Yleistä keskustelua musiikista ›

Voitko käydä keikoilla yksin?
 
Lainatakseni JTR:ää ekalta sivulta: En mä uskalla lähteä yksin, kun on noita paniikkioireita ja muuta. Johonkin lähemmäs tietysti vois mennäkin, mutta eipä lähiympäristössä oikein ole sellasia keikkoja mitä viittis käydä kattomassa.
 
Olen ollut kerran yksin keikalla, enkä tahtonut mitään muuta kuin painua vittuun koko paikasta. Urheasti, tai "urheasti", kestin kuitenkin koko konsertin loppuun asti, mutta sen jälkeen oli jokseenkin selvää, ettei keikoilla käynti ole minulle. Kauhea olo.
 
Lukion musiikkituntien puitteissa tehdyt oopperakäynnitkin olisivat tappaneet minut, ellen olisi voinut jakaa nelituntista tuskaa kavereiden kanssa. Kaipa voisin käydä keikoilla, jos olisi tukijoukkoja. Vaan lieneekö tuolla niin väliäkään.

Viime kesänä kävin muuten festareilla yksin. Oli mukavinta kierrellä itsekseen kun ei tarvinnut tehdä kompromissia kenenkään kanssa siitä, mitä mennään katsomaan tai koska syödään jne. Sitten taas tuttuja oli niin paljon liikkeellä että yksin ei tarvinnut olla. Erityisesti Ruisrockista jäi loistava fiilis.

Eihän niitä kavereita tarvita keikoilla kun tappamaan sitä aikaa ennen söytä. Keikkatilanne on kuitenkin niin henkilökohtainen tapahtuma, ettei bändin ja minun väliin mahdu ketään muita. Tai siis ei pitäisi mahtua, mutta jos on niin empaattinen (vai mikä vitun vompatti) ihminen kuin minä olen, joka haluaa aina, että kaikilla on kivaa, niin silloin kaverit tahtomattaan häiritsevät keikanseuraamissuoritusta. Jos satun olemaan keikalla kaveriporukalla, niin aina väkisinkin tulee tsekattua, miten muilla menee. Siinä sitten aina katoaa hetkeksi se maaginen yhteys bändin ja itseni väliltä :)
 
Yleensäkin keikoilla vituttaa ne äijjälaumat, jotka kohkaa koko keikan toistensa korvissa: "Vittu mahtavaa Tero, jeah väyväy!!!" Tulee mieleen Alivaltiosihteerin Black Dog -sketsi. Radiossa hupaisaa, keikalla ei. Tai siis tuo on vielä jotenkin hyväksyttävissä, reagoivathan tyypit tuossa esimerkissä keikkaan, mutta ne porukat, joissa vain yksi on tullut oikeasti katomaan bändiä ja muut odottaa vaan, että pääsis seuraavaan baarin vetää perseet, pitäis kieltää lailla.

Kyllähän sitä tulee käytyä. Työssäkäyvät toverini ovat niin "köyhiä", ettei heillä ole varaa lähteä. Yeah right...

Viihdyn loistavasti yksin ja käyn mielelläni konserteissa yksin. Itse asiassa mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän erakoidun.
 
Joillekin ne on sosiaalisia tapahtumia, mutta minä menen musiikin takia ja silloin seura vain häiritsee.
 
Myös ystävieni musiikkimaku poikkeaa omastani yhä enemmän.

Viihdyn loistavasti yksin ja käyn mielelläni konserteissa yksin. Itse asiassa mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän erakoidun.
 
Joillekin ne on sosiaalisia tapahtumia, mutta minä menen musiikin takia ja silloin seura vain häiritsee.
 
Myös ystävieni musiikkimaku poikkeaa omastani yhä enemmän.
 
Edellisen olisin voinut kirjoittaa minäkin.

