Yleistä keskustelua musiikista ›

Jaa jaa, kai sitä voisi parikin heti mainita!
 
Led Zeppelin - II
Ehkäpä kaikkien aikojen paras levy, ei yhtään heikkoa kohtaa ja kaikki toimii. Täydelliset soundit
 
Led Zeppelin - IV
Melkein kuin yllä.
 
Janis Joplin (Big Brother and the holding co.) - Cheap Thrills
Tässä näytti Joplin ylivoimansa, hyviä tarttuvia biisejä, jotka Janis kruunaa täydellisellä tulkinnalla.
 
Janis Joplin (The Full Tilt Boogie Band) - Pearl
Tämä olisi nostanut Joplinin maailman parhaaksi artistiksi (jos ei sitä ollut), sillä levy hipoo niin järisyttävää täydellisyyttä, että oikein pelottaa!
 
Jethro Tull - Aqualung
Melkein kuin teemalevyjen äiti, vaikka Anderson sitä kovasti yrittikin kieltää.
Pirun nerokasta sävellys ja sovitustyötä, maailman parhaimpien muusikoiden soittamana!
 
Jethro Tull - Songs from the wood - Kuin yllä, ilman teemalevyä, vaikka tämäkin on sitä melkein kokonaan, vieläkin nerokkaampia sävellyksiä ja Anderson todistaa olevansa nero!
 
Vesa-Matti Loiri/Eino Leino - I & II
Maailman synkintä musiikkia, varsinkin ykkösellä, hakkaa norjalaiset kirkonpolttajat menne tullen. Leinolla on parasta lyriikkaa, mitä on koskaan kirjoitettu ja Loiri on ehdottomasti paras tulkitsija, itkien näitä joutuu kuuntelemaan!
 
Vielä omaan listaani voisin lisätä sellaisen levyn kuin:
 
Elonkorjuu - Harvest time
Levy on ehdottomasti Suomiprogen mestariteos, jossa kitaristi Jukka Syrenius näytti olevansa Suomen paras kitaristi ja yksi parhaimpia rock-säveltäjiä, koko levy niin taattua menoa, että heikompia pelottaa! Ei yhtään heikkoa kohtaa, saatikaan heikkoa biisiä!

Vielä omaan listaani voisin lisätä sellaisen levyn kuin:
 
Elonkorjuu - Harvest time
Levy on ehdottomasti Suomiprogen mestariteos, jossa kitaristi Jukka Syrenius näytti olevansa Suomen paras kitaristi ja yksi parhaimpia rock-säveltäjiä, koko levy niin taattua menoa, että heikompia pelottaa! Ei yhtään heikkoa kohtaa, saatikaan heikkoa biisiä!
 
Kunpa tuon joskus jostain löytäisi.

Soundgarden- Badmotorfinger. Ehdottomasti meikän suosikki Soundgarden. Biisit ihan timanttia ja sopivan nyrjähtänyttäkin meininkiä löytyy. Cornellin ääni on todella kovassa terässä ja muutenkin bändin soitto rullaa hyvin. Saundeja vierastin aluksi ehkä vähän, mutta eipä niissäkään enään ole mitään valittamista.
 
Pekka Pohjola- Harakka Bialoipokku. Ei kai tästä nyt sen enempää, kuin että Pohjolan melodian taju ja biisinkirjoitus taito pääsevät todella hyvin esille, tyylikkään bassonsoiton ohella. Grooveakin on mukavasti messissä.

X Japan - Art Of Life
 
Sisältää vain yhden, puolituntisen biisin, joka yhdistää kyseisen bändin kaikki parhaat puolet. Hienot lyriikat ja melodiat ja soitannollinen työskentely uskomatonta; live-versiossakin (uskomatonta, että tämä on pystytty soittamaan livenä!) kitaristit soittavat niin hyvin yhteen, että kitaroita on lähes mahdoton erottaa toisistaan. Lähes kymmenen minuutin pianosoolo on saanut kritiikkiä osakseen, mutta mielestäni se sopii biisiin ja yksinkertaisesta pohjasta lähtevänä, mutta uskomattoman moniulotteisena kuvaa kappaleen (ja levyn) teemaa täydellisesti. Suosittelen tutustumaan. Tämän biisin jaksaa kuunnella aina läpi ja koko ajan keskittyen!

