Yleistä keskustelua musiikista ›

viime vuonna tähän listaan törmättyäni rupesin tutustumaan siihen asti dissaamaani suomalaiseen populaarimusiikkiin vähän paremmin.
 
noi hassisen koneet (etenkin "rumat sävelet") ja sielun veljet osoitautuikin erittäin kovan tason rokiksi. ismon laulukin on aikamoisen vakuuttavaa.
 
löytyi tuolta listalta muutakin hauskaa, niinkun peitsamon eka levy ja lindholmin sirkus. tuomari nurmion ekan levyn klassikko-statuksen ymmärrän, mutta mehuhetki ja punainen planeetta ei kyllä toimineet mulle. nuclear nightclub oli vähän pettymys, kun ei kolissu aluks, mut onhan se kansainvälisen tason levy selvästi
 
streng...? en ole jaksanu vielä kuunnella sen levyjä loppuun. en usko et kolisee niin hyvin, vaikka musiikin tyyli on hauska. ei tarpeeks hyvää sävellyksellisesti (ollakseen siis niin legenda kuin mitä on), vaikka hyvin on toki muumilaakson tunnelma tavoitettu.
 
hurriganesiin ja hectoriin en ole uskaltanut koskea vieläkään. samoin eput ja leevi on liian suosittua et niitä vois kuunnella.
 
tulin kyllä vähän siihen tulokseen levyihin tutustuessani, että suomessa ei mitään niin älyttömän kovia populaarimusiikin säveltäjiä taida olla. vai kukas olis? pekka pohjolalla on tota melodista puolta ollu enemmän, mutta sitä ei ole huolittu listalle. vaikka onhan tuokin hyvä taito, et pystyy luomaan tommosta toimivaa ilmeikästä musiikkia, kuten vaikka röyhkän kake...

Ensimmäinen reaktio ketjuun oli klikata CTRL-F ja kirjoittaa Suljettu.
 
Onneksi edes ketjun aloittaja muisti antaa levylle "kunniamaininnan", sentään oma suosikki kautta aikojen. Listasta on paha hirveästi sanoa kun olen ehkä viidesosan levyistä kuullut, mutta kyllä sinne YUP:täkin varmasti olisi mahtunut... Tämä saattaa mennä jo vahvasti mielipiteen puolelle, mutta Viikatteen Kaajärven Rannat ansaitsisi paikan myös.

hpod: Tämä saattaa mennä jo vahvasti mielipiteen puolelle, mutta Viikatteen Kaajärven Rannat ansaitsisi paikan myös.
 
Mitä muuta musiikin asettaminen parhausjärjestykseen on kuin mielipiteitä?

bedlam: Mitä muuta musiikin asettaminen parhausjärjestykseen on kuin mielipiteitä?
 
Noo... Itse jos lähtisin tekemään kaikkien aikojen top-50 -listaa, tulisi siitä varsin erilainen kuin listasta "mun lempilevyt". Tunnistan monia levyjä ihan huipuksi vaikken itse niitä jaksaisikaan kuunnella, levyn aikanaan tekemä vaikutus yms. Tuo Viikatteen levy kuuluisi ehkä vaan sille lempilevy-listalle, mutta halusin silti antaa sille kunniamaininnan.
 
Mutta ei nyt viitsi tästä ruveta kättä vääntämään, pysytään aiheessa.

Tekotaiteellisuus on ehkä enemmän katsojan silmissä siinä mielessä kun itse termiä käytän. Ts. tekotaiteellinen on sellaista, joka on aika peruskauraa, mutta jonkun syyn vuoksi se on nostettu jalustalle ja siitä löydetään merkityksiä asiaan jos toiseenkin. Siksi nämä Ismo Alangot, CMX:t ja muut kuuluvat kategoriaan tekotaiteellinen.
 
Kuten aiemmin jo mainitsin, aina löytyy tietty ihmisryhmä, joka yrittää selittää elämäänsä näiden teksteihin nojaten. Homma alkaa yläastevaiheessa: kiinnostutaan raskaasta musiikista, kuten Metallicasta. Siitä seuraa pukeutuminen goottivaatteisiin ja kuunnellaan sen alan musaa. Peruskoulun jälkeen tulee karkea kahtiajako: amisväki kulkee omia polkujaan kohti Peer Gyntiä ja Staminaa. Lukioväki huomaa kuinka hienoa musiikkia on Kotiteollisuus ja ihastelee, kun Hynynen sanoo perkele ja juo kaljaa. Sitten onkin tämä CMX/Alanko -vaihe. Nuori aikuinen etsii omaa älykkyyttään ja tavaa Yrjänän ja Alangon tekstejä kuin aiemmin Raamattua. Sitten löytyy elämänkumppani, musamaku laajenee, mahdollisesti löydetään ulkomailta Radiohead, Cure, PJ Harvey ja juuttikangas. Ensimmäinen parisuhde katkeaa. Löytyy toinen, opiskelut alkavat olla hoidettu, siirrytään työelämään ja oikeiden asioiden pariin, perustetaan perhe. Siinä unohtuu kummasti nämä em. artistit. AOR ja Lauri Tähkä -osasto vie voiton.
 
