Yleistä keskustelua musiikista ›

Ok, tiedätkö sitten sellaista tapausta, jossa yhteiskunta on rankaissut uskoon tullutta jollain tavalla? Tai yrittänyt kaikin keinoin estää tätä kääntymystä? Tätä tapahtuu kyllä toisella puolella, esim armeijassa, kouluissa jne...
 
Kyllä tämä alkaa vähitellen muuttua paremmaksi, lähinnä käytännön seikat ovat tähän asti olleet ongelma, koska on helpointa mennä enemmistön mukaan. Kun kirkosta erotaan koko ajan yhä kiihtyvällä tahdilla, alkaa kirkkoon kuulumattomia olla niin paljon, että he ovat merkittävä ryhmä.

Aika mystisissä kouluissa olette käyneet jos tuollaista ilmenee. Ei meillä ainakaan ikinä uskonnosta sen kummemmin kouluissa keskusteltu, saati sitten että "eri puolen" tyypit olisi keskenään asioista tapelleet.
 
Asiat riitelee, ei ihmiset.
 
.
 
Aivan normaali ala-aste oli kyseessä. Aivan tavallisia lähiöperheitä. Aivan tavallinen kasvatus.
tuossa on ymmärrettä asian tola sellaisena kuin se on: kun esikoulussa kertoo ettei joulupukkia ole niin vastareaktio on melkoinen.
 
Kun ala-asteella kertoo ettei jeesusta ole, vastareaktio perustuu samaan impulsiivisuuteen sillä erotuksella että jos jeesusta ei ole niin miksi siitä puhutaan ja vanhemmatkin ovat tässä tukemassa eli on helppo soveltaa kristillistä käytännön oikeutta so. inkvisitiota.
 
Mutta kuten nähdään -verrataan tätä vaikka ihmeeseen- karman laki pätee tähän (eli tämä teesin valossa buddhistit ovat oikeassa aina, kaikessa ja erehtymättömästi iankaikkisesti bom siddharta jne.): Väärin perustein lapsena jaettu uskonnollinen tuomio on johtanut rangaistuksiin ja kärsimyksiin aikuisiällä.
 
Poetic justice sanoisin.

toi on kyllä hölmöä että maailmankatsomuksen opetuksen kohdalla lapset jaetaan ryhmiin vanhempien mielipiteen mukaan.

Nyt kun muistelen omaa ylä-aste aikaani, niin tuli mieleen tapaus jossa ainakin muutaman kerran todistin tapahtumaa, jossa erästä lestadiolais-perheen poikaa nimiteltiin ja häntä kohtaan käytettiin myös fyysistä väkivaltaa hänen vakaumuksensa takia. Taisi mennä ihan niin yksinkertaisesti, että kysyivät ensin uskoiko hän Jumalaan, ja sitten kun vastasi että uskoo, niin päälle ilkuttiin ja sitten rökitettiin.
 
Kun kirjoitin tuossa aikaisemmin, että epäilen tuon mainitsemani kyseisen uskoon tulleen tuttavaperheen ristiriidan syvimmän syyn olleen itse tytön seurakuntayhteisö, en tietenkään voi varmasti sanoa oliko asia niin. Se on vain oma tulkintani. Voihan herätyksen kokenut ihminen tosin itsekin nähdä asiat hieman kärjisteyn mustavalkoisesti, tai jotain muuta ja kokea halua uudistaa koko elämänsä totaalisesti. Ikävä tosiasia kuitenkin on myös se, että uskovaiset keskenään harjoittavat toisiaan kohtaan painostusta ja muuta henkistä väkivaltaa. Sitä varten olemassa myös UUT, eli uskontojen uhrien tuki ry.

Tätä tapahtuu kyllä toisella puolella, esim armeijassa, kouluissa jne...
 
Siis uskonnottomien syrjimistä? Mun käsittääkseni elämänkatsomustieota on opetettu koulussa jo aika pitkään. Yksittäistapauksia tommosesta varmasti löytyy, mutta en lähtisi yleistämään.
 
Intissä oli ittellä ainakin tosi paljon helpompaa kirkkoon kuulunmattomana; ei tarvinnut osallistua ainoaankaan paraatiin tms, vaan sai jäädä yksikköön kattomaan vaikka formuloita. Tämäkin voi toki olla varuskunnasta, henkilökunnasta ja saapumiserästä kiinni. Kaveri puheli, että ahdisti aika tavalla Keuruulla intissä olla about ainoa luterilainen kaikkien niiden lestadiolaisten keskellä.

toi on kyllä hölmöä että maailmankatsomuksen opetuksen kohdalla lapset jaetaan ryhmiin vanhempien mielipiteen mukaan.
 
No lapsenko mielipiteen mukaan mitään muita asioitakaan tehdään? Huoltajalla on vastuu, huoltaja tekee siis valintoja.

Vai että semmoista kristillistä metallia.
 
Callisto rokkaa.

Siis uskonnottomien syrjimistä? Mun käsittääkseni elämänkatsomustieota on opetettu koulussa jo aika pitkään. Yksittäistapauksia tommosesta varmasti löytyy, mutta en lähtisi yleistämään.
 
Kirkkoon kuuluvalla lapsella ei ole oikeutta valita, opiskeleeko elämänkatsomusta. Eikä oikeutta päättä, kuuluuko kirkkoon.
 
Intissä oli ittellä ainakin tosi paljon helpompaa kirkkoon kuulunmattomana; ei tarvinnut osallistua ainoaankaan paraatiin tms, vaan sai jäädä yksikköön kattomaan vaikka formuloita. Tämäkin voi toki olla varuskunnasta, henkilökunnasta ja saapumiserästä kiinni. Kaveri puheli, että ahdisti aika tavalla Keuruulla intissä olla about ainoa luterilainen kaikkien niiden lestadiolaisten keskellä.
 
Jos menee armeijaan ja kuuluu kirkkoon, mutta päättää erota siitä intin aikana joutuu silti osallistumaan kirkollisiin menoihin lopun palvelusajan. Näin ainakin mun palvelusaikana. Itsehän en kuulunut inttiaikaan kirkkoon, mutta jouduin silti osallistumaan pakosta pariin jumalanpalvelukseen.
 
No lapsenko mielipiteen mukaan mitään muita asioitakaan tehdään? Huoltajalla on vastuu, huoltaja tekee siis valintoja.
 
Mikään muu asia ei ole verrannollinen niin henkilökohtaiseen asiaan kuin oma vakaumus. Jos lapsi ei ole kykenevä tekemään päätöstä, sitä päätöstä pitää lykätä niin kauan että tilanne muuttuu.

Jos lapsi ei ole kykenevä tekemään päätöstä, sitä päätöstä pitää lykätä niin kauan että tilanne muuttuu.
 
Juuri näin. Kirkkoon kuuluvat oletusarvoisesti, itse päättävät sitten eroavatko aikanaan vai katsovatkoa asian itselleen tärkeäksi.

Juuri näin. Kirkkoon kuuluvat oletusarvoisesti, itse päättävät sitten eroavatko aikanaan vai katsovatkoa asian itselleen tärkeäksi.
 
mut siis pliis, erotetaanko jooko uskonto ja kirkko toisistaan tämän keskustelun kontekstissa?
meinaan vaan että se mitä kirkko tekee on perseestä ja autoritääristä, se mitä uskonto tekee on taas jokaisen oma asia.

Ajatteleppa tilanne, jossa olisit tullut varmaksi omasta elämänkatsomuksestasi vaikkapa 10-12 vuotiaana, mutta vanhempasi olisivat olleet syvästi uskonnolliset. Kirkosta eroaminen ei tulisi kyseeseenkään ennen 18 ikävuotta, saatika mistään kirkossa käynneistä jne jättäytyminen. Sut pakotettas siihen vastoin sun vakaumustas. Jos vastustaisit, saisit koulussa jälki-istuntoa, todistukset jäis saamatta, joutuisit kotiarestiin, et saisi viikkorahaa jne jne. vain sen takia, että toiset ovat päättäneet mihin SINUN pitää uskoa.
 
Eikö se olisi tässäkään tilanteessa sulta mitenkään pois? Kuulostaako reilukerholta?
 
e: ja tätä tapahtuu jatkuvasti ihan täällä kotosuomessakin. Ja niin kauan kuin tällaista paskaa tapahtuu, mä tuun vastustaan uskontoja, toivottavasti mahdollisimman moni muukin.
 
