Yleistä keskustelua musiikista ›

Karen Dalton on yksi niistä ainutlaatuisista muusikoista, joiden äänestä tunnistat hetkessä ketä kuuntelet. Hänen tyylinsä on jäljittelemätön, raa'asti sielukas.
 
Little Bit Of Rain _ Karen Dalton
 
https://www.youtube.com/watch?v=iltA6LDcwpM

shuffle: Pekka Nisu: Jatkaja:
 
https://www.youtube.com/watch?v=9UbalXdzSWA
 
Ensimmäinen kotimainen moneen vuoteen joka herätti jonkinlaisia fiiliksiä, ja joka tuli kuunneltua moneen kertaan. Mellencampin Scarecrow 1986 oli minulle todella kova juttu, tässä on sitä samaa. ...
 
Näkyy Nisu itsekin mainitsevan Soundin jutussa Scarecrown. Ei huono levy ollenkaan, ainoa Mellencampin tuotos omassa levyhyllyssä. Kuulin sitä yhdellä kaverilla ja se oli pakko hommata ihan virvelisoundin takia :D
 
En ole vielä kuullut mitään tuolta Nisun levyltä mutta täytyy jossain välissä ottaa kuunteluun. Siitä on ollut paljon juttua lehdissä.

Vessajono: Jumaliste, tämähän oli kovaa ajoa. Menee ilman muuta lähempään tarkasteluun.
 
Enpä ollut sen enempää Cissokhon historiaan tai diskografiaan tutustunut tuota yhtä albumia lukuun ottamatta, mutta hitto, ukkohan on ollut pitempäänkin mukana nimenomaan Suomen musakentällä. Kuuntelumäärien perusteella soolotuotanto ei ole suurta yleisöä tavoittanut, mutta diskografiaa pikakelaamalla rupesi nopeesti tuntumaan siltä että vois olla melkosen vahvaa tribumateriaalia...

Bullitt: Harva kehtaisi tästä biisistä tehdä coveria, mutta Tool on kehdannut ja tämä on jopa aika kuuntelua kestävä.
 
Tool: No Quarter: https://youtu.be/_ZKIfCJZvZo?si=ZLDmeckaqsU7XEk2
 
Miksei kehtaisi?

mpekkanen: Se tyyli millä oopperaa lauletaan on ihan kamala. Laulu on hirveätä olipa kyseessä Tarja Turunen tai...
 
Tarja Turunen ei ole oopperalaulaja. Mutta loistava rocklaulaja hän on, ja ooppera on hienoa musiikkia ja oopperaakin on monenlaista. Kyllä Jaakko Ryhänen kuulostaa erilaiselta kuin Marko Maunuksela. Ihmiset eivät tunne musiikkigenrejä, niin sen takia niputetaan kaikki samaan karsinaan.

Sabbathologist:
Joku ymmärtää hyvän päälle.
 
Paras levytys joka on koskaan tullut Ruotsista. Entombedin "Wolverine Blues" jää snadisti taakse. Ei paljoa.

Bathory: Under The Sign Of The Black Mark on paras ruotsalainen levy.

Onkel Kånkelin Gammeldags Jul on paras ruotsalainen levy.

mpekkanen: Bathory: Under The Sign Of The Black Mark on paras ruotsalainen levy.
 
Ei edes Bathoryn paras, mutta varmasti top-kympissä kaikkien aikojen hurrilevytyksissä.

Henri Henri Olavi: Ei edes Bathoryn paras, mutta varmasti top-kympissä kaikkien aikojen hurrilevytyksissä.
 
Mitä pidät parempana? Return vai Blood Fire Death

mpekkanen: Mitä pidät parempana? Return vai Blood Fire Death
 
Itse asiassa nyt kun asiaa enemmän mietin ja kävin levyhyllyllä tsekkaamassa mitä biisejä tuossa onkaan, niin saattais olla paras. Joko tuo tai eka. Return tulee noiden jälkeen.

Henri Henri Olavi: Itse asiassa nyt kun asiaa enemmän mietin ja kävin levyhyllyllä tsekkaamassa mitä biisejä tuossa onkaan, niin saattais olla paras. Joko tuo tai eka. Return tulee noiden jälkeen.
 
Mulle eka Bathory biisi minkä kuulin oli Speed Kills 2 kokoelmalla oleva Possessed, joka on Return levyltä. Siitä innostuin tilaamaan Black Markin joskus kasarilla ja siitä on tullut mulle rakas levy. Se on myös niitä kasari levyjä joka toimii vieläkin.

Minä käyn vielä läpi 70-lukua.
 
