Yleistä keskustelua musiikista ›

Ylipäätään sanoisin, että läheistä suhdetta ei kannata solmia sellaisiin ihmisiin, jotka suhtautuvat tunteettomasti tai välinpitämättömästi unelmiisi ja päämääriisi.
 
On varsin kurjaa, jos kukaan ei tsemppaa vähääkään, vaan heittelee vain kapuloita rattaisiin.
 
Oli pakko vielä palata tähän aiheeseen kun sitä itse
on saanut kokea paljon kielteisiä kommentteja/jatkuvaa
vittuilua aiheesta, niin kyllä siinä meinaa usko horjua.
Minulla oli kerran jumalaisen kaunis tyttöystävä, joka
vaan tuntui suorastaan vihaavan muusikoita, eikä antanut
laulamiselleni mitään arvoa. Se oli vaikeaa se, kun muutenkaan ei kukaan tukenut.
 
Olen kuitenkin päättänyt valita musiikin epäonnistuneen
media-ala valinnan jälkeen, vaikka se vois olla se
silkkaa itsemurhaa/viimeinen naula arkkuuni.. Mut kun on vain 1 kpl elämiä. Se pitää käyttää oikein. Sitä ei parane sössiä..
 
Kaveri-piirissäni ei oikein kukaan ymmärrä harrastustani, eikä ole ketään jolle puhua siitä. Siinä sitten selität jotain,
kun kattoo, että "Ei vittu taas se alako selittää siitä..".
 
Itseäni on auttanut Sarasvuon kirjat. Loistavaa inspiroivaa
tekstiä, sanoivat kriitikkopässit mitä hyvänsä. Sisäinen
sankari tai vapaus, ne potkii sua perseelle&liikkeelle, jos vain
haluat.
 
Tää kannustamisjuttu varmaan periäisin jostakin 30-luvun
kasvatusmenetelmistä. Häpeää. Kielteisyyttä, slaavilaista tuskaa etc... Mutta meidän ei tarvitse tehdä samaa virhettä omien lapsiemme kanssa, vaan me kasvatamme heidät vahvoiksi ja rohkeiksi.

Mulla ei ole porukat ikinä valittanu soittamisesta. Joskus on kuulunu valitusta kun olen CD-levyjä ostellut melko tiuhaan, mutta eipä ne juuri yhtään kitsastellu tuon uuden basson kanssa ku lupasin korvata sen 100e minkä isä lainasi minulle.
 
Alkaa muutes päättäjäiset tässä 30min sisällä. Hyvää lomaa kaikille joilla loppuu koulu ja jotka pääsevät ylioppilaiksi !

Isäni on harrastanut musiikkia n. 40 vuotta ja pitää ihan hyvänä asiana että meikäpoikakin jaksaa musiikin parissa harrastella. Se ei tosin tehnyt hyvää, kun lopetin pianotunnit seitsemän vuoden jälkeen joskus junnuna...ja kun parin vuoden päästä siitä kinusin kitaraa, oli vastaus "Ei tipu, kun et pianoakaan jaksanut soittaa". Noh, ääni vaihtui kellossa parin vuoden jälkeen ja nykyään isä hyväksyy 100% kitaraharrastukseni. Antaa jopa sponsorointia laitteisiin mahdollisuuksien mukaan, koska viulun soittajana tietää, että ei huonolla instrumentilla ole yhtään kiva soittaa. Sama pätee tietenkin vahvistimeen, vaikkakaan rakas isäukko ei niiden päälle juurikaan ymmärrä. Hieman jännitti tuossa vuoden vaihteessa kertoa, että ostin opiskelijan säästöilläni pienet laulukamat, mutta kommentti oli vain "Jaahas, no mehän voidaan varmaan joskus lainata niitä jonkun soittoporukan kanssa" Heh!
 
Hiukka muuten repesin, ku isipappa oli pistänyt taas jonkun humppaprojektin käyntiin, joka käsittää lähinnä 50+ ikäisiä ukkoja. Orkan nimi muuten on "Rytmihäiriö" :D:D:D

Ihmettelen kovasti kun en ois isukin mielestä saanu edes hakea opintotukea KELAsta. Siinä oiskin sitten jääny melkein koulu käymättä kun on vaan kaks paikkaa missä on varaa olla: koulu ja koti. Huh huh.
uskomatonta

Mun vanhemmat ei sillee soita mitää, mutsi osaa vähä pianoa..silti ne kannusti aina. Faija toi mulle jopa sellasen ihan paskan kiinalaisen akustisen kirppikseltä kun sanoin että musta tulee joskus rocktähti. Se touhu kuulosti ihan käsittämättömän paskalta mutta silti sain renkuttaa niin paljon kun tykkäsin kunhan en yöllä soittanu. Tästä on siis aikaa joku ainakin 5 vuotta. Kaikki kamani olen maksanu ite (menin lukion sijasta töihin), paitsi sen 100 markan kiinalaisen.
 
