Yleistä keskustelua musiikista ›

Kefiiri: Tuo kielto pitäisi saada kaikille esiintymisareenoille :)
 
Kannatan. Ei vain käsitä miten jotkut jaksavat keikan kädet suorana puhelimen ruudun läpi.

Dylan tulee lokakuussa esiintymään Veikkaus Areenalla.
 
https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/8676244

Pahoittelut jos joku loukkaantuu, mutta minusta Dylan ei ole saanut mitään edes puoliksi onnistunutta aikaan sitten 60-luvun.
Tyyppi, jonka väitettyä neroutta en minä ainakaan löydä.
Saa toki laittaa linkkiä jos on jotain oikeasti hyvää ja uutta musaa. Kuuntelen kyllä, jos joku vaivautuu laittamaan.

mpekkanen: Pahoittelut jos joku loukkaantuu, mutta minusta Dylan ei ole saanut mitään edes puoliksi onnistunutta aikaan sitten 60-luvun.
Tyyppi, jonka väitettyä neroutta en minä ainakaan löydä.
Saa toki laittaa linkkiä jos on jotain oikeasti hyvää ja uutta musaa. Kuuntelen kyllä, jos joku vaivautuu laittamaan.
 
Onhan se ihan eri musaa ollut 2000-luvulla, mitä 60-luvulla, en edes tiedä miten niitä tulisi verrata keskenään tai mitä mieltä siinä olisi kenenkään kannalta, kun kaikki on muuttunut kuitenkin vuosikymmenten varrella. Lauluääni, biisit, aiheet, tuotanto ja koko esillepano. Pidän kyllä alkupään klassikoistaan kovasti, mutta kyllähän se hyvien levyjen suora mikä alkaa 1997 Time Out of Mindista ja on jatkunut näihin päiviin saakka, on itselleni sitä kuuntelumusiikkia parhaimmillaan.
 
En ole noihin lähivuosien coverilevyihinsä tustustunut, enkä noihin arkistojen aarteisiin mitä julkaistaan jatkuvasti, mutta meinaan näitä studioalbumeitaan. Hittejä näiltä levyiltä on turha etsiä, eikä mikään viittaa siihen että Dylan itsekään moista metsästäisi. Mun mielestä on erinomaisen hienoa, että se ei ole jämähtänyt yrittämään esittää nuorta itseään ja eikä vetämään mitään sixties-hittipotpuria, vaan kun ääni on mennyt karuksi niin sillä oikein herkutellaan ja sitä korostetaan. Sovittaa myös vanhaa materiaaliaan jatkuvasti uusiksi ja tekee uutta, jota arvostan kovasti, selväähän on että leipää olisi pöydässä ilmankin. Jos nyky-äänestään ei pidä, eikä jaksa perehtyä (loistaviin!) sanoituksiinsa tai keskittyä pidempiin biiseihin, niin tuskin viimeiseltä 30 vuodelta löytyy mitään yksittäistä biisiä tai levyä mikä pään kääntäisi, siinä mielessä ne on kyllä "sitä samaa" kaikki. Mulle melkein koko tuotantonsa kärkeä edustaa vuoden 2006 "Modern Times" joka on ihan 10/10 levy. Siitä vaikka hieno biisi "Spirit on the Water" näytteeksi:
 
https://youtu.be/0NJetQTkK84?si=DaqTv7vj8OQ5IYQP

Tykkään 70-luvun Blood on the tracksista Slow train comingiin. Yllä mainittu loppupään tuotanto on myös mieleen.
 
Kestosuosikki on New Pony, se pitää aina ajoittain kuunnella. Tuota ytimekkäämpi kitarariffi ei voi enää olla.
 
https://youtu.be/Iu-s6aBDzUE?si=K7FBM2kzVUah37zM
 
Itse asiassa taidan tykätä vähiten alkupään folk-Bobista.

Täytyy kyllä myöntää, että mun huono kielipää on esteenä, että saisin teksteistä irti mitään isompaa. Se ilmeisesti kumminkin isossa osassa.

Blood On The Tracks on ainakin aivan huikea ja kuten edellä sanottiin, on vain hyvä ettei ukko jäänyt veivaamaan vanhoja hittejään uudestaan ja uudestaan, vaan rohkeasti meni uutta kohti. Ja eihän hän mikään huono maalarikaan (imo) ole:
https://bobdylanart.com/artworks/categories/1-paintings/

slowdive: Onhan se ihan eri musaa ollut 2000-luvulla, mitä 60-luvulla, en edes tiedä miten niitä tulisi verrata keskenään tai mitä mieltä siinä olisi kenenkään kannalta, kun kaikki on muuttunut kuitenkin vuosikymmenten varrella. Lauluääni, biisit, aiheet, tuotanto ja koko esillepano. Pidän kyllä alkupään klassikoistaan kovasti, mutta kyllähän se hyvien levyjen suora mikä alkaa 1997 Time Out of Mindista ja on jatkunut näihin päiviin saakka, on itselleni sitä kuuntelumusiikkia parhaimmillaan.
 
