Yleistä keskustelua musiikista ›

Jäykkis ,yleensä kun sössii ihan täysin niin sanotaan edes ylimalkaisesti "tsori"

Jäykkis ,yleensä kun sössii ihan täysin niin sanotaan edes ylimalkaisesti "tsori"
 
No problem, se oli ympäristötekijä ;-)

Missä menee se raja, jossa waretus alkaa olemaan ihan ok?
 
Siinä että ostaa ne levyt mistä diggaa?
 
Miksi britni tai anssi kela ovat vähemmän oikeutettuja saamaan korvauksen duunistaan kuin joku undergroundhardcorepunk-ryhmä?
 
Eivät ne olekkaan. Mistä se sitten kertoo, mikäli niiden fanit eivät näe suosikkiartistiensa musiikkia ostamisen arvoisena?

Todellisuuspohjan puuttumisesta en osaa olla kovin huolissani. Usein huomaa että kun jää pohtimaan jotain hankalaa probleemia, niin alkaa myös kiertään kehää mistä irtipääseminen voi olla hankalaa. Täytyy tulla jonkunlainen ravistus joistain suunnasta jotta asiat lähtevät taas eteenpäin.
 
Jossain yhteyksissä puhutaan myös kriisien kautta kasvamisesta.
 
Joo, mutta pyörää ei tarvi keksiä aina uudestaan.
 
Ongelman ratkaisuunkin löytyy monensorttisia välineitä. Yksi joka tässä yhteydessä tulee mieleen on nk. aivoriihi-menetelmä. Ellei se ole entuudestaan tuttu, niin se on menetelmä jossa useampi henkilö istuvat pohtimassa jotain onglemaa ja jokainen osallistuja saa heittää esille aivan minkälaisia ideoita tahansa, siis viisaan kuulosia, mutta myös ihan päättömiä. Toisten ideoita voi tietenkin mielessään jatkojalostaa, mitään kopiraittia ei siis ole.
 
Istunnon tässä vaiheessa kaikenlainen kritiikki on kielletty.
 
Vasta seuraavassa vaiheessa esiin nousseet ideat punnitaan, mieluummin edelleen ilman sen suurempaa suoranaista kritiikkiä, karsitaan pois ne jotka nyt ei missään tapauksessa tule kyseeseen. Näin sitten kierros kierrokselta kritiikki täsmentyy ja kiteytyy ja lopulta jäljelle jää – joko muistilapuista tyhjä seinä tai joitain jatkokehittelyyn kelpaavia oikeita ideoita.
 
Aivoriihi on tuttu, samoin mind-mapping, jota kuvauksesi enemmän muistutti. Muistetaan kuitenkin, että meillä on jo olemassaolevat koneistot - olivatpa ne sitten vanhentuneita tai eivät - jotka pitää ottaa mukaan; joko integroida osaksi uutta kuvaa tai korvata paremmilla.

Kuten olen tainnut jo mainita, niin omalta osaltani olen osallistunut tähän keskusteluun ensisijaisesti kahden intressipiirin näkövinkkelistä, kuluttajan ja muusikon.
 
Jälkimmäistä ei heti huomannut :-)
 
Levyteollisuus liittyy kyllä aiheeseen, mutta itse en todellakaan jaksa kantaa huolta tästä teollisuuden alasta. Syy: esimerkiksi ne luvut joita olen saanut hämmäställä liittyen vaikkapa CD-levyn tuoton jakaantumiseen. Ymmärrän tietenkin että levyn tuotto, painatus, markkinointi, jakelu jne. maksaa, mutta, no näin se nyt vain on.
 
Uskon myös että meillä on kyllä levyteollisuutta vaikkapa viiden tai kahdeksan vuoden kuluttua, mutta missä muodossa ja mikä on sen rooli onkin jo toinen kysymys.
 
Sääli, jos et jaksa kantaa huolta levyteollisuudesta, joka kuitenkin on olennainen osa alan tulonmuodostuskanavia, ja välillisesti aivan korvaamaton; sikälikin, että muut musiikkialan tulonmuodostusalueet käyttävät nimen omaan perinteisessä levybisneksessä pärjäämistä uskottavuuden mittarina. Eli Catch-22 - sä voit olla vaikka kuinka hyvä, mutta ilman perinteisiä levyjä sä et saa keikkaa etkä ilman keikkaa saa tehdä levyjä.
 
