Yleistä keskustelua musiikista ›

Täytyy muuten mainita että pumpkinsien disarm saa minut itkemään.. lähes aina!

Tuli keksittyy lisää näitä liian hyvii biisei...
 
The Doors - The End. Siinä vasta mieletön biisi. Viime yönä oli taas niin käsittämättömän hienoo fiilistellä sitä sopivan pöhnässä silmät kii keskittyen...
 
Sit sellaset kaks biisii joita kukaan ei tiedä kuin Dark Empire - The Human Race ja Syndrone - Symprovisation. Kummassakin se aitous, semifuturistinen fiilis ja ne tunnetilat on jotain sanoinkuvaamatonta. Molemmat löytyy The Elf And The Hawk tuplalevyltä...
 
Sitten vielä mainittakoon Johnny Winter - Mean Town Blues. Tuntuu että järki lähtee siinä soolossa kun ei voi käsittää miten kukaan voi ilmaista itseään niin hyvin musikaalisesti. Kylmät väreet lähtee ja saattaa kyyneliäki ilmaantua ku sitä fiilistelee sopivissa fiiliksissä :) Tossa biisissä on kyllä maailman parhaat kitaroinnit ja wintterii parempaa kitaristia ei ookkaan (tää on sit vaa mun mielipide).

Kingston Wall on mulle sellasta. En oikeen koskaan kuuntele sitä, koska en vaan jotenkin pysty. Eikä tämä tosiaan johdu mistään muistosta, vaan vain siitä että se on niin moniulotteista ja hienoa etten kykene aina käsittelemään sitä.

Siis, joo. Hienoa, ylimaallista ja tunteisiin porautuvaa musiikkia löytyy valtavasti... mutta eihän se nyt missään tapauksessa LIIAN hyvää voi olla.

- Deftonesin Passenger-biisin kertosäe on uskomattoman hieno.
 
Totta.

radioheadin ja doorsin kanssa on käynyt joskus niin. Gåten kanssa oli sama homma kun pändiin tutustuin.
 
niin ja Moses Hazyn keikolla on jokaikinen kerta samahomma.. aina tulee sellanen olo, että "Vittu kun pääsisi itekki soittamaan!"

Heetkinen tää ketjuhan on vähä sama kuin
"listatkaa tähän teidän suosikkibändinne"
 
Mutta joo, uskomattoman hyvää musiikkia on Mega Man kakkosen se biisi ku ollaan menty alkukentät läpi. Se biisi mikä soi ekassa niistä lopparikentistä, siinä vasta hyvää musiikkia!

Heetkinen tää ketjuhan on vähä sama kuin
"listatkaa tähän teidän suosikkibändinne"
 
Itse ainakin perustin vastaukseni "niin hyvän musiikin että sitä on jopa hankalaa kuunnella"- tunteeseen.

Kate Bushin levyt The kick inside ja Lionheart vois mennä tähän kategoriaan.
 
Aivan.

Unicefin 7" koskettaa kyllä syvästi edelleen.

Sentencedin Crimsonia kuunnellessa tuli kerran tippa silmään, vitutti niin, ja ne sanat kun viel kunnolla kolahti tajuntaan. Tuntuu ainaa niin omalta jutulta kun sitä kuuntelee. Tominut tuo lätty jo vuosia ja vuosia.

Tietenkin mielialasta riippuu mutta tällä hetkellä on niin loistavaa musiikkia että mieli tekisi seota mm.:
 
Whitesnake - Too many tears
Coverdale & Page - Take a look at yourself
Toto - I'll be over you
Toto - I won't Hold you back
 
Varsinkin Toto toimii aina missä mielentilassa vaan. Eli tekee oikeen pahaa kun on niin hienoa mussiikkia

Mielestäni ei voi olla liian hyvää musiikkia, ainakaan minulle.
Nimittäin jos se musiikki ottaa pois jotain se kuitenkin niin paljon takaisin että...
 
No, vastaa nyt silti että Wintersun.

Led Zeppelin, Steely Dan ja Toto ovat kaiken arvostelun yläpuolella. "Jumalten musiikkia". Kotimaisista Pekka Pohjola...

Muse on ihan jees, mutta tarkoitin ehkä enemmän sitä, että System Of A Down on niin nerokas yhtye. Virtuoosimaiset soittajat ja laulajat, timantinkovat kappaleet ja eksentriset sanoitukset. Eli kaikkea sitä mitä AC/DC ei ole:)
 
Hoho. SOADhan on pelkkää muka-ajattelevaa nu-metallia. Angus ja Malcolm ei oo virtuoosimaiisia soittajia? Hoho. Riffit potkii persuksille tuhatta ja sataa toisin kun SOADissa. Ja älä sano etten ymmärrä sitä musiikkia koska olen yksinkertainen, progemetalli on elämäni ;)
 
Edit: viimeksi sellainen "tämä on liian hyvää"-fiiwis tuli varmaankin kun kuulin Devin Townsendin Terriaa.

"Liian" hyvää:
Tool: The Grudge, Lateralus, Stinkfist, Pushit, Aenema...
SOAD: Deer Dance, Question!, Inner Vision
Meshuggah: Sane, Future Breed Machine,
Mudvayne: Trapped in the wake of a dream
Primus: Golden boy

Ahkerat simpanssit!

'Niin hyvä biisi, että ihan itkettää.' ?
 
Monet Abban biisit toimivat minulle juuri näin: One Of Us; Knowing Me, Knowing You; Our Last Summer; The Day Before You Came; S.O.S.; Happy New Year; Lay All Your Love On Me... vain joitakin mainitakseni. Järki meinaa joskus melkein lähteä, kun noita rauhassa syventyy kuuntelemaan.
 
Onhan sitä vuosien mittaan tullut innostuttua milloin mistäkin, mutta ne innostukset yleensä sitten laantuvat pikkuhiljaa. Tämä on pysynyt, välillä jossain taustalla, välillä taas enemmän etualalla.
 
Ei kai mikään musiikki sentään liian hyvää ole, mutta suuria tunteita eräät kappaleet onnistuvat kyllä herättämään.

Ei kai mikään musiikki sentään liian hyvää ole, mutta suuria tunteita eräät kappaleet onnistuvat kyllä herättämään.
 
Chopin! ehdottomasti.

En kerro! Kel onni on, se onnen kätkeköön.