Yleistä keskustelua musiikista ›

Kuten totesin otsikkotekstissä musiikki ei ole minulle elinehto, koska minulla on turvallinen työ. Totesin onneksi, koska olen voinut pitää musiikkijuttuja ikään kuin harrastuksena, eikä niistä ole tervinnut ottaa liikaa stressiä. Suurin motivaatiotekijä kappaleiden tekemiseen on toki ollut se hyvä mielentila mikä seuraa kun keksii jonkin hyvän riffin, melodian tai sanoituksen, kai siinä on jonkinlainen onnistumisen tunne taustalla.
 
Täähän on parhaimmillaan erittäin onnellinen tilanne, kannattaa nauttia siitä. Jos kaikki tekis musiikkia vain radiosoittoa ajatellen, livemusiikkiskene olis aika ankea. Mut tää on vaan amatöörin mielipide eikä kannata provosoitua...
 
Anyway, kitaransoitto on kivaa ja tykkään itekin jammailla pitkiä pätkiä mut valitettavasti radioon se ei toimi. Varsinkin jos se on vaan perusriffittelyä ilman mitään sen kummempaa. Kuka tahansa voi jammailla minuutin pari ihan perus jees rokkiriffittelyä mutta koitapa tehä muistuva soolopätkä, joka kestää 8 tahtia. Tai 4 tahtia. Kannattaa kuunnella jotain esim Beatlesin "kitarasooloja" ja ottaa mallia. Jos siis radiosoitoa haikailee. Muutama tarkkaan harkittu nuotti, joilla paljon painoarvoa mieluummin kuin paljon persoonatonta peruslurittelua. Helppoa se ei ole, voi kun itsekin osaisi.

homege: Kyllä olen. Onko sinulla esittää jotain päinvastaista näkemystä?
 
Kaupallisen radion ansaintalogiikka menee niin, että halutusta segmentistä kerätään mahdollisimman iso pääluku kuulijoita, joka myydään mainostajille. Välineinä tähän käytetään erilaisia kuulijatutkimuksia, joita seurataan todella tarkasti.
 
Jos kohdeyleisö pitää biisistä, se säilyy soittolistalla. Jos ei, se putoaa pois.
 
Useimmiten major labelien julkaisut on suunnattu valtavirtayleisölle. Siksi ne myös soivat useammin mainstream-kanavilla.
 
YleX:n soittolistapolitiikka taas avautuu ehkä helpoimmin, jos malttaa lukea tämän: http://ylex.yle.fi/musiikki/soittolista-faq
 
Sen jälkeen voi tutustua YleX:n soittolistoihin, jotka ovat avoimesti esillä. Mitä alemmas A-, B-, C- ja Nosteessa-listoilla mennään, yleensä sitä enemmän mukana on indiejulkaisuja.
 
Ylen erikoisohjelmat ja Radio Helsinki toki vielä erikseen.
 
Älähän nyt. YleX on sentään jollakin tapaa valtion säätelemä taho, eikä siten edusta sitä, mitä tarkoitin. Ohitat kaikki muut radiokanavat (ja siten koko pointin) sivulauseessa.
 
Mainitsin tekstissäni altistumisesta. Siitä, että kuinka monta kertaa ja kuinka monesta suunnasta se kappale tarvitsee toistaa alitajuisten assosiaatioiden syntymiseksi.
 
Kuka soittaa, mitä soittaa ja miksi soittaa ratkaistaan paljon muunkin, kuin musiikillisen substanssin perusteella. Kukaan tuskin voi kiistää ulkomusiikillisten seikkojen vaikutusta levymyyntiin, VARSINKIN mainstreamissa.
Mainstream on mainstreamia siksi, että se on sellaiseksi rahalla ja seksillä tehty.
 
Netin tuleminen kuvioihin on onneksi mahdollistanut sen, että yleisö hajaantuu jatkuvasti laajemmalle. Miksi sä luulet, että nimenomaan suuret levy-yhtiöt ovat niin helvetillisissä vaikeuksissa? Yhtäkkiä ihmiset ottavatkin ne suurella fyrkalla rakennetut tuotteet ilmaiseksi ja katteet ynnä budjetit pienenee. Ilmaa sieltä musiikkibisneksen rahapallosta puristuu hiljalleen ulos, ja hyvä niin.
Tämä ilmiö pakottaa musiikkibisneksen yhdistymään muihin bisneksiin (joissa siis tehdään rahalla rahaa, kuten me kaikki tiedämme), kuten puhelimien myyntiin, kaikenlaisiin vammaisiin mainoskappaleisiin ja muuhun roskaan, jolloin pääsemme takaisin altistumiseen, ja siihen kuinka suuresta valikoimasta ihmiset toivomiaan kappaleita loppujen lopuksi toivovat.
 
Jos tämä ei ole "mainstream" -musiikin tietynlaista alennustilaa, en tiedä, mikä on.
 
