Yleistä keskustelua musiikista ›

Aina silloin tällöin törmään hyvän kuuloisiin biiseihin, mutta pääosa kyseisestä genrestä ei uppoa lähinnä minun makuuni liian elektronisen saundin takia. En tiedä johtuuko siitä, että olen kuunnellut genreä liian vähän vai vääriä biisejä, mutta biisit kuulostavat korvaani aika tylsiltä. Yleensä aina samalta popitukselta alusta loppuun. Ei vaan uppoa.

...mutta biisit kuulostavat korvaani aika tylsiltä. Yleensä aina samalta popitukselta alusta loppuun. Ei vaan uppoa.
 
Hassua, mua on nimenomaan viehättänyt se miten koneilla saa aivan uutta elävyyttä ja mielenkiintoisuutta musiikkiin. Yht'äkkiä bassorumpu muuttuukin lead linjaksi ja entinen lead soundi haitsuiksi. Toinen juttu mikä mua viehättää on se, että moni tekijä on hylännyt pitkälti perinteisen pop-musiikin perinteet ja maneerit. Siellä on todella tajuntaa laajentavia rakenteita ja ideoita.
 
On kyllä pirun hankala sanoa mitään järkevää aiheesta 'konemusa', se kun on niin käsittämättömän laaja termi. Sama kun niputtaisi kaiken akustisesti tuotetun musiikin, mukaanlukien ooppera, blues ja lusikalla kattilan hakkaamisen, akumusa- nimikkeen alle. Sitten vaan kyselemään että mikä siinä akumusassa oikein ihmisiä kiehtoo, sehän on vaan sellasta kattilan hakkaamista. Parempi olisi puhua musiikista jonka instrumentaario on toteutettu koneellisesti syntetisaattorien, samplerien ja näiden sukulaisten kanssa.

Ennen olin rokkimies ja hevimies. En enää, kyllästyin kokonaan. "Konemusiikin" parista löytyi niin paljon mielekkäämpiä juttuja ja enemmän vaihtelua, ettei sitä ainaista kitaranveivausta jaksa enää kuin livenä. Poikkeuksia toki on paljon, montaa artistia jaksaa kuunnella ja innostua, muttei kuitenkaan puoliksikaan niin paljon kuin elektronisista äännähtelyistä.

Mulle on ihan yks vitun hailee tykkäättekö te vaiko ette.
 
Minä tykkään musiikista kuin musiikista jos se kuulostaa hyvältä. Sillä ei o mitään väliä onko se konemusaa vai ei.
Voi olla vaikka piereskelyä jos se vaan kuulostaa hyvältä

Mulle on ihan yks vitun hailee tykkäättekö te vaiko ette.
 
Minä tykkään musiikista kuin musiikista jos se kuulostaa hyvältä. Sillä ei o mitään väliä onko se konemusaa vai ei.
Voi olla vaikka piereskelyä jos se vaan kuulostaa hyvältä
 
+

Sähkökitarat ja bassot ovat yhtälailla koneita kuin syntikatkin, niitä vain käytetään eri tavalla. Nykyäänhän väännetään jos jonkinlaista bedaalia sen kitaran ja vahvistimen väliin. Ja se bedaali siinä väilissä tai itse vahvistimessa on myöskin kone. Ei konemusiikissa ole mitään pahaa. Itse tykkään eniten Nine Icnh Nailsista, koska siinä on sopivalla tavalla ja taidokkaasti lätkästy sitä "perkeleenkonetta" normaalisoiton sekaan.

Minä tykkään musiikista kuin musiikista jos se kuulostaa hyvältä. Sillä ei o mitään väliä onko se konemusaa vai ei.
 
Näinhän sen kannattaa ollakin.
 
Ja typerää haukkua vakavasti jotain paskaksi vaan sen takia, että kipale sattuu edustamaan jotain genreä, mitä ei itse tajua. Yhtä fiksua olisi herjata vaikka naapurin 60-lukuista Pontiac Bonnevilleä, koska se ei ole punainen Volkswagen Golf Variant.

Mulle on ihan yks vitun hailee tykkäättekö te vaiko ette.
 
Minä tykkään musiikista kuin musiikista jos se kuulostaa hyvältä. Sillä ei o mitään väliä onko se konemusaa vai ei.
Voi olla vaikka piereskelyä jos se vaan kuulostaa hyvältä
 
Petomaanit olivat sata vuotta sitten vielä oikein arvostettuja Euroopassa.
 
Kone ja kone, sellaista on itsekin tullut tehtyä, siis konemusiikkia. Tosin en osaa sitäkään sen kummemmin. Olen myös soittanut bassoja kavereiden konevirityksiin. Hauskaa touhua. Kuuntelenkin toisinaan.
 
