Yleistä keskustelua musiikista ›

velipesonen: Vaikuttaa sinänsä ihan uskottavalta. Pitäisin koetta totuutta vastaavana sitten kun koehenkilöinä käytetään ammattimaisia studioäänittäjiä, jotka ovat olleet muutaman päivän selvin päin.
 
E: Ja koemusiikkina heille itselleen tuttua musiikkia, jonka vivahteet he ovat tottuneet erottamaan.
 
"The subjects included professional recording engineers, students in a university recording program, and dedicated audiophiles."
 
Yksikään testattavista ei pystynyt erottamaan signaaleja luotettavasti toisistaan.

velipesonen: Vaikuttaa sinänsä ihan uskottavalta. Pitäisin koetta totuutta vastaavana sitten kun koehenkilöinä käytetään ammattimaisia studioäänittäjiä, jotka ovat olleet muutaman päivän selvin päin.
 
E: Ja koemusiikkina heille itselleen tuttua musiikkia, jonka vivahteet he ovat tottuneet erottamaan.
 
Juurikin näin. Täytynee tutustua tarkemmin tuohon AES:n testiin, en muista enää speksejä. Mutta yleisesti ottaen yksi virheistä on kuvitella satunnaisen koeryhmän tulosten kertovan välttämättä mistään muusta kuin ko. ryhmän tuloksista ko. testissä ko. hetkellä....eikä suinkaan absoluuttisesta totuudesta kaikkialla ja kaikille.
 
Erään kuuntelutestin tutkimuspaperissa, jota koetan juuri metsästää btw, todettiin selkeästi että testitulosten vaihtelevuus ja näennäinen mitäänsanomattomuus johtui osin kuuntelijoiden kokemattomuudesta ja/tai kyvyttömyydestä eritellä kuulemaansa. Ajatelkaapa hetkikin tätä seikkaa, ja sen vaikutuksen tuloksiin pitäisi olla itsestään selvää. Samaten havaittiin, että jos koko koeryhmä jaettiin nimenomaan em. kykyjen perusteella ryhmiin, ryhmien väliset erot tuloksissa olivat selvät ja johdonmukaiset.

zepeteus: Juurikin näin. Täytynee tutustua tarkemmin tuohon AES:n testiin, en muista enää speksejä. Mutta yleisesti ottaen yksi virheistä on kuvitella satunnaisen koeryhmän tulosten kertovan välttämättä mistään muusta kuin ko. ryhmän tuloksista ko. testissä ko. hetkellä....eikä suinkaan absoluuttisesta totuudesta kaikkialla ja kaikille.
 
Erään kuuntelutestin tutkimuspaperissa, jota koetan juuri metsästää btw, todettiin selkeästi että testitulosten vaihtelevuus ja näennäinen mitäänsanomattomuus johtui osin kuuntelijoiden kokemattomuudesta ja/tai kyvyttömyydestä eritellä kuulemaansa. Ajatelkaapa hetkikin tätä seikkaa, ja sen vaikutuksen tuloksiin pitäisi olla itsestään selvää. Samaten havaittiin, että jos koko koeryhmä jaettiin nimenomaan em. kykyjen perusteella ryhmiin, ryhmien väliset erot tuloksissa olivat selvät ja johdonmukaiset.
 
Yksikään testattavista ei pystynyt AES:n testissä erottamaan signaaleja toisistaan.

-septimisti-: Yksikään testattavista ei pystynyt AES:n testissä erottamaan signaaleja toisistaan.
 
Siinä oli sitten käytössä harvinaisen puukorvainen testiryhmä.

-septimisti-: "The subjects included professional recording engineers, students in a university recording program, and dedicated audiophiles."
 
Yksikään testattavista ei pystynyt erottamaan signaaleja luotettavasti toisistaan.
 
Sitten minun täytyy jatkaa korkearesoluutioisten äänitteiden hankkimista siksi että saisin kunnollisen masteroinnin. Tai ajatella olevani maailman kenties ainoa tarkkakorva.