Ja sanottakoon vielä, että kunnioitan monia muusikoita ja lauluntekijöitä nimenomaan heidän osaamisensa vuoksi, vaikken tuotantoaan voisikaan sietää. He ansaitsevat menestyksensä, koska taustalla on todellista osaamista ja rakkautta tekemisiinsä, eikä pelkkää fyrkkaa ja koneiston pakkosyöttöä.
Niin moni osaava muusikko hienoine kappaleineen kuitenkin myös jää kaikenmaailman paskafilttereiden alle vain siksi, ettei huvita nuolla persettä ja huorata julkisuudessa.
 
Yhteistyökumppaneiden tärkeydestä olen samaa mieltä, mutta lienen sitten vanhanaikainen, kun motiivit yhteistyökumppanuuteen minua aina kiinnostavat.

Ravenheart:
 
Eikö tapaus Kristal ole osunut silmään? Vitun mainoskampanja.
10000 (ostettua) tykkäystä ja mediat kirjottaa ja radiot soittaa. Timanttisen biisin aikaansaannostahan se, rahalla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä...
 
Kristal on puhelinoperaattori Saunalahden mainoshahmo.
 
http://nyt.fi/20120828-puhelinopera … rnb-taehti-kristal-on-mainostemppu/

lurkki: Kristal on puhelinoperaattori Saunalahden mainoshahmo.
 
http://nyt.fi/20120828-puhelinopera … rnb-taehti-kristal-on-mainostemppu/
 
No shit, sherlock, siksi niin kirjoitinkin. Tulee se musiikki sieltä radiosta missä muodossa hyvänsä, tulee se sieltä kuitenkin.
 
The Wirtanen band anyone? Itse juuri kulmakapakassa kauhistelin, että kyseinen biisi löytyy jukeboksista. Mainoksestahan siinäkin oli kyse, mutta niin vaan altistettiin jengiä niin kauan Change of heartille, että niiden lapsenlapsillakin soi se päässä.
 
Edit: Tiedän toki, ketkä tuon biisin kirjoittivat, ja olihan siinä vähän enemmän tätä musiikillista substanssia, kuin Kristalissa, mutta sama sapluuna, sama huolestuttava kehityssuunta.

Ravenheart: Älähän nyt. YleX on sentään jollakin tapaa valtion säätelemä taho, eikä siten edusta sitä, mitä tarkoitin. Ohitat kaikki muut radiokanavat (ja siten koko pointin) sivulauseessa.
 
Ensimmäiseksi selitin sinulle kaupallisen radion ansaintalogiikan, mutta meni ilmeisesti ohi. Lue ajatuksella uudestaan. Mainitsin Ylen vasta sen jälkeen, vastapoolina sille.
 
Radiossa ei näy tissit. Radiossa kuuluu musiikki. Mikään kanavaosuudestaan kiinnostunut radiokanava ei ota soittolistalleen kappaletta, joka ajaa kuulijoita pois.
 
Ilmeisesti olet silti mielipiteesi jo päättänyt, joten meidän on tästä turha enää jatkaa. Omani perustuu ammatilliseen kokemukseen. Salaliittoja synnyttävät yleensä ne, jotka syyttävät peiliä, kun oma naama on vino.
 
Yhteistyökumppaneiden tärkeydestä olen samaa mieltä, mutta lienen sitten vanhanaikainen, kun motiivit yhteistyökumppanuuteen minua aina kiinnostavat.
 
En ymmärrä tämän virkkeen yhteyttä viestiketjun kontekstiin. Olkoon yhteistyökumppanin motiivi raha, rakkaus musiikkiin, ystävyys tai sääli, pohjimmaisena on aina halu auttaa toisia eteen- ja ylöspäin. Nekin, jotka tekevät musiikkiin liittyviä asioita rahasta (lue: ammattilaiset), ovat vain niin hyviä kuin heidän viimeisin tuotantonsa/biisinsä/signauksensa/soittolistansa/ohjelmansa/promokamppiksensa/lehtensä/festivaalinsa/täydennä itse. Kilpailu alalla on armotonta eikä vanhojen meriittien varaan voi tuudittautua.
 
Väitän vielä, että kukaan ei tee musiikkia tai musiikkibisnekseen liittyviä asioita ainoastaan rahasta. Epäilen, tekeekö kukaan edes ensisijaisesti rahasta. Musiikkibisneksessä panos-tuotto-suhde on niin huono ja riskit niin suuret, että ihmiset, joita ajaa silkka ahneus, ajautuvat jollekin muulle alalle. Tai ainakaan eivät kovin pitkälle pötki (festivaalipuolella parhaita esimerkkejä, nimiä mainitsematta). Ansioituneiden tekijöiden taustalla on aina jonkinlainen rakkaus musiikkiin. Jopa Risto Asikaisella. (Majorien ajautuminen pääomasijoittajien käsiin ja tendenssi, jossa majorien johtoon revitään muilta aloilta laskutikkumiehiä, on asia erikseen, mutta siitä voidaan puhua musabisnesketjuissa. Nyt voisi taas palata biisinteon pariin, jos sopii?)