Kyuss - and the circus leaves town
 
loistava kokonaisuus, siihen ei kyllästy, teräviä riffejä, rankkaa, groovea, psykedelia, stoneria parhaimmillaan

hmm..Timo Rautiaisen rajaportti,siinä on joka biisissä hemmetin hyvät melodiat,sanat on huippuluokkaa ja riffit on vitun hyviä.
Amorphiksen uusin levy,mikä viime vuonna tais ilmestyä,siinä on kansa joka piisi hyvä.
Kotiteollisuuden Helvetistä itään,tiukat riffit ja hyvät sanat

X Japan - Art Of Life
 
Sisältää vain yhden, puolituntisen biisin, joka yhdistää kyseisen bändin kaikki parhaat puolet. Hienot lyriikat ja melodiat ja soitannollinen työskentely uskomatonta; live-versiossakin (uskomatonta, että tämä on pystytty soittamaan livenä!) kitaristit soittavat niin hyvin yhteen, että kitaroita on lähes mahdoton erottaa toisistaan. Lähes kymmenen minuutin pianosoolo on saanut kritiikkiä osakseen, mutta mielestäni se sopii biisiin ja yksinkertaisesta pohjasta lähtevänä, mutta uskomattoman moniulotteisena kuvaa kappaleen (ja levyn) teemaa täydellisesti. Suosittelen tutustumaan. Tämän biisin jaksaa kuunnella aina läpi ja koko ajan keskittyen!
 
Joo on kyllä niitä harvoja yli 20 minuuttia pitkiä kipaleita mitä oikeasti jaksaa kuunnella. Ei liian progea, vaan hyvin johdonmukaisesti etenevä mutta kuitenkin vaihteleva kappale.
 
Kuulemma saanut vaikutteita Schubertin 8. (keskeneräisestä) sinfoniasta, mutta itse en kyllä kauheita yhtäläisyyksiä huomaa.

Moonsorrow'n kaikki lätyt. Täydellisyyttä täydellisyyden perään. :)

Hmm, vai että täydellisiä levyjä... Todellisuudessa sellaistahan ei ole olemassakaan, ja levylistani tuppaa olemaan melko metallipainotteinen joten suppealta alueelta musiikkia kuullutkin, mutta mitä lähimpänä tulee mieleen niin:
 
Metallica - Master Of Puppets
-Levy johon on mahdoton kyllästyä. Aina se jaksaa vain kuulostaa yhtä hyvältä, vaikka sitä on 7-vuotiaasta junnusta asti kuunnellutkin. Ei yhtään huonoa riffiä (paitsi Disposable Heroesissa, yngh) ja biisinrakenteet on hiottu täydellisyyttä hipoviksi.
 
Opeth - Blackwater Park
-Monipuolisuudessaan vallan mahtava syksyinen levy. Kaikki osat naksahtelevat yksiin kuitenkin täydellisesti. Tämä on Opethin hätiköidyin levy (kaikki sanat ja osa biiseistä on kirjoitettu vasta studiossa), mutta ihmeellistä miten jotkut (joku) pystyvät saamaan näin hyvää jälkeä aikaan niin lyhyessä ajassa.
 
Dream Theater - Images And Words
-Tätä nyt ei voi sanoa niin täydelliseksi kuin edelliset, mutta mestariteos silti. Tämä oli vielä aikaa jolloin DT panosti enemmän hyvään musiikkiin kuin yliteknisyyteen. Petruccin kitarointi on parhaimmillaan, niinkuin kaikki muukin. Mahtia.

Radiohead - OK Computer
 
Sain kyseisen levyn joskus kersana serkultani, siihen aikaan ei kamalasti musiikki iskenyt jos se ei ollut beach boysiä tms helppoa kuunneltavaa ja sysäsin levyn syrjään ja ihmettelin mitä hehkutusta moisessa tasapaksussa lätyssä oli.
 
Sitten joskus varmaan lukion alussa kaivoin levyn uudestaan esille ja huomasin pitäväni yhdestä biisistä, siinä vaiheessa kun saman biisin kuuntelu alkoi kyrsimään niin pitihän sitä vaivautua muitakin vähän arvioimaan. Pikkuhiljaa tulin siihen tulokseen että levy on soundeiltaan, kappaleiltaan ja tuotannoltaan yksi parhaista levyistä joita olen ikinä kuullut, kappaleet yhdessä muodostavat täydellisen kokonaisuuden jonka kuuntelemista ei ikinä haluaisi jättää kesken.

Elonkorjuu - Harvest time... Kunpa tuon joskus jostain löytäisi.
 
No, kirjastosta nyt ainakin:
 
http://kirjasto.tampere.fi/Piki?for … amp;index=0&max=3&ulang=fin

The Afghan Whigs - Gentlemen
 
No perkele, tuo täytynee sitten seuraavaksi hommata! Hyllystä löytyy jo 1965 ja Up In It.
 
