Yleistä keskustelua musiikista ›

Tuolla joku mainitsi että P2P-verkoista löytää esim. sellaista musiikkia jota ei muuten löytäisi. Allekirjoitan kyllä tämän, sillä esimerkiksi täällä Skandinaviassa ja Fenno-Skandinaviassa on todella vaikeaa löytää vaikkapa New Orleansin tai Kansas Cityn rap-skenen musiikkia ilman Internetiä ja ko. ohjelmia.
 
Jos joku siitä musiikista pitää ja haluaa sitä itselleen kuunneltavaksi, pitääkö hänen matkustaa ensin New Orleansiin, ostaa sieltä levyt, tuoda ne Suomeen ja sen jälkeen tullin hampaisiin. Vai mitä siinä oikein pitäis tehdä?
 
Sanonpa vain että vaikka koko Suomi lyötäis häkkiin... vaikka koko Eurooppa pistettäisiin vankilaan niin piratismi ei lopu, nettilataaminen ei lopu. On vain yksinkertaisesti asioita jotka joutuu hyväksymään. Monet alat ovat jo nyt hyväksyneet sen että EU on säätänyt lain ja toimintamallit sellaisiksi kuin ne ovat. Moni ala on muuttunut kuluttajien mukaan.
 
--- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- ---
 
Suurin iskuhan näille isoille levy-yhtiöille on ns. isot nimet, joidenka levymyynti on varmasti tippunut. Mutta sitten taas... kuka edes haluaa sijoittaa 20e sellaiseen levyyn jonka paria hittibiisiä soitetaan 15min välein jokaisella radiokanavalla (kiitos soittolistojen) ja muu levy on pelkkää täytepaskaa? En minä ainakaan...
 
Uskon edelleen että marginaalilevyt myyvät lähes saman kuin aina aikaisemminkin.
 
Tuolla aktiivisella radiosoitolla ja MTV:n toiminnalla varmasti tapetaan se into kuluttajalta ostaa ko. levy. Hän kuulee sen kuitenkin joka päivä ja vieläpä maksutta.
 
Sehän tästä naurettavaa tekeekin kun levy-yhtiöt ovat itse vannottaneet radioita soittamaan "näitä biisejä" ja sitten ihmetellään kun ne hittilevyt eivät teekään kauppaa kuten on suunniteltu. Myös pitää muistaa se, että jotain isoa nimeä ei kiinnosta varmaan paskaakaan kuinka monta levyä myydään Suomessa. Vertailuun vaikka Beyoncé:n levy joka myy 9 miljoonaa kopiota yksistään Jenkeissä, suomessa 10000. Se on ihan sama sille lafkalle ja artistille mitä täällä peräpohjolassa waretetaan ja ostetaan kyseisissä tapauksissa.
 
Onkohan missään vertailua kuinka paljon esim. marginaalisemman musiikin myynti on laskenut ja miten pienet levy-yhtiöt ovat tästä "waretuksesta" selvinneet? Ja tietysti pitää muistaa se että prosentit eivät kerro yksistään mitään. Kyllähän sitä telkkarissakin mainostetaan että "meidän liittymän kk-maksu on laskenut 80%" mutta mitä sitten jos se on ollut alussa esim. 20e/kk. 80% laskun jälkeen se on edelleen helvetin kallis. Sitten tullaan ja kerrotaan että Suomessa levymyynti on laskenut 18%. Mutta millä aikavälillä? Viimevuodesta? Kuulostaa tasan naurettavalta, sillä "waretus" on jotain ihan muuta kuin tämän vuoden POP-ilmiö. Musiikkia on latailtu verkosta Suomessa kuitenkin viimeiset 15 vuotta. Kyseessä ei siis ole mikään uusi ilmiö.
 
--- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- ---
 
Ja kuten sanottu, waretus ja musiikin (tai muun median) lataaminen netistä ei tule loppumaan lainkaan. Kyllä sitä voidaan taas 30 kotimaista "isoa tekijää" paiskata häkkiin, mutta mitä se muuttaa?
 
No, ainakin nämä 30 ihmistä ovat loppuikänsä veloissaan eivätkä varmasti osta enää koskaan ainuttakaan CD-levyä saatika muutakaan.
 
Keitä nämä warettajat sitten ovat? Varmaankin opiskelevia nuoria joilla rahat ovat muutenkin tiukassa. Pyörittävät palvelinta kenties "harrastuksen" omaisesti, eli eivät tavoittele rahallista voittoa (esim. FinReactorin donate-ominaisuuden tavoin). No, kaikki tietävät että ko. nuorilla on vielä tulevaisuus edessä ja miten käy jos ko. henkilöille asetetaan vankeusrangaistuksia ja miljoonien sakkoja? En usko että se kauheasti tulevaisuudessa yhteiskuntaamme palvelee.
 