Ravenheart: No shit, sherlock, siksi niin kirjoitinkin. Tulee se musiikki sieltä radiosta missä muodossa hyvänsä, tulee se sieltä kuitenkin.
 
The Wirtanen band anyone? Itse juuri kulmakapakassa kauhistelin, että kyseinen biisi löytyy jukeboksista. Mainoksestahan siinäkin oli kyse, mutta niin vaan altistettiin jengiä niin kauan Change of heartille, että niiden lapsenlapsillakin soi se päässä.
 
Edit: Tiedän toki, ketkä tuon biisin kirjoittivat, ja olihan siinä vähän enemmän tätä musiikillista substanssia, kuin Kristalissa, mutta sama sapluuna, sama huolestuttava kehityssuunta.
 
Eikös The Wirtanen Bandin biisi ollut The Crashin Brunilan käsialaa vai muistanko ihan väärin? Brunilan kynästä on lähtenyt ties mitä muitakin biisejä Jenni Vartiaisesta lähtien, ja nykyisin mies elättää itsensä biisintekijänä, tekee co-writeja Lontoossa jne.
 
Mainosbiisejä on levytetty maailman sivu. Ellei lähdetä 50-luvulta asti, niin Suomessa esimerkkejä löytyy mm. Matti Eskon Rekkamies, Ressu Redfordin Kuka on se oikea ja Anna Hanskin Jos et sä soita. Biisit osoittautuivat niin pidetyiksi ja tarttuviksi, että niissä oli ainesta muuhunkin käyttöön kuin pelkkään tv-spottiin. Eli ei tässäkään asiassa mitään uutta auringon alla. Useimmiten turhanpäiväinen angsti on perspektiivin puutetta.
 
Mainosmusiikki ei tapa rockmusiikkia. Sitä ei tee mikään muu kuin rockmusiikki itse.

Mistä tahansa biisistä saa hitin tehotoistolla, kuten Radio City (vai oliko se joku muu) todisti Janos Valmusen kappaleen Bussipysäkillä kohdalla.
 
Tarkoitan tällä sitä, että vaikka biisi ei erityisen mainiolta alkuun kuulostaisi, niin siihen turtuu/tottuu/löytää jotakin kiinnostavaa rallista. Liittyyköhän tähän jotenkin, että jotkut levyt aukeavat vasta usean kuuntelukerran jälkeen?

homege: Ensimmäiseksi selitin sinulle kaupallisen radion ansaintalogiikan, mutta meni ilmeisesti ohi. Lue ajatuksella uudestaan. Mainitsin Ylen vasta sen jälkeen, vastapoolina sille.
 
Radiossa ei näy tissit. Radiossa kuuluu musiikki. Mikään kanavaosuudestaan kiinnostunut radiokanava ei ota soittolistalleen kappaletta, joka ajaa kuulijoita pois.
 
Ilmeisesti olet silti mielipiteesi jo päättänyt, joten meidän on tästä turha enää jatkaa. Omani perustuu ammatilliseen kokemukseen. Salaliittoja synnyttävät yleensä ne, jotka syyttävät peiliä, kun oma naama on vino.
 

 
En ymmärrä tämän virkkeen yhteyttä viestiketjun kontekstiin. Olkoon yhteistyökumppanin motiivi raha, rakkaus musiikkiin, ystävyys tai sääli, pohjimmaisena on aina halu auttaa toisia eteen- ja ylöspäin. Nekin, jotka tekevät musiikkiin liittyviä asioita rahasta (lue: ammattilaiset), ovat vain niin hyviä kuin heidän viimeisin tuotantonsa/biisinsä/signauksensa/soittolistansa/ohjelmansa/promokamppiksensa/lehtensä/festivaalinsa/täydennä itse. Kilpailu alalla on armotonta eikä vanhojen meriittien varaan voi tuudittautua.
 
Väitän vielä, että kukaan ei tee musiikkia tai musiikkibisnekseen liittyviä asioita ainoastaan rahasta. Epäilen, tekeekö kukaan edes ensisijaisesti rahasta. Musiikkibisneksessä panos-tuotto-suhde on niin huono ja riskit niin suuret, että ihmiset, joita ajaa silkka ahneus, ajautuvat jollekin muulle alalle. Tai ainakaan eivät kovin pitkälle pötki (festivaalipuolella parhaita esimerkkejä, nimiä mainitsematta). Ansioituneiden tekijöiden taustalla on aina jonkinlainen rakkaus musiikkiin. Jopa Risto Asikaisella. (Majorien ajautuminen pääomasijoittajien käsiin ja tendenssi, jossa majorien johtoon revitään muilta aloilta laskutikkumiehiä, on asia erikseen, mutta siitä voidaan puhua musabisnesketjuissa. Nyt voisi taas palata biisinteon pariin, jos sopii?)
 