Teijo K.: Siinä oli sitten käytössä harvinaisen puukorvainen testiryhmä.
 
No eh-heh. Ikään kuin et ymmärtäisi eroa sattuman ja tilastollisesti merkittävän tendenssin välillä. Pointti on se, että yksikään testattavista ei pystynyt erottamaan signaaleja toisistaan puhdasta sattumaa suuremmalla todennäköisyydellä. Ts. yksikään testattavista ei pystynyt erottamaan signaaleja toisistaan.
 
Lainaus David Moranilta, eräältä paperin kirjoittajista:
 
"Of course we spoke to statisticians, who were unanimous in saying it was a straightforward test of detectability, yes or no. Either some listeners heard a difference or not. No one did. No one came close. Any listener, any venue, any material. We did go over the results sorting by hearing bandwidth, sex, age, and experience."
 
Olen itse valmis tarkastelemaan kantaani asian suhteen heti kun joku esittää päinvastaiseen tulokseen päätyneen testin, mielellään AES:n paperin tapaan vertaisarvioidun.

-septimisti-:
Olen itse valmis tarkastelemaan kantaani asian suhteen heti kun joku esittää päinvastaiseen tulokseen päätyneen testin, mielellään AES:n paperin tapaan vertaisarvioidun.
 
Vielä tarkennuksena, minä puhuin edellä vain ja ainostaan kuuntelutesteistä yleisesti, en tuosta nimenomaisesta AES:n korkearesoluutiotestistä.
 
Itse en omista SACD tai DVD-A laitteita, eikä minulla ole mitään kokemusta niistä. Sen sijaan minulla on kokemusta tavanomaisista toistolaitteistoista ja vertailuista esim. ämpylöiden ja muiden formaattien välillä. Niissä valitettavasti usein, rajusti karrikoiden, kysytään kuuroilta mitä kuuluu ja onko väliä.

-septimisti-: No eh-heh. Ikään kuin et ymmärtäisi eroa sattuman ja tilastollisesti merkittävän tendenssin välillä. Pointti on se, että yksikään testattavista ei pystynyt erottamaan signaaleja toisistaan puhdasta sattumaa suuremmalla todennäköisyydellä. Ts. yksikään testattavista ei pystynyt erottamaan signaaleja toisistaan.
 
Se ei edelleenkään kerro millaisia testattavia siellä oli tekemässä sitä testiä.

Hyvä dokkari menee parasta aikaa YLE Teemalla. Varmaankin löytyy Areenasta myöhemmin. Nimeltään: "Elävä arkisto: Musiikkibisnes"
 
Siellä eräs jantteri totesi, ettei usko CD:n olevan formaattina "kymmeniä vuosia" käytössä, mutta digitaalinen formaatti varmasti tulee säilymään. Taisi olla jostain 80-luvun loppupuolelta tuo lausunto.

Minulle oli kyllä uutinen, että cd:t masteroidaan nykyään ripamankkakuunteluun ja vasta sacd/dvda, jos sitä on, sitten oikeaan kuunteluun. Kiitos kaunis septimistille. Onko tästä olemassa kirjallisuutta?
 
Ihmetyttää miksei bändit ala napista jos 99 tai 100 prosenttia niiden kuulijoista kuulee jotain miltä sen ei pitäisi kuulostaa eli ylikireää, ylikompressoitua ja köyhdytettyä miksausta.

velipesonen:
Ihmetyttää miksei bändit ala napista jos 99 tai 100 prosenttia niiden kuulijoista kuulee jotain miltä sen ei pitäisi kuulostaa eli ylikireää, ylikompressoitua ja köyhdytettyä miksausta.
 
Mutta kysehän onkin juuri siitä, että ne 99 prosenttia kuulevat tällöin sen musiikkinsa suhteellisesti paremmin. Ei se paljoa paina jos jäljelle jäävä prosentti (eli "hifistit", tai "aktiivikuuntelijat") kuulevat sen huonommin. Kompressointihan on siitä jännä asia, että huonoilla laitteilla se kuulostaa hyvältä, ja hyvillä laitteilla pahalta, tai ainakin lattealta.
 