Mikä konemusassa mättää? Ei varmaan mikään kun siellä ei ole sitä rumpalia.

En jaksanu lukee koko threadia mutta ainakin nykyään tuntuu tuolta konemusan puolelta löytyvän aika paljon mielenkiintoisempaa kamaa kuin rockin ja hevin tuottajilta. Air taisi soida viime kesänä kaikkein eniten soittimessa itseasiassa. Kait se on joillakin käsitys ettei konemusan tekoon tarvi mitään taitoa, no ei välttämättä kaikkein yksinkertaisimman paskan tuottoon mutta sama se on kitarankin kanssa.

Sähkökitarat ja bassot ovat yhtälailla koneita kuin syntikatkin, niitä vain käytetään eri tavalla. Nykyäänhän väännetään jos jonkinlaista bedaalia sen kitaran ja vahvistimen väliin. Ja se bedaali siinä väilissä tai itse vahvistimessa on myöskin kone. Ei konemusiikissa ole mitään pahaa. Itse tykkään eniten Nine Icnh Nailsista, koska siinä on sopivalla tavalla ja taidokkaasti lätkästy sitä "perkeleenkonetta" normaalisoiton sekaan.
 
Rajat ovat nykyään sumentuneet älyttömästi. On kitara joka pedaalin kautta kuulostaa aivan muulta, mutta sitä soitetaan 'oikeasti'.
Hirveätä määrää konelaitteistoa soitetaan myös vähintään yhtä kiireellä ja fyysisesti kuin kitaraa, ja kun nämä vielä kuulostavat oikealta kitaralta niin kumpi sitten lasketaan konemusiikiksi?

Ennen olin rokkimies ja hevimies. En enää, kyllästyin kokonaan. "Konemusiikin" parista löytyi niin paljon mielekkäämpiä juttuja ja enemmän vaihtelua, ettei sitä ainaista kitaranveivausta jaksa enää kuin livenä. Poikkeuksia toki on paljon, montaa artistia jaksaa kuunnella ja innostua, muttei kuitenkaan puoliksikaan niin paljon kuin elektronisista äännähtelyistä.
 
-näin se mullakin meni. livenä sellainen "aito" rokki menee, joskus tosin levyltäkin, mutta suppealtahan se äänimaailma kuullostaa pörinän, kolinan, surinan, piippauksen, tirinän, jytkeen, paukkeen, äänimaisemien maalailujen, kilkattelujen, kolahdusten, kahinoitten jne... jälkeen. :) Pääosin miksauksetkin on parempia, käsittääkseni siksi, koska monet artistit miksaavat itse ja toisaalta ei ole niin tarkkkoja "sääntöjä", vaan voi jopa hullutella...
 
Hassua, mua on nimenomaan viehättänyt se miten koneilla saa aivan uutta elävyyttä ja mielenkiintoisuutta musiikkiin. Yht'äkkiä bassorumpu muuttuukin lead linjaksi ja entinen lead soundi haitsuiksi. Toinen juttu mikä mua viehättää on se, että moni tekijä on hylännyt pitkälti perinteisen pop-musiikin perinteet ja maneerit. Siellä on todella tajuntaa laajentavia rakenteita ja ideoita.

On kyllä pirun hankala sanoa mitään järkevää aiheesta 'konemusa', se kun on niin käsittämättömän laaja termi. Sama kun niputtaisi kaiken akustisesti tuotetun musiikin, mukaanlukien ooppera, blues ja lusikalla kattilan hakkaamisen, akumusa- nimikkeen alle. Sitten vaan kyselemään että mikä siinä akumusassa oikein ihmisiä kiehtoo, sehän on vaan sellasta kattilan hakkaamista. Parempi olisi puhua musiikista jonka instrumentaario on toteutettu koneellisesti syntetisaattorien, samplerien ja näiden sukulaisten kanssa.
 
juuri näin.
 
+ ja +

Konemusassa ei mätä mikää, mutta siis tuota scooter on paska DJ Tiesto ei.

Tupla.

ja: klassisen musiikin puolen tiukkikset eivät taida sähköisesti vahvistettua musiikkiakaan kovin arvostaa ?
 
No ei todellakaan pidä paikkaansa. Monet klassisen musiikin huippuosaajat ovat kertoneet pitävänsä muunkinlaisesta musiikista kuin klassisesta. Oliko se Esa-Pekka Salonen, joka diggaili kovasti Radioheadia?
 