En ole noihin lähivuosien coverilevyihinsä tustustunut, enkä noihin arkistojen aarteisiin mitä julkaistaan jatkuvasti, mutta meinaan näitä studioalbumeitaan. Hittejä näiltä levyiltä on turha etsiä, eikä mikään viittaa siihen että Dylan itsekään moista metsästäisi. Mun mielestä on erinomaisen hienoa, että se ei ole jämähtänyt yrittämään esittää nuorta itseään ja eikä vetämään mitään sixties-hittipotpuria, vaan kun ääni on mennyt karuksi niin sillä oikein herkutellaan ja sitä korostetaan. Sovittaa myös vanhaa materiaaliaan jatkuvasti uusiksi ja tekee uutta, jota arvostan kovasti, selväähän on että leipää olisi pöydässä ilmankin. Jos nyky-äänestään ei pidä, eikä jaksa perehtyä (loistaviin!) sanoituksiinsa tai keskittyä pidempiin biiseihin, niin tuskin viimeiseltä 30 vuodelta löytyy mitään yksittäistä biisiä tai levyä mikä pään kääntäisi, siinä mielessä ne on kyllä "sitä samaa" kaikki. Mulle melkein koko tuotantonsa kärkeä edustaa vuoden 2006 "Modern Times" joka on ihan 10/10 levy. Siitä vaikka hieno biisi "Spirit on the Water" näytteeksi:
 
https://youtu.be/0NJetQTkK84?si=DaqTv7vj8OQ5IYQP
 
Nyt täytyy kyllä myöntää, että olin väärässä. Tuohan kuulosti hyvältä ja täytyy laittaa levy muistiin. Bändillä oli tuossa aika hieno soundi ja tykkäsin siitä ettei soittimien soundia ollut pilattu liiallisella kompressiolla, joka tuntuu olevan tätä päivää. Mielenkiintoisen kuuloista kamaa...

Gary Enfield: Tykkään 70-luvun Blood on the tracksista Slow train comingiin. Yllä mainittu loppupään tuotanto on myös mieleen.
 
Kestosuosikki on New Pony, se pitää aina ajoittain kuunnella. Tuota ytimekkäämpi kitarariffi ei voi enää olla.
 
https://youtu.be/Iu-s6aBDzUE?si=K7FBM2kzVUah37zM
 
Itse asiassa taidan tykätä vähiten alkupään folk-Bobista.
 
Kyllä tuonkin esityksen ihan sujuvasti kuunteli.

mpekkanen: Nyt täytyy kyllä myöntää, että olin väärässä. Tuohan kuulosti hyvältä ja täytyy laittaa levy muistiin. Bändillä oli tuossa aika hieno soundi ja tykkäsin siitä ettei soittimien soundia ollut pilattu liiallisella kompressiolla, joka tuntuu olevan tätä päivää. Mielenkiintoisen kuuloista kamaa...
 
Hienoa, ja joo, onhan nämä omanlaistaan hyvän luomutuotannon juhlaa, jonka arvo vaan korostuu näinä AI:n aikoina.
 
Toinen räkäkurkku-Dylan suosikkini on vuoden 2012 "Pay in Blood": Vähän pahaenteisempi siivu, menis loistavasti jonku synkän TV-sarjan tunnarina:
 
https://youtu.be/BftlFa1F3VM?si=zlScosboMHyD7y5X

slowdive: Hienoa, ja joo, onhan nämä omanlaistaan hyvän luomutuotannon juhlaa, jonka arvo vaan korostuu näinä AI:n aikoina.
 
Toinen räkäkurkku-Dylan suosikkini on vuoden 2012 "Pay in Blood": Vähän pahaenteisempi siivu, menis loistavasti jonku synkän TV-sarjan tunnarina:
 
https://youtu.be/BftlFa1F3VM?si=zlScosboMHyD7y5X
 
Hyvää kamaa tämäkin. Tuossa laulussa on jotain samaa kuin Tom Waitsilla, eikä se ole ollenkaan huono asia.

Alfons Åberg: Kannatan. Ei vain käsitä miten jotkut jaksavat keikan kädet suorana puhelimen ruudun läpi.
 
Samaa mieltä. Henkilökohtaisesti tosin vähän ärsyttää että myös kamerat on kielletty. Parin valokuvan ottaminen nyt ei pitäisi niin iso juttu olla, kun se kamera kuitenkin valtaosan keikasta pysyy taskussa.
 
Näin Dylanin livenä Modern Times-kiertueella Kööpenhaminassa ja ällistyin miten laaja-alaista herran tuotanto on. Helmiä löytyy kaikilta aikakausilta ja tuonkin levyn jälkeen taso on pysynyt korkealla. Murder Most Foul varsinkin on ihan häkellyttävä. Siinähän käydään läpi käytännössä koko lähihistoria 1960-luvulta tähän päivään 20 minuutissa. Ja viittauksia eri tapahtumiin ja biiseihin riittää yllin kyllin. Siihen ei kovin moni muu artisti pysty. Siinä kyllä riittää kahlattavaa. Cover-levyt ja joululevy kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa.