurannut kyllä puuhaa hyvin pitkään.
 
Ongelma ei ole oikeastaan vain laitteissa, siedettäviä laitteita saa halvemmalla kuin koskaan. Ongelma on, että jostain syystä 2000-luvun puolivälistä lähtien KAIKKI ON PYKÄÄMÄSSÄ OMAA PAJAA. Kaikki ovat sijoittaneet valtavasti aikaa, rahaa ja energiaa omiin pajoihin, ja on täysi mahdottomuus että ne kaikki tuottaisivat. Tästä syystä en itse tällä hetkellä sijoittaisi omaan pajaan vaan hyödyntäisin olemassa olevaa (yli)kapasiteettia.
Alan kannalta tämä voi olla hyväkin, parhaat aina pärjäävät ja ne ovat sitten entistä kovempia puljuja. Häviäjät maksaa, harmi kyllä.
 
Kun näin on, myös se laitepolitiikka muuttuu haastavaksi. Studion olisi oltava houkutteleva, eli mukava ja uudenaikainen. Siksi myös kamat (jotka nykyään ovat vuodessa vanhat) pitäisi olla eivain siedettävät vaan uusimmat ja viimeisen päälle. Tämä tulee kalliiksi. Koska isoja lafkoja on vaikea saada äänittämään artistejaan pieniin studioihin, niin on usein tarpeen joko tehdä mainosmusaa/äänimainoksia tms tai myydä aikaa näille demoja/omakustanteita väsääville harrastajille. Erityisesti jälkimmäisillä markkinoilla mikään ei saisi maksaa mitään, kaiken pitäisi silti olla viimeisen päälle, ja hommaa pitäisi tehdä tunteja katsomatta.
 
Tästä syystä tuottoisa studio tarkoittaa melkein kimppastudiota, jossa tehdään lähinnä vain omistajien ammattihommat. Kimpassa siksi, että saadaan hommia sisään enemmän. Omistajilla on jo valmiiksi suhteet bisnekseen niin, että se studioaika saadaan käyttöön ja rahaa tulee todella sisään.
 
Toisaalta, jos itsellä studiopuuhaa todella on, niin sittenhän voi pistää sellaisen plantaasin pystyyn kuin rahaa on, ja tehdä vain omat hommat siellä. Tämähän on esim. mainosmusiikin kohdalla ainoa kustannustehokas vaihtoehto, sillä jos se aika pitäisi ostaa ulkoa niin kyllä alkaisi aika matalat olemaan katteet.
 
- - Mikä siitä musiikkikoulusta - - haastavan?
 
Valtionavut musiikkioppilaitoksille. On vaikea kilpailla niitä vastaan, kun vihityt (valtionavun piiriin päässeet) pystyvät tarjoamaan opetusta merkittävästi halvemmalla. Samalla valtionapu on edes jonkinlainen tae opetuksen laadusta, joten kyllä minäkin katsoisin mihin lapseni laittaisin.
 
Helpompi bisnes on opettaa itse yksityisesti, ilman oppilaitosta. Tämä edellyttää tietysti, että on verkostoja ja "nimeä". Tätä tekevät todella monet, sillä mukava puoli on, että säästyy kokonaan esim. julkisten oppilaitosten byrokratialta ja sitoumuksilta. Riskejäkin tietty on.
 
En osaa sanoa, koskeeko tämä tuota musiikkileikkikouluhommaa kuinka, niitähän näkyy olevan aika paljon yksityisiä. Kulurakenne on ainakin parempi kun ei tarvi pitää yksityistunteja.
 
Studion ja musiikkikoulun molempien kannattavuuden ongelma on kuitenkin lopulta valtio. Suomessa työvoimakustannukset ovat niin hiukeat, että yrittäjä on täysin hullu jos palkkaa ketään töihin. Tästä syystä se menee oikeastaan aina omistajavoimin, ottamalla sellaista palkkaa kuin on mahdollista. Koska tarvittava työvoima on oltava todella ammattitaitoista, on vaikeaa löytää henkilöitä jotka tekisivät sinulle pienellä palkalla töitä, ja pysyvään pestiin ei uskalla ketään palkata.
 
Tässä suhteessa Suomi on kyllä tosi takapajula. Jos saataisiin vaikkapa sellaiset yrittäjyyden olosuhteet kuin vaikkapa Uudessa-Seelannissa, niin voisin itsekin kuvitella lähteväni yrittäjäksi.Noin yleisemmin, studion voisin laittaa pystyyn omia hommia varten, mutta en missään tapauksessa myydäkseni sitä ulos. Musiikkikouluhommaan en itse lähtisi mistään hinnasta.
 