Musiikin nettilevityksessä tämä ongelma olisi todella helppo ratkaista. Eihän sitä tarvitse kuin tehdä samasta kappaleesta tai levystä kaksi erilaista miksausta/masterointia, ja laittaa molemmat myyntiin joko yhdessä tai erikseen. Toinen versio olisi "aktiiviseen kuunteluun" ja toinen taustameluksi. Harmi vaan, ettei tätä mahdollisuutta ainakaan vielä nykyään hyödynnetä, vaan laitetaan ainoaksi vaihtoehdoksi se lyttyyn masteroitu ja joskus jopa säröytynyt versio, olipa kyse sitten MP3-tiedostosta tai fyysisestä äänitteestä.

Jamzku: Harmi vaan, ettei tätä mahdollisuutta ainakaan vielä nykyään hyödynnetä, vaan laitetaan ainoaksi vaihtoehdoksi se lyttyyn masteroitu ja joskus jopa säröytynyt versio, olipa kyse sitten MP3-tiedostosta tai fyysisestä äänitteestä.
 
Tämä ei ole homman nimi Bleep.comissa. Ainakaan ehkä; en itse ole kokenut onko tämä huijausta, mutta uusissa julkaisuissa voit valita 320kpbs MP3sen, 16bit WAVin, 24bit WAVin ja joskus FLACin välillä. CDtä ja LPtä tilatessa saa yleensä bundlena joko MP3 version, WAV version tai molemmat heti tilauksen tapahduttua lataukseen.
 
Näyttää kuitenkin siltä että Bleep.com on vain kovasti muita edellä tässä asiassa, jokseenkin ymmärrettävistä syistäkin.

Kyllä mä ainakin erotan cd ja sacd:n eron ihan selkeesti. Hommasin Depeche Moden lättyjä sacd versioina niin samantien pistin cd versiot myyntiin. Reilusti enempi dynamiikkaa, kokonaissointi on selkeämpää ja tila soi paljon paremmin, musan pikku detaljit on helpommin (rasittamattomammin) kuunneltavissa.
Muutenkin kun tuolla studiollani nauhoitellut ja miksaillut niin mitä korkeampi resoluutio sen luonnollisemmin musa soi. Cd:n 16Bit/44.1Khz on ihan välttävä, nyky tekniikalla keskiverto kotistereoista saa jo varsin nautinnollista äänimaisemaa aktiivikuunteluun.
Mp3 ja muut vastaavat on ihan okei jos fillaroidessa/autoillessa/ruokaa laittaessa/etc musaa kuuntelee, ikäänkuin taustatapettina.

Joku musabisneksestä enemmän tietävä voisi muuten valaista vähän seuraavaa. Jos joku bändi rupeaisi tulevaisuudessa julkaisemaan levyjä pelkästään netissä mp3-tiedostoina, niin laskisiko "levyn" hinta merkittävästi?

MV: Joku musabisneksestä enemmän tietävä voisi muuten valaista vähän seuraavaa. Jos joku bändi rupeaisi tulevaisuudessa julkaisemaan levyjä pelkästään netissä mp3-tiedostoina, niin laskisiko "levyn" hinta merkittävästi?
 
Ei se yksi bändi muuta mihinkään sitä. Mutta jos muutamat todella suuret levy-yhtiöt tekisivät noin, voisi se vaikuttaa hintoihin. Ehkä mahdollisesti jopa nostaen hintoja, sillä tuotantoa olisi paljon vähemmän ja levytehtaat voisivat mahdollisesti joutua nostaan hintoja jotta tuotanto pysyy kannattavana.

