Yleistä keskustelua musiikista ›

reaper666: Mulla ei toi linkki toimi mutta jos samanlainen hylly kun mulla niinku luulen niin onse normaalisti kestänyt. Päällä säilytin ennen vahvistinta ja vinyylisoitinta. Olivat keveitä mutta kumminkin. Mulla siis sellanen 2x2 -kokoinen.
 
Jotain kait nuokin kestää.
 
Tuommoinen hässäkkä on täyttymässä vinyyleillä ja muulla sälppeellä:
 
https://onedrive.live.com/redir?res … 0xjw&v=3&ithint=photo%2cjpg
 
Keskimmäiseen osaan pitää vielä vaihtaa samanlaiset pyörähässäkät kuin muissakin.
Alunperin oli tarkoitus laittaa tuo keskiosa kiinni reunapalikoihin, mutta ei sovi ei mahu.

Pauli Lappalainen: Jotain kait nuokin kestää.
 
Tuommoinen hässäkkä on täyttymässä vinyyleillä ja muulla sälppeellä:
 
https://onedrive.live.com/redir?res … 0xjw&v=3&ithint=photo%2cjpg
 
Keskimmäiseen osaan pitää vielä vaihtaa samanlaiset pyörähässäkät kuin muissakin.
Alunperin oli tarkoitus laittaa tuo keskiosa kiinni reunapalikoihin, mutta ei sovi ei mahu.
 
Tyylikäs setti. Vaan mites tuo kaiutin ja levari kevytrakenteisella hyllyllä? Hifi-mielessä värinöiden ja tärinöiden välittyminen ei kovin optimaalista.

Leikari: Tyylikäs setti. Vaan mites tuo kaiutin ja levari kevytrakenteisella hyllyllä? Hifi-mielessä värinöiden ja tärinöiden välittyminen ei kovin optimaalista.
 
Tuo kottaraisenpönttö ei paljoa tärise olohuoneäänenpaineilla.
Painaa nimitäin n.23kg.

Pauli Lappalainen: Tuommoinen hässäkkä on täyttymässä vinyyleillä ja muulla sälppeellä:
 
https://onedrive.live.com/redir?res … 0xjw&v=3&ithint=photo%2cjpg
 
Tuollainen vasemmanpuolimmaisen mukainen hylly tuli tänään noudettua ja kasattua, joskaan pyöriä ei ole alla. Näyttää tyylikkäältä ja on tuo ainakin tämän illan kestänyt sortumatta muutamankymmenen vinyylin sekä vahvistimen, CD- ja vinyylisoittimien painon. Ihan hyvä ostos 299 kruunun hintaan.

Onko porukka tehnyt kirppareilta hyviä löytöjä? Itse voisin pari kertoa tässä.
 
Kerran löysin Annican Badly Dreaming kymmenellä eurolla. Hihkaisin sen verran kovaa epähuomiossa, että myyjäkin tuli ihmettelemään :D
 
Kerran kävi samaisella kirppiksellä niin, että kävelin yhden pöydän ohi mihin joku iäkkäämpi nainen järjesteli tavaroita. Bongasin pöydältä vinyylinipun missä päällimmäisenä Def Leppardin Hysteria eurolla. Jäin sitten naisen kanssa juttelemaan ja tsekkasin muut levyt läpi ja niissä oli hyviä levyjä mutta hinnat sitten jotain 10 euroa. Ei kalliita mutta siihen hysteriaan verrattuna olivat kalliita. Nainen kertoi, että myy aikuisiksi kasvaneiden lastensa tavaroita pois. Sillä oli kärryssä lisää vinyyleitä. Sanoin kattelevani ne läpi. Heti ekana käteen osui yksi Leevin LP. Nehän on suht rareja ja hinnoissaan kaikki. Sanoin, että tän voisin ainakin ottaa. Mutta sitten huomasin, että ei siellä ollut levyä sisässä. Noh, selasin lisää ja sieltä tuli toinen Leevi vastaan ja siellä olikin sitten kaksi levyä sisässä ja toinen näistä oli se puuttuva.
Kerroin tästä naiselle ja iloittiin yhdessä tovi.
Selasin levyjä ja siellä oli tosi hyvää kamaa ja ok-kuntoisia vielä. Mm. Anvilia, AC/DC:tä, Acceptia, Scorppareita yms.
Kyselin sitten, että mitäs nää maksaa kun ei ollut vielä ehtinyt niitä hinnoitella. Nainen sanoin: "Olet sen verran mukava ja ystävällinen mies, että euron kappale". Voi vitsi, oli siistiä. 20 levyä rikkaampana lähdin sitten kotia sieltä.
 