Siksi haluankin korostaa rangaistusten järkevyyttä ottaen huomioon henkilöiden aseman/tausta/potentiaalin. Se on ihan ok että laitteet takavarikoidaan ja päälle tulee joku parin tonnin sakot, mutta esim. Jenkeissä joku yliopisto-opiskelija sai 98milj. dollarin korvausvaatimukset. Jokainen varmaan tietää että se kaveri jatkossa hankkii rahansa ryöstämällä ja pahimmillaan tappamalla. Halutaanko me samanlaisia varoittavia esimerkkejä yhteiskuntaan?
 
--- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- ---
 
Huvittavaa on myös se, että waretuksen yhteydessä ei ihmishenkiä vaarannu... en ainakaan tiedä tapauksia että waretuksen takia jokin artisti olisi kuollut, tai että levy-yhtiö olisi joukkoitsemurhan ja pommittanut liiketilansa. Suomessa saa taposta ensikertalaisena sellaisen 4-7 vuotta josta istuu hyvällä käytöksellä puolet. Tekijänoikeusrikoksesta saa max. 2 vuotta ja päälle mahdollisesti miljoonien korvaukset.
 
Rattijuopot pääsevät sakoilla vaikka olisi kuolemantuottamus-tapaus. Pahoinpitelijät pääsevät sakoilla, raiskaajat pääsevät sakoilla... näissä tapauksissa sakot ovat usein päiväsakkoja, ja harvemmin miljoonaluokkaa.
 
Onko tämä nyt sitä OIKEAA lainmukaisuutta?
 
--- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- ---
 
Tässä nyt oli jotain meikäläisen mietteitä eikä kaiken ole tarkoitus ollakaan FAKTAA. Tällä threadilla vaihdan mielipiteitä ja näkemyksiä, joten he jotka haluavat minun todistelevan sitä ja tätä... ei tarvitse vaivautua. Kyseessä kun ei ole mikään kilpailu jossa pitäisi voittaa tai hävitä, vaan ihan puhtaasti näkemysten ja mielipiteiden vaihtamista.
 
Rauhaa kaikille... elämässä on paljon muutakin kuin joku piratismi ja antipiratismi. Eli tämä aihe ei todellakaan ole maailman tärkein ja suurin asia.

Äänitekaupan myynnin arvo on laskenut viimeisen viiden vuoden aikana: Ruotsissa 34 %, Sveitsissä 23 %, Hong Kongissa 25 %, Saksassa 50 %, Tanskassa 43 %, Hollannissa 35 %, Italiassa 24 %, Itävallassa 30 % ja Suomessa 18 %
 
Onko kenellekään muuten sattunut vastaan listaa jossa olisi mukana muitakin maita, esim. Iso-Britannia? Esimerkiksi Amazonista tilatut äänitteet, minkähän maan tilastoihin ne lasketaan mukaan? Yritin ifpi:n sivuilta tällaista taulukkoa etsiä vaan ei ihan heti osunut silmiin...

Siksi haluankin korostaa rangaistusten järkevyyttä ottaen huomioon henkilöiden aseman/tausta/potentiaalin. Se on ihan ok että laitteet takavarikoidaan ja päälle tulee joku parin tonnin sakot, mutta esim. Jenkeissä joku yliopisto-opiskelija sai 98milj. dollarin korvausvaatimukset. Jokainen varmaan tietää että se kaveri jatkossa hankkii rahansa ryöstämällä ja pahimmillaan tappamalla. Halutaanko me samanlaisia varoittavia esimerkkejä yhteiskuntaan?
 
Sori mutta eikös se ole niin, että laki on sama niin herralla kun narrillakin - asema, tausta ja potentiaali ei vaikuta niihin. Niin - päiväsakkojen kautta määräytyvää euromääräsitä summaa ehkä lukuunottamatta.
 
Suomessahan vahingonkorvaukset näistä asioista on liikkunut siinä 3 - 4 tonnin välillä, ei mielestäni kohtuuton. Onko sinusta?

Suomessahan vahingonkorvaukset näistä asioista on liikkunut siinä 3 - 4 tonnin välillä, ei mielestäni kohtuuton. Onko sinusta?
 
Ei mielestäni ole kohtuuton. Ajattelin vain ettei Suomessa mentäisi mihinkään miljoonalukuihin noiden eurojen kanssa, kun rankkareita jaetaan. Reactorin penaltyja odotellessa... se on kuitenkin jonkinlainen "ennakkotapaus" ja sen pohjalta varmaan lakeja tullaan soveltamaan.

Flat Out Fucked:
 
Moni artisti tuntuu suhtautuvan bootleggeihin aika suopeasti, mutta artistin sanalla kai ei ole hirveästi painoa jos hän ei omista oikeuksia biiseihin...
 
Moni artisti sanoo monia asioita, niinkuin fani ne haluaa kuulla, ja varoo suututtamasta fania. On helpompaa syyttää asiasta vaikka sitä levy-yhtiön setää.
 
(Hyvän kosketuksen tähän saa vaikkapa seuraamalla AW Yrjänän kommentteja kopiosuojaus-jutun mittaan; kun asioista paremmin perillä olevat tahot informoivat häntä kulissientakaisista faktoista, mielipiteet katosivat. Hyvästä syystä, Aki teki oikein. Myös mä sain vastaavanlaiset selvitykset otettuani asiaan kantaa, ja vasta silloin tajusin koko väärän informaation paljouden.)
 