Listasit tuolla edellä ansiokkaan agendan jonkin probleemin ratkaisemiseksi. Jätit sen kyllä päättämättä, eli periaatteessa pöytä on jossain suhteessa vielä avoin, mutta tavallaan paalutit mistä saa keskustella ja tietyssä mielessä tuli valittua myös ne välineet joiden avulla lopputulokseen päästään.
 
Ai, musta mä sanoin kaiken mitä pitikin: Sen, että pienet ja suuret yhtiöt ovat erottamattomasti sidoksissa toisiinsa, eivät puhtaassa kilpailutilanteessa.
 
Minua tässä keskustelussa (ei välttämättä tässä ketjussa, vaan tämän aiheen käsittelyssä ylisummaan) häiritsee tietty peruutuspeili-ongelmanratkaisuperiaate. Haetaan ratkaisumalleja jostain kaukaa menneiltä vuosikymmeniltä (tehdään kuten aina ennen on tehty), vaikka mailma ja välineet ovat aivan jotain muuta kun vaikkapa 80-luvulla jolta suurin piirtein taitaa olla peräisin nykyinen Tekijänoikeuslaki.
 
Meillä on historia painolastina koko ajan, halusimme sitä tai emme. Kursseja pitäessäni mulla on aina ollut muutama lahjakas oppilas, jotka kieltäytyvät opettelemasta rutiineja sillä varjolla, että he voivat tyhjästä luoda jotain uutta. Mä ymmärrän - olin itse kouluaikana samanlainen - mutta omasta kokemuksesta tiedän, että siltä tieltä palataan vain yhtä kautta; häntä koipien välissä takaisin opettelemaan. Jossain välissä ja jotain kautta ne oppirahat on maksettava, jos ei koulussa niin sitten itsekseen opetellen. Mä aistin tässä nyt samaa.
 
Itselläni on käsitys että vain ongelma sinällään on sama kun kakskytvuotta sitten: rahan riittävyys ja jakaminen.
 
Niin, kun tarpeeksi pelkistetään, niin elossapysymiseen ja suvunjatkamiseenhan kaikki kiteytyy
;-)
 
Nämä idea-aihiot joita olen tässä heitellyt, niin ne on ehkä olleet hiukan totutuista poikkeavia, eikä taatusti valmiita sellaisenaan (siihen tarvitaan alan asiantuntijoiden näkemystä), mutta kuten sanottu – uusi on ympäristökin.
 
Ei se totutusta poikkeaminen, vaan se keskeneräisyys.
 
Niin, jos olisin presidentti, niin säätäisin lain joka takaa kohtuullisella vaivalla ja -korvauksella kaikille kansalaisille heidän jokapäiväisen musiikki-annoksensa ja artisteille heille kuuluvan asianmuikaisen korvauksen vaivoistaan. Sitä odotellessa meillä on asiat nyt vähän niin ja näin ;-)
 
Laki, kuten kaikki sopimukset, on kaksipuolinen asia. Lailla täytyy olla tilaus ja tarve, ennen kuin sitä voidaan säätää. Hyvässä tai pahassa.

Niinhän kaikki tekevät. Vai mistä sä luulet noitten inhoamiesi britnien ja tuiskujen levynostajien tulevan? Kadulta kauppaan koska ne diggaa jotain juttua.
 
Ai, musta sä oot koko ajan selittänyt kuinka warettaminen vähentää artistien myyntiä. Mutta jos se ei sunkaan mielestä vähennä, niin eihän tässä sitten ole mitään onkelmaa.
 
ostat "mistä diggaat" eli mis on ihquimmat biisit ja loput sitten waretat välittämättä hevon helvettiä mistään muusta.
 
Miks ihmeessä mä kuuntelisin musiikkia mistä en diggaa?
 
Sen sijaan joku, en muista nyt kuka, mutta aikaisemmilla sivuilla, pisti pitkän nimilistan jostain mörökölliartisteisa, joista hän ei tietäisi mitään, jos ei olisi warettanut. Perkele, mäkin, vaikka en koko genrestä välitä niin mitn, tiesin jokaisen nimen ja jopa useimpien kohdalla tuli mieleen joku pikku pätkä tai soundimuisto. Miksi, no koska mä kuuntelen radiota ja hevi on suosittua pop-musiikkia.
 
Tarkotaks sää noita Lähikauppiaan listaamia Mars Volta, Cursive, Interpol, Death Cab For Cutie ja Bright Eyes? Melko mörökölli-artisteja juu, mutta tuskin sä noitakaan juuri radiosta voit kuulla.
 