Aiheeseen palatakseni: niissä vähän mietitymmissäkin konejutuissa, joita olen kuunnellut, on homma hyvistäkin ideoista huolimatta mulla tökännyt siihen että musassa ei tunnu olevan ketään paikalla. Kuulostakoot miten puristiselta vaan stna, niin yksinkertaisesti, ihan aikuisten oikeesti, mä jään kaipaamaan sitä ihmisen läsnäoloa ja kosketusta.
 
Koneethan ovat tottakai hyviä apuvälineitä, ja johonkin futuristis-matrixiseen meininkiin esim. elokuvan soundtrackilla kuollut poljento voi olla just se oikea valinta tehostamaan tunnelmaa. Ja toisaalta monet soittolistojen "rokkibändeistä" ovat äänitteillään niin hierottua tavaraa ettei niistäkään sitä ihmistä enää juuri erota, vaikka musavideossa Gibsonia vilauteltaisiinkin.

ja: klassisen musiikin puolen tiukkikset eivät taida sähköisesti vahvistettua musiikkiakaan kovin arvostaa ?
 
Koneet musiikiin tulivat ensimmäiseksi vakavan taidemusan puolelle.

Koneet musiikiin tulivat ensimmäiseksi vakavan taidemusan puolelle.
 
Ja syntetisaattorit Thereminin muodossa.

Ja syntetisaattorit Thereminin muodossa.
 
Ondes Martenot lienee vanhempi keksintö? Ja on sitäkin edeltänyt jos jonninmoista härpäkettä, niinko.

Ondes Martenot lienee vanhempi keksintö? Ja on sitäkin edeltänyt jos jonninmoista härpäkettä, niinko.
 
Ok. Jostain vain luin, että Theremin olisi ollut ensimmäinen aito analogisyntetisaattori, ja että noissa aiemmissa se varsinainen äänen muodostus tapahtui vielä muulla tavalla. Mutta jos on parempaa tietoa niin itseasiassa kiinnostaa tietää.
 
Tuon Thereminin osalta se tuli tosiaan ensin klassiseen musiikkiin käyttöön, sitten elokuvamusiikkiin ja vasta sen jälkeen populaariin.

Ok. Jostain vain luin, että Theremin olisi ollut ensimmäinen aito analogisyntetisaattori, ja että noissa aiemmissa se varsinainen äänen muodostus tapahtui vielä muulla tavalla. Mutta jos on parempaa tietoa niin itseasiassa kiinnostaa tietää.
 
Pitääpä tutkia asiaa. Tosin tuo "analogi" lienee venyvä termi? Kunhan nyt ei digilaite ole.
 
Tuon Thereminin osalta se tuli tosiaan ensin klassiseen musiikkiin käyttöön, sitten elokuvamusiikkiin ja vasta sen jälkeen populaariin.
 
Jep, Hesarissa oli juuri noin kuukausi sitten juttua Venäjällä avatusta näyttelystä jossa on Leon Thereminin keksintöjä näytillä. Hänen meriitiksi voidaan muuten laittaa todennäköisesti maailman ensimmäisen "rumpukoneen" rakentaminen. Olikohan nimeltään Rhytmicon tai jotain se.

"Koneet sopivat mausteeksi nykyään hemmetin hyvin joillekin bändeille, mutta jos musiikki on pelkillä koneilla tehtyä, niin minusta siinä ei ole enää sitä aitoa soittamisen meininkiä."

Kuten studioalbumi, jota ei ole rakennettu studiolivenä, vaan paloina kuten useimmat levyt?
 
Studioalbumit kuulostavat soitetuilta. Sama se soitetaanko ne vaikka riffi kerrallaan, ne kuitenkin soitetaan sinne itse. Sitäpaitsi mikään kone ei kuulosta siltä, kun joku hyvä kitaristi vetää riffiä tai sooloa. Rummuissa päästään nykyään jo todella hyviin tuloksiin konellakin, mutta itse olen kyllä aitojen kannujen vankka kannattaja. Kyllä ne soundaa paremmalta eli edelleen olen sitä mieltä että SOITTAMISEN MEININKIÄ PITÄÄ OLLA!
 
Entä jos soittamisen meininki ei kiinnosta pätkääkään vaan vaikka hyvät biisit?
 
No hyvissä biiseissä minusta on juuri sitä soittamisen meininkiä. Ja hyviä biisejä pitää päästä kuulemaan ja katsomaan livenä. Ja mistään playbackeistä en ole ikinä pitänyt. Jotain koneita voi tietenkin tulla mausteeksi nauhalta(loistava esimerkki metallipuolelta on In Flames), mutta suurin osa soittimista pitää kuitenkin vetää livenä ja kunnon meiningillä. Mikään ei voita aitoa livesoittoa ikinä, jos vaan bändi vetää tunteella ja täysillä. Keksikää vaikka mikä helvetinkone tahansa ;)