Niin... minä jo tuolla kymmenen sivua taaksepäin laitoin tietoa vuonna 2003 tapahtuneesta lakimuutoksesta. Ja on sitä ennenkin lapsi saanut opiskella elämänkatsomustietoa.
 
http://www.evl.fi/avain/uskonnonvapaus/
http://www.evl.fi/avain/uskonnonvapaus/uskonnonopetus.html
 
Eikä tuossa mainitsemassasi tapauksessa "vika" ollut varsinaisesti uskonnonopetuksen syytä, vaan siinä että vanhempien ja lapsen välillä homma ei pelaa, kun kerran lapsi väkisin pakotetaan johonkin, mikä ei ilmiselvästi luonnistu.

Niin... minä jo tuolla kymmenen sivua taaksepäin laitoin tietoa vuonna 2003 tapahtuneesta lakimuutoksesta, jonka mukaan kaikki lapset menevät oletusarvoisesti elämänkatsomustiedon tunneille ja että huoltajien pitää erikseen ilmoittaa lapsi uskonnontunneille.
 
Mun tapahtumat oli ennen vuotta 2003, mutta hyvä tietää että tilanne on muuttunut.
 
Eikä tuossa mainitsemassasi tapauksessa "vika" ollut varsinaisesti uskonnonopetuksen syytä, vaan siinä että vanhempien ja lapsen välillä homma ei pelaa, kun kerran lapsi väkisin pakotetaan johonkin, mikä ei ilmiselvästi luonnistu.
 
Lukasinpa tuon uuden lain läpi lasten oikeuksien kohdalta ja sehän on edelleen aivan perseestä. Alaikäisellä lapsella ei ole valtuuksia päättää itse mistään. Vanhemmille annetaan sellaisia oikeuksia, jotka eivät heille kuuluisi. Ne oikeudet kuuluisivat vain ja ainoastaan jokaiselle itselleen, iästä tai mistään muusta seikasta riippumatta.

Mun tapahtumat oli ennen vuotta 2003, mutta hyvä tietää että tilanne on muuttunut.
 

 
Lukasinpa tuon uuden lain läpi lasten oikeuksien kohdalta ja sehän on edelleen aivan perseestä. Alaikäisellä lapsella ei ole valtuuksia päättää itse mistään. Vanhemmille annetaan sellaisia oikeuksia, jotka eivät heille kuuluisi. Ne oikeudet kuuluisivat vain ja ainoastaan jokaiselle itselleen, iästä tai mistään muusta seikasta riippumatta.
 
Niin no. Lapsien pitää olla lapsia ja aikuisten aikuisia. Ei lapset osaa, eikä tarvitsekaan päättää kaikista asioistaan. Sen takia niillä on rakastavat vanhemmat, jotka huolehtii.

Niin no. Lapsien pitää olla lapsia ja aikuisten aikuisia. Ei lapset osaa, eikä tarvitsekaan päättää kaikista asioistaan. Sen takia niillä on rakastavat vanhemmat, jotka huolehtii.
 
en vaan oo ihan varma kuuluuko uskontoion kasvattaminen rakastamiseen.
musta jotenkin tuntuu siltä että noista asioista tulisi vaieta suunnilleen yliopistotasolle saakka.
Täysi-ikäisyyttä peräänkuulutetaan ajokorteista äänioikeuteen... miksi uskonnon tapauksessa pitäisi menetellä toisin?

Niin no. Lapsien pitää olla lapsia ja aikuisten aikuisia. Ei lapset osaa, eikä tarvitsekaan päättää kaikista asioistaan. Sen takia niillä on rakastavat vanhemmat, jotka huolehtii.
 
Jep, ja tuohon mä otinkin kantaa tuossa aiemmin:
 
Mikään muu asia ei ole verrannollinen niin henkilökohtaiseen asiaan kuin oma vakaumus. Jos lapsi ei ole kykenevä tekemään päätöstä, sitä päätöstä pitää lykätä niin kauan että tilanne muuttuu.

Mikään muu asia ei ole verrannollinen niin henkilökohtaiseen asiaan kuin oma vakaumus. Jos lapsi ei ole kykenevä tekemään päätöstä, sitä päätöstä pitää lykätä niin kauan että tilanne muuttuu.
 