Kirjoitin kaiken kirjoittamani, koska ensimmäisessä viestissäsi leimaat sellaisen ihmisen kitiseväksi luuseriksi, jonka mielestä musiikkibisnes on kieroa paskaa, jossa biisit eivät nykyään ratkaise ihan kauhean paljon. Se on ärsyttävää tällaisen ihmisen näkökulmasta, joka on omistanut elämänsä musiikille.
Mitä naaman vinouteen tulee, lähden itse viiden viikon euroopan rundille parin viikon päästä ja olen saanut musiikilta kaikin puolin niin paljon,ettei mulla ole minkäänlaista tarvetta salaliittoteorioita viljellä. Mä en vain kuvittele olevani niin erinomainen, että tietyn yleisön tai tason saavutettuani tiedän musiikista paljon enemmän, kuin muut.
 
Ja kyllä se raha vaan ajaa, lähes kaikkea, kaikkia ja koko ajan, naiivia on ajatella jotain muuta.

Ravenheart: Kirjoitin kaiken kirjoittamani, koska ensimmäisessä viestissäsi leimaat sellaisen ihmisen kitiseväksi luuseriksi, jonka mielestä musiikkibisnes on kieroa paskaa, jossa biisit eivät nykyään ratkaise ihan kauhean paljon. Se on ärsyttävää tällaisen ihmisen näkökulmasta, joka on omistanut elämänsä musiikille.
 
Kohdistin alkuperäisen kritiikkini nimenomaan biisinteon ja esittämisen kehittämiseen. Musiikkibisnes ei laajassa mitassa perustu mihinkään muuhun kuin biiseihin, joita yleisö haluaa kuunnella ja joista he ovat valmiita muodossa tai toisessa maksamaan. Biisit ovat musiikkibisneksen raaka-ainetta.
 
Bisneksen toimintatavat voivat olla lyhytnäköisiä ja joskus jopa kieroja (siinäkään ei ole mitään uutta, jos yhtään tutustut historiaan), mutta silti: ilman biisejä musiikkibisneksellä ei ole mitään.
 
Se, että sinä et henkilökohtaisesti pidä vaikkapa jostain "kaupallisesta" musiikista, ei tarkoita sitä, etteivätkö ne vihaamillasi kanavilla soivat ammattilaisten tekemät biisit olisi niin loppuun asti hiottuja kuin budjetti ja ammattitaito (biisintekijöiden, äänittäjien, tuottajien, miksaajien, a&r:ien, esittäjien, soittajien) ovat antaneet myöten.
 
Sitten kun täällä joku esittelee pakettia, joka on vasurilla hutaistu taiteilijanimestä teoksen esitykseen asti, on turha ihmetellä, miksei rahaa tule tilille. Tavara ei täytä ammattimaisesti julkaistun musiikin laatustandardeja. Se ei useimmiten johdu lahjattomuudesta vaan siitä, ettei ole viitsitty tehdä tarpeeksi töitä.
 
(Vaikka olisi miten lahjaton, sitäkin on mahdollista kompensoida kovalla työnteolla. Otetaan esimerkiksi vaikkapa Herra Ylppö - onneton laulaja, keskinkertainen säveltäjä ja sanoittaja, mutta takana yli 20 vuoden ura, satoja keikkoja ja lukemattomia tunteja treenikämpällä ja studiossa, suuria uhrauksia musiikkiuran eteen päiväduunista irtisanoutumisesta lähtien. Harkittua imagon rakentamista, määrätietoisia neuvotteluja oikeiden yhteistyökumppanien löytämiseksi - muusikoista a&r:n kautta tuottajaan, keikkamyyjään, video-ohjaajiin, valokuvaajiin jne. Tämän kaiken jälkeen Ylppö on onnistunut kääntämään heikkoutensa vahvuuksiksi, nostamaan keskiöön persoonansa mielenkiintoisimmat piirteet ja nivomaan ne yhteen musiikkinsa kertomiin tarinoihin tavalla, joka koskettaa laajaa ostavaa yleisöä. Siis OMISTANUT ELÄMÄNSÄ MUSIIKILLE ja nyt nauttii sen hedelmiä.)
 
Ja kyllä se raha vaan ajaa, lähes kaikkea, kaikkia ja koko ajan, naiivia on ajatella jotain muuta.
 
En kuvittele. Tunnen ihmisiä ja tunnen alan. Omille väitteillesi voisin toki vaatia perusteluja, mutta antaa olla. Jos sanoisit, että eteenpäin vievänä voimana on pillun- eikä rahanhimo, sen voisin vielä joissain tapauksissa uskoa. Mutta vain joissain. Onnea rundille.

Olkoon tämä viimeinen viestini tänne. Kokeilen vielä yhtä tulokulmaa.
 
