Yleistä keskustelua musiikista ›

Whitesnake Nordensjköldinkadun jäähallilla. Yritin ottaa pohjia n. 8 tuntia, ja siitä huolimatta pop/jazz-polsiisi oli aktiivisempi kuin koskaan. Ei ollut musiikki rockia, vaan huttua.

Stam1na - Raja
 
Vaikka nyt olen Stam1nan kanssa ollut tekemisissä vain aika vähän aikaa niin silti kun kuulin porukalta tulleen uuden levyn, odotukset oli aika korkealla. Turhaan.. Nyt on tullut joku 3-4 kertaa kuunneltua läpi ja en oikein saa tosta mitään irti. Ei ole sitä samaa tarttuvuutta kun UKK:ssa tai esikoisessa (Stam1na). Onhan tuolla pari kappaletta missä jotain potentiaalia tuntus nousevan (Muistipalapelit, Susi-Ihminen, Hammasratas, Muuri) vaan ei jaksa nousta loppuun asti. Kyllähän tuo levy kuuntelussa pysyy vaan esikoinen on ykkönen. Toivottavasti seuraavalle taas saadaan samaa meininkiä kun Stam1nalla.
 
E: Korjaillaas...

Vuoden 2008 pahin pettymys oli koko vuosi, ihan perseestä, eniten vitutti kaikki! Onneksi vaihtuu kohta.

Vuoden 2008 pahin pettymys oli koko vuosi, ihan perseestä, eniten vitutti kaikki! Onneksi vaihtuu kohta.
 
Ai että kun kalenterissa vähän vaihtuu numerot, niin kaikki muuttuu heti paremmaksi?

Ai että kun kalenterissa vähän vaihtuu numerot, niin kaikki muuttuu heti paremmaksi?
 
No eikö se käynyt jo ilmi?

Stam1na - Raja
 
Vaikka nyt olen Stam1nan kanssa ollut tekemisissä vain aika vähän aikaa niin silti kun kuulin porukalta tulleen uuden levyn, odotukset oli aika korkealla. Turhaan.. Nyt on tullut joku 3-4 kertaa kuunneltua läpi ja en oikein saa tosta mitään irti. Ei ole sitä samaa tarttuvuutta kun UKK:ssa tai esikoisessa (Stam1na). Onhan tuolla pari kappaletta missä jotain potentiaalia tuntus nousevan (Muistipalapelit, Susi-Ihminen, Hammasratas) vaan ei jaksa nousta loppuun asti. Kyllähän tuo levy kuuntelussa pysyy vaan esikoinen on ykkönen. Toivottavasti seuraavalle taas saadaan samaa meininkiä kun Stam1nalla.
 
Susi-Ihminen ja Vartijaton minusta taas ovat levyn heikompaa antia. Muuten kyllä melkoista tykitystä.

Susi-Ihminen ja Vartijaton minusta taas ovat levyn heikompaa antia. Muuten kyllä melkoista tykitystä.
 
No bändi on todennäköisesti hyvä kun se jakaa mielipiteitä.

KISS 27.5 Hartwall Areenalla, ei esitys niinkään mutta siitä nauhoitettu live-cd. Eijuma, muuten siis ilta niin henk.kohtasesti täydellinen mutta tämä. Kun sen kuuntelee, iskee vähän todellisuus päälle: "Oliko se oikeasti näin paska?" Kai se sitten oli. Tekisi mieli levyä särkeä, mutta ei raaski. Maksoin siitä.

Ei levy, mutta Pekka Pohjolan poismeno. Vähän liian kova pala.

Oma viinapää Nummirockissa. Satyricon jäi näkemättä, koska päätin jäädä leiriin makailemaan ja syömään lihapiirakoita.
 
-Meeksä kattomaan sitä Satyriconia nyt?
-Emmäku on teknisiä ongelmia...

Stam1na - Raja
 
Vaikka nyt olen Stam1nan kanssa ollut tekemisissä vain aika vähän aikaa niin silti kun kuulin porukalta tulleen uuden levyn, odotukset oli aika korkealla. Turhaan.. Nyt on tullut joku 3-4 kertaa kuunneltua läpi ja en oikein saa tosta mitään irti. Ei ole sitä samaa tarttuvuutta kun UKK:ssa tai esikoisessa (Stam1na). Onhan tuolla pari kappaletta missä jotain potentiaalia tuntus nousevan (Muistipalapelit, Susi-Ihminen, Hammasratas) vaan ei jaksa nousta loppuun asti. Kyllähän tuo levy kuuntelussa pysyy vaan esikoinen on ykkönen. Toivottavasti seuraavalle taas saadaan samaa meininkiä kun Stam1nalla.
 
Tämä. Ite kyllä tykkäilen levyllä eniten Muurista.
 
Sitten petyin myös Opethin uusimpaan. Jotenkin siinä mennään perse edellä liian syvälle progesuohon. Liikaa ideoita liian lyhyessä ajassa. Onhan silläkin hyviä biisejä, Coil, Heir Apparent, Burden. Liian epätasaista matskua. Ei nyt huono levy, mutta pettymys Opethiksi.
 
Myös uuteen Von Hertzeniin tavallaan petyin, odotin Approachin kaltaista menevää kesärokkia, mutta sainkin käteeni yli pitkän jättiläisen, jossa on liikaa tyhjäkäyntiä ja huonosti tarttumapintaa. Paranee kuitenkin kuuntelulla huomattavasti. Sanotaanko, että parilla ekalla kuulemalla ihan uskomaton pettymys.

