Yleistä keskustelua musiikista ›

Onko tää sitten se minkä koin viime vloppuna puistobluesissa? ...sisäinen euforian tunne...?
 
Vaikea sanoa toisten kokemuksista. Mutta jos se siltä tuntu niin se oli just se!

Mutta tähteysmielessä homma alkaa käydä ikääntyessä haastavammaks. Hommassa täytyy olla huomattavasti enemmän ihan musiikillista painoa kuin nuoremmilla. Tai jotain koukkua ainakin.
 
Niinpä. Ulkomusiikilliset seikat painaa yllättävän paljon kun mietitään "hyviä artisteja". Nuoruus on valttia, jos ei oo nuoruutta niin valtin pitää löytyä täysin musiikillisista seikoista.
 
Mutta tämähän ei tarkoita sitä että nuorena ei tartte panostaa niin paljoa musiikkiin menestyäkseen ja vanhan ei tartte välittää ulkomusiikillisista seikoista. Ne joista tulee sit pidemmällä tähtäimellä jotain, on niitä, joilla se koko paketti on tasapainoisesti kasassa. Ja aina tulee olemaan nuoria jotka vetää yhtä laimeasti kun keski-ikäiset ja ei-niin-nuoria, joiden iän kuullessaan jopa järkyttyy ("Toihan on saman ikäinen kun mun isänisä").

Mä en oo kuullut yhtään niiden biisiä, soiko ne radiossa?
 
Kyllä soi radiossa. Ei tietenkään mihinkään ihmeellisen paljon. Kymmenen minuutin biisit eivät välttämättä aina radioon sovi.

vähintään 60 vuotias

Vaikea sanoa toisten kokemuksista. Mutta jos se siltä tuntu niin se oli just se!
 
No perskeles... sit mä oon löytänyt sisäisen blyyssini

...joiden iän kuullessaan jopa järkyttyy ("Toihan on saman ikäinen kun mun isänisä").
 
Toihan on just siistiä. Tässä ikähommassa laitetaan kaikki laatikoihin nätisti. Eikö toi ole rokkia?

Toihan on just siistiä. Tässä ikähommassa laitetaan kaikki laatikoihin nätisti. Eikö toi ole rokkia?
 
On, nimenomaan. Valitettavasti vaan vähemmistön mielestä. Jos tuote ei ole siististi laatikoitu, sitä on vaikea myydä, joten harva uskaltaa ottaa riskiä ja pistää markkinoille projektia jonka musiikkityyliä ei voi lokeroida - saati sitten ettei artistia voisi lokeroida musiikkityylin uudeksi huipuksi.
 
Oma asiansa on myös se mikä on "potentiaalista tähtiainesta" niiden mielestä jotka tähden syntymiseen eniten vaikuttaa. 15v ensilevyttäjä on mediaseksikkäämpi eli näin ollen potentiaalisesti kaupallisesti menestyvämpi kuin 65v ensilevyttäjä. Sille ei hirveesti mahda mitään niin kauan kuin ihmelapsi-ilmiötä ja nuoruutta pidetään yleensäkin elämässä ihanteellisena.
 
Esim. Bianca Ryan. Vetää pirun hyvin, mutta jos ei olisi 11 v vaan esim. 31 v niin kukaan ei tietäisi miksi siitä pitäisi ihmeemmin hälistä - ellei koko homma olisi stailausta ja biisien viimeistä arria myöten olisi kohdallaan. Tämän seurauksena suuri maailma päättelee että jos haluaa jotain vastaavaa saavuttaa niin homma pitää olla vähintään 10-vuotiaana hallussa. Tämän ja esim. Idols-hommien myötä laulunopettajille soittelee yhä useammin vanhemmat, jotka ovat sitä mieltä että "meidän tyttö laulaa, nyt siitä pitäis valmentaa seuraava supertähti". Mikäs siinä, jos lapsi on samaa mieltä ja ymmärtää realiteetit (ihmelapsi-ilmiö on poikkeus eikä sääntö, harjoittelematta ei saavuta tuloksia, laulamiseen tarvittava lihaksisto on täysin kehittynyt vasta parikymppisenä, äänenmurros saattaa pistää homman hetkeksi hyllylle). Mutta jos ei ymmärrä, niin siinähän sitten lyöt päätäsi seinään ja tunnet huonoa omaatuntoa siitä ettet ole tarpeeksi hyvä. Nauti siinä sitten musiikista mitenkään, kun on kiire "menestyä" koska yli kaksikymppisenä kaikki on jo mennyttä.

Nauti siinä sitten musiikista mitenkään, kun on kiire "menestyä" koska yli kaksikymppisenä kaikki on jo mennyttä.
 