Markkinointi on työkalu, joka luo ihmisille mielikuvilla kulutustarpeita. Musiikkibisneksessä siihen pätevät samat lainalaisuudet kuin muillakin aloilla. Markkinoinnilla tuotteesta voidaan tehdä houkutteleva, mutta jos tuotteen laatu ei vastaa luotuja mielikuvia, se ei kelpaa kuluttajalle. Jos Coca-Cola-pulloissa kelluisi ruskeita räkäklimppejä, olisi aivan sama, paljonko sen brändimainontaan käytettäisiin. Ei menisi kaupaksi.
 
Aikoinaan Toivo Kärki kysyi, että "tehdäänkö taidetta vai harkittu murha". Jälkimmäinen tarkoitti siis täsmähittiä. Joku toinen olisi voinut yrittää harkittua murhaa, mutta olisi onnistunut vain tussauttamaan omaan jalkaansa. Kärki usein onnistui (vaikka hänenkään osumaprosenttinsa ei ollut täydellinen, sillä hitti on niin monen onnekkaan yhteensattuman summa _oikea biisikään ei auta, jos se osuu väärään aikaan ja paikkaan). Syynä oli se, että kokemuksensa perusteella Kärki tunnisti kohderyhmänsä eli kansan syvien rivien mieltymykset, ja hän oli kehittänyt kyvyn tehdä biisejä, jotka niihin istuvat. Sitä kutsutaan ammattitaidoksi. Sen takana oli kovaa työtä.
 
Tämä ketju on keskittynyt kaupalliseen musiikkiin, koska jo otsikossa on mainittu leivän tienaaminen. Samat tekijät yhdistävät kuitenkin kaikkia valitsemallaan tiellä menestyneitä musiikintekijöitä. Oli kyseessä sitten Jussi Lehtisalo tai Petri Walli, Leif Segerstam tai Läjä Äijälä, jokaisella on takanaan tähtäimen asettaminen haluttuun tavoitteeseen ja tinkimätön työnteko sen tavoitteen toteuttamiseksi.
 
Jos puuhastelee puolihuolimattomasti ja luottaa joko onnekkaaseen sattumaan tai siihen, että aina on olemassa ihmisiä, joille paskempikin maistuu, todennäköisyys minkään merkittävän saavuttamiseen on melko mitätön. Ikävää mutta totta.

homege: Kohdistin alkuperäisen kritiikkini nimenomaan biisinteon ja esittämisen kehittämiseen. Musiikkibisnes ei laajassa mitassa perustu mihinkään muuhun kuin biiseihin, joita yleisö haluaa kuunnella ja joista he ovat valmiita muodossa tai toisessa maksamaan. Biisit ovat musiikkibisneksen raaka-ainetta.
 
Bisneksen toimintatavat voivat olla lyhytnäköisiä ja joskus jopa kieroja (siinäkään ei ole mitään uutta, jos yhtään tutustut historiaan), mutta silti: ilman biisejä musiikkibisneksellä ei ole mitään.
 
Se, että sinä et henkilökohtaisesti pidä vaikkapa jostain "kaupallisesta" musiikista, ei tarkoita sitä, etteivätkö ne vihaamillasi kanavilla soivat ammattilaisten tekemät biisit olisi niin loppuun asti hiottuja kuin budjetti ja ammattitaito (biisintekijöiden, äänittäjien, tuottajien, miksaajien, a&r:ien, esittäjien, soittajien) ovat antaneet myöten.
 
Sitten kun täällä joku esittelee pakettia, joka on vasurilla hutaistu taiteilijanimestä teoksen esitykseen asti, on turha ihmetellä, miksei rahaa tule tilille. Tavara ei täytä ammattimaisesti julkaistun musiikin laatustandardeja. Se ei useimmiten johdu lahjattomuudesta vaan siitä, ettei ole viitsitty tehdä tarpeeksi töitä.
 
(Vaikka olisi miten lahjaton, sitäkin on mahdollista kompensoida kovalla työnteolla. Otetaan esimerkiksi vaikkapa Herra Ylppö - onneton laulaja, keskinkertainen säveltäjä ja sanoittaja, mutta takana yli 20 vuoden ura, satoja keikkoja ja lukemattomia tunteja treenikämpällä ja studiossa, suuria uhrauksia musiikkiuran eteen päiväduunista irtisanoutumisesta lähtien. Harkittua imagon rakentamista, määrätietoisia neuvotteluja oikeiden yhteistyökumppanien löytämiseksi - muusikoista a&r:n kautta tuottajaan, keikkamyyjään, video-ohjaajiin, valokuvaajiin jne. Tämän kaiken jälkeen Ylppö on onnistunut kääntämään heikkoutensa vahvuuksiksi, nostamaan keskiöön persoonansa mielenkiintoisimmat piirteet ja nivomaan ne yhteen musiikkinsa kertomiin tarinoihin tavalla, joka koskettaa laajaa ostavaa yleisöä. Siis OMISTANUT ELÄMÄNSÄ MUSIIKILLE ja nyt nauttii sen hedelmiä.)
 

