Yleistä keskustelua musiikista ›

Tunnelma.

No tunnelmaan kiinnitän ensimmäisenä huomiota kappaleessa, mutta hyvät sanat vain tukevat sitä tunnelmaa.

tunnelma.
 
Tunnelmasta muodostuu sanoma.
 
Sanoman lähettämine voi siis onnistua yhtä hyvin instrumentaalina.
Tosin instrumentaali biiseilläkin on usein jokin nimi, joka auttaa muodostamaan mielikuvia. (vähän ohi meni, mutta menkööt)

Tätä aihetta ollaan kavereitten kanssa paljon pohdittu ja tunnelmaan ollaan päädytty. Mew on hyvä esimerkki tunnelmasta. Sanotuksista en ymmärrä mitään. Hyvä esimerkki siitä kun laulu on vain yksi instrumentti.
Vaikka tunnelma onkin useimmin pääasia musiikissa(minulle) en silti kuuntele musiikkia joka ei ole laulettu suomeksi tai englanniks.
Poikkeus vahvistaa tunnelmasäännön ja muutamia biisejä onkin joissa lyriikat ovat tärkeimpiä.

Mew on hyvä esimerkki tunnelmasta
 
Mitä tunnelmaa Mewissä on?

"Soitatteko työ saundia vai fiilinkiä?" olivat tulleet hurjannäköiset sällit kysymään sedältäni jollain mennävuosien lavakeikalla. Yhtä mielekäs vastakkainasettelu kuin tässä (ja sadassa muussa) topicissa. Rahat vai kolmipyörä, anyone?
 
Tunnelma on sitä, miltä joku ralli noin yleissaundiltaan kuulostaa ja tuntuu. Mistä se sitten milloinkin koostuu, vaihtelee. Nyt on otettu silmätikuksi "sanoma". Yritä nyt päättää vaikka jostain Bob Dylanin kappaleesta, Kumpi on tärkeämpi, tunnelma vai sanoma. Koko poppiosasto taas on niin mahtavaa, kun ei tarvitse lähteä leikkimään mitään filosofia, vaan saa laulaa rehellisesti siitä rakkaudesta ja perseenkeikutuksesta. Se on sen musan sanoma, ja ilman sitä se olisi jotain ihan muuta. John Coltranen "A Love Supreme" sen sijaan toimikoon vastaesimerkkinä kaikille, joiden mielestä instrumentaalimusiikissa ei voi olla sanomaa. Tosin ymmärrän täysin, jos ketjun aloittajan kamu ei sitä Vaista ja Satrianista löytänyt.
 
Ihme läppää.

Tosin ymmärrän täysin, jos ketjun aloittajan kamu ei sitä Vaista ja Satrianista löytänyt.
 
:DDD

Kyllä se tunnelma on tärkeempi, ja monesti laulumelodia merkkaa mulle enemmän ku sanat. Niihän se Metallicojen Jamessiki eka tekee laulumelodian ja siihen päälle oikeenpitusia sanoja.

Oma mielipide että olematon sanoma latistaa muutoin ok:n bändin. Eli kysymys lähinnä imagosta. Jos musiikki on sellaista että sitä voi kuunnella oksentamatta mutta sanomasta ei jää mitään käteen niin harvoin sitä tiettyä kappaletta enää hakemalla hakee. Kelpaa mikä tahansa muu samantyyppinen.
 
Muusiikki kun voi palvella niin montaa herraa.
 
Esimerkki:
 
Jarno tekee kotona tietsikalla ihan kuunneltavan punk/rock/bluesbiisin ja laulaa päälle kertomuksen äiskän uudesta paistinpannusta, karsean ylilyödyllä jenkkiaksentilla.
 
Lemmy sattuu tekemään tismalleen saman biisin mutta kertoo siinä maailman vääryydesta ja keikkaelmän kolhuista vanhan rokkarin pilke silmäkulmassa.

No minun mielestäni pääasia on se, että biisi kuulostaa hyvältä. Rytmipuoli, melodia-/harmoniapuoli + soundit kun natsaavat yhteen niin homma toimii. Jos jotain sanomaa jostain haluan hakea niin luen vaikka kirjoja. Musiikki on minulle ihan musiikkia.

TUNNELMA! Sanoma jätetään poliitikoille tai Cure-faneille (hyi).
 
Jos sanoituksia onpi, niin niissäkin on tärkeintä muoto, luovuus, ja tunnelman luominen. Professorienglanti ja oikeinkirjoitus jätetään paskantärkeilijöille.

Tunnelma! Instrumentaalimusa rupesi kiinnostamaan kevyellä puolella kun ei jaksanut enää toistaa covereiden mitäänsanomattomia sanomia. Gospel pois lukien. Harvassa biisissä on oikeasti jotain rakentavaa sanottavaa jonka jälkeen olis helpompi olla. Suomaisten biisien sanat on yleensä pelkkää henkistä kidutusta.

Sanoma jätetään poliitikoille
 
No onko Kaarle viikate tällainen? Ihan hyvän tunnelman saa Viikate kuolleen miehen kupletti- biisillään aikaan. Ei hyvää, mutta saattaa tunnelmaan. Olen siis todennut: Sanoma voi Johtaa tunnelmaan.

Tunnelma ON sanoma. Joissain jutuissa muuta sanomaa ei tarvita, vaan saadaan sanotuksi enemmän ilman sanoja.

Yleensä kuuntelen musiikkia (ja sanoja siinä sivussa jos kuuntelen). Toisaalta laulettu musa ei tylsistytä niin nopeasti kuin instrumentaalit. Vielä toisaalta, todella vaikuttavat lyriikat a'la Woody Guthrie jäävät kyllä rajummin mieleen kuin "kivat biisit".

Musiikkihan on musiikkia. Sanoma sanomaa. Musiikin tarkoituksena on mun mielestä ensisijaisesti luoda tunnelmaa. Sanoma sitten upotetaan laulettuna siihen musiikkiin, osaksi kokonaisuutta.
 
Tietenkin jos on hyvä tulkitsija, saa musiikin sisältämä sanoma aivan uuden ulottuvuuden, kun sanomaa pauhaa niin lyriikka kuin se tunne.

Molempi parempi.
 
Samma här, joskus erikseen, joskus yhdessä. Mulle sanat sinänsä on tärkeät, eli jos ne on täyttä soopaa, menee tunnelmakin pilalle :)

Mielestäni tärkeintä on, että lyriikat sopivat kappaleen tunnelmaan. Sanomaa ei kaivata. Esimerkiksi kun duuri purkaantuu molliin, niin siinä samassa on hyvä livauttaa jotain joka toimii.
 
Hyvä esimerkki on Queens of the stone agen (en muista nimeä) kappaleessa missä lauletaan. Toiveekkaana: "I can go (Sointu vaihtuu) alistuneena : With the flow.

Sanoma voi Johtaa tunnelmaan.
 
Abstraktia läppää tällasesta keskustelu. Oikeasti: Tunnelma voi johtaa myös sanomaan. Ja sanomalla luotu tunnelma voi johtaa aivan toiseen sanomaan TAI tunnelmaan mitä tekijä tarkoitti.
 
'että nii! siinäs kuulit! lällällää' :)

Tunnelma on yleensä tärkeämpi. Jopa hip hop- ja räp-jutuissa joskus. Ja onko joku hauska, mutta melko tyhjänpäiväinen riimittely jotain sanomaa??