Bloc Party: Intimacy
 
Weekend In The City-mestariteoksen jälkeen tämä oli kyllä melko kehno.

Bloc Party: Intimacy
 
Weekend In The City-mestariteoksen jälkeen tämä oli kyllä melko kehno.
 
Tälle tukevaa komppia.

Bloc Party: Intimacy
 
Weekend In The City-mestariteoksen jälkeen tämä oli kyllä melko kehno.
 
Aluksi olin aika lailla samaa mieltä, mutta kun lätty oli pyörinyt tarpeeksi pitkään, alkoi ensinnäkin tottua erilaiseen, koneistettuun ja koleaan äänimaisemaan ja levy rupesi avautumaan (tai sitten vain turtui paskaan). Mutta kyllä mie nyt tuon melkeinpä samalle viivalle Weekend in the Cityn kanssa asettaisin.
 
Ja helmikuussa sitten katsomaan livenä.

Vaikea kysymys. Uusista levyistä kuuntelin vain ne, jotka ovat "minun kohderyhmääni" eli vanhat kasarihevit/muu rokkiosasto, joilta en osaa odottakaan loistavuuksia enää, kun ovat parhaimmat päivänsä jo nähneet. Eli Judas Priestin, Whitesnaken, Guns N' Rosesin ja AC/DC:n uudet tuotokset. Metallicaa en vaivautunut ollenkaan, koska ei kiinnosta pahemmin.
 
Ei noista mikään hyvä ollut, mutta ei varsinaisesti huonokaan. Eli en pettynyt. Pessimisti ei pety. En odottanutkaan mitään. Whitesnake olisi tosin saanut palata entistä bluesimpaan soundiin, mutta eipä mitään. Guns N' Roses oli jopa positiivinen yllätys, ihme, että se kiekko sitten tulikin. On sillä huonojakin biisejä, muttei se sukkaa minulle.
 
Sitten on tietysti suosikkiyhtyeeni Hellacopters, joka ei noihin edellä mainittuihin tyyleihin kuulu. Mutta mutta. Cover-levy. Se kuulosti ihan Koptereilta. Silti, cover-levy lopetuslevyksi?!? Eli pitäiskö sanoa, että Hellacopters oli pettymys, vaikka levystä pidinkin. :(
 
Melkein edittiä: onhan vielä Backyard Babies. Sitä en ole tosin saanut kuunneltuakaan.

Ostin muistaakseni vuonna 2008 enemmän levyjä kuin ikinä, mutta vaikeapa nyt on lähteä rankkaamaan... Heitän nyt kuitenkin että:
 
Apulanta - Kuutio
Olen kyllä jo muutaman levyn ajan joutunut pettymään. Ei sillä, ettäkö toi levy nyt olis ihan LÄPENSÄ PASKA, mutta noi Herr Wirtasen Seattle-hehkutukset sai mut varmaan toivomaan liikoja, joten tämä siis lienee se vuoden pettymys.

Vuoden 2008 pahin pettymys oli itelle Yön Ritari. Aivan kauhee leffa. Alko oikein vituttaa leffan jälkeen, et kuin huono se oli.
 
Mut joo tosiaan, Nostradamus aivan loistava levy. Death Magnetic parempi kuin St.Anger, mutta se nyt ei mitenkään yllättänyt. Axl & Randomsien Chinese Democracy aivan hirveetä kuraa. Tosiaan, 14 vuotta väännetty levyä josta odotetaan koko rock historian kovinta kiekkoa, mutta lopputulos on köyhästi(metafora, levyhän makso _vitisti_) toteutettua alt./elektro rockia. Axlin laulu kyllä kuullosti hyvältä, kypsemmältä.
 
Eipä oikein muuta.. Tais 2008 myös tulla ne helkkarin Gibsonin robottikitarat ja ne ESP-väännökset LP:stä ja EX:stä. NE jos jotkut pettymyksiä oli. No okei, en soittanu yhelläkään tommosella, mut rumia ja epäkäytännöllisen tuntunusia oli. Niinku noin ideapohjalta.

Ei levy, mutta Pekka Pohjolan poismeno. Vähän liian kova pala.
 
No joo, tämä kyllä se pahin.

Tosiaan, 14 vuotta väännetty levyä josta odotetaan koko rock historian kovinta kiekkoa
 
Sinäkö odotit?
 
Levyä tehtiin kylllä kuin Iisakin kirkkoa, mutta odottiko joku OIKEASTI siitä rockin historian kovinta kiekkoa!? Ja mihin nämä odotukset perustuivat, neljäntoista vuoden työstöön? Fiilikset olivat kyllä odottavat, mutta lähinnä odotettiin ja jännitettiin, että mitä sieltä tulee. Kun seurasi neljäntoista vuoden aikana tätä prosessia, jossa levyä synnytettiin, niin ei kyllä minun mielestä ollut minkäänlaisia perusteita sille, että levystä tulisi historian kovin kiekko - päin vastoin, levyn tekohan oli täyttä kaaosta alusta loppuun asti.
 
Neljäntoista vuoden odotus, levynteon ympärillä vallinnut kaaos ja Axlin omat hehkutukset levyn hyvyydestä, siinäkö meille perusteita odottaa rockin historian kovinta kiekkoa?

Ei se Death Magnetic niin paha pettymyskään ollut, mutta Slipknotin All Hope is Gone oli kyllä aika turha ilmestys, ainoana hyvänä piisinä Psychosocial mitä nyt ei kauaan jaksa kuunella... saf sfdhf