Yleistä keskustelua musiikista ›

Onhan tämä kliseinen ja kulunut virsi, mutta oli ne vanhat parempia. Tosi hyviä, itse asiassa. Sellaista nuorten ja musikaalisten kloppien tekemään hauskaa ja omaperäistä temmellystä. Mukavasti nuorten jätkien tekemisen into oikein huokuu nuista kahdesta ekasta, Peebistä ja Pelipojista. Uskomaton taantumus on tapahtunut Rasmusksen musalle nykyisin. Se kliinisen tuotettu Mtv-kertosäe-säksätys on aika tylsää ja huonoa musaa. göö.

Muistelisin sellasta biisiä kuin "Blue" joka oli muistaakseni hassu.

Muistelisin sellasta biisiä kuin "Blue" joka oli muistaakseni hassu.
 
Kyllä. Se rokkaa tuhat kertaa paremmin kuin nykyrasmuksen kaikki biisit yhteensä.
 
Ja palautetaas vähän muistiin noita vanhoja aikoja videoilla.
 
Funky Jam:
http://www.youtube.com/watch.php?v= … XoE&search=rasmus%20funky%20jam
 
Playboys:
http://www.youtube.com/watch.php?v=uXq52xFSOG4&search=Lauri
 
Hemmetti että näistä tulee hyvälle tuulelle.

Kyllä tuli Rasmuksen kahta ekaa levyä joskus pienempänä kuunneltua paljonkin. Peep ja Playboys oli omien bäditouhujen lomassa siellä jossain korvan takana vaikuttamassa ja pitihän sitä Funky Jamia opetella soittelemaankin. Nykyään on aika ankea tuo basistin osa tuossa bändissä... Harmi.
 
Eivät kaiketi soita enää keikoillakaan noita vanhoja piisejä, kun ei se uusi runpalispoika osaa soittaa funkkia. Hemmot on haastatteluissa vähän naureskellukin noille vanhoille tekeleille. En kyllä tajua, että miksi. Sietäisivät olla ylpeitä, kun ovat saaneet tuon tasosia biisejä aikaan jo niinkin nuorena (16 vai mitä ne oli, kun ekan levyn väänsivät?)
 
Noh, elämä ei oo aina reilua. Toivottavaa on, että herrat ovat tyytyväisiä musiikkiinsa ja tekevät sitä muunkin, kuin maineen ja mammonan takia.

Eivät kaiketi soita enää keikoillakaan noita vanhoja piisejä, kun ei se uusi runpalispoika osaa soittaa funkkia.
 
Ai niin joo. Siitähän se johtuukin. Oonpas mä tyhmä. Damn.

Playboysin omistan ja hienoa kamaahan se on. En tosin jaksaa alkaa itkemään siitä kuinka ne nykyään tekevät huonoa ja kaupallista ja tuotteistettua musiikkia ja plaaplaa.... Haluavat ilmeisesti tehdä nykyään tuommoista musiikkia eikä siinä ole mitään väärää. En halua uskoa että olisivat tehneet musiikillisen linjanmuutoksen pelkästään rahan takia. Totta kai rahaa saa ja varmaan pitääkin ajatella jos tekee musiikkia leipänsä eteen, mutta en millään jaksa uskoa että The Rasmus juoksisi pelkästään rahan perässä.

Kuinka moni näistä kaupallisuudesta vaahtoajista muistaa sellaisen jutun, että jo Playboysilla oli Kola-niminen biisi, joka tehtiin tuon surullisenkuuluisan Pepsi-diilin seurauksena. Kyllä oli kuulemma poikia itseäkin ketuttanut nähdä oma naamansa Pepsin logon vieressä jokaisella bussipysäkillä, ja katuivat tuota "rahan kiilto silmissä" tehtyä sopimusta.

Kuinka moni näistä kaupallisuudesta vaahtoajista muistaa sellaisen jutun, että jo Playboysilla oli Kola-niminen biisi, joka tehtiin tuon surullisenkuuluisan Pepsi-diilin seurauksena. Kyllä oli kuulemma poikia itseäkin ketuttanut nähdä oma naamansa Pepsin logon vieressä jokaisella bussipysäkillä, ja katuivat tuota "rahan kiilto silmissä" tehtyä sopimusta.
 
Ei mua se harmita että saavat rahaa vaan se että tekevät nykyän huonoa musaa IMO.
E: Jos tienaisivat vanhan tyylisellä matskulla niin sehän olisi vain hienoa koska useampikin ihminen jakaisi mielipiteeni hyvästä musiikista.

Onhan tämä kliseinen ja kulunut virsi, mutta oli ne vanhat parempia. Tosi hyviä, itse asiassa. Sellaista nuorten ja musikaalisten kloppien tekemään hauskaa ja omaperäistä temmellystä.
 
