Yleistä keskustelua musiikista ›

On, mikäli on hyvä kielipää ja asuu aikansa englantia puhuvassa maassa ja tekee siellä töitä paikallisten kanssa eikä vain puhu kotona suomea (jos siis ei asu yksin). Suomen koulu- ja ikävä kyllä myös yliopisto-opetuksen pohjalta ei mun kokemukseni mukaan tule kuin vääriä neuvoja ja kaikenlaista "paremmintietämistä".
 
Kuten siellä englannin hogaus -ketjussakin todettiin, niin kannattaa saman tien jättää kuuntelematta kaikki suomalaiset englanniksi laulavat bändit, ja alkaa lukea kaikki alunperinkin englanninkielinen kirjallisuus englanniksi. Ei se niin vaikeaa ole, ei mikään ole. Ne James Joycet on käsittämättömiä natiiveillekin, ei pidä kuvitella että jos ei heti tajua, vika on omassa osaamisessa
:-D
 
James Joycea dissataan aina, diggasin sikana siitä sen lapsuudesta kertovasta kirjasta. Ulysseusta on parjattu mulle vaikeudessa niin paljon etten oo uskaltanut vielä, vaikka koska eka kosketus on antanut tuntuman, että tajuan, miten kirjailija ajattelee, en viitsis ajatella että tää "vaikeempi" ois täysin käsittämätön. Ärsyttävää sellainen että ihmiset tekee asoista vaikeempia kuin ne on nostaakseen omaa arvoaan.

James Joycea dissataan aina, diggasin sikana siitä sen lapsuudesta kertovasta kirjasta. Ulysseusta on parjattu mulle vaikeudessa niin paljon etten oo uskaltanut vielä, vaikka koska eka kosketus on antanut tuntuman, että tajuan, miten kirjailija ajattelee, en viitsis ajatella että tää "vaikeempi" ois täysin käsittämätön. Ärsyttävää sellainen että ihmiset tekee asoista vaikeempia kuin ne on nostaakseen omaa arvoaan.
 
Kuten eräs viisas vanhus mullekin aikoinaan sanoi: "ota se silmä pois sieltä omasta perseestä ja katso"
:-D
 
Mä en suinkaan tee mistään vaikeampaa, enkä varsinkaan nostaakseni arvoani. Mä olen 10 vuotta työskennellyt suomentajana englannin kielestä, ja saanut siinä hommassa useita palkintoja. Mutta mun pointtini ei ollut tuo.
 
Olenpahan vain huomannut, että ihmisillä tässäkin ketjussa on ajatus, että huonoa kirjallisuutta kyllä voi lukea englanniksi, mutta hyvä olis jotenkin liian vaikeaa. Ei se ole. Kyllä kaikkea voi lukea, mutta totta kai se masentaa jos ei ymmärrä lukemaansa. Pointtini on sanoa, ettei se jos jotain ei ymmärrä, oikeasti tarkoita aina sitä että vika olisi itsessä.
 
Ja James Joycen Ulysses ansaitsee kaikki syytökset. Tekotaiteellista roskaa siinä kuin Kalevalakin (ei niitä runoja oikeasti lausuttu trokeena, Lönnrot nappasi sen ihan vain joistakin loruista yhtenäiseksi kertomastandardiksi, ja sepitti siihen mittaan kaiken muun uusiksi)
:-D

Ymmärtäminen ja sisäistäminen on eri juttuja. En mä ole ymmärtänyt J. Joycea suomeksikaan.
 
Työkseni olen viimeiset kymmenen vuotta puhunut, kirjoittanut ja lukenut Englantia ja Saksaa. Olen tullut ymmärretyksi ja olen ymmärtänyt. Tekniikka on ala.
 
Ja mitä tulee ääntämiseen ja aksenttiin, niin kukaan ei arkielämässä ja esim. työssä kiinnitä paskaakaan siihen huomiota. Toki esim. esittävässä taiteessa, niin kuin nyt musiikissa, asialla on väliä. Mutta kaikkea voi harjoitella ja oppia. Keinoja on monia, tässäkin triidissä kerrottu useita.