Mutta siis: Varsin usein se myönteinen suhtautuminen bootlegeihin loppuu sillä hetkellä, kun artisti asialle jotain mahtaa.
 
Sitten on nämä tapaukset jossa -vitun ug- noisebändi julkaisee muutaman sadan kopion painoksen joka tietenkin myydään heti loppuun. Levyn myynti on joka tapauksessa pientä, joten levyn lataaminen tuskin hirveää vahinkoa aiheuttaa. Ja uusia painoksia ei välttämättä edes tule. Tämä taas johtaa siihen että indie-elitistirunkkarivittupäät myyvät ko. levyä sadalla dollarilla eBayssä.
 
Niin?
 
Sammenmäti on kans kallista koska sitä on alun alkaen vähän ja sammet kuolee sukupuuttoon. Sit pitää vain syödä muikunmätiä.
 
Uskomattoman perseestä jos jää kiinni siitä, että käyttää verkkoja täysin tutustumistarkoitukseen, jos samaan aikaan toiset imevät ja sylkevät linja tulessa tavaraa. Kytät tuskin selityksiä kuuntelevat.
 
Musiikkiin tutustuminen ei ole mitenkään niin välttämätöntä, että siihen vaadittaisiin internetin volyymia laajemmalti kuin netistä varsin hyvin löytyvät luvalliset näytteet sallivat.
 
Tuo on täysin turha peruste, ja niin miljoona kertaa kuultu, etten siihen usko minäkään. Poliisia tuskin vähemmän kiinnostaa.

Musiikkiin tutustuminen ei ole mitenkään niin välttämätöntä, että siihen vaadittaisiin internetin volyymia laajemmalti kuin netistä varsin hyvin löytyvät luvalliset näytteet sallivat.
 
Tämä on tasan naurettavaa. Etsi minulle laillinen lähde kuulla Quorta Ouncen "Lime Green" levyä netistä... saat 10 pistettä ja papukaijamerkin sekä lupaan vielä plussalla täällä foorumilla heittää :)
 
Kyseistä omakustannetta ei enää saa edes Chicagosta missä sitä parissa levykaupassa myytiin.
 
Kyseessä on vieläpä helkkarin hyvä rap-levy vaikka en rap-musiikista muuten kauheasti perustakaan.
 
PS. tämä siis esimerkkinä siitä, että on olemassa sellaisia julkaisuja joita ei enää oikeasti saa yhtään mistään... muualta siis kuin lataamalla "laittomasti" netistä.

Tämä on tasan naurettavaa. Etsi minulle laillinen lähde kuulla Quorta Ouncen "Lime Green" levyä netistä... saat 10 pistettä ja papukaijamerkin sekä lupaan vielä plussalla täällä foorumilla heittää :)
 
Kyseistä omakustannetta ei enää saa edes Chicagosta missä sitä parissa levykaupassa myytiin.
 
Kyseessä on vieläpä helkkarin hyvä rap-levy vaikka en rap-musiikista muuten kauheasti perustakaan.
 
PS. tämä siis esimerkkinä siitä, että on olemassa sellaisia julkaisuja joita ei enää oikeasti saa yhtään mistään... muualta siis kuin lataamalla "laittomasti" netistä.
 
Etkö sä oikeasti ymmärtänyt mitä mä sanoin?
 
Pointtini oli: Jos sulla ei ole laillisia kanavia saada käsiisi tuota "1/4OZ. Lime Green" -levyä, sillon sä et sitä tarvii vaan pärjäät ilman.
 
Ei kaikkea tarvi saada. Jos ei oo varaa, ollaan ilman.

Onko kenellekään muuten sattunut vastaan listaa jossa olisi mukana muitakin maita, esim. Iso-Britannia? Esimerkiksi Amazonista tilatut äänitteet, minkähän maan tilastoihin ne lasketaan mukaan? Yritin ifpi:n sivuilta tällaista taulukkoa etsiä vaan ei ihan heti osunut silmiin...
 
Tässä taas yksi osoitus ÄKT:n tarkoitushakuisesta faktojen tulkinnasta. Linkittämästäni OECD:n tutkimuksesta nimittäin paljastuu sellainen ÄKT:n kannalta ikävä tilastomerkintä että ajanjaksolla 1998 -2003 on äänitemyynti myös joissain maissa noussut. Esimerkkinä juuri Iso-Britannia (+30%), Irlanti (+28), Australia (+27%), TURKKI (+130%). Nämä lukemat jos mitkä todistavat sen että äänitemyyntiin vaikuttaa moni muukin asia kuin laiton nettilatailu tai kotikopiointi, mitä taas tuntuu olevan näille äänitebisnestä lähellä oleville tahoille lähes mahdoton ajatus sulattaa.

Etkö sä oikeasti ymmärtänyt mitä mä sanoin?
 
Ymmärsin kyllä, mutta jos kyseessä on sellainen levy, jonka todella haluaa saada kuunneltavaksi? Ei siihen tietysti kuole jos se kuulematta jää, mutta kenelle se tuottaa harmia jos loppuunmyydyn omakustanteen sitten loppupeleissä netistä lataa?
 