Kerran sitten yhdellä toisella kirppiksella joku mies raijasi pöytään laatikoittain CD:eitä ja LP:eitä. Menin kattelemaan viereen ja vaihtamaan pari sanaa. Mies kertoi, että luopuu levyistää ja luulisi hänen hinnoillaan kaupaksi käyvän. Tsekkasin niin kaikissa levyissä oli 1e hintalappu. No siitä lähti sitten joku parikymmentä CD:tä mukana mm. Sabbathin Cross Purposes. Vinyylinä oli sitten mm. muutama huuriganes ja Black Sabbathin Hand of Doom -liveboxi. Ainut vaan, että vinyylit olivat hyvässä kunnossa mutta eikös vaan typerä mies ollut liimannut sen saatanan kirppiksen mahddottomasti irroitettavan hintalapun suoraan siihen pahvikanteen. Vitutti niin saatanasti ihmisten ajattelemattomuus mutta toki ne tohon hintaan otin.

Muovinen: Toisaalta tuo vinyylin oikukkuus on just osa sen viehätystä.
 
Minua hymyilytti tämä vähäsen. Vinyylissä on kiistatta kivat puolensa, mutta se ettei musiikista pysty kunnolla nauttimaan, on vähän vaikea kääntää minkään formaatin eduksi. "Ostin CD-levyn, mutta se ei soinut kunnolla - mutta se oikukkuus on just osa sen viehätystä".

reaper666: Onko porukka tehnyt kirppareilta hyviä löytöjä? Itse voisin pari kertoa tässä
 
Viime kesänä paikallisen kirpparin loppuunmyynnistä 2 euroa per LP:
 
Bo Hansson: Ur trollkarlens hatt
Gentle Giant: In A Glass House
Grateful Dead: American Beauty
Leonard Cohen: Songs Of Leonard Cohen
Moody Blues: A Question Of Balance
Moody Blues: In Search Of The Lost Chord
Moody Blues: On The Threshold Of A Dream
Moody Blues: Seventh Sojourn
Moody Blues: To Our Children's Children's Children
Niemen: Vol. 1
Niemen: Vol. 2
Soft Machine: The Soft Machine
Traffic: The Low Spark Of High Heeled Boys
Various: Tuuliajolla
White Noise: An Electric Storm
White Noise: White Noise 2: Concerto For Synthesizer

Olen tehnyt erittäin hyviä löytöjä kirppareilta.
 
Se tosin vaatii ahkeraa ja suorastaan loputonta kaivelua vuositolkulla. 99,9% paskaa, mutta kai siitä 0,1% saa sitten sen verran kiksejä, että viitsii.

Marlowe: Minua hymyilytti tämä vähäsen. Vinyylissä on kiistatta kivat puolensa, mutta se ettei musiikista pysty kunnolla nauttimaan, on vähän vaikea kääntää minkään formaatin eduksi. "Ostin CD-levyn, mutta se ei soinut kunnolla - mutta se oikukkuus on just osa sen viehätystä".
 
??
Juurikin taas viikonloppuna nautin musiikista ihan täysillä LP -levyiltä soitettuna. Yhden CD:nkin kuuntelin. Formaatti ei musiikin nauttimiseen vaikuttanut - paitsi, että vinyylin kautta kuuntelu on enemmän rituaalista - on vaan oma fiiliksensä touhuta (tämä arvatenkin liittyy harrastajan ikään.
 