Levyjen paljoudesta huolimatta en ainakaan näin ensi-istumalta saa mieleen muita viiden tähden arvoisia kuin Chris Cornell - Euphoria Morning
 
Chrisin ääni kuulostaa parhaalta ikinä, ja Alain Johanneksen sekä Natasha Schneiderin kanssa ovat kirjoittaneet sellaisia biisejä että huhhuh! Levyssä ei yhtään heikkoa lenkkiä, ihanan melankolinen tunnelma vaanii läpi koko levyn ja lyriikatkin osuvat ainakin omaan sielunelämään paremmin kuin sata jänistä.
 
Pitänee katsella tota levylistaani läpi, kai sieltä pari muutakin täydellistä kiekkoo löytyy

JUSSI SYDÄNMÄKI & JANNE LOUHIVUORI
"Varjonyrkkeilijä"
 
Kannen nähtyäni tiesin jo, että levy sisältää ainakin sen suuntaista musiikkia mistä tykkään. Aluksi levy oli ns. "ihan jees", mutta eksyi soittimeen yhä vaan useammin, kunnes siihen kasvoi täysin kiinni. En suomenkielistä musiikkia ihan hirveästi kuuntele, osittain siksi että mukanäppärä näsäviisastelu ja lukiotason filosofia ei sydäntä niin kovin lämmitä, siksi varmaan suomalaisista kynäniekoista onkin ennen tätä Sydänmäen tekelettä kolahtanut parhaiten Neumannin romanttiset seikkailut... Varjonyrkkeilijällä hienot mielikuvia pursuavat tarinat salamurhineen ja salaisine romansseineen kohtaa loistavan ilmavan tuotannon, mieleenjäävät, ajattomat, ja niin kuin jossain aiemmin mainittiin, vähän lastenlaulumaiset biisit.
 
Plussaa myöskin se, että vaikka mitään uutta levyllä ei olekaan keksitty, niin oma soundi on sen verran vahva että tämä ei ole mikään "suomen ________" eikä taustalla kummittele myöskään mitään Nurmio-Alanko-Röyhkä-D.Lindholm -haamuja.
 
Tuloksena viiden tähden levy.
 
Harmittaa mitä helmien tuhlausta se on, kun levy on alelaarikamaa ja myynyt varmaan "parikymmentä kappaletta", mutta toisaalta olisin varmaan jo mustasukkainenkin tästä levystä, niin minun se on.

No, kirjastosta nyt ainakin:
 
http://kirjasto.tampere.fi/Piki?for … amp;index=0&max=3&ulang=fin
 
Kyllä tota levykaupoistakin ihan taitaa saada, tai ainakin kun sanoo myyjälle että laitas tilaukseen, niin varmasti tilaa! =)

Kyllä tota levykaupoistakin ihan taitaa saada, tai ainakin kun sanoo myyjälle että laitas tilaukseen, niin varmasti tilaa! =)
 
Juuh.. jonkun verran saa varmaan maksaa.

Deep Purple - Burn
 
Ei varmaankaan monen mielestä Purplen kovin lätty, mutta olen eri mieltä. Burn tarjoaa tuoretta meinikiä ja aidon innostunutta soittoa. Biisit on pidetty yksinkertaisina ja ne toimivat todella hyvin. Raikas tuulahdus uutta jos on vain keskittynyt mk2-tuotantoon. Mielestäni myös Blackmoren kovin riffi löytyy nimikappaleesta.

Tämä on Opethin hätiköidyin levy (kaikki sanat ja osa biiseistä on kirjoitettu vasta studiossa)
 
Deliverance ja Damnation tehtiin tietääkseni myös suunnilleen noin.

Live/kokoelmalevyjä ei ilmeisesti lasketa?

Live/kokoelmalevyjä ei ilmeisesti lasketa?
 
No ei aloituksessa niitä ainakaan rajattu pois, siispä ehdotan viiden tähden levyjen joukkoon pari liveä.
 
Allman Brothers Band: At Fillmore East
- telepaattista yhteissoittoa, Duane Allmanin ja Dickey Bettsin skitat laulavat ah niin kauniisti. Berry Oakleyn ainutlaatuisen melodinen bassonsoitto kruunaa mulle paketin.
 
The Who: Live At Leeds
- jos ulkoavaruuden alienille pitäisi soittaa joku näyte mitä on rock livenä niin tämän levyn kanssa ei voi mennä pahemmin pieleen, Who oli parhaimmillaan juuri 70-luvun alussa, Keith Moon ei ollut vielä läskiintynyt, soitossa on aggressiota ja energiaa vaikka muille jakaa.

No liveihin sitten:
 
-Eric Clapton - 24 Nights
Ei satu olemaan yhtään huonoa biisiä.
 
-Led Zeppelin - How the West Was Won
Sama homma, loistavat soundit.