Pointtini oli: Jos sulla ei ole laillisia kanavia saada käsiisi tuota "1/4OZ. Lime Green" -levyä, sillon sä et sitä tarvii vaan pärjäät ilman.
 
Laillisesti monienkin levyjen saaminen on täysin mahdotonta. Keräilijöitä nuo kommentit "et sä sitä tarvii..." tuskin lämmittävät. Moni kun sattuu keräilemään tietyn artistin, genren tms. musiikkia.
 
No, jokainen tyylillään eikä tosiaankaan kaikkea ole pakko saada. Monelle vain musiikki on siinä määrin intohimo, että siitä tulee tavallaan jo pakkomielle. Musiikin keräily on myös harrastus ja mikäli jokin julkaisu puuttu, on kokoelma vajavainen. Ilmeisesti keräilijöitä ei ymmärretä.

- edittiä:turha lainaus -
 
Mielestäni oikeudenmukaisinta ja selkeintä olisi yksinkertaisesti rangaista sakoin. Ei kovin reilua saatika tarkoituksenmukaista, että muutamat hassut yksityishenkilöt maksavat muidenkin 'kaltaistensa' edestä musiikkibisneksen pussiin. Vähän kuin joutuisi maksamaan naapureidenkin ylinopeussakot ja kolhitut pellit.
 
Naivia ajattelua, että musabisnes voisi maksatuttaa "faktoihin pohjautuvat" tappionsa satunnaisilla syyllisillä - nimenomaan satunnaisilla, myös laajemmin ajatellen (vrt. uudet viihdeformaatit ym.). Jokainen warettaja on varmasti syyllistynyt rikokseen, siitä ei pääse yli eikä ympäri. "Sielä se on laisa", tapasi ent. opettajani sanoa.
 
Vahingonkorvaus on näissä tapauksissa hieman hankala määritellä, jos niitä ryhdytään laskemaan itse rikoksen 'statseista'. Yksiselitteisesti ei voida osoittaa, että vahinkoa on syntynyt niin ja niin paljon, edes likimain, toisin kuin näissä ikuisuus-rinnastus-kohteissa, myymälävarkauksissa ym.. Vahingonkorvauksenhan pitäisi olla luonteeltaan sellainen, ettei siitä koidu enempää hyötyä, kuin itse menetykset. Toki, warettaja on periaatteessa potentiaalisena lähteenä sadoille tuhansille lataajille, mistä poikii _mahdollisesti_ lisää tekijänoikeusloukkausia (vahinkoa). Näin ollen asiaa ei tietenkään voida arvioida edes "yksi ladattu levy = yksi menetetty levy" -periaatteen pohjalta, joka sekin on minun silmissäni yhtä lailla sepitystä, kuin warettajan "en olisi kuitenkaan ostanut yhtäkään näistä" -lausuma oikeuden edessä.
 
Joka tapauksessa, lataajan ja jakajan väliin vedettävä viiva on kovinkin veteen piirretyn kaltainen. "Kun lataa, niin jakaa" kätkee sisälleen koko totuuden, vaikka itsekään en sitä heti sisäistänyt.
 
Kaiken kaikkiaan rikoksen tarkan laadun arvioinnista tulee melkoinen sillisalaatti kaikin mahdollisin lisämaustein. Oikeuden toteuttaminen varmistakaan ole helppo tehtävä - etenkään jos/kun vastakkain asettuu kaksi sangen sokeutunutta tahoa, pahimmillaan.

Joka tapauksessa, lataajan ja jakajan väliin vedettävä viiva on kovinkin veteen piirretyn kaltainen. "Kun lataa, niin jakaa" kätkee sisälleen koko totuuden, vaikka itsekään en sitä heti sisäistänyt.
 
Tämä on voimassa VAIN ja ainoastaan vertaisverkoissa.
Jos menet kaverin FTP-palvelimelle ja lataat (download) sieltä tiedoston itsellesi, et silloin jaa ko. tiedostoa lainkaan. Sama homma toimii XDCC:n kanssa irc-protokollan sisällä. Kuvitellaan että joku ulkomaalainen kaveri lähettää sulle biisin xdcc-send toiminnolla ja sinä vastaan otat sen xdcc-get toiminnolla. Silloin sinä et jaa tuota kyseistä tiedostoa lainkaan, ainoastaan se lähettävä osapuoli.
 
Tietysti hommahan menee sitten jakamiseksi jos lataat (upload) kaverisi FTP-palvelimelle jonkun tiedoston tai jos esim. mIRC, Irssi tai ircII sovelluksia käyttämällä lähetät XDCC:n avulla jonkin tiedoston toiselle osapuolelle.
 
http://en.wikipedia.org/wiki/XDCC
http://en.wikipedia.org/wiki/FTP

Vahingonkorvaus on näissä tapauksissa hieman hankala määritellä, jos niitä ryhdytään laskemaan itse rikoksen 'statseista'. Yksiselitteisesti ei voida osoittaa, että vahinkoa on syntynyt niin ja niin paljon, edes likimain, toisin kuin näissä ikuisuus-rinnastus-kohteissa, myymälävarkauksissa ym...
 