Toki itse uutena ostamani (harrastus alkanut 70-luvun puolivälissä) levyt on pidetty hyvässä kunnossa: puhdistettu käytön yhteydessä + talvisin käytän antistatic -laitetta, säilytän levyt pusseissaan/kansissaan, pieni neulapaino (nyk. 1,5g) ja soittimen perussäädöt kunnossa, hyväkuntoinen neula (omat havainnot mikroskoopilla katsottuna sai nuorempana vaihtamaan noin 700 tunnin välein - nykyään käytän tuota samaa, vaikka neulan hionta on erilainen - levyjään ei kannata neulanpihtaamisella pilata).
 
Kuuntelussa oli myös pari hyväkuntoista kirpputoriostosta sekä yksi kirjaston levy.
 
Huonosti pidetyn näköisiä levyjä ei ainakaan kalliilla kannata ostaa. Ulkonäkö ei silti aina kuntoa kerro. Sormenjäljistä ei tarvitse välittää. Runsas pintanaarmuisuus voi kieliä huolimattomasta säilytyksestä/käsittelystä ja ritinöistä, napseista levyllä tai sitten saattavat soida ihan ok. Syvä naarmu aiheuttaa aina napsetta, joka ärsyttävintä.
 
Päällepäin ei näe millaisella neulalla levyä on soitettu. Siistinkin näköinen levy voi olla pilattu kyntövälineellä, minkä seurauksena transientin rikkoutuvat ja forten repivät...
 
Kyllähän digitaaliset tallenteet, tiedostot ja streemaukset on huolettomia, mutta se on toinen juttu.

Vinyylinoobie kyselee: Oiskos kellään heittää sopivia asetuksia Rega RP-1:lle AT95 -äänirasialla? RP-1:n omalla askilla paino pitää työntää perille saakka ja vastapainosta ei näytä mitään mitta-asteikkoa löytyvän.. Entäs anti-skate? Neulavaaka olisi varmaan hyvä, mutta näin harrastuksen alkuvaiheessa pitänee vielä käyttää rahat levyhyllyn täyttämiseen :)
 
Jokin mulla on pielessä noissa säädöissä kun välillä äänivarsi vaan hyppää suoraan levyn keskiötä kohti, välillä taas tuntuisi toimivan ihan ok.

Bugsy Boy: Vinyylinoobie kyselee: Oiskos kellään heittää sopivia asetuksia Rega RP-1:lle AT95 -äänirasialla? RP-1:n omalla askilla paino pitää työntää perille saakka ja vastapainosta ei näytä mitään mitta-asteikkoa löytyvän.. Entäs anti-skate? Neulavaaka olisi varmaan hyvä, mutta näin harrastuksen alkuvaiheessa pitänee vielä käyttää rahat levyhyllyn täyttämiseen :)
 
Jokin mulla on pielessä noissa säädöissä kun välillä äänivarsi vaan hyppää suoraan levyn keskiötä kohti, välillä taas tuntuisi toimivan ihan ok.
 
Lisää antiskatingia ny ainakin.

Nyt tarvitaan miehekästä otetta:
 
http://www.thomann.de/fi/technics_sl1200_mk_ii_silver.htm
 
Legendan paluulla on legendan hinta - kun edellistä sarjaa ennen tuotannon silloista lopettamista tehtiin, taisi hintana Thomannilla olla noin tonni? .. ja nyt siis 2390,- - - - ei ihan normaalin rahanarvon muutoksen mukaan.

Leikari: Nyt tarvitaan miehekästä otetta:
 
http://www.thomann.de/fi/technics_sl1200_mk_ii_silver.htm
 
Legendan paluulla on legendan hinta - kun edellistä sarjaa ennen tuotannon silloista lopettamista tehtiin, taisi hintana Thomannilla olla noin tonni? .. ja nyt siis 2390,- - - - ei ihan normaalin rahanarvon muutoksen mukaan.
 