So it goes, keskinkertaisen keskiluokan villiä nuoruutta vuodesta toiseen.
 
Eikö Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maa ole yhden sortin yhteiskunta- ja ajankuvaus siinä missä Kun Suomi putos puusta? Tai Nylon Beatin Teflon love? Eikö se anna tarkan sosiologisnaistutkimuksellisen kuvan nykyteinin ihmissuhteista? Miksi Nylon Beatin (tai Risto Asikaisen/Ile Vainion) musiikki ei ikinä menesty top-50 -listalla?
 
Hieman kuin häitä järjestäessä. Joillakin on painetta kutsua kaikki sukulaiset ja kumminkaimat, omien vanhempien kaverit jne, koska on ns. velvollisuus. Jotkut taas kutsuvat pääasiassa kavereita, eli ihmisiä, joiden kanssa oikeasti haluavat olla ja juhlapäiväänsä viettää. Hieman sama asia tässä listalaadinnassa. Kun tehdään kotimaisen musiikin lista, sinne pitää lisätä Ismo Alangon joku teos, koska aina on niin tehty. Se on velvollisuus. Vaan kuka on ensimmäinen listaaja, joka rohkenee jättää Ismo Alangon tuotokset pois?

hpod: Tunnistan monia levyjä ihan huipuksi vaikken itse niitä jaksaisikaan kuunnella, levyn aikanaan tekemä vaikutus yms.
 
Minä en taas yhtään tykkää "no onhan tämä taitavasti sävelletty" -meiningistä. Musiikki on juurikin jokaiselle subjektiivinen kokemus ja jos minun mielestäni Sibelius teki kamalaa musiikkia niin se on sitten niin.
 
Siksipä tällaiset listat on todella turhia, vaikka tietenkin oli tämäkin jossain määrin mielenkiintoista lukea läpi.

Torsti Suomi: Kun tehdään kotimaisen musiikin lista, sinne pitää lisätä Ismo Alangon joku teos, koska aina on niin tehty. Se on velvollisuus. Vaan kuka on ensimmäinen listaaja, joka rohkenee jättää Ismo Alangon tuotokset pois?
 
Jos nyt yleensä listataan, mikä nyt sinänsä on vähän hassua, niin miksi pitäisi sitten väkisin jättää jotain hyvää musaa pois vain sen takia kun "se on muillakin listoilla"? Aika väkinäistä tommonenkin, melkein tekotaiteellista suorastaan.

Teijo K.: Jos nyt yleensä listataan, mikä nyt sinänsä on vähän hassua, niin miksi pitäisi sitten väkisin jättää jotain hyvää musaa pois vain sen takia kun "se on muillakin listoilla"? Aika väkinäistä tommonenkin, melkein tekotaiteellista suorastaan.
 
Jos se oikeasti kuuluu sinne, niin hyvä. Jos se on siellä sen vuoksi, että niin on aina ollut, huono.
 
Lähinnä tämä koskee tämän ketjun alkuperäistä aihetta, eli Soundin listaa, jossa on pilvin pimein juuri Alangon ja T.Nurmion levyjä, muttei ainuttakaan joltain toiselta, yhtä meritoituneelta artistilta.

Miksi Nylon Beatin (tai Risto Asikaisen/Ile Vainion) musiikki ei ikinä menesty top-50 -listalla?
 
no jos se on huonoa musaa

slipkorn: no jos se on huonoa musaa
 
Miksi tämä peruste ei päde Alangon kamaan?

Lähinnä tämä koskee tämän ketjun alkuperäistä aihetta, eli Soundin listaa, jossa on pilvin pimein juuri Alangon ja T.Nurmion levyjä, muttei ainuttakaan joltain toiselta, yhtä meritoituneelta artistilta.
 
Koska se lista on laatijoidensa näköinen.
 
Mistä löytyisi ihminen, joka osaa antaa objektiivisen top50-listan? Puhumattakaan siitä, että levyjä edes voisi laittaa mihinkään järjestykseen.

Torsti Suomi: Miksi tämä peruste ei päde Alangon kamaan?
 
No kun se on hyvää musiikkia.

Voihan näitä listoja vääntää vaikka kuin ja paljon, mutta se on aina sen kirjottajan lista. Turhaa touhua musta.

hpod: ....Tämä saattaa mennä jo vahvasti mielipiteen puolelle, mutta Viikatteen Kaajärven Rannat ansaitsisi paikan myös.
 