Olet oikeassa. Perinteisesti, sikäli kun tiedän ja ymmärrän, vahingon korvaus on korvaus kärsitystä ja riittävällä uskottavuudella toteen näytetystä vahingosta. Näissä yksittäistapauksissa sen toteennäyttäminen on hankalaa, ellei mahdotonta, mutta koska jotain on kuitenkin tapahtunut, niin nyt se rima on asetettu noille tietämille.
 
Kuten tässä taannoin jo tuli todettua, niin ameriikan mallista poiketen pohjoismaisen oikeudenjakamisen periaate on ollut, että vahingon kärsiminen ei myöskään voi olla kannattavaa. Tästä periaatteesta ajatellen voisi ajatella että _vaikka_ olisi näytettävissä toteen, että menetykset on ollut kymppitonnin, niin vahingonkorvaus ei varmaankaan siitä huolimatta olisi kymmentätuhatta.

Tämä on voimassa VAIN ja ainoastaan vertaisverkoissa.
Jos menet kaverin FTP-palvelimelle ja lataat (download) sieltä tiedoston itsellesi, et silloin jaa ko. tiedostoa lainkaan.
 
Sama homma toimii XDCC:n kanssa irc-protokollan sisällä. Kuvitellaan että joku ulkomaalainen kaveri lähettää sulle biisin xdcc-send toiminnolla ja sinä vastaan otat sen xdcc-get toiminnolla. Silloin sinä et jaa tuota kyseistä tiedostoa lainkaan, ainoastaan se lähettävä osapuoli.
 
Joku kuitenkin jakaa. Aina. (okei, lataaja- ja jakaja-tittelit voitaneen säilyttää siitä huolimatta.)
 
Joka tapauksessa, nämä tutkintapyynnöt ja intressit ylipäätään kohdistuvat vertaisverkkoihin, joten viilaaminen ei ole tarpeen. FTP-palvelimelta jakaminen voitaneen tulkita yksityiskopioinniksi, etenkin jos salasana ei ole julkisesti jaossa. Modernia kasettien vaihtelua.
 
Olettaen tietenkin, että alkuperäislähde on laillinen.

Ymmärsin kyllä, mutta jos kyseessä on sellainen levy, jonka todella haluaa saada kuunneltavaksi? Ei siihen tietysti kuole jos se kuulematta jää, mutta kenelle se tuottaa harmia jos loppuunmyydyn omakustanteen sitten loppupeleissä netistä lataa?
 
Vaikka tässä näyttääkin olevan meneillään eräänlainen dialogi, yritän jälleen ujuttautua mukaan. Toi eka lause yllä olevassa kappaleessa vajoaa samalle tasolle kuin "mutku... mutku, mä haluuuuun!".
 
Harmia levyn laiton lataaminen tuottaa artistille (levyn oikeuden omistajalle, joka omakustanteissa lienee artisti) - jos tuo Quater Ounce tahtoo, että sä saat kuulla loppuunmyytyä levyään, niin kai se jonkin keinon keksii tähän? Ei sulla ole oikeutta ottaa "oikeutta omiin käsiin" ja hankkia levyä ilman QO:n lupaa.
 
Laillisesti monienkin levyjen saaminen on täysin mahdotonta. Keräilijöitä nuo kommentit "et sä sitä tarvii..." tuskin lämmittävät. Moni kun sattuu keräilemään tietyn artistin, genren tms. musiikkia.
 
Samalla tavoin jotkut keräilevät uhanalaisten eläinlajien päitä metsästyshuoneensa seinälle :D Ei laki tietenkään ole mikään itseisarvo, mutta warettamisessa mun mielestä lain rikkomisella ei saavuteta mitään niin arvokasta, että se olisi oikeutettua.
 
Ja warettamalla koko keräilystä katoaa mun mielestä jotain olennaista - en mä ainakaan arvosta sellasia kerääjiä, jotka suostuvat warettamaan keräysartikkelinsa (mustasta pörssistä laittomasti ostetun alkuperäiskopion hankkiminen onkin sitten huomattavasti coolimpaa...).
 
No, jokainen tyylillään eikä tosiaankaan kaikkea ole pakko saada. Monelle vain musiikki on siinä määrin intohimo, että siitä tulee tavallaan jo pakkomielle. Musiikin keräily on myös harrastus ja mikäli jokin julkaisu puuttu, on kokoelma vajavainen. Ilmeisesti keräilijöitä ei ymmärretä.
 
"Jokainen tyylillään" ei oikein sovi näissä asioissa, kun on yhteisistä pelisäännöistä, toisen omaisuudesta ja hengentuotoksesta kysymys. Mutta tosta mä oon samaa mieltä, kaikkea ei ole pakko saada. Musiikki on myös mulle pakkomielteenkaltainen intohimo, mutta en silti hanki warettamalla mitään intohimoisesti haluamaani materiaalia. Mulla on kyllä opiskelu- ja opetustarkoitukseen kirjastosta kopioitua materiaalia. Kuitenkin lähes kaiken voi nykyään saada, kunhan hinnasta sovitaan.
 
