Yleistä keskustelua musiikista ›

http://youtube.com/watch?v=jUZL6wbxKok
 
Acid Mothers Temple on uskomattoman hieno yhtye, mutta miten tämä liittyy itse topicciin?
 
Itseä on alkanut entistä enemmän kiinnostaa vapaamman ilmaisun musiikki ja vapaamman ilmaisun liittäminen perinteisempään länsimaiseen musiikkiin. Tätä onkin ollut hyvin kiinnostavaa lukea noita bondakebunnyn perseilyjä lukuunottamatta.

Pistetään alkuun muutama referenssilinkki:
 
Behold.. the Arctopus (avant-garde metallia) - http://www.youtube.com/watch?v=f1laAf-951I
 
Magma (progea) - http://www.youtube.com/watch?v=Ml7nmYp5AF0&feature=related
 
Merzbow (noisea) - http://www.youtube.com/watch?v=pGzrL8J0t-c
 
M. A. Numminen (avant-gardea) - http://www.youtube.com/watch?v=mDvOFxBI_E8
 
Kitarapuolella otsikon bändi esiintyy ketjussa, jossa listataan huvittavimpia/säälittävämpiä kepittelyvideoita. Suuri osa kirjoittelijoista tuntui olevan sitä mieltä, että setit olivat täsmälleen oikeassa paikassa. Milläs linjalla täällä ollaan ylläolevista ja samanhenkisistä akteista?
 
Behold.. the Arctopuksessa en nähnyt mitään erityisen kummallista. Magma on mainiota jazzrockia jossa ainoa luotaantyöntävä elementti voi olla keinotekoisen kielen käyttäminen + scifi-teema, Merzbowista oli ehkä hankalinta saada kiinni; hypnoottinen pulssiääni oli ihan hyvä elementti mutta muuten olisi vähän enemmän punaista lankaa kaivannut, ilman videota olisi tuskin loppuun asti kuunnellut. M.A. Nummisen clippi oli lähinnä persoonallisesti esitettyä Schubertia (käsittääkseni). Itse en vielä näillä eväillä lähtisi ruotimaan musiikin metafysiikkaa...
 
Samoilla linjoilla olen KTR:n kanssa. Vaihtelevuus on minulle tärkeätä, korvan täytyy saada maistaa välillä melodiaa ja välillä silkkaa kakofoniaa; toisinaan himmaillaan ja toisinaan vedetään rankemmalla kädellä; joskus miellyttävin harmonioin ja muulloin dissonoiden jne., silleen sopivassa suhteessa. Pitemmän päälle ns. middle of the road -kamasta tulee samanlainen olo kuin söisi kilon sokeria suoraan pussista. Biisintekijöiden pitäisi rohkeasti vain kokeilla toisenlaisia näkökantoja.
 
Lyödäänpä pöytään vielä vähän musique concrétea:
http://www.youtube.com/watch?v=N9pOq8u6-bA
http://www.youtube.com/watch?v=rC3OXai7W9I
 
ps. Tärkein elementti on kuitenkin aina hiljaisuus.

Acid Mothers Temple on uskomattoman hieno yhtye, mutta miten tämä liittyy itse topicciin?
 
Tuo videohan on aikamoista mölinää ja mun mielestä hyvä esimerkki semmoisesta kamasta mitä moni ei varmaan musiikiksi myönnä. Siis ilman tuota videota. Nyt kun niillä on kitarat ja rummut niin se tekee siitä automaattisesti musiikkia riippumatta siitä mitä ääntä sieltä tulee.

Sleepytime Gorilla Museum on niitä harvoja ihme kilistelybändejä, josta jopa MEIKÄ tykkää. Voin ihan varauksetta suositella kaikille niille, jotka eivät ymmärrä noitten pöristelyjen jne päälle.
 
http://www.youtube.com/watch?v=ELyco68w5ks
http://www.youtube.com/watch?v=gD_5Tp7W-Gg
 
Ja toimii kans livenä.
 
http://www.youtube.com/watch?v=RB1rifPRlgk

Kaoottisuus on aina plussaa, ja sitä saa pienellä kakofonialla ja riitasoinnuilla kätevästi aikaiseksi. Noiselle pisteitä täältä.