Ymmärtäminen ja sisäistäminen on eri juttuja. En mä ole ymmärtänyt J. Joycea suomeksikaan.
 
Työkseni olen viimeiset kymmenen vuotta puhunut, kirjoittanut ja lukenut Englantia ja Saksaa. Olen tullut ymmärretyksi ja olen ymmärtänyt. Tekniikka on ala.
 
Ja mitä tulee ääntämiseen ja aksenttiin, niin kukaan ei arkielämässä ja esim. työssä kiinnitä paskaakaan siihen huomiota. Toki esim. esittävässä taiteessa, niin kuin nyt musiikissa, asialla on väliä. Mutta kaikkea voi harjoitella ja oppia. Keinoja on monia, tässäkin triidissä kerrottu useita.
 
Yleensä tuo pätee. Ollessani Washington D.C:ssä paikallinen kaveri muisti jatkuvasti kehua englantiani. Sama on jatkunut sähköpostinvaihdossa.
Ollessani Intiassa törmäsin muutamaan jenkkiin, jotka olivat erottuamme arvuutelleet keskenään alkuperääni (liikaa dullaa ja aikaa). Lopulta kysyivät ja olivat ihan pihalla kun kerroin olevani Suomesta. Toinen luuli australialaiseksi ja toinen hollantilaiseksi.
Ainoa vittumainen poikkeus säännössä on ollut nousuhumalainen britti, joka toimii Suomessa opetustehtävissä, käsittääkseni yliopistolla. Puuttui ns. turvasanoihini, joita käytän joskus miettiessäni oikeaa ilmaisua tai sanaa (like, kinda, you know). Tiedän että natiivin suussa nuo voivat ärsyttää (vrt. niinku, tieksä), mutta en ole koskaan englantia opiskellut enkä asunut sitä puhuvissa maissa. Tämä fakta oli myös kaverin tiedossa, joten laitan käyttäytymisen turhautumisen ja brittiläisen ylimielisyyden piikkiin. Ei jäänyt traumoja.
 
EDIT.
 
Muistinpa tässä juuri, että John Lennon käytti aika paljon haastatteluissa ainakin "you know" fraasia, eikä miehen tuotannossa kuitenkaan hirveästi mitään vikaa ole.
Tosin aika kokeellista englantiahan kaveri kirjoitti mm. kirjoissaan.

Ainoa vittumainen poikkeus säännössä on ollut nousuhumalainen britti, joka toimii Suomessa opetustehtävissä, käsittääkseni yliopistolla. Puuttui ns. turvasanoihini, joita käytän joskus miettiessäni oikeaa ilmaisua tai sanaa (like, kinda, you know). Tiedän että natiivin suussa nuo voivat ärsyttää (vrt. niinku, tieksä), mutta en ole koskaan englantia opiskellut enkä asunut sitä puhuvissa maissa. Tämä fakta oli myös kaverin tiedossa, joten laitan käyttäytymisen turhautumisen ja brittiläisen ylimielisyyden piikkiin. Ei jäänyt traumoja.
 
Tuo riippuu kyllä suunnattomasti asioista. Jokainen tuntemani natiivi (Jenkkejä kaikki tosin. En voi sietää brittejä, vaikka ne hyvää musiikkia joskus tekevätkin.) sortuu jatkuvasti noihin ''turvasanoihin'', mutta me ollaankin tietty tätä 80-luvun lopun ja 90-luvun alun rappeutunutta sukupolvea, joka ei osaa edes puhua tai kirjoittaa oikein. Kai se sitten ärsyttää oikein oppineita kielineroja, mutta tuollakin tavalla tulee ymmärretyksi, joten eipä ylimielisen britin itkuista kannata tosiaankaan välittää.