Mä ostan netistä levyjä suht. paljon. On paljon artisteja, joille se on ainoa tapa saada jutut julkisuuteen ja suhteellisen globaaliin levikkiin. Se on erittäinn hyvä tapa levittää musiikkiansa, jos tilanne on semmonen (niinkuin vaikka Marc Almondilla) ettei varsinaista diiliä ole, mutta faneja on ympäri maailmaa muutamasta kymmenestä muutamaan tuhanteen per maa.
 
Uskoisin, että myös mörököllihevin ug-osastolla olisi paljon tällaisia artisteja. Mut eihän nää Wocit, nää warettaa ja selittää olevansa "musadiggareita".
 
Samoin, tosin nykyisellä asuinpaikkakunnalla on niin hyvä levy-kauppa, että ostan mahdollisimman paljon levyjä sieltä.

Onkos kaikilla täällä suutaan pieksevillä TV-lupa maksettuna? Sillä edellytyksellä tietenkin, että on TV.
 
Ja aika harva on vastannut kysymykseen, äänittelikö pienenä musaa mankalle kavereiden levyiltä.
 
Tässä waretushommassa oleellista on mun mielestä se, että junnut tottuu siihen, että kaiken saa ilmaiseksi, tosta imuroinnista tulee pääasiallinen musanhankkimiskeino ja normaalia arkipäivää. Me vanhat pierut ja musiikin suurkuluttajat, jotka ollaan käytetty puolet bruttotuloistamme musiikkiharrastukseen muodossa tai toisessa, ostetaan edelleen levyjä vaikka sillon tällön biisin pari käväisiskin imasemassa. Enkä selittele tai jeesustele, näin se on ainakin mun kohdalla.

Onkos kaikilla täällä suutaan pieksevillä TV-lupa maksettuna? Sillä edellytyksellä tietenkin, että on TV.
 
On maksettu. Tosin vaihtoehto - elää ilman tv:tä - on aika houkutteleva. Oli vaan liian monta laitetta joista olis pitänyt poistaa viritinosa.
 
Ja aika harva on vastannut kysymykseen, äänittelikö pienenä musaa mankalle kavereiden levyiltä.
 
Äänitti, vaikka aika vähän. Enemmän omilta levyiltä.
 
Tässä waretushommassa oleellista on mun mielestä se, että junnut tottuu siihen, että kaiken saa ilmaiseksi, tosta imuroinnista tulee pääasiallinen musanhankkimiskeino ja normaalia arkipäivää.
 
Tästähän juuri on kysymys. Ei pilkunviilauksesta, vaan perusastenteen ongelmista. Onko se nyt niin mahdoton ajatus, että jos ei oo varaa, ollaan ilman?
 
Mulla ei muuten oo minkäänlaista ohjelmaa, tai edes kiinnostusta sellaisen asentamiseen, jolla vois ladata musiikkia netistä. Internet nyt vaan ei oo mun juttuni, ja mp3:t kuulostaa mun korviin sen verran pahalta, etten sellaisia vapaaehtoisesti kuuntele.

Äänitti, vaikka aika vähän. Enemmän omilta levyiltä.
 
Niinpä. Sama juttu noin ajatuksen ja periaatteen tasolla kuin waretus. Jos puhutaan musan waretuksesta, esim. softien ja pelien waretus on melko lailla monimutkaisempaa, jonkun pitää olla tehnyt crackit jne.
 
Mulla ei muuten oo minkäänlaista ohjelmaa, tai edes kiinnostusta sellaisen asentamiseen, jolla vois ladata musiikkia netistä. Internet nyt vaan ei oo mun juttuni, ja mp3:t kuulostaa mun korviin sen verran pahalta, etten sellaisia vapaaehtoisesti kuuntele.
 
Ei muuten kuulosta, kyllä joku 192-laatu toimii autostereoissa loistavasti. Suunnilleen semmiseksi taitaa toi Windows media playerkin pakata sen tavaran, kun kopioi ihan normaalisti CD:ltä toiselle.
 
Niin, ja mullakin TV-lupa maksettuna, vaikka onkin aina kovasti myöhässä.

Tarkotaks sää noita Lähikauppiaan listaamia Mars Volta, Cursive, Interpol, Death Cab For Cutie ja Bright Eyes? Melko mörökölli-artisteja juu, mutta tuskin sä noitakaan juuri radiosta voit kuulla.
 