 
En kuvittele. Tunnen ihmisiä ja tunnen alan. Omille väitteillesi voisin toki vaatia perusteluja, mutta antaa olla. Jos sanoisit, että eteenpäin vievänä voimana on pillun- eikä rahanhimo, sen voisin vielä joissain tapauksissa uskoa. Mutta vain joissain. Onnea rundille.
 
Mielelläni kerron perusteluita, kun kerrot, mitä tahdot perusteltavan. Nimiä en mainitse,mutta tapauksista voin ylimalkaisesti kertoa.
 
Hassua, miten otitkin juuri Ylpön puheeksi. Siinä kun on nimenomaan mies, jonka musiikkia en voi paria yksittäistä biisiä lukuunottamatta sietää, mutten voi olla kunnioittamatta työtä menestyksen takana. Kuten sanoin, pystyn kyllä näkemään ammattitaidon ohi oman musiikkimakuni. Älä alennu.
 
Tunnen myös alan, ja pari puukkoakin on tullut kaivettua selästä. Olen soittanut viimeisen kuuden vuoden aikana noin 400 keikkaa 15 eri maassa, yhtyeeni on monikansallisen levy-yhtiön alla ja pyöritän yritystä, joka vastaa rahaliikenteestä.
Laulatin omiin pikkuharrastelupiiseihini taannoin mm. Irinaa ja Mikko Herrasta (joista kumpainenkin on mahtavia persoonia ja laulajia, ja jotka mielestäni ansaitsevat saamansa huomion) ja saan Teostosta vuosittain rahaa tekemistäni kappaleista ainakin sen verran, että sillä saa muutakin, kuin tuopin tai pari. On tullut ainakin jokusissa mukatärkeissä kinkereissä hilluttua ja lähinnä olen tuntenut oloni hölmöksi.

Olisi mielenkiintoista kuulla oman tuntemuksesi peruste.
 
Ylläolevan typerän musamunan mittailun vastapainoksi toistan vielä, etten koe olevani kovinkaan lahjakas, mutta olen tarkkaavainen asioiden ja ilmiöiden suhteen ympärilläni. Enkä kuvittele tietäväni paljonkaan musiikista, mutta sen tiedän, että paljon sysihuonoa roskaa ois jäänyt julkaisematta läpi historian, jos parit "tähtituottajat" ois pitäneet Paljon enemmän vapaata. Tuotannolla voi valaa kakkapökäleeseen suklaakuoren, muttei se tee siitä konvehtia.
Ja että moni tekee musiikkibisnestä rahan takia. Siksi sitä sitä sanotaan bisnekseksi.
 
Enkä mä väitä, että kaikki on kusipäitä ja meininki pelkästään sielutonta, vaan hyvää on genressä kuin genressä, mainstreamissa ja sen ulkopuolella, osaajia löytyy, tykkäsin mä niistä tai en. Ketään en halua katkerasti fleimata, enkä osaa kuvitella koko maailmasta ihmistä, jolle olisin kade. Tarkoitin vain korostaa sitä, kuinka paljon ne musiikkiin liittymättömät tekijät nykyään ratkaisevat, kun puhutaan siitä, mikä soi ja mikä ei. Että ei se aina oo ihan pelkästä osaamisesta kiinni.
 
Ja toki myönnän, että tietyt standardit tuotannon täytyy täyttää jo ihan käytännön syistä. Ajattelin sen vain olevan itsestäänselvää.
 
Kiitos vaan onnentoivotuksista, pakko myöntää, että jännittää, kilometreistä huolimatta.
 
Pahoittelut topikin aloittajalle väännön aloittamisesta. Ei pitäis olla niin herkkähipiäinen.

Ravenheart: ... sen tiedän, että paljon sysihuonoa roskaa ois jäänyt julkaisematta läpi historian, jos parit "tähtituottajat" ois pitäneet Paljon enemmän vapaata. ..
 
Toi on mielenkiintoinen väite.
 
Jos se sysihuono paska on myyny levyjä ja soinu radiossa, niin silloin se on saavuttanut oman kuluttajakuntansa. Eli tuote on ihan onnistunut.
 
Ei Spedekään tehnyt elämää suurempia taide- elokuvia, joita kriitikot ylistää ja ovat teoksen ainoa yleisö. Kansa tahtoo leipää ja sirkushuveja ja noi tarvitsee tekijänsä. Jos musa yleisölle maistuu, niin kyl se on aina ollu tekemisen arvoista.
 
Ja jos vaikka mun mielestä suurin osa koskaan julkaistusta olis sysisurkeaa, niin entäs sitten? Ei se ole multa pois. En ole mikään tekniikan ihmelapsi, mut kyl mä vielä tarvittaessa osaan laittaa radion kiinni.
 