Torniojaws: Ei se yksi bändi muuta mihinkään sitä. Mutta jos muutamat todella suuret levy-yhtiöt tekisivät noin, voisi se vaikuttaa hintoihin. Ehkä mahdollisesti jopa nostaen hintoja, sillä tuotantoa olisi paljon vähemmän ja levytehtaat voisivat mahdollisesti joutua nostaan hintoja jotta tuotanto pysyy kannattavana.
 
Mutta jos fyysistä levyä ei enää valmistettaisi ollenkaan? Sittenhän ei tarvisi maksaa levytehtaalle, jakelijoille jne.

MV: Mutta jos fyysistä levyä ei enää valmistettaisi ollenkaan? Sittenhän ei tarvisi maksaa levytehtaalle, jakelijoille jne.
 
Niin joo. Tietysti laskisi, mutta jotenkin luulen, ettei bändi tienaa sen enempää kuin nytkään ;) Indie-bändeillä tilanne ei sinänsä muutu.

Sitä olen ihmetellyt noiden SACD-levyjen kohdalla että mikä tekee sen eron "normaaliin" digitaaliseen PCM-ääneen mitä cd-levyissäkin käytetään? Mikään yleisesti käytössä oleva moniraitanauhoitin ei nauhoita DSD-ääntä (mikä on SACD:n tekniikka) koska sitä ei voi ymmärtääkseni editoida. Eihän se loppuformaatti voi lisätä mitään mitä ei ollut alkuperäisessä...
 
Mutta kysehän onkin juuri siitä, että ne 99 prosenttia kuulevat tällöin sen musiikkinsa suhteellisesti paremmin. Ei se paljoa paina jos jäljelle jäävä prosentti (eli "hifistit", tai "aktiivikuuntelijat") kuulevat sen huonommin. Kompressointihan on siitä jännä asia, että huonoilla laitteilla se kuulostaa hyvältä, ja hyvillä laitteilla pahalta, tai ainakin lattealta.
 
Ei ne 99 prosenttia kuule sitä paremmin, se vaan kuulostaa kovemmalta. Hyvin tehty miksaus kuulostaa hyvältä (tai ainakin tasapainoiselta) mistä vaan, niin hyvistä kuin huonoista systeemeistä. Olisihan se vähän outoa jos joku ajattelisi levyään kuunneltavan ainoastaan ipodilta tai autostereoista ja unohtaisi esim. klubi/ravintolayleisön kokonaan.

JoKo: Sitä olen ihmetellyt noiden SACD-levyjen kohdalla että mikä tekee sen eron "normaaliin" digitaaliseen PCM-ääneen mitä cd-levyissäkin käytetään? Mikään yleisesti käytössä oleva moniraitanauhoitin ei nauhoita DSD-ääntä (mikä on SACD:n tekniikka) koska sitä ei voi ymmärtääkseni editoida. Eihän se loppuformaatti voi lisätä mitään mitä ei ollut alkuperäisessä...
 
Digitaalista se DSD:kin on. Käytännössä näytteenottotaajuus on 64-kertainen CD:n verrattuna, eli vajaa 3 MHz CD:n 44 kHz verrattuna, jolloin periaatteessa saadaan korkeat soivat taajuudet toistettua tarkemmin ja kvantisointivirheitä huomattavasti pienennettyä. Eri asia onko tuolla sitten käytännössä mitään merkitystä :) Isompi etu SACD:llä on dynamiikka, joka on 120 dB normaali-CD:n 96 dB verrattuna. Tällöin on mahdollista (mutta hyödynnetäänkö sitä...) saada iskevämpi soundi.

Torniojaws: Niin joo. Tietysti laskisi, mutta jotenkin luulen, ettei bändi tienaa sen enempää kuin nytkään ;)
 
Ellei sitten luovu levy-yhtiöstä ja palkkaa jotain tahoa hoitamaan digitaalisen myynnin. Tuo voisi toimia isommilla bändeillä, joiden levyt myy ilman promoakin. Toisaalta niin isoilla bändeillä tuskin on tarvetta tuolla tavalla säästää. Mutta näin kuluttajana en pistäisi pahakseni jos uutta musiikkia saisi halvemmalla.