Tuo riippuu kyllä suunnattomasti asioista. Jokainen tuntemani natiivi (Jenkkejä kaikki tosin. En voi sietää brittejä, vaikka ne hyvää musiikkia joskus tekevätkin.) sortuu jatkuvasti noihin ''turvasanoihin'', mutta me ollaankin tietty tätä 80-luvun lopun ja 90-luvun alun rappeutunutta sukupolvea, joka ei osaa edes puhua tai kirjoittaa oikein. Kai se sitten ärsyttää oikein oppineita kielineroja, mutta tuollakin tavalla tulee ymmärretyksi, joten eipä ylimielisen britin itkuista kannata tosiaankaan välittää.
 
Onneksi olen tavannut muutaman ok britin, muuten dissaisin koko saatanan kolonialistisen, ylimielisen, potkupallohulig...antaa olla. Meikäläisen musiikimaun Mekka se maa on, aiheuttaa vieläkin ristiriitoja.
Itse olen -64 pappa, ja onnistuin jotenkin ohittamaan englannin opiskelun koulussa täysin. Pakkoruotsia, mutta nykytietämyksen mukaan olisin niilläkin tunneilla ollut aika skarppina. Ei taitu svedu ei.

Ja James Joycen Ulysses ansaitsee kaikki syytökset. Tekotaiteellista roskaa siinä kuin Kalevalakin
 
Tämä lienee sarkasmia, mutta pakko kiistää silti, koska kyseessä on yksi kolmesta rakkaimmasta kirjastani. (Kaksi muuta ovat Saatana saapuu Moskovaan sekä Lolita.) Ulysses on silkkaa neroutta, ja kirja opetti minulle erään todella tärkeän asian taiteesta: on mahdollista rikkoa KAIKKI säännot, sekä yhdistellä mitä ristiriitaisimpia elementtejä, ja silti tehdä jotakin, joka on valaisevaa, koskettavaa, yllättävää ja kaunista. Ulysses muutti elämäni!
 
Ylipäätään ilmaisu "tekotaiteellinen" on mielestäni ylikäytetty ja kehno, vähän niin kuin "outo" ja "omituinen." Se on yleensä tapa sanoa, että taide on omasta mielestä huonosti tehtyä, tai että kyseistä teosta ei ymmärrä. Niin vallankumouksellinen teos kuin Ulysses ei ainakaan tuota väheksyvää ilmaisua ole ansainnut. Adjektiivina "tekotaiteellinen" kyseenalaistaa taiteilijan motiivit. Ei, ei. Se ei ole tässä tapauksessa perusteltua.
 
Englantiin heikosti perehtyneelle en toki suosittele kirjaa luettavaksi kielenoppimistarkoituksessa; Lolitaa kylläkin.

Onneksi olen tavannut muutaman ok britin, muuten dissaisin koko saatanan kolonialistisen, ylimielisen, potkupallohulig...antaa olla. Meikäläisen musiikimaun Mekka se maa on, aiheuttaa vieläkin ristiriitoja.
Itse olen -64 pappa, ja onnistuin jotenkin ohittamaan englannin opiskelun koulussa täysin. Pakkoruotsia, mutta nykytietämyksen mukaan olisin niilläkin tunneilla ollut aika skarppina. Ei taitu svedu ei.
 
Rip Pete Best.

Rip Pete Best.
 
http://www.imdb.com/title/tt0323196/

Tekotaiteellista roskaa siinä kuin Kalevalakin (ei niitä runoja oikeasti lausuttu trokeena, Lönnrot nappasi sen ihan vain joistakin loruista yhtenäiseksi kertomastandardiksi, ja sepitti siihen mittaan kaiken muun uusiksi)
:-D
 
Hmm, pelastiko Lönnrot suomalaisen mytologian viime hetkessä vai hävittikö se sen tehokkaasti korvaamalla omallaan?