MrS

No tämä aloittamasi lause on ehkä se kriittisin asia saako bisnekset laulamaan. Ei kauheasti houkuttele jatkamaan... :)
 
Kysyin sulta, koska sähän se tuossa puhuit kulurakenteista, joten oletin sun tietävän perusteet väitteellesi.
 
Minulla ei ole studiota, enkä sellaista ole pyörittänyt, joten käytännönasioissa, kannattaa laittaa tuonne studioalueelle, mutta vierestä olen seurannut kyllä puuhaa hyvin pitkään.
 
Samoin.
 
Ongelma ei ole oikeastaan vain laitteissa, siedettäviä laitteita saa halvemmalla kuin koskaan. Ongelma on, että jostain syystä 2000-luvun puolivälistä lähtien KAIKKI ON PYKÄÄMÄSSÄ OMAA PAJAA. Kaikki ovat sijoittaneet valtavasti aikaa, rahaa ja energiaa omiin pajoihin, ja on täysi mahdottomuus että ne kaikki tuottaisivat.
 
Tässä tapauksessa kyse ei ole "kulurakenteessa", kuten sanoit vaan "tulorakenteessa", joka on hiukan eri asia. Muuten en olisi asiaan tarttunutkaan.
 
Studion ja musiikkikoulun molempien kannattavuuden ongelma on kuitenkin lopulta valtio.
Suomessa työvoimakustannukset ovat niin hiukeat, että yrittäjä on täysin hullu jos palkkaa ketään töihin.
 
Se mikä osuus valtiolla on työvoimakustannuksiin on kyllä jokseenkin sama joka alalla
 
Tästä syystä se menee oikeastaan aina omistajavoimin, ottamalla sellaista palkkaa kuin on mahdollista. Koska tarvittava työvoima on oltava todella ammattitaitoista, on vaikeaa löytää henkilöitä jotka tekisivät sinulle pienellä palkalla töitä, ja pysyvään pestiin ei uskalla ketään palkata.
 
Jep. Näin se on ihan kaikilla taideteollisuusaloilla. Suomessa on hiton paljon mainostoimistojakin, jotka pyörivät yhden tai kahden miehen voimin ja ne muuttuu sitten vasta isoiksi kun hommat alkaa kasvaa sellaisiin mittoihin että vähemmän haastavaa hommaakin on tehtävä paljon. Alkuun otetaan sitten pari jäpikkää joista tulee myöhemmin melkein yhtä itsenäisiä kuin sä ja sitten niiden alle neljä kaveria jotka toimii (ainakin aluksi) niiden valvonnan alaisina jne. Tällä alalla on siis toisinsanoen pakko melkein kouluttaa (tai ainakin koulia) ite. Se on siis armotonta harjoittelijoiden ja oppisopimusheebojen kierrätystä ja jos käy flaksi niin kasvu sitten onnistuu ilman että oma työmäärä lisääntyy. Monet joutuu paahtamaan 24/7 kun eivät osaa delegoida (tai assari on ensin tullu taloon ja sit vaan lähteny litomaan), tai sitten pitää yhdistyä naapurin kanssa että saa ammattitaitoa taloon.
 
Tässä suhteessa Suomi on kyllä tosi takapajula. Jos saataisiin vaikkapa sellaiset yrittäjyyden olosuhteet kuin vaikkapa Uudessa-Seelannissa, niin voisin itsekin kuvitella lähteväni yrittäjäksi.Noin yleisemmin, studion voisin laittaa pystyyn omia hommia varten, mutta en missään tapauksessa myydäkseni sitä ulos.
 
Ulos myydäkseen minkään näköisiä firmoja perustaa vain tosi pelurit ja usein silloinkin jätetään käytännön johtaminen jollekin muulle. Siinä vaiheessa ei välttämälttä ole valtion tukikuvioilla niin merkitystäkään kun on varaa jo sellaista touhua harjoittaa.
 
Suomen mallissa on kyllä puolensa. Hyvää täällä on esimerkiksi elinkeinoharjoittamisen vapaus, eli se että täällä saa toimia yrittäjämäisesti ilman firmaakin. Se mahdollistaa juuri sen että sä voit pitää vaikka naapurin pojalle kitaratunteja ja ottaa niistä ihan luvallisesti(kin) fyffeä. Monissa muissa maissa tämä olisi laitonta.
 
Lisäksi täällä on mahdollisuus saada starttirahoja ja lainaa homman aloittamiseen, ilmaista neuvontaa jne. joten ei se tilanne ihan huono ole. Vaikka ne starttisummat ei ehkä ole ihan yhtä suuria kuin jossain muualla ja suunnitelmien pitää olla tarkemmin dokumentoituja, niin eipä täällä myöskään tehdä ehkä yhtä paljoa turhia (eikä yhtä isoja) alkavien firmojen konkursseja. Rahat pois ja pakoon(kaan), ei oo niin houkutteleva vaihtoehto jos starttirahaa on vain 2000€ kuin mitä se olisi jos summa olisi 50 000€, joten sikäli järjestelmä suojaa pikkuisen myös väärinkäytöksiltä.
 