Eli miksi se sysisurkea roska olis pitäny jättää julkaisematta? Jos siitä on yleisö tykänny.

rintapek: Toi on mielenkiintoinen väite.
 
Eli miksi se sysisurkea roska olis pitäny jättää julkaisematta? Jos siitä on yleisö tykänny.
 
No, tuota, nyt näin äkkiseltään itselle painavin syy on se, että se laskee ihmiskunnan sivistyksen tasoa.
 
Anteeksi väärä mielipide.

Ravenheart: No, tuota, nyt näin äkkiseltään itselle painavin syy on se, että se laskee ihmiskunnan sivistyksen tasoa.
 
Anteeksi väärä mielipide.
 
Kyl maar tääl kotolandiassa suurin sivistyksen tasoa laskeva tekijä on yksiselitteisesti alkoholi.
 
Mielipiteet puolestaan eivät koskaan voi olla vääriä, koska ne ovat aina subjektiivisia. Ne voivat toki perustua vääriin faktoihin tai heikohkoon luetun ymmärtämiseen, mut se on eri asia.
 
Just luin lehdestä, et ladyGagalla on lavarekvisiittana "jättivagina". Se on mun mielestä mautonta, mut miks mun pitäis siitä murehtia? Hän tehköön tyylillään ja ittelle voi keksiä jotain ittelleen sopivampaa.

rintapek:
Just luin lehdestä, et ladyGagalla on lavarekvisiittana "jättivagina". Se on mun mielestä mautonta, mut miks mun pitäis siitä murehtia? Hän tehköön tyylillään ja ittelle voi keksiä jotain ittelleen sopivampaa.
 
Mut toi kuuluisi oikeastaan ketjuun "härskeimmät plagiaatit". Mimosa Palen vagina, anyone?

rintapek: Kyl maar tääl kotolandiassa suurin sivistyksen tasoa laskeva tekijä on yksiselitteisesti alkoholi.
 
Mielipiteet puolestaan eivät koskaan voi olla vääriä, koska ne ovat aina subjektiivisia. Ne voivat toki perustua vääriin faktoihin tai heikohkoon luetun ymmärtämiseen, mut se on eri asia.
 
Just luin lehdestä, et ladyGagalla on lavarekvisiittana "jättivagina". Se on mun mielestä mautonta, mut miks mun pitäis siitä murehtia? Hän tehköön tyylillään ja ittelle voi keksiä jotain ittelleen sopivampaa.
 
Eikö koskaan hirvitä, että vaikket itse vaikutteille altis oliskaan, sua paljon nuoremmat ja kokemattomammat on. Ja valtaosa isoista tuotannoista kun nimenomaan tähdätään kyseiselle ikäryhmälle, ihan silkkana liiketoimintana. En mä Tipper Gore -meininkiä peräänkuuluta,enkä mitään muutakaan fasismin muotoa, mutta kyllähän tietynlainen vastuu meitä seuraavien sukupolvien henkisestä tilasta on meilläkin.
Itse olen ainakin aikanaan ne tärkeimmät opetukset ihmisyydestä ja elämästä saanut nimenomaan teininä fanittamieni yhtyeiden musiikin ja tunne-elämyksien yhdistelmästä, en yhteiskuntaopin tai uskonnon tunnilta.
 
Vaginahan on luonnollinen osa elämää, eikä siinä mitään. Mautonta, kuin mikä, muttei kenellekään vahingollista. Samaa ei voi sanoa vaikkapa blingbling -rapin tuuttaamasta rahanpalvonnasta.
 
Alkoholihan on se toinen suosittu kappaleiden aihe, ja siitä olen erittäin yhtä mieltä kanssasi. Nämä tuotteet vaan suunnataan vielä nuoremmille.

Ravenheart: Eikö koskaan hirvitä, että ...
 
Itse asiassa ei. Iästä riippumatta on tuhat tapaa pilata elämänsä ja tulevaisuutensa, eikä jonkuntyyppisen musiikin kuuntelu kuulu tuohon joukkoon.
 
Ketjun aihe on kumminki "leivän tienaaminen" ja se on ammatinvalinnasta riippumatta ihan perhanan hankalaa joka tapauksessa. Ihan joka homma vaatii verta, hikeä , kyyneleitä, osaamista, ittensä myyntiä, sekä työtä, työtä ja taas työtä. Melko harva homma on semmoinen, mis voi vaan katsoa päältä, miten rahaa tuodaan kottikärryllä firman ovesta sisään.
 
Jos tienata meinaa, niin myydä täytyy. Ja siin mielessä on ihan herttaisen yhdentekevää onko se myytävä tuote luomuretiisi vai rootslivelevy. Sille pitää löytää markkinat ja ostajat.
 