Jotain kaunista ja aliarvostettua.
Psykedeelinen ihana läpikuultavan kaunis ja eteerinen albumi joka julkaistiin alun perin 1970 luvulla jäi niin vaille huomiota että laulaja lopetti laulamisen ja palasi hammashoitajaksi.
Onneksi levy-harrastajat löysivät albumin uudelleen, ja se julkaistiin useita kertoja vuodesta 1998 alkaen. Sen suosio kasvoi New Weird America -liikkeen ja Internetin nousun myötä .
Vuonna 2014 hän julkaisi toisen albumin nimeltä The Soul of All Natural Things , ja kolmannen, I'm a Harmony , vuonna 2017.
Kuunnellaan kappale 1970 - luvun albumilta Parallelograms.
 
Chimacum Rain
https://www.youtube.com/watch?v=ZuYLQuA9W8g

Vessajono: Onkel Kånkelin Gammeldags Jul on paras ruotsalainen levy.
 
En tiedä miten olen voinut välttyä tältä, mutten myöskään tiedä miten olen voinut elää ilman tätä.

Ei tsiisus, hurrit osaa jopa kusipaskan meitä paremmin.

https://www.youtube.com/watch?v=bajKrXRTQCo
 
Kuuntelen Hulderia. Ihan uusi tuttavuus mulle.

Kissatäti: Karen Dalton on yksi niistä ainutlaatuisista muusikoista, joiden äänestä tunnistat hetkessä ketä kuuntelet. Hänen tyylinsä on jäljittelemätön, raa'asti sielukas.
 
Little Bit Of Rain _ Karen Dalton
 
https://www.youtube.com/watch?v=iltA6LDcwpM
 
Dalton syntyään Jean Karen Cariker syntyi Bonhamissa , Texasissa ja kasvoi Enidissä , Oklahomassa . Hänen lauluääntään on usein verrattu Billie Holidayn lauluääneen. Daltonin ohjelmisto oli genrejen välinen ja hän lauloi bluesia, folkia, countrya, pop- ja Motown-kappaleita, mutta aina omaleimaisella tyylillä. Hän soitti 12-kielistä kitaraa ja pitkäkaulaista banjoa.
 
Dalton julkaisi vain kaksi albumia elämänsä aikana: 1969 on niin vaikea sanoa, kuka rakastaa sinua parhaiten ja 1971 In My Own Time.
Vuoden 2004 omaelämäkerrassaan Bob Dylan kirjoittaa Daltonista seuraavaa: "Lempilaulajani Greenwich Villagessa oli Karen Dalton. Karenilla oli Billie Holidayn ääni ja hän soitti kitaraa kuin Jimmy Reed... Lauloin hänen kanssaan pari kertaa."
Taiteilijat, kuten Nick Cave , Devendra Banhart ja Joanna Newsom ovat kaikki maininneet Karen Daltonin vaikuttajina. Samoin kantrilaulaja Lacy J. Dalton , joka tunsi Daltonin Greenwich Villagessa ja otti hänen sukunimensä kunnianosoituksena
 
https://www.youtube.com/watch?v=zNIHvRKzpD0

Henri Henri Olavi: Paras levytys joka on koskaan tullut Ruotsista. Entombedin "Wolverine Blues" jää snadisti taakse. Ei paljoa.
 
Olinpa unohtanut tämänkin biisin kokonaan. Kova veisu.
 
To Ride, Shoot Straight And Speak The Truth oli eka biisi, johon bändiltä tutustuin, taisi olla Tony Hawk's Underground ykkösessä tuo biisi. Jossakin vaiheessa Lights Out oli kovin biisi ikinä.
 
Tänään on soinut bändi nimeltä It Bites. Tämä on ollut pitkään listalla "tutustu joskus tarkemmin", ja eilen kaveri sattui mainitsemaan bändin, niin otin työn alle. Ja huomasin heti, että tässähän on laulajana John Mitchell. Olen tykännyt herran muista bändeistä aina todella paljon, etenkin Frost* on ollut pitkäaikaisia suosikkibändejä tie smiten kauan. Ja toimiihan tämäkin, todella hyvin toimiikin.

Acid Cinema - Kirjastolaulu
 
https://www.youtube.com/watch?v=v8vHv34-_rk&ab_channel=acidcinema

Tällä hetkellä kuuntelen naapuria tai kuulen heidät, vaikka en niin kuuntelisikaan. Ilmeisesti mukia otetaan ja mölytään samaan aikaan, kun kuunnellaan musiikkia.
Onhan se hienoa, että pidetään koko kerrostalo hereillä... Jos tätä vielä jatkuu kauan, niin soitan poliisille.