Jos lähtökohtaisesti olisit valmis perustamaan studion vain omia hommiasi varten, niin ei sellaista yritystoimintaa yhteiskunnan oikein kuuluisikaan tukea, paitsi jos sin omat hommat tuottaa rahaa, joka nimenomaan on pääsääntöisesti yrityksen tehtävä.

No offense, peace man!
 
ei ole "kulurakenteessa", kuten sanoit vaan "tulorakenteessa"
 
- Isot "oikeat" studiot kulurakenne, koska huippureleet ja superakustiikka maksaa niin perkeleesti. Niiden kannattavuus on siksi tosi huono jos vertaa johkin muuhun "oikeaan" businekseen.
Monopsonimarkkinan ongelmat, kun ne ainoat pari levy-yhtiötä vaatii sopimushinnat.
- pikkupajoilla on vehkeet mitä on. Ehkä kuitenkin enempi kiinni siitä, että saa puhuttua asiakkaat omaan pajaan ja löytää oikeat piirit jossa siitä demosta on vähän varaa maksaakin.
- mainosäänitys kuten mainostoimistoilla, mutta kulut luultavasti suuremmat, johtuen releistä. Tietysti riippuen vähän kelle tekee.
 
Se mikä osuus valtiolla on työvoimakustannuksiin on kyllä jokseenkin sama joka alalla
 
Tarkoitin, HYVIN työvoimavaltainen ala, kuten musiikinopetuskin. Lisäksi laatua tekevän äänittäjän löytäminen Suomessa edes ammattilaisten joukosta on ollut TODELLA vaikeaa. Onneksi asia on muuttumassa parempaan. Tässä mielessä mainitsemasi mainosala on silti paljon leveämpi.

 
- - pyörivät yhden tai kahden miehen voimin - - otetaan sitten pari jäpikkää - - sitten niiden alle neljä kaveria- -
 
Mitäs toi tekee? Pomot + 6? Finnvox taitaa olla Suomen suurin studio ja olisko niillä 7 hommissa. (Jos joku tietää suuremman niin ilmoittakoon...) Tämä on se ongelma, että studiohomma on ihan marginaalipuuhaa.
 
- - valtion tukikuvioilla niin merkitystäkään kun on varaa jo sellaista touhua harjoittaa.
 
Studioille noi startit ja Tekesit on samat, joskin kyllä ne pitkälle kädestä suuhun silti elää.
Ne musiikkikoulut jotka ei pääse pysyvälle vuosittaiselle valtionavustukselle, käytännössä passaavat pelin. Ei ole mitään saumaa, koska harrastajaasiakkaat ei tajua opetuksen laadusta mitään. Kilpaillaan hinnalla, opettajan "näennäisellä mukavuudella", sijainnilla ja ottamalla ne ihmiset jotka ei konservatorioihin ja musiikkiopistoihin pääse.
 
- - Suomen mallissa on kyllä puolensa.- -
 
Joo kai. Mulle noi yhden hengen 24/7-työleirit: kampaamot, taksit, rekat, känkkylät ei ole bisnestä vaan jotain asennetyyppistä elinkeinotoimintaa. Jos tykkää niin siitä vaan. Vaikea minun silti nähdä että Suomessa oikeasti tuettaisiin pk-yritystoimintaa.
 
- - studion vain omia hommiasi varten, niin ei sellaista yritystoimintaa yhteiskunnan oikein kuuluisikaan tukea, paitsi jos sin omat hommat tuottaa rahaa - -
 
Sorry sanoin huonosti. Ajatus on luoda yhdistetty treeni-, äänitys-, opetus- ja soitinvarastotila, joka palvelee muuta esim. varsinaista keikkamuusikkoutta. Raha tulee useammista lähteistä.Tällä tavallahan itse asiassa useimmat studionsa laittavat pystyyn.
Tekevät pientä muun homman ohella, keräävät kamoja ja kasvattavat kun bisnes kasvaa.
En ole kuullut kenestäkään joka olisi kylmiltä lyönyt ammattistudion pystyyn.
 
Peace...
 