Näin. Ei ollut paineita tehdä "hyviä" levyjä, vaan ehkä enempi sohaistiin että "mitenhän tämä vastaan otetaan".
 
Jotenkin ikuisesti muistan kappaleen Swimming with the kids -- tuli radiosta joskus kauan sitten ajaessani työpaikan autolla helevetin kuumana kesäpäivänä. Biisissä oli ihan posketonta menoa, ja kerta oli ensimmäinen kun kiinnitin mitään huomiota Rasmus- nimiseen orkesteriin. Kappale miellytti ja nosti mielialaa; tämän jälkeen on ollut vaikea suhtautua ihan negatiivisesti kyseiseen bändiin.
 
Ensivaikutelma tärkein vaikutelma.

Jotenkin ikuisesti muistan kappaleen Swimming with the kids -- tuli radiosta joskus kauan sitten ajaessani työpaikan autolla helevetin kuumana kesäpäivänä. Biisissä oli ihan posketonta menoa, ja kerta oli ensimmäinen kun kiinnitin mitään huomiota Rasmus- nimiseen orkesteriin. Kappale miellytti ja nosti mielialaa; tämän jälkeen on ollut vaikea suhtautua ihan negatiivisesti kyseiseen bändiin.
 
Niinpä :)
 
Ensivaikutelma tärkein vaikutelma.
 
Kovin synkän ensivaikutelman saavat nuoremman polven fanit ja muutkin jotka tutustuvat vain THE Rasmukseen.

Playboysin omistan ja hienoa kamaahan se on. En tosin jaksaa alkaa itkemään siitä kuinka ne nykyään tekevät huonoa ja kaupallista ja tuotteistettua musiikkia ja plaaplaa.... Haluavat ilmeisesti tehdä nykyään tuommoista musiikkia eikä siinä ole mitään väärää. En halua uskoa että olisivat tehneet musiikillisen linjanmuutoksen pelkästään rahan takia. Totta kai rahaa saa ja varmaan pitääkin ajatella jos tekee musiikkia leipänsä tekee, mutta en millään jaksa uskoa että The Rasmus juoksisi pelkästään rahan perässä.
 
juu. epäkaupallisesta jumalaisesta taiteesta ei saa kuitenkaan mahaansa täyteen. kyllähän kaikkien muidenkin ammattikuntien edustajat tekevät ainakin osittain työtänsä siksi että saavat siitä työpanosta vastaavan rahallisen korvauksenkin. tietenkin se "palo ja kutsumus" ovat luovassa työssä se mitä kannattaa vaalia; niin kauan kuin sitä löytyy niin antaa palaa, kaikkia ei voi kuitenkaan miellyttää. jos onnistuu miellyttämään samalla itseään ja maksukykyistä yleisöä, niin kaikki on hyvin, vaikka kriitikot ja musiikilliset elitistit mitä muuta väittäisivätkin. tasapainoilu täyden mahan ja perfektionismin tai fiilisten välillä on joskus vaikeaa, sen huomaa viimeistään sitten kun tekee luovaa työtä työkseen. tietenkin on ihmisestä itsestään kiinni mihin sen rajan laittaa eikä oikeaa vastausta ole. miljooniakin tienaavat starat ovat tavallisia ihmisiä.
 
vaikka pidän "vanhasta rasmuksesta" ajoittain hyvinkin paljon ja uudesta en juurikaan, niin "annetaan" nyt näiden kuitenkin ansaita sen verran, että on laittaa jotain särvintä leivän päälle vielä kiikkustuoli-iässäkin. taloudellisesti luova työ on joka tapauksessa kannattamatonta siinä mittakaavassa, johon muiden kuin robbiewilliamssien ja madonnojen on tyytyminen.

Vertailun vuoksi:
 
Funky Jam soitettuna Amsterdamissa 20. lokakuuta 2005
 
http://www.youtube.com/watch.php?v= … CL4&search=rasmus%20funky%20jam

Kuinka moni näistä kaupallisuudesta vaahtoajista muistaa sellaisen jutun, että jo Playboysilla oli Kola-niminen biisi, joka tehtiin tuon surullisenkuuluisan Pepsi-diilin seurauksena. Kyllä oli kuulemma poikia itseäkin ketuttanut nähdä oma naamansa Pepsin logon vieressä jokaisella bussipysäkillä, ja katuivat tuota "rahan kiilto silmissä" tehtyä sopimusta.
 
Tuollaisesta sopimuksesta en oo kuullukkaan. Kola oli kyllä joskus mun lemppareita.

Tuollaisesta sopimuksesta en oo kuullukkaan. Kola oli kyllä joskus mun lemppareita.
 
Olihan siinä levykannessakin sisäpuolella Pepsi-logo.
 