Mua ei ole koskaan pistetty soittamaan mitään mutta jos onnistuin jotain soittamaan niin kyllä aina joku sano että "toihan kuulosti ihan hyvältä", positiivisesti on suhtauduttu. Nykyäänhän ne on aika ylpeitäkin kun on bändi ja keikkaa =) On kiva käydä porukoilla aina heittämässä uutta demoa kuunneltavaks jne =)
 
Oon kyllä todellakin kiitollinen mun vanhemmille että ne on antanu mulle mahdollisuuden treenata, ottaen huomioon miten epälahjakas tyyppi olen.

"Kaveri-piirissäni ei oikein kukaan ymmärrä harrastustani, eikä ole ketään jolle puhua siitä. Siinä sitten selität jotain,
kun kattoo, että "Ei vittu taas se alako selittää siitä..".
 
Mulla on ihan sama juttu ku sulla. Olen normaaliluokalla ja kukaan kavereista ei tajua mitään musiikista eikä soita mitään, se on vähän huono puhua kenellekkään...

Ai et ole opiskellut mitään? Aiotko mennä vielä opiskelemaan? Olen itse nimittäin harkinnut vakavasti lopettavani opinnot ja meneväni töihin, kun tuo opiskelumotivaatio on aika olematon.
 
Ehkä off-topic, mutta laitoin kuitenkin. Tämä on minulle nimittäin nyt ajankohtaista.
 
Multahan tätä ei kysytty, mut vastaanpa silti. Nimittäin jätin aikanaan lukion kesken ja menin duuniin, ja voin sanoa, ettei kannata. Mikä tahansa ammattipaperi, siis, mikä tahansa, auttaa kummasti työnhaussa. Jos minkään valtakunnan koulutusta ei ole, duunia voi olla kovin vaikea saada, vaikka työkokemusta olisi useammalta vuodeltakin. Olen itse aloittamassa opiskelun ensi syksynä.
 
On sellainenkin pointti, että ilman mitään papereita ei juuri saa duunia kuin sellaisilta aloilta, mitkä pystyy jotenkin osoittamaan hallitsevansa, ja ilman sitä paperia se osoittaminen voi olla kovin vaikeaa. Kas kun etenkään nykyisessä taloustilanteessa työnantajat eivät viitsi ottaa turhia riskejä työntekijöiden suhteen, nimittäin on vähän pirun kallista palkata tyyppi edes koeajaksi hommiin. Eri juttu tietty, jos saa neuvoteltua esim. työharjoittelupaikan. Mutta kuitenkin, kannattaa mielummin hankkia se paperi. Kyllä niitä töitä nimittäin ehtii tehdä myöhemminkin.

Ai et ole opiskellut mitään? Aiotko mennä vielä opiskelemaan? Olen itse nimittäin harkinnut vakavasti lopettavani opinnot ja meneväni töihin, kun tuo opiskelumotivaatio on aika olematon.
 
Ehkä off-topic, mutta laitoin kuitenkin. Tämä on minulle nimittäin nyt ajankohtaista.
 
Missä opiskelet?
 
Itselläni oli vähän sama juttu tässä vähän aikaa sitten, halusin lopettaa lukion, mutta mietin sitten että ei tätä ole kuin vähän yli vuosi jäljellä, ja saattaisin katua sitten myöhemmin. Nyt olen onnellinen etten lopettanut.

Mulla on ihan sama juttu ku sulla. Olen normaaliluokalla ja kukaan kavereista ei tajua mitään musiikista eikä soita mitään, se on vähän huono puhua kenellekkään...
 
Joo. Se on tosi ikävää kyllä kun ne nuijat ei tajua mitään.. No, uusia kavereitakin voi aina hankkia.. Tai ainakin lisäksi
joitan, jotka ymmärtää musiikkia.
 
Mutta onneksi täällä on ihmisiä, jotka ymmärtää ja täällä saa rauhassa tilittää tuntojaan tuntematta itseään kummalliseksi...

Joo. Se on tosi ikävää kyllä kun ne nuijat ei tajua mitään.. No, uusia kavereitakin voi aina hankkia...