Joonas.
 
No, myönnettäköön, olen Rousseaun hengenheimolainen tässä(kin) asiassa, ja toimin osittain vastoin opetuksiani.

Bonecrusher:
Laillisesti monienkin levyjen saaminen on täysin mahdotonta. Keräilijöitä nuo kommentit "et sä sitä tarvii..." tuskin lämmittävät. Moni kun sattuu keräilemään tietyn artistin, genren tms. musiikkia.
 
No, jokainen tyylillään eikä tosiaankaan kaikkea ole pakko saada. Monelle vain musiikki on siinä määrin intohimo, että siitä tulee tavallaan jo pakkomielle. Musiikin keräily on myös harrastus ja mikäli jokin julkaisu puuttu, on kokoelma vajavainen. Ilmeisesti keräilijöitä ei ymmärretä.
 
Aikoinaan mm. keräilyhuutokauppoja järjestäneenä tahona tiedän jotain keräilijöistä, ja monet parhaista ystävistäni ovat keräilijöitä. Olen myös tutustunut työn puolesta muutamiin sellaisiin kuuluisiin keräilijöihin, joiden nimet mainitaan kun ylipäänsä keräilystä puhutaan.
 
Tiedän myös, että keräilijän identiteetti on keräillä, ja keräilijä on onnellinen vain silloin kun hän himoitsee sitä "neljännespaunan" levyä tai vasenkierteistä puutarhatontun jalustaruuvia.
 
Eivät postimerkkeilijätkään lopeta harrastustaan siksi, että sitä "punaista patagonialaista" on niin vaikea saada - ei, päin vastoin, toive siitä että se löytyy kotikirppikseltä ostetusta aloittelijankansiosta elää ikuisesti.
 
Kun keräilijä saa kokoelmansa täyteen tai edes likimain, hänen arvomaailmansa alkaa rapautua ja romahtaa, kaikki ennen niin maailman tärkeimmät asiat ovatkin yht'äkkiä pahvia ja guttaperkkaa. Pitää alkaa kerätä jotain muuta.
 
Keräilijöitä nimen omaan ymmärretään. Liiankin hyvin. Hassua väkeä, jostain kauppahiiren ja maaoravan väliltä.
:-)

Samalla tavoin jotkut keräilevät uhanalaisten eläinlajien päitä metsästyshuoneensa seinälle :D Ei laki tietenkään ole mikään itseisarvo, mutta warettamisessa mun mielestä lain rikkomisella ei saavuteta mitään niin arvokasta, että se olisi oikeutettua.
 
Vähän kaukaa haettua, sillä uhanalaisten eläimien metsästäminen vahingoittaa suoraan fyysisesti. Tappaminen ja lataaminen on kaksi eri asiaa, vaikka ne toisiinsa voidaankin yhdistää. Aseen lataaminen ei vielä tee kenestäkään tappajaa :)
 
Ja warettamalla koko keräilystä katoaa mun mielestä jotain olennaista - en mä ainakaan arvosta sellasia kerääjiä, jotka suostuvat warettamaan keräysartikkelinsa (mustasta pörssistä laittomasti ostetun alkuperäiskopion hankkiminen onkin sitten huomattavasti coolimpaa...).
 
Niin no... kuvitellaan että keräily on siinä pisteessä, että enää puuttuu pari harvinaisuutta jotka ebay:sta voisi kalastaa reiluun 1500 dollarin hintaan/kpl mutta kyseinen henkilö on tyytyväinen siihen että edes kuulisi ko. julkaisuilla olevat biisit.
No, se siitä...
 
"Jokainen tyylillään" ei oikein sovi näissä asioissa, kun on yhteisistä pelisäännöistä, toisen omaisuudesta ja hengentuotoksesta kysymys.
 
Niin, toiset ottavat tietoisen riskin ladattaessa ja/tai jakaessa kunnes napsahtaa. Toiset ovat sitä vastaan kunnes kuolevat. Asioita voi tehdä niin monella tapaa ja siksi mielestäni tuo "jokainen tyylillään" sopii. Milloin muka aikaisemmin pelisääntöjä oltaisiin noudatettu? Kaduilla puukotetaan, ammutaan, tapellaan, ryöstellään... autoilla ajetaan harvoin maksimi nopeusrajoitusten mukaisesti jne jne.
 
Vai voiko moni sanoa ettei ole koskaan ylittänyt maksimi nopeusrajoitusta ajaessaan autolla? Jokainen ottaa tietoisen riskin pelisääntöjä rikkoessa.
 
Mutta tosta mä oon samaa mieltä, kaikkea ei ole pakko saada. Musiikki on myös mulle pakkomielteenkaltainen intohimo, mutta en silti hanki warettamalla mitään intohimoisesti haluamaani materiaalia. Mulla on kyllä opiskelu- ja opetustarkoitukseen kirjastosta kopioitua materiaalia. Kuitenkin lähes kaiken voi nykyään saada, kunhan hinnasta sovitaan.
 
