Yleistä keskustelua musiikista ›

Quru: Kari Tapio.
 
Kertokaas vielä miksi juuri nämä junttimusiikin tekijät ovat niitä hyviä.

velipesonen: Kertokaas vielä miksi juuri nämä junttimusiikin tekijät ovat niitä hyviä.
 
Koska kognitiivinen dissonanssiteoria.

velipesonen: Gödelin epätäydellisyyslauseen ylittäminen vaatisi kenties jotain mikä etsiytyy kokonaan matematiikan ja logiikan, sellaisina kuin me ne nykyään ymmärrämme, ulkopuolelle. Gödelin lause ei vaaranna matematiikan soveltuvuutta reaalimaailman ilmiöiden kuvaamiseen.
 
No nyt on relativistin puhetta ;)

velipesonen: Kertokaas vielä miksi juuri nämä junttimusiikin tekijät ovat niitä hyviä.
 
Ite ainakin laitoin huonosta junttimusiiikista esimerkin, muista en tiedä 8)

PomppoK: Yrityksen ja nk. huippututkijan tapa saavuttaa kilpailuetu markkinoilla perustuu pikemminkin oikean tiedon panttaamiseen.
 
Tiedon panttaus. Väärennös. Huiputus. Huijaus. Osittainen totuus. Pikku jekku...
 
Niin, rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Ainakin tulee mieleen Lauri Tähkä, Yö ja Souvarit.

velipesonen: Suhteellisuusteoria ei ole relativistinen teoria.
 
Kuuma ei ole hottia, totuus ei ole todellista? ;)
 
No, suhteellisuusteoria ei tietenkään ole sama asia kuin relativismi.
 
Mutta.. tiettyä.. tiettyä yhtäläisyyttä löytyy. Noin jämäkästi sanottuna.
 
Molempia yhdistää näkemys siitä, että jokin asia on suhteellinen johonkin toiseen seikkaan nähden tai tällaisesta riippuvainen.
 
Suhteellisuusteorian mukaan aika ei etene samalla tavalla kaikkien havaitsijoiden mielestä, vaan kukin mittaa sitä omalla tavallaan. Kullakin havaitsijalla on oma luonnollinen aikansa, jota kutsutaan itseisajaksi. Kunkin havaitsijan mielestä hänen oma itseisaikansa etenee kaikkein nopeimmin, ja kaikkien liikkuvien koordinaatistojen aika näyttää kuluvan hitaammin.
 
Tämä on helppo osoittaa kokeellisesti.
 
Ehkäpä siksi sinäkin olet omasta mielestäsi oikessa, kuten minäkin tykönäni. Taidetaan olla molemmat suhteellisuuden uhreja.
 
Relativismi puolestaan osoittaa että monet asiat ovat, no, suhteellisia.
 
hmmm? Mitkähän asiat ovat suhteellisia tässä maailmassa ja meidän arkitodellisuudessamme?
Lemme think....
 
Niin, tämä on vielä helpompi osoittaa kokeellisesti. Suhteellisen helposti. Jopa.
 
Suhteellisuuden eri merkityksistä on edesmennyt Jan Rydman toimittanut hyvän kirjankin, Suhteellista? på finska.
 
Oliks se svenski? En lue.

God is good, and beer is cold!
Junttimusiikkia on kaikki se mistä mä en diggaa.

Souvarit feat. Hemometsä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=z8tl2GSNxpo

Intialainen elektroninen tanssimusiikki on ilahduttavan usein loistavalla tavalla junttia.

antnis: Ite ainakin laitoin huonosta junttimusiiikista esimerkin, muista en tiedä 8)
 
Niin minäkin oon tehnyt.

Prophet: Kutsukaa Esa Saarinen ratkomaan tukkanuottasilla oloanne!
 
Esa on jäävi tässä aiheessa "junttimusiikki". Tämä sivistynyt filosofi nääs kulki ja eli "juoppojuntti-Popedan" mukana kiertueilla joskus 80-luvulla... ;)

levesinet: Intialainen elektroninen tanssimusiikki on ilahduttavan usein loistavalla tavalla junttia.
 
Onko sinulla esittää nettilinkkeinä esimerkkejä, alkoi nääs kiinnostaa.
 
Yksi Intian-kävijä soitti minulle reilu viisitoista vuotta sitten semmoista intialaista hittibiisiä jossa laulettiin jotakuinkin Tata-ding-ding - Tata-ding-ding. Siinä kuulemma sanottiin: "Poltan niin paljon pilveä että pääni menee pyörälle ja sitten sekoilen!"

velipesonen: Onko sinulla esittää nettilinkkeinä esimerkkejä, alkoi nääs kiinnostaa.
 
Yksi Intian-kävijä soitti minulle reilu viisitoista vuotta sitten semmoista intialaista hittibiisiä jossa laulettiin jotakuinkin Tata-ding-ding - Tata-ding-ding. Siinä kuulemma sanottiin: "Poltan niin paljon pilveä että pääni menee pyörälle ja sitten sekoilen!"
 
Kuulostaa hyvältä! Mä luulen että jos näitä kuuntelisi pari päivää putkeen, niin vaikutuksen laatu muuttuisi niin että sekä loistavuuden että junttiuden tunne laantuisi merkittävästi. Toisin sanoen musiikki on riemastuttavaa niin kauan kuin en ihan ymmärrä sitä.
 
Loistavuus voittaa junttiuden, paras osa alkaa 4:46
http://www.youtube.com/watch?v=v5yuhH01Jxk
 
Junttius voittaa loistavuuden
http://www.youtube.com/watch?v=f5Pjo0WjBcs

levesinet: Kuulostaa hyvältä! Mä luulen että jos näitä kuuntelisi pari päivää putkeen, niin vaikutuksen laatu muuttuisi niin että sekä loistavuuden että junttiuden tunne laantuisi merkittävästi. Toisin sanoen musiikki on riemastuttavaa niin kauan kuin en ihan ymmärrä sitä.
 
No tuota ylempää noista, missä loistavuus on pääosassa, jaksaisikin kuunnella pitempäänkin, alempaa ei millään. Toi ylempihän on aivan täysi klassikko, jumalauta! Aivan ylihieno video ja kappaleessa mielenkiintoinen rakenne ja soundi. Siitä tulee jossain määrin mieleen australialainen dj-revohka Avalanches, jonka Frontier Psychiatrist on edelleen parhaita 2000-luvun "rock"-kappaleita:
 
http://www.youtube.com/watch?v=U8BWBn26bX0
 
Ei tää nyt enää kovin junttia ainakaan taida olla. Olen kyllä kuullut intialaista koneilla tehtyä tanssimusiikkia, joka kuulosti huonolla tavalla juntilta.

Minua hämää se, että Bollywoodissa on yhdistelty vanhaa värikästä kulttuuria nimenomaan halvimpaan, helpoimpaan ja jo valmiiksi kuluneimpaan länsimaiseen perustekniikkaan.
 
Samalla se assosioituu päässäni jotenkin siihen, mitä discolle tapahtui vuonna 1980. Upeat orkestroinnit ja todellinen "sculpture of sound" lakkaavat yhtäkkiä olemasta ja tilalle tulee jokamiehen MIDI-syntikkakiippari ja rumpukoneita.
http://en.wikipedia.org/wiki/Disco_orchestration
 
Toisessa videossa taidetaan ratsastaa jossain 80-luvun kuluneimman MIDI-discon jälkimainingeissa ja ollaan valmiita lambadaan (nimittäin lambadan junttisovituksiin).
 
velipesonen:
http://www.youtube.com/watch?v=U8BWBn26bX0
 
Mitä? Onko tuollaistakin? :-D

levesinet: Mitä? Onko tuollaistakin? :-D
 
Nytpä on! Tää on vuodelta 2001. Kyllähän nämä scratchaajat ja samplaajat ja mitä näitä kaikkia on, kyllähän ne aina silloin tällöin pukkaa ulos jotain todella kiinnostavaa, mutta se genre kokonaisuudessaan, niin paljon kuin se 90-luvulla lupasi, on ollu mulle vähän pettymys.
 
Usein noista leikkaa-liimaa-tekniikalla tehtyjen kappaleiden rakenteista tulee sillai pitkiä ja virtaviivattomia, mutta sitten jos niissä on tarpeeksi rytmis-melodista värinää niin se rakenteen kömpelyys voi muuttua jopa myönteiseksi piirteeksi. Ne toisiinsa liimatut palaset tavallaan potkii toinen toistaan eteenpäin.
 
Olen samaa mieltä discosta. Jos kuuntelee vaikka Donna Summerin katalogia kronologisesti niin sen huomaa erittäin selvästi että kun vuosiluku alkoi kahdeksikolla niin meno kuivui. Punkin syytä!
 
E: Olisiko syy siihen, että eksoottisemmat ihmiset kuppaavat meikäläisestä musiikista mieluiten sen halvaksi koetun, vain että me emme itse ymmärrä hyvän päälle?

velipesonen: Olisiko syy siihen, että eksoottisemmat ihmiset kuppaavat meikäläisestä musiikista mieluiten sen halvaksi koetun, vain että me emme itse ymmärrä hyvän päälle?
 
Taisi käydä niin, että länsimaisena ja (muka) "globalisoituneena" ihmisenä tunnistin oman populaarin stereotyyppini enkä oikein pitänyt sitä mairittelevana. On kuin katsoisi peiliin ja näkisi vain juntin ja halvan puolensa yhdistettynä johonkin outoon, jonka eteen on selvästi nähty vaivaa. Intialaiset ovat fuusioineet länsimaista klubimusiikkia luonnonmukaisella tavalla, joka iskee musiikin primitiivisimpään osaan eli rytmiin ja tapaan, millä musiikki nivoutuu erottamattomasti tanssiin, jolla on sosiaalinen funktio. Globalisoituvassa itsenäisessä Intiassa populaarikulttuuri haluaa yhtyä globaaliin valtavirtaan(?), missä länsimaisen kontribuution osuus on keskeinen. Toisaalta he eivät voi loukata omia juuriaan ja kansallista romantiikkaa - hedelmällisyysriittejään. Hyvää tai pahaa en uskalla etsiä, pitänee kai suhtautua tähän vääjäämättömänä luonnollisena kehityksenä. Muusikkona voi arvioida, mistä he ovat olleet valmiita luopumaan eli mitä länsimainen tanssirytmi ja länsimaiset saundit ovat syrjäyttäneet. Sitä varten pitäisi kuulostella vähän vanhempaa tuotantoa. Toisaalta -kun kontrasti länsimaisen ja kansallisen perinteen välillä kuitenkin on voimakas- pitäisi minunkin kyetä nopeasti hahmottamaan, mikä fuusiossa on länsimaiselle musiikille vierasta ja jotain mitä ei voi pitää pinnallisena koristeluna. Tätä kautta voi ennakoida Intian pysyvintä kontribuutiota globaaliin valtavirtaan.
 
Säilytetään intialaisen palatsin romanttinen loisto JA muunnetaan taidetanssiareena klubimaiseksi paikaksi, johon voi musiikin kiihottamassa henkilökohtaisessa fantasiassaan siirtyä riippumatta kastistaan tai tanssitaiteellisesta koulutuksestaan(?) Kielletyllä hedelmällä on vetovoimaa.

BassoSisko: Ne on ehkä sulle itsestäänselviä, mutta et ole osannut kertoa meille niitä niin että me voitaisiin ymmärtää mitä tarkoitat. Samaa mieltähän meidän ei tarvi olla.
 
Mun mielestä noissa Lennun viimeisimmissä postauksissa ei ole mitään epäselvää. Aikuisen ihmisen kyllä pitäisi noiden perusteella ymmärtää mitä Lennu tarkoittaa. Jos ei halua, niin se on toki eri asia.
 
Jopa minä ymmärsin Lennun kirjoitukset!

levesinet: Taisi käydä niin, että ... Kielletyllä hedelmällä on vetovoimaa.
 
Tuosta esimerkistä teki niin hyvän se, että nämä prosessorin läpi ajetut rumpusoundit ovat hyviä ja riittävän täyteläisiä jaksaakseen puskea omin voimin eteenpäin. Se ei tule länsimaisesta kulttuuripiiristä vaan Afrikasta. Amerikan kautta sitten Orienttiin. Beatles-tuottaja George Martin kirjoitti, että vuodesta 1959 alkaen piti englantilaisille iskelmälevyille soittaa raskaammat rummut. Musiikki tuli tummemmaksi ja samalla bassostakin piti tehdä energisempi ettei jäisi rumpujen jalkoihin.
 
Eurooppalaisessa musiikissa oli jo ennestään voimakkaan basson perinne ja se sulautuma oli oikeastaan aika helppo. Aasialaiset ja ihan aina afrikkalaisetkaan eivät käsitä oikein tätä länsimaista bassoa. Venäläiset sen ymmärtävät, heillä ovat munkkikuorot pitäneet siitä huolen. Eli siis: Jos tämä nyt antaa aiheen ennakoida, että kohta ne Intiassa alkaa sovittaa melodisia basso-osuuksia noihin komeisiin rytmeihinsä ja melodioihinsa, niin siinä on kyllä musiikin uusi globaali mahtimaa! Mitä se sitten merkitsee heidän oman kulttuurinsa kannalta ja sisäpuolella, en tiedä. Sehän on muutenkin niin monietninen maa.
 
E: Meinas melkein unohtua, että Freddie Mercury oli Afrikan itärannikolla varhaisvuotensa viettänyt iranilaissukuinen (parsilainen) intialainen, ja hän kuppasi omaan musiikkiinsa meikäläisestä musiikista täysin ennakkoluulottomasti pääasiassa elementtejä, joita me pidämme pompööseinä ja, niin, homoina. Hänen parhaat kappaleensa ovat todellakin kuin jonkun ulkopuolisen taidokkaasti keräilemiä palapelejä. Kun kuuntelee niitä sointusekvenssejä ja sitä intohimon täyttämää, häpeämättömän elämäniloista sankarilaulua niin eipä siihen olisi kukaan perus-eurooppalainen pystynytkään.

velipesonen: rumpusoundit ovat hyviä ja riittävän täyteläisiä jaksaakseen puskea omin voimin eteenpäin. Se ei tule länsimaisesta kulttuuripiiristä vaan Afrikasta. Amerikan kautta sitten Orienttiin.
 
Kyllä! Ja tuo on niin erottamattomasti fuusioitunut "globaaliin" populaariin musiikkivirtaan, että koen sen enimmäkseen osaksi tuttua ja omaa musiikillista kulttuuri-identiteettiäni laajimmillaan.
 
Beatles-tuottaja George Martin kirjoitti, että vuodesta 1959 alkaen piti englantilaisille iskelmälevyille soittaa raskaammat rummut. Musiikki tuli tummemmaksi ja samalla bassostakin piti tehdä energisempi ettei jäisi rumpujen jalkoihin.
Mielenkiintoista. Olet selvästi ennenkin pohdiskellut vastaavia ilmiöitä.
 
Musiikissa juntti alue on kaikkien ulottuvilla ja genret pyrkivät kasvamaan siitä poispäin. Junttimusiikkia on se, minkä ymmärtämiseksi tarvitsee vain niellä oma ylpeytensä. Tyylitietoinen muusikko on tarkka mausteistaan. Hän inhoaa sellaisia genrejä, joissa käytetään vääriä mausteita. Junttimusiikki on vain mautonta.