Totta. Juuri tuon takia en käy baareissa tai keikoilla yksin... juottoloissa yksin käyvä naisihminen on muiden mielestä epäilyttävä, enkä kyllä itsekään yksin viitsi mennä. Sen sijaan olen käynyt yksin oopperassa. Festareillakin juoksen mielelläni keikkoja läpi yksin, koska usein kaverini eivät halua nähdä niitä pikkubändien keikkoja, jotka minä haluan nähdä. Jostain syystä kyllä festareillakin yksin liikkuvalle naiselle tarjotaan seuraa, mutta se ei siellä tunnu niin oudolta, kuin baareissa.
 
Meikäläinen ei ole kyllä tuollaiseen törmännyt siinä määrin että ois päässy häirittemään keikan seuraamista... Vinkkejä: yksin keikoille mennessään kannattaa näyttää epäsosiaaliselta ja epäilyttävältä friikiltä. Ja käyttäytyä kuin sellainen.

Joskus on vain vaikeaa löytää kaveria mukaan. En ainakaan jätä keikkaa väliin, vaikka en saisikaan ketään mukaan. Useimmiten tulee käytyä yksin.

Kavereiden kanssa sinne o lähettävä, ei ois yksin hauskaa seisoskella siellä.
Enkä oo muuten käyny koskaan festareilla/keikoilla yksin.

Totta hitossa voin mennä yksin. Voi ainakin keskyttyä keikkaan itsekseen ja ajatuksissaan.

En kai ole varsinaisesti vielä ollut. Noh, festareilla sitä nyt aina eksyy porukasta. Nyt keväällä olen yksin menossa Triviumia katsomaan. Ei haittaa muuten mutta onnistun takuuvarmasti taas eksymään kun pitäisi se nosturi löytää.

Voin käydä helpostikin yksin keikoilla, ei se tuota mitään ongelmia. Kyllä noilla keikoilla useimmiten on sitten paikan päällä jotakin tuttuja, ettei tarvii ihan itsekseen siellä ruikuttaa.
 
Itse olen kyllä aika huonoa keikkaseuraa, kun tulee aina pyörittyä kameran kanssa kuvaushommissa, niin siinä toinen osapuoli tuntee olonsa helposti vähän ulkopuoliseksi. Tämä siis silloin, kun ollaan liikkeellä kahden hengen voimin. Isommissa joukkioissa tuo ei ole arvatenkaan niin ongelmallista.
 
Ja tämä kaikki riippuu ihan keikasta. Joitakin bändejä sitä katsoo mieluiten ihan omassa rauhassa fiilistellen, toisista nauttimiseen vaaditaan sellaista kaveriporukan kollektiivisempaa hurmosta.

Aika paljon on yksin tullut käytyä, eikä siinä mitään ihmeellistä ole. Melkein mielummin yksin kuin sellasen seurassa, joka ei niin musiikista välitä. Kyl hyvällä keikalla unohtaa ihan täysin kenen kanssa on tullut sisään jne. Paluumatka auton ratissa usein vain on sellainen, että jotain juttuseura kaipaisi.

Tämä kysymys tuli mieleen ajatellessani sitä, että itse omistan sellaisen suhtautumisen musiikkiin, musiikkimaun ja ystäväpiirin, jotka yhdistettynä johtavat siihen että suurimmalta osin konserteissa tulee käytyä ihan yksinään
 
Sama juttu täällä. Suurimman osan keikoista olen käynyt yksin katsastamassa. Nyt olen tosin huomannut, että kynnys lähteä katsomaan yhtään mitään on kasvanut melko suureksi, olen erakoitumassa...
 