Samaa mietin minäkin, mutta ilmeisesti nämä eivät olleet kyseessä, kun samassa lauseessa kerran puhuttiin hevistä. Ja mainitsemani bändit ovat varsin kaukana siitä.
 
Kyllähän noitakin voi periaatteessa radiossa kuulla, mutta aika hyvä tuuri saa olla. Ja harvoinpa minä ainakaan voin 400 € kuukausituloillani rynnätä levykauppaan ostelemaan levyjä, joista olen kuullut radiossa yhden kappaleen.
 
Täällä on keskusteltu paljon siitä, että vaikka muutama musiikinharrastaja käyttääkin p2p-systeemejä musiikkiin tutustumiseen ja sitä kautta levyjen ostelu lisääntyy, niin valtaosa ihmisistä ei toimi näin vaan lataa kaiken musiikkinsa.
 
Ongelman mahdollisten ratkaisujen ääripäät ovat ilmeisesti sallia tai kieltää p2p-levitys kokonaan. Näistä kumpikaan ei minusta ole erityisen hyvä vaihtoehto. Paras ratkaisu minusta ehkä olisi, jos kaikki ihmiset saataisiin jollakin ilveellä käyttämään vertaisverkkoja nimenomaan tutustumis-mentaliteetilla.
 
En tiedä, miten tämän voisi saavuttaa. Tarjoamalla levyn ostajalle jotain ylimääräistä? Asennekasvatuksella? Ohjelmoimalla laillisen ja säädellyn p2p-ohjelman, jolla on mahdollista ladata vain esim. 10 biisiä / artisti / tietty aika?

Niinpä. Sama juttu noin ajatuksen ja periaatteen tasolla kuin waretus.
 
Lopetas tää linja alkuunsa, tiedät hyvin että sitä kompensoimaan tuli tyhjäkasettimaksu, ja lähipiirille pienessä määrässä kopioiminen oli luvallista. Älä yhtään yritä selittää, että se on sama asia kuin tuntemattomasta nettikohteesta tuhansille lataajille tapahtuva P2P-jakaminen, kun ei oo.
 
Itse olet nostamassa periaatekysymystä esiin, ja samassa hengenvedossa torpedoit koko kauniit ajatuksesi, ja annat warettajille taas vääriä kortteja käteen. Voisitko ystävällisesti olla sotkematta?

Lopetas tää linja alkuunsa, tiedät hyvin että sitä kompensoimaan tuli tyhjäkasettimaksu, ja lähipiirille pienessä määrässä kopioiminen oli luvallista. Älä yhtään yritä selittää, että se on sama asia kuin tuntemattomasta nettikohteesta tuhansille lataajille tapahtuva P2P-jakaminen, kun ei oo.
 
Mutta kyllähän esim. CD-R:istä ja MP3-soittimistakin menee kasettimaksu.
 
Sinänsä minusta kasetille äänittämisessä ja netistä kopioimisessa ei ole muuta eroa kuin että jälkimmäisessä äänenlaatu on parempi ja mahdollisia kopioitavia on paljon, paljon enemmän.
 
Mietin tuossa sellaista tilannetta, että
 
a) henkilö nauhoittaa YleX:ltä viikon levynä soitettavan Popedan uusimman, biisi kerrallaan, ja kuuntelee sitten tätä kasettia uudestaan ja uudestaan
 
b) henkilö kopioi netistä itselleen Popedan uusimman ja kuuntelee sitä uudestaan ja uudestaan.
 
Mikä tekee a-vaihtoehdosta hyväksytymmän? Ainoa ero kun tuntuisi olevan, että kohdan a) toteuttamiseen joutuu näkemään enemmän vaivaa ja lopputuloksen laatu on heikompi. Voidaanko siis nähdä niin, että kopioiminen on OK, kunhan se on hankalaa ja jäljestä tulee suttuista? Perustuuko tämä siihen, että kuuntelijaa alkaa pikkuhiljaa vituttamaan kasetin huonolaatuisuus, jolloin tämä ostaa ehkä levyn?

Voidaanko siis nähdä niin, että kopioiminen on OK, kunhan se on hankalaa ja jäljestä tulee suttuista? Perustuuko tämä siihen, että kuuntelijaa alkaa pikkuhiljaa vituttamaan kasetin huonolaatuisuus, jolloin tämä ostaa ehkä levyn?
 
Ei, vaan voidaan nähdä, että kopiointi ei ollut ongelma siihen aikaan kun se tapahtui reaaliajassa, oli vaivalloista, ja oli väistämättä pienen mittakaavan toimintaa.
 