Minulla taas on hieman jakautunut tuo mielipide asiasta. Haluan tukea artisteja (vaikka lafkat niitä todellisuudessa riistävätkin) ja ostaa kaikki sellaiset levyt jotka oikeasti haluan omistaa. Mutta tuen myös mp3-formaattia ja netistä lataamista (vaikkakin välillä laittomista lähteistä) siinä määrin kun sillä toiminnalla tutustutaan uusiin artisteihin/bändeihin tai näiden julkaisuihin. Minun mielestäni on hienoa, että jonkun albumin voi netistä ladata aluksi tyyliin "try before you buy" ja jos siitä pitää, niin käy ostamassa sen albumin itselleen.
 
Eli en oikein tiedä miten aina asennoitua näihin threadeihin. Olen sekä puolesta, että vastaan koko "waretusta". Pääasia että ko. aihe kehittää keskustelua.
 
Tosin, moni ajattelee ettei albumia enää tarvitse ostaa kun se jo kerran tuli ladattua 320kbps tai VBR-laadulla (sama pätee leffoihin myös). Tässä on osa ongelmaa josta tupunakin jo mainitsi. Latailussa ei sinällään ole mitään pahaa, vaan pikemminkin se voi jopa innostaa monia ostamaan ko. levyn. Siispä... nyt pitäisi kehitellä joku sellainen "porkkana" audio- ja videojulkaisuihin mikä ajaa kuluttajat ostamaan kyseisen tuotteen sen jälkeen kun bittivirtaa on maisteltu.
 
Ilmeisesti pelkkä kansitaide ei enää riitä, kun on olemassa skannerit ja lyriikat nyt löytyvät netistä muutenkin.
 
CD on yksinkertaisesti RUMA formaatti. Pieni 120mm x 120mm läpyskä jota ei kehtaa laittaa seinälle ja hyllystäkin siitä näkyy pelkästään päätylaidan tekstit. Toista se on vinyylien kanssa. Itse omistan reilun 1000 vinyyliä ja osa niistä on ostettu jopa pelkästään seinälle koristeeksi :)

Tiedän myös, että keräilijän identiteetti on keräillä, ja keräilijä on onnellinen vain silloin kun hän himoitsee sitä "neljännespaunan" levyä tai vasenkierteistä puutarhatontun jalustaruuvia.
 
Eivät postimerkkeilijätkään lopeta harrastustaan siksi, että sitä "punaista patagonialaista" on niin vaikea saada - ei, päin vastoin, toive siitä että se löytyy kotikirppikseltä ostetusta aloittelijankansiosta elää ikuisesti.
 
Kun keräilijä saa kokoelmansa täyteen tai edes likimain, hänen arvomaailmansa alkaa rapautua ja romahtaa, kaikki ennen niin maailman tärkeimmät asiat ovatkin yht'äkkiä pahvia ja guttaperkkaa. Pitää alkaa kerätä jotain muuta.
 
Tämä on totta... keräily on niin kauan kivaa kun on jotain keräiltävää. Omistaminen on sitten asia erikseen. Siksipä itsekin ostin Ebaysta Panteran 4 ensimmäistä omakustannetta (vinyyli LP:t) ja minusta tuli Pantera-roinan omistaja. Vähissä on keräilykohteet ko. bändiltä tällä hetkellä.
 
Joka tapauksessa tiedän monia jotka haluaisivat innolla kuulla millaista Pantera oli 4 levyn verran ennen Cowboys From Hell -levyä ja siihen kuumeeseen on keksitty mp3-niminen lääke. Keräilijä/fani voi siis hyvillä mielin sanoa että on ainakin kuullut ko. tuotoksia vaikka ei originaaleja omistakaan :)
 
Keräilijöitä nimen omaan ymmärretään. Liiankin hyvin. Hassua väkeä, jostain kauppahiiren ja maaoravan väliltä.
:-)
 
Hehe... hyvä vertaus kyllä ja hyvä niin että keräilijöitäkin ymmärretään.

Hehe... hyvä vertaus kyllä ja hyvä niin että keräilijöitäkin ymmärretään.
 
Niin, no, tosin mulla on vain nelisen metriä vinyyli-LP-levyjä ja 9 80 sentin lundiaa CD:itä, mutta sarjakuva-albumeita on 20 hyllymetriä. Huoneellinen.
:-)

Uusi tekijänoikeuslaki nimenomaan haluaa turvata oikeudenomistajien mahdollisuuden rajata teoksen käyttöä teknisillä "suojauksilla". Periaatteessa lain turvin voitaisiin estää vaikka jotakuta yksittäistä ihmistä kuulemasta tai näkemästä jotain. Jos sellainen tekninen esto tehdään, niin sitä ei saa kiertää, ja kiertämisestä keskusteleminen organisoidusti on laitonta.
 