Lapsen yleinen yhteiskuntaan sopeutuminenkin on aika helvetin henkilökohtainen asia ja oleellinen osa sitä on tajuta auktoriteettien olemassaolo ja että kaikkia asioita elämässä ei voi aina saada tai itse valita. Vanhempien päätösvalta on myös erittäin tärkeä osa sitä perusturvaa, josta jokainen lapsi ansaitsee päästä osalliseksi. Kehittyvä mieli on muutenkin aivan tarpeeksi mylleryksessä, pitäisikö siihen lisätä vielä valinnanvapaus sekoittamaan pakkaa? Ihminen kun ei usein ole kypsä päättämään omista asioistaan järkevästi edes lainvoimaisen täysi-ikäisyyden saavutettuaan.
 
Leka näköjään puhuikin asiaa tuossa.
 
EDIT:
Sitäpaitsi, kyllä mun näkemyksen mukaan suuri osa porukasta saa näistä asioista itse päättää jossakin vaiheessa teini-ikää. Ja luterilainen kirkko harvemmin on niin aivopesumentaliteetilla liikkeellä, etteikö muutaman vuoden uskonnonopetuksen ja rippikoulun jäljiltä osaisi vielä päättää, miten maailmansa jäsentää.

en vaan oo ihan varma kuuluuko uskontoion kasvattaminen rakastamiseen.
musta jotenkin tuntuu siltä että noista asioista tulisi vaieta suunnilleen yliopistotasolle saakka.
Täysi-ikäisyyttä peräänkuulutetaan ajokorteista äänioikeuteen... miksi uskonnon tapauksessa pitäisi menetellä toisin?
 
Joo. Eihän aikuiset saa pakottaa ketään uskomaan mihinkään (eikä itseasiassa voikaan). Mutta en mä nyt sitäkään ihan fiksuna pidä että lapsilta pidetään salaisuutena se missä isi ja äiti käy sunnuntaiaamuisin tai miksi ne pitää käsiä ristissä iltaisin.

Lapsen yleinen yhteiskuntaan sopeutuminenkin on aika helvetin henkilökohtainen asia ja oleellinen osa sitä on tajuta auktoriteettien olemassaolo ja että kaikkia asioita elämässä ei voi aina saada tai itse valita. Vanhempien päätösvalta on myös erittäin tärkeä osa sitä perusturvaa, josta jokainen lapsi ansaitsee päästä osalliseksi. Kehittyvä mieli on muutenkin aivan tarpeeksi mylleryksessä, pitäisikö siihen lisätä vielä valinnanvapaus sekoittamaan pakkaa? Ihminen kun ei usein ole kypsä päättämään omista asioistaan järkevästi edes lainvoimaisen täysi-ikäisyyden saavutettuaan.
 
Miten uskonasiat voi olla semmoinen juttu, jota ei saisi itse saavuttaa tai valita? Mikä kiire uskonasioilla on? Eikö jokainen osaa itse päättää, milloin on aika uskoa, tai olla uskomatta? Ainakin meikäläisen kohdalla kun uskonasiat tuli ajankohtaiseksi niin tämä päätös oli jo tehty mun puolesta ja yhteiskuntaan sopeutuminen vain vaikeutui.
 
Joo. Eihän aikuiset saa pakottaa ketään uskomaan mihinkään (eikä itseasiassa voikaan). Mutta en mä nyt sitäkään ihan fiksuna pidä että lapsilta pidetään salaisuutena se missä isi ja äiti käy sunnuntaiaamuisin tai miksi ne pitää käsiä ristissä iltaisin.
 
Eihän ketään tietenkään voi pakottaa uskomaan, mutta siihen miten sitä harjoitetaan voi. Eikä asioiden salassa pito ole sama asia, kuin että jätetään päätös asian suhteen yksilölle itselleen.

Eihän ketään tietenkään voi pakottaa uskomaan, mutta siihen miten sitä harjoitetaan voi. Eikä asioiden salassa pito ole sama asia, kuin että jätetään päätös asian suhteen yksilölle itselleen.
 
Eihän kukaan voi mennä toisen pään sisään ja sieltä käsin ohjailla mihin toinen uskoo. Päätös on aina jokaisen oma.

Eihän kukaan voi mennä toisen pään sisään ja sieltä käsin ohjailla mihin toinen uskoo. Päätös on aina jokaisen oma.
 
Niinhän mä juuri sanoinkin?