No, antaa taviksien pitää omat juttunsa. Siinähän sitten menevät tuulipuvuissa muutaman vuoden päästä. Muusiikki-ihmiset ovat aina olleet vähän omaa porukkaansa.

vanhemmat ovat usein pihalla lastensa tekemisistä. itse olin soittanut jotain 5 vuotta ja olin treenannut kohtuullisesti ja oppinut kitarismia aika paljon. vanhemat eivät kitaran oston jälkeen olleet kommentoineet soittoani juuri mitenkään. sitten eräänä päivänä soittelin vanhempieni kuullen jotain suomi-iskelmän melodiaa lastentarhatekniikalla ihan vain miettien siinä ohessa muita asioita. annas olla kun vanhemmat, erityisesti äiti alkoi kehua, että hitsi, sähän osaat soittaa hienosti. tajusin, että tässä vaiheessa tiemme olivat eronneet lopullisesti. oli enää turha alkaa kertomaan, että olin edelliset vuodet kolunnut zeppelinit, metallicat, gunsn rosesit, stingit sun muut läpi suurella sydämellä.

Itselläni perhe on aina ollut kovasti tukemassa ja kannustamassa eteenpäin. Tosin monta vuotta sitten kun harrastukset muutenkin vaihtelivat usein äidillä meni pari vuotta ennen kuin tosiaan uskoi että haluan aloittaa viulun soiton. Viulun soitto nyt on jäänyt, mutta nykyisissä bändi touhuissa kannustusta on tullut paljon, ja aina ilolla perhe kuuntelee keikkoja ja demoja.
 
Välillä vaan äitikin yrittää palauttaa maan pinnalle kun olen miettimässä jonkin uuden soittamiseen liittyvän asian ostamista sanomalla että toivottavasti bändi nyt pysyy kasassa etten heitä rahoja kaivoon. ;)

Kyllä muakin tuettiin ja kannustettiin. Olisivat voineet
jopa pakottaakin enemmän, mutta rahapuolella ja
soittamisen sallimisessa on porukat aina olleet 100%
mukana. Viimeksikin, kun sain yliopistopaikan, mutta
kerroin pitäväni vielä yhden välivuoden pyhittäen sen
soittohommiin, kuului vastaus "tee miten itsestäsi
tuntuu eniten hyvältä". Että tukea löytyy.

Ristolle: Voi ISO kyynel >8)
Eipä meilläpäinkään paljoo musa hommia tueta, tosin en oo koskaan edes haaveillu tuesta yms. Ei vois vähempää kiinnostaa mitä noi porukat ajattelee koko hommelista!

Iskä on meidän legendaarinen roudari, autokuski, manatseri, keikkamyyjä ja maskotti.

Iskä on meidän legendaarinen roudari, autokuski, manatseri, keikkamyyjä ja maskotti.
 
Joo niinon meidänki!

No, antaa taviksien pitää omat juttunsa. Siinähän sitten menevät tuulipuvuissa muutaman vuoden päästä. Muusiikki-ihmiset ovat aina olleet vähän omaa porukkaansa.
 
Heh. Mielipiteeni eroaa. Mulla ei oo muusikkokavereita kotipaikkakunnallani ollenkaan. Tai no yks, mutta olin sen kaveri jo silloin kun olimme molemmat taviksia.
 
Ja kuka v*tun pölijä nyt menee puhumaan musiikkiläppää siitä ymmärtämättömälle? :) Tulee ihan kiihkouskovaisuus mieleen. Sama kun alkaisin täällä vaikka paasaamaan kuinka nakkasin kaksi karoa putkeen ja silti vastustajan asettaja heitti vielä sen kolmannen snadin viereen.
 
Edit: niin ei kait se nyt saa olla kaveruuden este että sille ei voi puhua musiikista. Tosisuomalaisten ei tarvi puhua mistään.

Tosisuomalaisten ei tarvi puhua mistään.
 
Ja täällä ei sitten näyttäis olevan "tosisuomalaisia" yhtään. Hoho.

Tommoset tilanteet vain vahvistaa soittomotivaatiota. Ottaisikohan isukkia päähän kun ei itse muinoin osannut/jaksanut opetella jonkun instrumentin soittoa, puhumattakaan soittamista bändissä. Ja mitä koulutukseen tulee, niin faktahan on että kouluissa halutaan tehdä ihmisistä samanlaisia. Jos sama opettaja selittää asian 30 oppilaalle, niin kai ne tekee samanalaista musiikkiakin. Totta on, että koulussa annetaan tieto-taitoa, jonka pohjalta voi säveltää omaa musiikkia. Mutta ominta musiikki on silloin kun sen sisältämät jutut on itse keksitty, eikä ongittu jonkun opettajan suusta.