Tekotaiteellista roskaa siinä kuin Kalevalakin (ei niitä runoja oikeasti lausuttu trokeena, Lönnrot nappasi sen ihan vain joistakin loruista yhtenäiseksi kertomastandardiksi, ja sepitti siihen mittaan kaiken muun uusiksi)
:-D
 
"Tekotaiteellisuus" on tarkemmin määrittelemättömänä aika hankala käsite koska se viittaa siihen, että mikään ei oikeastaan saisi olla yrittämällä tehtyä. Joycen ja Lönnrotin rinnastaminen on ongelmallista, joskin heitä yhdistänee ainakin se, että molemmat vaikuttavat toimineen näiden teosten kohdalla pääasiallisesti jotain muuta tavoitetta kuin itsensä toteuttamista varten.

Hmm, pelastiko Lönnrot suomalaisen mytologian viime hetkessä vai hävittikö se sen tehokkaasti korvaamalla omallaan?
 
Pelasti ja ei. Alkuperäisaineisto on kaikkien luettavissa edelleen, jos on kiinnostusta. Siellä on se oikea matsku. Mutta helppoahan se on Kalevalaa lueskella sen sijaan. Oon kyllä pikkusen eri mieltä Kiven kanssa sen laadusta kirjana. Kuitenkin.
 
Jotta tää ei menisi ihan offtopic niin Kalevalasta on muutama hauska Englanninnos. Miulla on sellainen tuoreehko, mutta olen lukenut myös muistaakseni V.F. Kirbyn vanhemman englanninnoksen. Nyt en kyllä noita nimiä taas musita oikein kuitenkaan, no ihan sama. Kannattaa kuitenkin tutustua The Kalevalaan jos on lukenut sen suomenkielisen ensin.

"Tekotaiteellisuus" on tarkemmin määrittelemättömänä aika hankala käsite koska se viittaa siihen, että mikään ei oikeastaan saisi olla yrittämällä tehtyä. Joycen ja Lönnrotin rinnastaminen on ongelmallista, joskin heitä yhdistänee ainakin se, että molemmat vaikuttavat toimineen näiden teosten kohdalla pääasiallisesti jotain muuta tavoitetta kuin itsensä toteuttamista varten.
 
Pillua ja Nobelin saadakseenhan kaikki on aina kirjoittanut, koko "itsensä toteuttaminen" ajatuksena on jotain niin snobia pikkurillipystyssäpeukaloperseessäbaskeripäässäpaskaa ettei voi kuin nauraa. Hah, hah.
 
Naei, Odysseus on mielenkiintoinen, 430 sivua takana so far.

Pillua ja Nobelin saadakseenhan kaikki on aina kirjoittanut, koko "itsensä toteuttaminen" ajatuksena on jotain niin snobia pikkurillipystyssäpeukaloperseessäbaskeripäässäpaskaa ettei voi kuin nauraa. Hah, hah.
 
Helppoa sanoa noin, jos ei itse koe tarvetta toteuttaa itseään muuta kuin saadakseen pillua tai Nobelin. Voi voi.
 
Menee keskustelun sivusta, mutta silti:
 
Ylläoleviin viesteihin viitaten, suosittelen tutustumista Kalevalan alkuperäisaineistoon ym. kansanrunoihin SKS:n arkistossa, sekä erityisesti myös äänitearkiston kenttä-äänityksiin mm. itkuvirsistä. Hienoa materiaalia! Rujoa ja kaunista.
 
Jatkaakseni varsinaista keskustelua, kaiken muun mainitun lisäksi kielen sisäistämisessä tärkein elementti lienee se, että kieleen on tultava itselle varsinainen intohimo. Siitä pitää ainakin väliaikaisesti tulla sellainen pakkomielle, että tulee ahmittua kaikkea kirjallisuutta ja muuta materiaalia ympäriltään, minkä hyppysiinsä saa. Immersiotaktiikka toimii parhaiten. Kielen oppiminen sujuu sitä helpommin, mitä kovempi halu on oppia. Opiskelu ei voi tuntua pakkopullalta, vaan siitä pitää nauttia.