Systeemissä on vielä paljon porsaanreikiä. Esimerkiksi analoginen kopiointi on edelleen mahdollista, valitettavasti. Ehdotan systeemiä, jossa signaalitie pysyy kryptattuna vahvistimelle asti, vahvistimen pitää olla integroitu kaiuttimeen ja kaiuttimen purkaminen on ehdottomasti laitonta. Ajatus on jo mukana uudessa HDMI-liitännässä, mutta kehittely on jätetty ihan puolitiehen. Homma voidaan tehdä paljon tehokkaamminkin! Mikrofonilla äänittämisen vaikeuttamiseksi ääntä tietysti huononnetaan mahdollisimman paljon. Ai niin, eihän sitä tarvitsekaan enää nykyään tehdä, kun "masteroinnissa" ääni muutetaan jo valmiiksi kanttiaalloksi. Mutta kuluttajilla voisi olla dekryptaavat kyberneettiset D/A-konvertterit, jotka toisivat äänen suoraan aivoihin! Kunhan vielä DRM ja PKI saadaan kuntoon ja joka jantterille tunnistussiru oikeaan käteen tai otsaan, niin netissäkin voisi myydä keräilykappaleita... Tätä mp3-biisiä myydään vain kymmenen kopiota! Tietoyhteiskunta here we come. Maailmassa on niin paljon ihmisiä, että ei kaikille voi riittää ns. oikeita töitä. Maatalouskoneita käyttämään tarvitaan maailmassa noin kolme ihmistä, joten loppujen pitää duunata palveluita tietoverkkoihin. Btw, tietääkö kukaan, missä oppilaitoksissa voisi suorittaa chat-juontajan ammattitutkinnon? Kannatta olla aina varasuunnitelma, jos täytyy vaihtaa alaa.
 
No niin.

Vähän kaukaa haettua, sillä uhanalaisten eläimien metsästäminen vahingoittaa suoraan fyysisesti. Tappaminen ja lataaminen on kaksi eri asiaa, vaikka ne toisiinsa voidaankin yhdistää. Aseen lataaminen ei vielä tee kenestäkään tappajaa :)
 
Joo, kärjistin "vähän" :-) Mutta pointti oli siinä, että "keräily" ja "kokoelman täydelliseksi saaminen" eivät mun mielestä voi toimia perusteluina lain rikkomiseen.
 
Milloin muka aikaisemmin pelisääntöjä oltaisiin noudatettu? Kaduilla puukotetaan, ammutaan, tapellaan, ryöstellään... autoilla ajetaan harvoin maksimi nopeusrajoitusten mukaisesti jne jne.
 
Vai voiko moni sanoa ettei ole koskaan ylittänyt maksimi nopeusrajoitusta ajaessaan autolla? Jokainen ottaa tietoisen riskin pelisääntöjä rikkoessa.
 
Mielenkiintoinen ajattelutapa tuo "no kun kaikki muutkin", ihan kuin oisin törmännyt tähän samassa yhteydessä kuin tuohon "mutku...mutku mä haluuun!" lausahdukseen... :D Mutta jos hait sitä takaa, että pahempiakin rikoksia kuin warettaminen tapahtuu, niin oot oikeassa. Tämä ei kuitenkaan oikeuta warettamista, eikä tee siitä hyväksyttävää.
 
Minulla taas on hieman jakautunut tuo mielipide asiasta. Haluan tukea artisteja (vaikka lafkat niitä todellisuudessa riistävätkin) ja ostaa kaikki sellaiset levyt jotka oikeasti haluan omistaa. Mutta tuen myös mp3-formaattia ja netistä lataamista (vaikkakin välillä laittomista lähteistä) siinä määrin kun sillä toiminnalla tutustutaan uusiin artisteihin/bändeihin tai näiden julkaisuihin. Minun mielestäni on hienoa, että jonkun albumin voi netistä ladata aluksi tyyliin "try before you buy" ja jos siitä pitää, niin käy ostamassa sen albumin itselleen.
 
Monet orkesterit laittavat kotisivuilleen sellasia 40sekunnin clippejä biiseistään tai jopa kokonaisia mp3:sia maistiaisiksi. Myös monet verkon välityksellä konkreettisia levyjä myyvät kaupat sisältävät ääninäytteitä levyistä. Ja monet levyliikkeet antavat kuunnella levyjä ennen ostoa. Ja kirjastosta voi lainata ennen ostoa.
 
Ja jos on kyseessä tr00UGüberharvinaisuus, kuten tuo QO ilmeisesti on, niin oisko mahdollista ottaa yhteyttä ko. artistiin tai johonkin hänen asioitaan edustavaan lafkaan? Ihan toivoa, että tekisivät vaikka uusintapainoksen tms.
 
J.
 
E: Mullon n.2000 erilaista olutpulloa n.90 eri maasta. Keräilyn alotin -93 ja viimeset viisi vuotta on ollut aika hiljasta, ei oo kiinnostusta enää löytynyt. Ei ole ollut hirveän helppo homma kerätä, sillä tyhjiä olutpulloja ei oikein mistään saa ostettua, ja en edes itse juo bisseä (ja tollon -93 olin 9-vuotias). Jos joku muuten keksii, että mihin hittoon mä voisin noi myydä, niin vinkkejä otetaan vastaan.