Vastaus kysymykseen ennen lätinöitä=) Eihän oikeasti 20kymppisenä peliä olla menetetty, mutta aika moni alkaa siinnä vaiheessa miettiä, että kannattaako tähän panostaa täysillä? Vai harrastaa ja katella että onnistuuko breikkaus?
 
Kyllä toi breikkaaminen vaati todella paljon uhrauksia. Tosiasiassa hyvin harvalta se onnistuu, Suomessa noita maailmantähtiä vain kourallinen ja ei noita menestyjiäkään kovin paljoa löydy. Joku täällä heitti hyvän vertauksen tähän asiaan: "Eihän puulaaki-tason urheilijatkaan pyri pääsevänsä pelaamaan ammattilaiskentille". Hauskaa voi silti olla pelaaminen ja/tai soittaminen, vähän pienemmilläkin areenoilla.
 
En kuitenkaan sano, että on väärin yrittää! Onnea niille joilla innostusta ja resursseja riittää. Kyllä se uusi HIM tai Rasmus vielä tulee nousemaan ja joku näistä haaveilevista nuorista siinnä bändissä tulee soittamaan.

Sama juttu on Porcupine treellä. Steven Wilson täyttää tänä vuonna 40 ja pääsi isompaan tietoisuuteen vasta Deadwing levyllä (joka julkaistiin 2005) ja Porcupine tree perustettiin jo vuonna 1987.

Vastaus kysymykseen ennen lätinöitä=) Eihän oikeasti 20kymppisenä peliä olla menetetty, mutta aika moni alkaa siinnä vaiheessa miettiä, että kannattaako tähän panostaa täysillä? Vai harrastaa ja katella että onnistuuko breikkaus?
 
Puhuinkin tässä siitä, mitä kymmenvuotiaiden tai nuorempien päässä liikkuu parin vuoden päästä jos nuoruudenihannointimuoti jatkuu. Tottakai parikymppisenä miettii muutenkin elämän suuntia ja toisia, mutta jos muoti jatkuu tarpeeksi kauan niin muodista tulee fakta. Miettii vaikkapa sitä, miten esim. ihanteet koskien ruskettumista tai vyötärönympärystä ovat muuttuneet. Ennen kalpea oli hyvä, nyttemmin ruskettunut yhtä kuin terve. Ennen pyöreys oli terveellisen ja hyvän elämän merkki, nykyisellään "pyöreänä" pidetään normaalipainoista. Tarpeeksi kauan kun ollaan kollektiivisesti sitä mieltä että muusikoksi on turha pyrkiä tietyn ikävuoden jälkeen, siitä tulee totuus. Muodille, joka on muuttumassa "totuudeksi" on tyypillistä että "kokemus" ja "tutkimus" osoittavat asian olevan juuri näin, vaikkei sillä loppujen lopuksi maalaisjärjellä ajatellen ole hirveästi merkitystä.
 
Eihän mua sinänsä haittaa että lapset ajattelee ettei niistä voi tulla mitään kun ne eivät ole "aloittaneet tarpeeksi aikaisin". En vaan ajatuksena tykkää siitä ajatusmaalimasta, että yläasteelle mennessään pitää tietää minkä alan opiskelijaksi haluaa profiloitua.

Kovien rokkitähtien keski-ikähän on tällä hetkellä 35-45v. Meinaan, Dave Grohl, Chris Cornell, Metallican jampat jne... tosin pinnalle on paukastu jo vuosikausia sitten. Uutena tuntuu olevan aika mahdotonta nykyään päästä todella isoksi artistiksi, ja pitkälle uralle.

Tuntuu että nykyään on kaksi keinoa päästä julkisuuteen muusikkona: joko siten että sattuu sopimaan levy-yhtiön uusimpaan trendiformaattiin ja poimitaan täysiän kynnyksellä levyttämään, tai sitten niin että soittelee erinäisissä marginaalisissa ryhmissä kolmikymppiseksi asti ja vasta sitten tajuaa muuttaa tyyliään levyfirmaystävällisemmäksi :)
 
Vaikuttaisi että musabisnes on nyt kvartaalitalous-pakkosyöttöhittien aikakaudella aika aaltomaista, enää ei riitä että yhden instituutiomuotoisen bändin mukana nouset suosioon vaan suosittukin bändi hajoaa ja "kaupallisesti tiedostavat" muusikot hakevat uutta tulemista uuden projektin myötä. Esimerkkinä tässä Dave Grohl (Nirvana, FF), RATM-poppoon uudistuminen Audioslaveksi sekä Gunnari/Cult/STP-jäsenistä kasattu Velvet Revolver.
 
Toisaalta tässähän näkyy ajan henki muutenkin - työelämässäkin pitkäaikaiset virat ovat harvenemassa ja enemmän mennään muutaman vuoden pätkätyöpätkissä.