Oikeastaan voisi sanoa, että jopa jossain määrin tykkään käydä yksin keikoilla, vaikka toisaalta on ihan kiva vaikka höpötellä kaverin kanssa ennen keikan alkua jne. Ainoa ongelma yksin keikoilla käymisessä vaan on, että jos haluaa hyviin asemiin eturiviin, että näkeekin siitä bändistä jotain (tämmösen kääpiön on turha jumia jonnekin taakse rokkipoliisiksi, kun sieltä näkee vaan edessäolevan hyypiön niskan), niin siinä ei sitten paljon tarvi nesteitä nauttia, ettei tartte juosta kesken kaiken vessaan ja luovuttaa sitä hyvää paikkaa jollekulle toiselle. Kaveri jos on mukana, niin tämäkin onnistuu :)

Useimmiten käyn keikoilla yksin. Ei siksi etteikö minulla olisi kavereita, vaan kun nämä ei ymmärrä musiikista mitään, joten turha niitä on keikoille raahata.
 
Heh, sama vika täällä. Ja miksei vois niiden muiden keikalla olijoiden ja fanien kanssa tehdä tuttavuutta?
 
Mitään ongelmaa itse keikalla olemisessa ei siis ole (ei juttuseurasta ole hyötyä, kun ei kuitenkaan kuule mitään). Lähinnä joskus jonkun mielettömän upean keikan jälkeen olisi pakko päästä jakamaan kokemus jonkun kanssa. Muuten voi tulla ahdistunut olo. Mut onneksi on netin keskustelupalstat! :)

Oikeastaan harvemmin tarvitsee mennä yksin keikoille, sillä minulla on aika paljon kavereita jotka kuuntelevat samanlaista musiikkia. Voin kyllä mennä keikoille yksin, monesti on vain hieman tylsää odotella keikan alkua, jos tulee lähdettyä hieman liian aikaisin. Onneksi monesti täällä Jyväskylässä vaikka menee yksin keikalle on siellä joku tuttu kuitenkin katsomassa, eikä tarvitse olla koko iltaa itsekseen.

Nykyään valitettavasti yksin (*).
Yksin käymisessä ei ole mitään vikaa, joskus jopa päinvastoin, mutta yleensä olen käynyt jonkun kaverin kanssa. Onpa ainakin joku jonka kanssa "jakaa" konsertti ja keskustella väliajat ja, erityisesti tapauksessamme, välimatkat kotoa konserttipaikalle. Korvesta kun on pitkä matka kaikkialle. Koskaan ei ole tarvinnut raahata vastahakoisesta mukaan, vaan kaikki olisivat kuitenkin lähteneet konserttiin, vaikka sitten yksin.
 
* Nykyään kaikki saman musiikkimaun omaavat kaverit ovat jo opiskelemassa / vielä armeijassa kun itse opiskelupaikattomana ja armeijasta juuri kotiutuneena viettelen välipuolivuotta töiden merkeissä ennen pääsykoeluvun aloittamista.

Käyn ihan sujuvasti yksin tai porukalla. Viimevuosina on yksin tullut käytyä enemmän, kuin seurassa. On aika vähän sellaisia kavereita joita keikoilla käyminen kiinnostaa, ja aikataulujen, lapsenhoitojen yms järjestely niiden kiinnostuneiden kanssa on yleensä aika mutkikasta ja jos minä haluan jotakin nähdä, niin en jätä sitä väliin kaverin lapsenvahtiongelmien takia.
Bändin lavalle odottelu yksin on hieman tylsää, ellei ole juttukaveria, kuten joku jo aiemmin totesikin, mutta muuten ei mitään ongelmaa. Ja aika usein niitä juttu kavereita löytyy jos yksikseen liikkuu. Yhden Ruisrockin olen käynyt yksikseni ja sekin oli ihan ok.

Aikaisemmin tuli monesti käytyä ihan yksikseen keikoilla, mutta nykyään on niin mukavuudenhaluinen, että ahdistuu, jos pitää itsekseen odotella keikan alkua. Festareilla on aina tullut käytyä vain porukalla.

Joskus saattaa tulla jotenkin vainoharhainen olo jos lähtee yksin keikkaa katsomaan (korjaantuu kyllä kun ottaa nestettä tarpeeks :)), mutta yksinhän sitä mennään jos ei ketään mukaan lähde.