MrS

Tuo on omakohtaisesti monta kertaa tullut todettua...todelliset sankarit löytyy sieltä taustalaulajien joukosta. Mutta kun siihen "tähteyteen" tarvitaan nykyään muutakin kun laulutaitoa...
 
eikös tässä on tämäkin juttu että harrastelijoitten joukosta lyötyy kanssa virtuoosi soittajia jotka ei ole ammattilaisia ja jotka saattavat olla parempia kuin jotkut ammattilaiset?.vaikka taitoa löytyy niin silti he eivät tienaa musiikilla!.

että jostain syystä 2000-luvun puolivälistä lähtien KAIKKI ON PYKÄÄMÄSSÄ OMAA PAJAA.

Tämä on kyllä niin totta kun vain voi olla. Nytkin stadissa on kohtuullisen isojakin studioita todella paljon, ja samaan aikaan levytysbudjetit pienenee, ja yleinen inflaatio Suomessa on ollut nousussa.

Studion olisi oltava houkutteleva, eli mukava ja uudenaikainen. Siksi myös kamat (jotka nykyään ovat vuodessa vanhat) pitäisi olla eivain siedettävät vaan uusimmat ja viimeisen päälle.

Mun mielestä toi kamajuttu on juuri sellanen jossa on menty metsään. Niitä Nevejä sun muita on räkit pullollaan...ja isohkoja Tuullsseja. Mutta oikeasti akustisista hyvistä studiotiloista on puutetta. Sellaisen tekeminen voi olla aika kallista puuhaa eikä heti "näytä seksikkäältä", mutta on mun mielestä tärkeä juttu...ja sellanen joka erottaa muista.

Koska isoja lafkoja on vaikea saada äänittämään artistejaan pieniin studioihin

No, ei kai nyt nykyään. Pikemminkin päinvastoin. Hirveän usein kuulee puhetta että "eiks tän voi hoitaa joku lupaava(=halpa) tyyppi jossain pajassa".

Summa Summarum, pitäis kyllä olla aika hyvä visio, jos kunnon studiota ryhtyy näinä aikoina pyörittämään.

Tämä on kyllä niin totta kun vain voi olla. Nytkin stadissa on kohtuullisen isojakin studioita todella paljon, ja samaan aikaan levytysbudjetit pienenee, ja yleinen inflaatio Suomessa on ollut nousussa.
-------------
Mun mielestä toi kamajuttu on juuri sellanen jossa on menty metsään. Niitä Nevejä sun muita on räkit pullollaan...ja isohkoja Tuullsseja. Mutta oikeasti akustisista hyvistä studiotiloista on puutetta. Sellaisen tekeminen voi olla aika kallista puuhaa eikä heti "näytä seksikkäältä", mutta on mun mielestä tärkeä juttu...ja sellanen joka erottaa muista.
----------
No, ei kai nyt nykyään. Pikemminkin päinvastoin. Hirveän usein kuulee puhetta että "eiks tän voi hoitaa joku lupaava(=halpa) tyyppi jossain pajassa".

Summa Summarum, pitäis kyllä olla aika hyvä visio, jos kunnon studiota ryhtyy näinä aikoina pyörittämään.
 
Jees.. Näin mäkin ajattelen. Jos mä lähtisin rakentamaan huippustudiota, niin en menis pykäämään sitä sinne, missä ala on jo pilalle kilpailtu. Paitsi jos on mielessä joku koko alan mullistava visio jolla erottuu oikeasti muista tarpeeksi.
 
Jos asiakkaalla on varaa ostaa huippustudion palveluja, niillä on varaa matkustaa vähän kauemmaskin äänittelemään. Metsän keskellä ne uuden aallon huiput operoi. Liiketila on halvempaa ja saa temmeltää justiin kuin haluaa.. Jos kuitenkin puhutaan musiikikoulu/studio yhdistelmästä niin se pikkustudio pääkaupunkiseudulla voi olla ihan hyvin tuottava (enemmän ihmisiä), kunhan se pääpaino on siinä musiikkikoulussa ja siinä että nauhoituksia tehdään paljolti niille samoille tyypeille jotka käy koulutuksessa.... Toisin sanoen kohderyhmä ja siten myös tasovaatimukset on erilaisia, puhutaan eri asiasta ja viivan alle jää aika hyvin jos on hyvä bisnesmies.
 
Huono bisnesmies tietty harvoin pärjää millään alalla.

Huono bisnesmies tietty harvoin pärjää millään alalla.
 
Niinhän se. On totta, että kilpailluimmallakin alalla pärjää, jos on jokin vahva visio jolla on monopolivoimaa. Se on totta. Vierestä on vaan tullut seuratua, ja tänä vuonna mulla ei ole sellaisia ideoita tuohon bisnekseen oilut joiden kanssa uskaltaisin lähteä rellestämään.
 
Teen sen sijaan jotain ihan muuta... ;) Oman nurkkansa löytämisestähän tässä on kyse.
 
MrS