Tosiaan, Playboys löytyy hyllystä ja kuuntelen sitä silloin tällöin. Välillä oli pitkä tauko, mutta pari vuotta sitten iski taas. Hyvä levy. Ice ja Sophia parhaat biisit.

Tuollaisesta sopimuksesta en oo kuullukkaan. Kola oli kyllä joskus mun lemppareita.
 
Pojathan soittelivat Kolaa livenä jo Peep-kiertueella. Ainakin Raahen keikalla soittivat sen, muistan hyvin kun olin katsomassa. Hyvä biisi se on kyllä.

Henkilökohtaisesti en ole ikinä ymmärtänyt enkä varmaan ymmärräkään sitä että mikä aiheutti niin suuren muutoksen bändin musiikkiin suht lyhyessä ajassa.
Kaikki se omaperäinen energia hävis kuin tuhkatuuleen ja tilalle heitettiin radiopoppista rokkia, ja yläasteikäinen yleisö pysyi tyytyväisenä.
Mistähän tyypit sai tarpeekseen, kun muistan vielä lukeneeni haastatteluista
"Kyllä me tiedetään mitä halutaan ja tuotetaan siksi kaikki meidän levyt itse"
 
Rumpalin vaihdoksella oli selkeästi melkoinen vaikutus, ei ollut bändi enää entisensä.
Olenpa monesti miettinyt minkälaista kamaa olis tullut Intolle jos Janne olisi ollut vielä puikoissa, vai olisko tullu joku aivan eri levy, eipä sitä koskaan saa tietää.
 
Laurin kommentti joskus Inton aikoina puhuttaessa vanhemmasta musiikista:
"Ne on semmosia levyjä mitkä ei edes kuulosta samalta bändiltä"
Alkuaikojen Rasmus oli kyllä mielenkiintoinen bändi, soittivat vaan omaksi ilokseen ja siinä sivussa yleisökin tykkäsi, ja kun sen kuuli siitä musiikista niin tulipahan sitä kuunneltua ja juuri siitä syystä.
 
En kyllä ikinä osaa pukea sanoiksi juurikaan mitään järkevää tästä aiheesta, aina yhtä hankala selvittää mitään mutta tulipahan nyt jotain, olihan tuo mennyt bändi kuitenkin aikamoinen kolaus sillon kun sitä aamusta iltaan kuuntelin, ja kieltämättä tuo The -etuliite, Aki, ja näiden mukana tulleet lieveilmiöt latistivat homman.
Vaikka Intoa tuli kuunneltua suht reilusti niin tuntui että se on menoa nyt, ja niinhän se olikin, ja en voi sanoa että parempaan suuntaan olisi mennyt musiikki ja sen anti.
 
Ja tämähän oli tämmönen minun mielestäni.

Tuli tuossa mieleen, kun eilen Maikkarin chattia katoin peliä odotellessa ja siinä sitten juontajalta (parikymppisen oloinen, ehkä hieman allekin sen) kysyttiin että mitä mieltä on The Rasmuksesta. Sanoi kuuntelevansa musiikkiaan, että radiosoitto pilaa biisit, mutta bändi on kuitenkin mennyt eteenpäin ensimmäisistä levyistään. Väistämättäkin tuli mieleen, että tätäköhän mieltä ne kaikki yläasteelaiset ovat jotka diggaavat tuota nykymeininkiä...

1st day of my life on melkein mukava kappale.

En osaa muuten sanoa Rasmuksesta, kuin että olen nähnyt yhden heidän keikkansa, olisiko joskus toisen levynsä jälkeen. Keikka oli mielettömän hyvä, soitto oli tarpeeksi hyvin hanskassa ja todella pirteää, raikasta musiikkia oli. Mukana oli joku torvensoittajakin, olisiko ollut saksofonisti ja se toi vielä kivaa fiilistä mukaan.
Kun nyt sitten nykyään kuuntelee, jotain No Fear radiosta, ei voi muuta sanoa, kuin että kappaleessa on teoriassa kaikki kohdallaan, mutta jotenkin liiankin kohdallaan. Kaikki on niin viilattua ja tuotetun kuuloista, että siitä ei saa kiinni millään tasolla.
Kaikki energia, pirteys ja tietynlainen vapaa tunteiden purkautuminen ei välity nykyisessä musiikkissa juuri mitenkään. Toki varmasti moni saa jotain uudestakin tuotannosta irti, mutta minulle se valitettavasti aiheuttaa välittömän tunkkaisen olon ja kanava vaihtuu. Sinänsä olen erittäin iloinen yhtyeen menestyksestä ja aika terveenä säilyneestä asenteesta. Ja onhan se niin, että sillä vanhalla tyylillänsä ei Rasmus tuskin ikinä olisi murtautunut tuohon asemaan missä se nyt on. Valitettavasti.

1st day of my life on melkein mukava kappale.
 
hyvä riffi ainaski.