Ja vaikka tuottaisit maailman parhaita luomuretiisejä, niin rehuksi ne päätyy, jos markkinointi on olematonta.

rintapek: Itse asiassa ei. Iästä riippumatta on tuhat tapaa pilata elämänsä ja tulevaisuutensa, eikä jonkuntyyppisen musiikin kuuntelu kuulu tuohon joukkoon.
 
Ketjun aihe on kumminki "leivän tienaaminen" ja se on ammatinvalinnasta riippumatta ihan perhanan hankalaa joka tapauksessa. Ihan joka homma vaatii verta, hikeä , kyyneleitä, osaamista, ittensä myyntiä, sekä työtä, työtä ja taas työtä. Melko harva homma on semmoinen, mis voi vaan katsoa päältä, miten rahaa tuodaan kottikärryllä firman ovesta sisään.
 
Jos tienata meinaa, niin myydä täytyy. Ja siin mielessä on ihan herttaisen yhdentekevää onko se myytävä tuote luomuretiisi vai rootslivelevy. Sille pitää löytää markkinat ja ostajat.
 
Ja vaikka tuottaisit maailman parhaita luomuretiisejä, niin rehuksi ne päätyy, jos markkinointi on olematonta.
 
En osaa sanoa tähän muuta, kuin että vahva eri ensimmäiseen pointtiisi.
 
Toista pointtiasi en ymmärrä, en kai ole vastakkaista väittänytkään.
 
Tienata, niin. Juurihan tässä olen rahan ylivaltaa hieman heitellyt ilmaan sen todellisen substanssin sijaan. Hohhoijaa.
 
Markkinointi voi olla tiedottamisenomaista ja läpinäkyvää. Tai se voi olla raivostuttavaa ja lannistavaa meluisaa hypettämistä, pakkosyöttöä ja julkisuustemppuilua.
Itse olisin ensimmäisen vaihtoehdon kannalla.

Ravenheart:
Tienata, niin. Juurihan tässä olen rahan ylivaltaa hieman heitellyt ilmaan sen todellisen substanssin sijaan. Hohhoijaa...
 
Mikä ihmeen rahan ylivalta ja mistä sä mahdat puhua? Tavallinen tossunkuluttaja tarttee rahaa sevvuaksi, et vuokra, sähkölasku ja näkkileipä pitää maksaa ja ne rahat on tavalla tai toisella pakko repiä. Etenkin jos on pikkuoravia elätettävänä.

rintapek: Mikä ihmeen rahan ylivalta ja mistä sä mahdat puhua? Tavallinen tossunkuluttaja tarttee rahaa sevvuaksi, et vuokra, sähkölasku ja näkkileipä pitää maksaa ja ne rahat on tavalla tai toisella pakko repiä. Etenkin jos on pikkuoravia elätettävänä.
 
Siitä, että jos haluaa ELÄTTÄÄ itsensä musiikilla, ei ole pakko myydä itseään hinnalla millä hyvänsä, muttei voi myöskään välttämättä ylläpitää sellaista elintasoa, kuin peruspalkkatyöläinen. Ei voi tehdä katrasta kakaroita jalkoihin pyörimään eikä lomailla etelässä.
 
Sen sijaan, että toimisi hyödyntäen oman potentiaalinsa, kuten moraalinen olento kantaen vastuuta muustakin, kuin siitä, että omat geenit saa jatkettua mahdollisimman monena kappaleena mahdollisimman mukavissa oloissa, kiusaus tehdä "paskaa" on suurempi, koska "paska" ei vaadi välttämättä taiteellista panosta, mutta se silti myy ja maksaa ne kaikki "tarpeelliset" kulut. Ja jos ei itse mökinrakennuskiireiltä ennätä, aina voidaan laittaa pystyyn kykykilpailu, josta on helppo nykäistä se artisti hoitamaan raskaat esiintymiset. Omasta matskusta on turha jutella, aina löytyy joku näitä meidänkin biisejä vetelemään.
 
As in: Se, mitä kappale tuottaa rahallisesti, on paljon olennaisempaa, kuin se, mitä se kappale itselle tai vaikka vain sille yhdelle tyypille oikeasti voisi merkitä.

Vuokran, sähkölaskun ja näkkileivän saa alle sen, millaista tulotasoa musiikista tämän ketjun perusteella ollaan hakemassa. Jopa ehkä yhdelle pikkuoravallekin. Jos haluaa muuttaa suuntaa elämän puolivälissä, se on varmasti helvetin vaikeaa, kun heti pitäisi myydä älytön määrä kattaakseen edes murto-osan elinkustannuksistaan, jos pelkällä musiikilla haluaa porskuttaa.
 
Muusikon on kuitenkin mahdollista ANSAITA LEIPÄNSÄ, ja monesti vastineeksi saa paljon kaikkea muuta, josta moni olisi valmis maksamaan suuriakin summia, jos kaupanteko näiden hyödykkeiden kohdalla olisi mahdollista. Ei vaan saa vaatia elämältä niin paljon materiaa ja mukavuuksia.