Kopioinnista tuli ongelma ensin piraattien myötä, sitten siinä vaiheessa kun pystyttiin nopeasti ja suurissa määrin valmistamaan kopioita, joiden äänenlaatu vastasi alkuperäistä.
 
Tässä nyt kertakaikkiaan puhutaan kahdesta eri maailmasta - maailmasta, jossa kasettimankka oli uutena keksintönä syrjäyttämässä kelamankkaa ja radion populaarimusiikkitarjonta oli 2 tuntia viikossa; ja sitten nykyisestä maailmasta. Nykyisessä maailmassa en lähtisi samalla tavoin kopioimaan äänitettä, houkutteli se minua tai ei.
 
Rikokseni on sitäpaitsi jo vanhentunut. Eikö voitaisi palata asiaan?

Ei, vaan voidaan nähdä, että kopiointi ei ollut ongelma siihen aikaan kun se tapahtui reaaliajassa, oli vaivalloista, ja oli väistämättä pienen mittakaavan toimintaa.
 
Paitsi kyllähän kasettikopiointi oli saman poppoon mielestä ongelma silloin, kuten mp3:set nykyään. Home taping is killing music(business), vai miten sen aikanen propaganda menikään.

Paitsi kyllähän kasettikopiointi oli saman poppoon mielestä ongelma silloin, kuten mp3:set nykyään. Home taping is killing music(business), vai miten sen aikanen propaganda menikään.
 
Toikin oli vasta 1980-luvulla. Mutta hyvin muistettu.

Rikokseni on sitäpaitsi jo vanhentunut. Eikö voitaisi palata asiaan?
 
En minä sillä, en todellakaan missään nimessä väitä ketään jeesustelijaksi. Mutta uskon vakaasti että enemmistön salliva asenne nettikopiointia kohtaan johtuu juuri siitä, että kaseteille kopioiminen on aiemmin ollut kaikkien mielestä suht OK. Kuluttajan kannalta nettikopiointi on ainoastaan vähän parannettu versio kasettikopioinnista, eikä sitä sen vuoksi oikein voi yhtäkkiä nähdä hirveän vääränä.
 
Kasetit liittyvät siis minun mielestäni hyvinkin vahvasti asiaan.

Lopetas tää linja alkuunsa, tiedät hyvin että sitä kompensoimaan tuli tyhjäkasettimaksu, ja lähipiirille pienessä määrässä kopioiminen oli luvallista. Älä yhtään yritä selittää, että se on sama asia kuin tuntemattomasta nettikohteesta tuhansille lataajille tapahtuva P2P-jakaminen, kun ei oo.
 
En mä lopeta sitä alkuunsa, vaan esitin saman kysymyksen n.200 viestiä sitten, mutta jäi aika vähälle huomiolle. Siinä on semmoinen pointti, että sen kopioinnin piti myös silloin aikoinaan tuhota koko äänilevyteollisuus, samoin kuin polttavien CD-soitinten ja muiden kopiointivehkeiden tulo.
 
Mekanisointimaksut ne on yhä edelleen tyhjissä CD:issä ja DVD:issä, ja ulottuvat kohdakkoin koskemaan myös kovalevyllä varustettuja digibokseja tahi polttavia DVD-soittimia.
 
Kuten jo aiemmin mainitsin; samat korporatiiviset yhteenliittymät kehittelevät näitä vehkeitä samaan aikaan kun toinen käsi (esim. Sony-BMG) inisee laittomasta musiikin leviämisestä.
 
Itse olet nostamassa periaatekysymystä esiin, ja samassa hengenvedossa torpedoit koko kauniit ajatuksesi, ja annat warettajille taas vääriä kortteja käteen. Voisitko ystävällisesti olla sotkematta?
 
Ei saa warettajat mitään vääriä kortteja meitsin puheista, todellinen warettaja ei periaatteista perusta.
 
Mielestäni moraalinen keskustelu sikseen, jos waretus haluttaisiin oikeasti ja tosissaan lopettaa, niin se onnistuisi kyllä. Napsterkin meni poseen, yhtälailla E-mule ja DC++ saataisiin nurin, jos ei muuten niin lakeja muuttamalla.
 
Arabian poika lentää kaapatulla koneella WTC:n ja Pentagoniin, mutta yhtä vitun softanpätkää ei saada nurin? Get a grip!