Entäs Ruins?

Mutta pitäähän rikkaruohot sentään kitkeä. Varmasti jotkut ihan oikeasti kuuntelevat sitä yhtä Mike Pattonin levyä, jossa kyseinen mies pureskelee makaronia. "Aah kun hienoa, on se Patton sitten nero!"
 
Ääh, ihan paskaa se levy on mutta musiikkia silti. Muutenkin välillä tuntuu että ihmiset pitävät musiikkia synonyyminä laadulle vaikka näin ei olisikaan. Kaveri tuostakin levystä pitää, en minä ymmärrä miksi ja miksi pitäisikään.

Kenen mielestä Sunn O))) on musiikkia?
 
http://www.myspace.com/thegrimmrobe
 
Mun mielestä ainakin.

Tuo videohan on aikamoista mölinää ja mun mielestä hyvä esimerkki semmoisesta kamasta mitä moni ei varmaan musiikiksi myönnä. Siis ilman tuota videota. Nyt kun niillä on kitarat ja rummut niin se tekee siitä automaattisesti musiikkia riippumatta siitä mitä ääntä sieltä tulee.
 
Mutta kun Acid Mothers Temple nyt ei _oikeasti_ ole mikään uskomattoman paljon musiikin ja melun rajoja rikkova yhtye. Tuon videon perusteella on sama kun sanoisi, että Jimi Hendrix ja The Whokin rikkoivat musiikin rajoja.

The Voice, Radio Nova ja 95% kaikesta "hittimusasta" on mun korvaan yhtä kaukana tai kauempana musiikin oikeasta olemuksesta kuin pahimmat ruinssit tai sunnot ikinä.

Itseä on alkanut entistä enemmän kiinnostaa vapaamman ilmaisun musiikki ja vapaamman ilmaisun liittäminen perinteisempään länsimaiseen musiikkiin.
 
tsekkaa jos kiinnostaa: www.mikseri.net/gorgonoid (vaikka Nature Spirit)
Saa muutkin vilkaista.

No musiikiksi ajattelen sen, mikä on organisoitua ääntä. Tietysti sattumanvaraisuuttakin voi käyttää työkaluna. Eikä musiikin ole aina tarkoitus olla nättiä ja ymmärrettävää. Noise on musiikkia, jolla on omanlaisensa estetiikka. Luojan kiitos musiikkia tehdään vallan monenlaisista eri lähtökohdista ja näkökulmista.
 
Olipa fiksusti sanottu, saat plussan.

Noisea lasinpalasen avulla: http://www.youtube.com/watch?v=fbM38VghFnk
wtf

Noisea lasinpalasen avulla: http://www.youtube.com/watch?v=fbM38VghFnk
wtf
 
Ei WTF vaan;
 
"On se nero!"
 
"Joo, niin on!"

Noise on jees.
 
http://www.youtube.com/watch?v=bKuZzR2FknI

psyopus ja behold... the arctopus toimii kyllä. tämän topikin myötä myös tuo noise yms äärivenkulointi alkoi (salaa) kiinnostamaan. en ehkä koko levyllistä pelkkää suhinaa ja pörinää jaksaisi kuunnella, mutta jotain kiehtovaa siinä on. olisi mukava kuulla miten tuollainen yhdistyisi raskaan metallin kanssa.
 
edit: laitetaan ny jotain linkkiä
 
http://youtube.com/watch?v=EXg2HGFLLIc&feature=related
 
Stalaggh. oikeita mielisairaita kuulemma "vokaaleissa".
 
Only someone
in constant mental pain or with a homicidal aggression
could provide the vocals for our audio terrror.
 
Our name represents
the total annihilation of human life.
 
We will never perform live. Concerts make people
socialize and that is not to be supported.
 
lukekaa itte =D http://magazine.absolutezeromedia.us/stalaggh.htm

Stalaggh. oikeita mielisairaita kuulemma "vokaaleissa".
 