Selittelyitä:
 
http://www.mixmag.net/read/technics … y-the-sl-1200g-is-so-expensive-tech
 
edit: Hmm, artikkelissa on kyseessä g-malli eli eri kuin tuo Thomannin?

Täytyypä sanoa, että harmitti ja harmittaa kun en aikanaan teknaria kohtuuhinnalla ostanut. Silloin oli muita rahareikiä eikä tuo noussut päällimmäiseksi kun ajattelin, että ehtiihän sen sitten vähän myöhemmin - - vaan valmistus loppuikin.
 
Teknarin nykyhinnalla saa jo jonkinlaisia hifi-soittimiakin, mutta tykkään suoravedosta. Oma levyjenkuuntelu hyötyisi nopeasta ja täsmällisestä koneesta - 33 rpm LPt, 45 maxit ja sinkun saattavat vaihdella tiuhaankin. ... mutta rasia kanssa yli kaksjapuolitonnia.... Tuo teknari olisi kyllä varmasti tarpeeksi hifi mulle.
 
p.s. viimeisimmät levyostokset toissapäivältä ohikulkumatkalla Vantaan Lanttilassa poiketessa:
- Ivan Rebroff: Mein altes Russland ... jo toinen älppäri tältä hepulta - jotenkin pervosti tämä ja toinen väärennetty kasakka Klimenko on ihan hauskoja, sopivat blinien ja vodkan kera nautittaviksi - tämä kokoelmahaaratynkä (toivottavasti ei käy samoin kuin James Lastien kanssa) sai alkunsa kun eräs kaveri toi ilmaiseksi laukullisen levyjä, joista säilöin itselleni kymmenkunta ja jatkoi loput kiertoon
- Tapiola laulaa/ sjunger/ sings - Erkki Pohjolan johtamana yhteiskoulun kuoro v. 1968 tms. Ennestään minulla on jo yksi cantores minores ja toinen tapiolan yhteiskoulun kuoro niin puhdasta ja kaunista, mutta jotta ei saisi turhaan p-sedän leimaa ja muutenkin väärinkäsityksien välttämiseksi:
- Jan de Nef: Ikivihreitä - - - Kiss -merkin (Polarvoxia) ulkomailta tuomaa ja Suomessa pakkaamaa hammondskeidaa - sopivan seksistinen kansi
- kulttuuripläjäyksenä Joe Zawinulin eka soolo Di-a-lects - - tuon kasarisoundi on kyllä paikoin karmeaa kuultavaa, mutta meno ja tyyli rauhoittuu sitten
 
Oikein hyväkuntoisia ja hintaa kertyi yhteensä 12,-

Löysin vinyylilevyjä tyhjentäessäni mutsini varastoa. Ajattelin laittaa kyseiset vinyylilevyt myyntiin, mutta en tiedä kannattaako niitä divariin viedä vai onko joukossa, ehkä arvokkaampiakin? Pääosin levyt näyttävät olevan hyvässä kunnossa jos joistakin kannet hieman kulmista repsottavat. Noin 20 kappaletta lähinnä suomalaista punkkia mm.Pelle Miljoona x5, Problems, Popeda Harasoo myös jotain ulkomaalaisia The Ramones, Infa Riot, The Damned , Billy Ido, Oi! The Album, Attak Zombies ja The Exploited. Tosiaan kaipaisin hieman apua ja ajattelin ensiksi kysyä sitä täältä?

www.discogs.com
 
Tuolta löytyy varmasti ainakin osviittaa levyjen arvosta.

Onko muilla tullut missään vaiheessa semmosta fiilistä että tekis mieli pistää kaikki LP:t myyntiin ja kääriä "isot" rahat?
 
