Yleistä keskustelua musiikista ›

Ei mitään niin hyvää ettei jotain huonoakin. Guitar Worldin kesäkuun lukijapalstalla on kaksi vihakirjettä Alexi Laiholle, joka meni kait yhessä lauseessa haukkumaan Dream Theateria tylsäksi. Muistinvaraisia lainauksia: "Children of Bodom menetti potentiaalisen kuuntelijan.." "Kuka tämä Avril Lavigne -lookalike luulee olevansa.." "Petrucci on kirjoittanut kolumneja GW:iin jo silloin kun sinä vielä paskansit sinappia..." "Go home. Your Finnished."
 
Mitä sitä tartutaan kansallisuuteen kun tyyppi kertoo musamaustaan. Sitä kai korostetaan kuitenkin niin paljon että siihen on sitten helppo tarttuakin kun haluaa ilmaista kielteisiä tunteita. No paljon välii!1 Ehkä noi on yksittäisiä eikä koko Usan mielipiteitä!1 Oli kuitenkin sen verran väliä et piti laittaa tänne :)

Olihan tuon Laihon kanssa vähän samaa juttua jo tässä taannoin ilmestyneessä Guitarworldin numerossa, jossa äijä poseerasi Steve Vain ja Zakk Wylden kanssa. Jo siinä tuli Wyldeltä juttua tuosta soihdun antamisesta Laiholle. Kyllähän siitä pitää jo propseja antaa, kun pääsee kahden kitaralehtien ykkösjulkkiksen kanssa samaan kuvaussessioon.
Laiholla on tossa kannessa semmonen kakat housussa ilme.

Mitäs tossa sitten oli? En jaksanut lukea kun oli ihan hiton pitkä.
 
Jaa, no en minäkään jaksanut lukea kokonaan, mutta noinniinkuin pikaluettuna ja läpiselattuna löytyi vain tämä:
 
John Corabi: No problem guys.If you see Andy McCoy or Michael Monroe, tell them I said hello. I really want them to come to America and kick ass over there!

"Classic Rockin mukaan 16 puntaa ei ole paljon, jossa sillä rahalla saa samassa paketissa kuusi cd:tä bändiltä, joka oli aikanaan maailman paras rock-yhtye."

 
Classic Rockhan rankkasi Hanoin "All Those Wasted Yearsin" yhdeksi kaikkien aikoijen parhaimmista live-albumeista. En muista monenneksiko, olisiko ollut 20? Joskus viime vuonna tuo juttu taisi olla.
 
Eri asia sitten on, onko sekään paras levyllä saatavissa oleva kuvaus Hanoi Rocksin livemeiningistä. Omasta mielestäni ei.