Pelkästään äärimmäinen idea, ja sen varjolla (mielestäni) kömpelö toteutus ei aina riitä. Mielisairaita muusikoita on ollut iät ajat - kysymys ei niinkään ole välttämättä mielisairaudesta ja sen taustalla piilevästä "aitoudesta", vaan siitä, välittyykö se haluttu viesti.
 
Stalaggh haluaa kovasti kuvastaa kuolemaa ja misantropiaa, mutta minusta se ei kovin hyvin onnistu tälläisten "random" potilaiden kanssa. Sanoma ja pointti hukkuu turhaan kohkaamiseen, ja pelkän idean liikaan kiillotteluun. Mielisairautta on monenlaista, ja aina kuitenkin vaikkapa vokaaleissa on kyse tulkinnasta. Vaikka ns. "pitelemätön" tulkinta, jossa mielisairaala potilas päästää mikkiin kaiken irti, voi toimia ko. henkilölle hienona terapiana, taiteellista arvoa sillä ei ole ellei toteutuksessa ole joku pointti.
 
Misantropia ja kuolemanpalvonta taas ainakin edustavat itselleni ennenkaikkea älyllistä tarkoitusperää, eikä primitiivistä, mitä taas tässä Stalagghin tapauksessa on koitettu hakea. Väkisinkin tulee pyrkyriprojektin maku tästä.
 
Tässä hyvänä vertauksena toinen bändi, jossa on ihan kanssa "aito hullu" vokalisti. Ko. biisin sisältävän levyn tekemisen jälkeen tyyppi on sittemmin laitostunut. Mutta tällä kertaa toteutus toimii täysillä, ja vokalistin antisemitisti/misantropia visioissa on jotain kiitettävän sekopäistä aidosti taustalla. Ainakin se musiikista välittyy hienosti;
 
http://www.youtube.com/watch?v=EV5sDGVwe6A
 
Ps. Onhan Devin Townsendkin mielisairas, ja musiikkinsa on sitä myös. Ainoat tehokeinot eivät ole kuolema, veri ja ahdistus - päinvastoin ovat ylikäytetyt ja monesti itsetarkoitukselliset. Ne on vaan hyviä ja halpoja tehokeinoja ns. "taviksille" luoda tiettyjä mielikuvia. Sitten on tietenkin näitä Silencer (video) tyyppisiä tapauksia, jossa homman kaistapäisyydestä huolimatta tiedetään tarkalleen mitä haetaan ja miten saavuttaa se. Eli mainitut tehokeinot ovat osalla artisteista ihan hyvin hallussa.
 
Ja loppujenlopuksi; kumpi on mielisairaampaa (ei yhteiskunnan ja lääkärin määritelmän kannalta); Pystyä elämään kuoleman kanssa ja silti olemaan asioistaan itse hallinnassa vai sulkea kaikki pois ja suojella itseä väistämättömältä totuudelta?

olisi mukava kuulla miten tuollainen yhdistyisi raskaan metallin kanssa.
 
Ei nyt varsinaisen noisen kanssa, mutta grindcore-henkistä elektronista mättöä tarjoilee ainakin Drumcorps. Käynyt Suomessakin esiintymässä.

http://www.youtube.com/watch?v=EV5sDGVwe6A
 
Hyvää tavaraa, oli sitten "aito" hullu vokalisti ja biisin tekijä tai ei.
Tuo Begotten on must nähdä joskus.
 
Silencerin vokalistin uusi projekti: http://www.myspace.com/diagnoselebensgefahr
Tää toimii mulle paremmin.

Olivat ainakin tuossa Silencerin videossa hoitaneet tunnelman kuntoon. Harvoin näkee noin osuvaa meininkiä. Mua ei kuitenkaan tuollainen ahdistusmeininki nappaa. Se ei ikäänkuin tarjoa yhtään mitään mun elämään. Mä en halua hakata kirveellä sormiani irti(wikistä). Se menee tällaisessa aina vähän ohi hilseen että miksi ei lopeta itseänsä kerralla ja kunnolla jos noin ahdistaa? Vai onko kysymyksessä halu jäädä historian kirjoihin jollain keinolla? Tässä tapauksessa luomalla raakkumista tuskasta ja itseään paloitellen.