Itsellä on moinen ajatus häiritsevästi pyörinyt mielessä jonkin aikaa. Musiikkia tulee kyllä kuunneltua yhtä paljon kun aina ennenkin, mutta kyllähän tuo arki ja elämä suosii tuota Spotify ja iTunes -kuuntelua aika vahvasti. Tähän asti on nuo tärkeimpien suosikkien uudet julkaisut tullut LP:nä hommattua, mutta nyt se on vähän repsahtanut, ja samalla on tullut ehkä sen mielekkyyttä kyseenalaistettua, että ostaa 20-30e levyn (+postikulut), kuuntelee sen kerran-pari vinyylisoittimella, ja sen jälkeen arkikuuntelu pääasiallisesti kuitenkin Spotifysta. Tai mikä vielä vähemmän palkitsevaa, on se kun ehtii jo kuunnella levyn "tutuksi" asti ja sitten se jää ikuisesti ns. "pitäis tääki ostaa" -listalle. Ja nyt tämän vinyylibuumin myötä tahtoo trendi vielä olla se, että kaikki pitäisi ostaa heti kun ne ilmestyy. Turha enää odotella että joku levy olisi vuoden päästä alelaarissa, niinkuin CD-aikana. Se on äkkiä moninkertainen hinta jos ei noihin heti ilmestymisen aikaan pääse kiinni.
 
Toisaalta ei tekis mieli myydä, ja pakko myöntää että kyse on vähän rahastakin. Olisi monenlaista akuuttia harrastuksiin liittyvää hankintaa, mitkä kaikki tulisi kyllä katettua noista saatavilla rahoilla. Toisaalta rahan takia en halua myydä, kun kyse on ollut melkeipä elämäntavasta nuita ostella ja keräillä.
 
Mikään puolittainen harrastaminen ei kylläkään kiinnosta, tai se että möisi osan tms. Vaan kyllä se on jokotai!
 
Oisko vertaistukea tarjolla?

slowdive: Onko muilla tullut missään vaiheessa semmosta fiilistä että tekis mieli pistää kaikki LP:t myyntiin ja kääriä "isot" rahat?
 
Oma vinyylikokoelmani on aika vaatimaton, mutta on tuo joskus käväissyt mielessä. Toisaalta kuitenkin oma vinyylikokoelmani on sen verran arvoton, ettei siitä kovin häävejä rahoja saisi. Vinyylisoitintakaan ei raaskisi hävittää, joten tuskin noita tulee kuitenkaan ihan heti hävitettyä.
 
Ja on vinyylilevyissä oma tunnelmansa edelleen, kun kiekon taittelee pahvikotelosta esille ja asettaa levylautaselle, on siinä selvästi jotain spotify-kuuntelua keskittyneempi musiikkiin. Turhan harvoin vain tulee noin syvennyttyä.

slowdive: Onko muilla tullut missään vaiheessa semmosta fiilistä että tekis mieli pistää kaikki LP:t myyntiin ja kääriä "isot" rahat?
 
Tehty. Syynä se ettei levari mahtunut enää minnekään. Vielä ois muutama myymättä, mutta eipä noi viimeiset tunnu menevän kohtuuhintaan kaupaksi. Zappan Zoot Allures ja Kingston Wall I hiekanvärisenä, anyone?

Hyvin samantyyppisiä tuntemuksia ja kokemuksia on ollut kieltämättä, kuin slowdivellä. Etenkin nyt kun on laittanut levyjä Discogsiin ja niiden arvo on ikäänkuin vielä konkretisoitunut entisestään. Osittain laiskuus estää levyjen myymisen. Ei jaksa yksitellen alkaa niitä kauppaamaan ja lähettelemään. Mutta jos joku maksaisi koko roskasta saman tai mielellään vaikka vähän enemmänkin kuin mitä Discogs ilmoittaa kokoelman keskiarvohinnaksi, niin aika lähellä olisi myyminen. Mutta toisaalta taas jos ajattelee vaikka, että kuinka paljon vaikkapa autoon saa haaskattua rahaa, niin ennemmin pidän ne rahat kiinni levyissä.