Jäykkis ,yleensä kun sössii ihan täysin niin sanotaan edes ylimalkaisesti "tsori"
 
Missä on herran oma "tsori" kun pistit mulle (huonolla menestyksellä) jauhoja suuhun tuolla toisaalla liittyen muusikoiden firmana toimimiseen? Ei näkynyt "tsoria", kun huomasit olevas väärässä, herra häipyi vähin äänin.

Missä on herran oma "tsori" kun pistit mulle (huonolla menestyksellä) jauhoja suuhun tuolla toisaalla liittyen muusikoiden firmana toimimiseen? Ei näkynyt "tsoria", kun huomasit olevas väärässä, herra häipyi vähin äänin.
 
Mä voin sanoa että oon tsori. Siinä yhtiömuoto asiassa tein virheen. Loppumatsku on sellasta mitä mun kirjanpitäjä ja juristit ovat neuvoneet tekemään.Mä toimin sen mukaan .Toimi sä niinkuin toimit.Verottajahan nää sit ratkaisee,älä sä huoli.
Edit:Musta tämmönen ei ois kuulunu tähän.

En mä lopeta sitä alkuunsa, vaan esitin saman kysymyksen n.200 viestiä sitten, mutta jäi aika vähälle huomiolle.
 
Kuten olen ennenkin asiaa kommentoinut. Kotikopiointi on sallittua LÄHIPIIRISSÄ. CD-R;stä menee kasettimaksu, mutta meneekö kaikki waretettu musiikkis CD:lle? Ei. Meneekö waretetun materiaalin pääsääntöisestä tallennusmateriaalista kovalevystä kasettimaksu. Ei.
 
Jos joku levy pitää levittää miljoonalle ihmiselle netin kautta niin voi olla ettei tarvita kovin montaa aluperäistä ostaa, vaan se yksi kopio leviää helposti ympäri nettiä.
 
Tehdään tämä perinteistä kautta. Kaverilta kaverille. Jos se halutaan miljoonalle ihmiselle levittää ja se halutaan tehdä järkevästi niin sitten jotuu moni maksamaan siitä levystä, ja lukematon määrä CD-R levyjä menee välikäsin kanssa hommaillessa kaupaksi.
 
Kun seuraavan kerran ladaatta P2P-ohjelmalla jonkun musiikkikappaleen niin katsokaa keneltä lataatte ja kysykää itsellenne onko hän teidän lähipiirin jäsen?
 
Tottakai molemmissa tapauksissa on yhtäläisyytensä. Molemmissa tapauksissa kopioideen musiikkia. Simpanssi ja ihminen ovat kanssa kaksi kovin samanlaista tapausta. Oletko simpanssi? Ei ne yhtäläisyydet vaan ne tärkeät eroavaisuudet.

Tässä waretushommassa oleellista on mun mielestä se, että junnut tottuu siihen, että kaiken saa ilmaiseksi, tosta imuroinnista tulee pääasiallinen musanhankkimiskeino ja normaalia arkipäivää. Me vanhat pierut ja musiikin suurkuluttajat, jotka ollaan käytetty puolet bruttotuloistamme musiikkiharrastukseen muodossa tai toisessa, ostetaan edelleen levyjä vaikka sillon tällön biisin pari käväisiskin imasemassa. Enkä selittele tai jeesustele, näin se on ainakin mun kohdalla.
 
Tästä mä oon sun kanssa erittäin samaa mieltä. Ja tästä tulikin mieleeni...
 
ESIM.: Kaikille vähänkään ammattimuusikoille varmasti tuttu tilanne: pyydetään tuuraamaan esim. cover-bile-keikalle. Tulee settilista, vähän ehkä jotain huonoja lappuja jos hyvin käy. Muutama päivä aikaa opetella biisit. Levyhyllynkoosta riippuen voi löytyä alkuperäisiä versioita itseltäkin, mutta loput pitäisi hankkia jostain, mistä? Netti päälle, 2-3h niin loput biisit on koneella. Toinen vaihtoehto etsiä kirjastosta/kavereilta. Tässä kohtaa en koe netistä warettamisen olevan mitään muuta kuin "kirjasto/kaveri", tosin sillä erolla ettei tarvitse kotoa lähteä mihinkään. Tämän jälkeen biisit voi poistaa.
 
Pidän itse tuota warettamisen positiivisena puolena, säästää aikaa ja vaivaa. Tuossa kohtaa kukaan ei lähde kaupasta ostamaan noita levyjä (käytännössä 20-40 eri levyä, jonka jälkeen kulut nousevat tuloja suuremmiksi).