Kyllä. Kaajärvi peittoaa myös minusta useimmat listan levyt, ilman mitään sen kummempaa puolueellisuutta. Ihan vaan siksi, että siinä on musiikkia joka on sekä toteutuksen, että sävellysten, ja sanoitusten osalta erittäin vahva tekele.
 

 
sahkuifk: Voihan näitä listoja vääntää vaikka kuin ja paljon, mutta se on aina sen kirjottajan lista. Turhaa touhua musta.
 
Minun mielestäni se ei ole ollenkaan turhaa, kun ottaa huomioon esimerkiksi sen, kuinka paljon hyviä levyjä ja artisteja olen tuonkin listan avulla löytänyt. Paremmuuden suhteen se toki voi vähän turhahkoa ollakin..

Torsti Suomi: Jos se oikeasti kuuluu sinne, niin hyvä. Jos se on siellä sen vuoksi, että niin on aina ollut, huono.
 
Lähinnä tämä koskee tämän ketjun alkuperäistä aihetta, eli Soundin listaa, jossa on pilvin pimein juuri Alangon ja T.Nurmion levyjä, muttei ainuttakaan joltain toiselta, yhtä meritoituneelta artistilta.
 
Kuka se on se toinen yhtä meritoitunut artisti, jota sinä nyt kaipaat?

Torsti Suomi: Tekotaiteellisuus on ehkä enemmän katsojan silmissä siinä mielessä kun itse termiä käytän. Ts. tekotaiteellinen on sellaista, joka on aika peruskauraa, mutta jonkun syyn vuoksi se on nostettu jalustalle ja siitä löydetään merkityksiä asiaan jos toiseenkin. Siksi nämä Ismo Alangot, CMX:t ja muut kuuluvat kategoriaan tekotaiteellinen.
 
Kuten aiemmin jo mainitsin, aina löytyy tietty ihmisryhmä, joka yrittää selittää elämäänsä näiden teksteihin nojaten. Homma alkaa yläastevaiheessa: kiinnostutaan raskaasta musiikista, kuten Metallicasta. Siitä seuraa pukeutuminen goottivaatteisiin ja kuunnellaan sen alan musaa. Peruskoulun jälkeen tulee karkea kahtiajako: amisväki kulkee omia polkujaan kohti Peer Gyntiä ja Staminaa. Lukioväki huomaa kuinka hienoa musiikkia on Kotiteollisuus ja ihastelee, kun Hynynen sanoo perkele ja juo kaljaa. Sitten onkin tämä CMX/Alanko -vaihe. Nuori aikuinen etsii omaa älykkyyttään ja tavaa Yrjänän ja Alangon tekstejä kuin aiemmin Raamattua. Sitten löytyy elämänkumppani, musamaku laajenee, mahdollisesti löydetään ulkomailta Radiohead, Cure, PJ Harvey ja juuttikangas. Ensimmäinen parisuhde katkeaa. Löytyy toinen, opiskelut alkavat olla hoidettu, siirrytään työelämään ja oikeiden asioiden pariin, perustetaan perhe. Siinä unohtuu kummasti nämä em. artistit. AOR ja Lauri Tähkä -osasto vie voiton.
 
So it goes, keskinkertaisen keskiluokan villiä nuoruutta vuodesta toiseen.

 
Jos saisit jokaisesta yleistyksestäsi euron, olisit todella rikas.

lopettakaa toi paska alanko-on-hyvä-eipäs-juupas-keskustelu ja sanokaa, ketkä suomessa osaa oikeesti tehdä hyviä pop-sävellyksiä

sub zero: lopettakaa toi paska alanko-on-hyvä-eipäs-juupas-keskustelu ja sanokaa, ketkä suomessa osaa oikeesti tehdä hyviä pop-sävellyksiä
 
Minun mielestäni:
 
esimerkiksi juuri Ismo Alanko, vaikka onkin tehnyt myös kosolti skeidaa.
 
Tuomari Nurmio, vaikkei aivan poppia olekaan, ja esim. Röyhkä ja Yrjänä ovat ainakin minulle niitä. Samoin kuin vaikkapa Pistepirkkojen jätkät.

oo-p: Jos saisit jokaisesta yleistyksestäsi euron, olisit todella rikas.
 
Kyllä kai Torsti taitaa nyt olla ainakin viimeisimmissä viesteissään jo vähän trollausmeiningillä vänkkäämässä.

sub zero: lopettakaa toi paska alanko-on-hyvä-eipäs-juupas-keskustelu ja sanokaa, ketkä suomessa osaa oikeesti tehdä hyviä pop-sävellyksiä
 
Tommi Liimatta ja muut Absoluuttisen Nollapisteen jäbät ovat onnistuneet tekemään parhaimmillaan nerokkaita pop-biisejä. Tsekkaa "Suljettu" ja kierompi "Muovi antaa periksi", jos ei oo tuttu vielä.
 
Myös Liekin "Rajan piirsin taa" on täynnä timanttisia pop-sävellyksiä. Tykkään ehkä enemmän kuin "Korpista" jota hehkutetaan enemmän.