Yleistä keskustelua musiikista ›

Hoho, tälle repesin.
 
Niin mutta laukku ja sängyn alta? Mä peittelen Rickenbackerin joka yö viereeni tutimaan ja annan sille vielä hyvänyönpusunkin. Siihen keskelle lapaa.

Sillon kun multa pöllittiin n. puoli vuotta hallusani ollut Ibanez BTB, jonka täältä torilta ostin, niin vitutti vähäsen. Mutta jos olisi pöllitty tuo Yamahan ritsa, joka on ensimmäinen bassoni, niin olisin kääntänyt joka kiven löytääkseni varkaan. Ja kun (paino sanalle _kun_) olisin löytänyt kyseisen henkilön, olisi hän joutunut kärsimään kovasti.
 
Mitens muuten ton iban kanssa? Oliko vakuutusta, vai menivätkö rahat?

Viha-rakkaus-suhde.
 
Rakastan hänellä soittamista ja se hän auttanut minua monissa vastoinkäymisissä ja ollut aina tukenani.
 
Joskus tuntuu, että haluaisin paiskata hänet lattiaan, potkia tuhanneksi palaksi ja polttaa jätteet, mutta silti sydän jättää aina lyönnin tai kaksi väliin jos kolahta vähäsenkin kovemmin.
 
Päivääkään en vaihtaisi pois yhteiselostamme, mutta silti vaihtaisin hänet heti parempaan malliin, jos vain saisin tilaisuuden.
 
"Die, die, die my darling"

hmm..
 
No Jackson on jo aika entinen, sillä lavassa on kohtalaisen iso halkeama. No ei sillä. Ei se kallis ollutkaan. 2000 vanhaa rahaa.
 
Epiphonen Les Paul on sen sijaan saanut hyvää kohtelua, vaikkei silläkään hintaa mitenkään paljoa ollut.
 
En nyt sanoisi, että mitenkään vaalisin instrumenttejani. Ajan kanssahan noita kolhuja tulee. Se on vain historiaa. Todennäköisesti en ikinä edes osta mitään hirmuisen kallista soitinta, sillä kuitenkin tyrisin sen jotenkin ja sitten vituttais! Mutta siitä huolimatta olen aika tarkka siitä kuka kitaroillani soittaa.

Minä olen kyllä sitä mieltä, että ehjän, moitteettomasti toimivan kitaran tahallisesta hajottamisesta pitäisi joutua vankilaan. On sen verran suuri rikos se.
 

 
Onneksi et ole päättämässä asioista.

Onhan ne tärkeitä, mutta jos uhkaa joku jäädä ihan vaille käyttöä niin voi kiertoonkin laittaa. Ei soittimia vitriiniin tehdä laitettaviksi, käyttöön ne tehdään. Vaikka kaikilla soittimillani on lempinimikin, voin silti luopua. Hyvään kotiin... Itsetekemäni olen antanut yhtä lukuunottamatta kaikki pois.

Luulisin että jos pudottaisin les paulini samalla tavalla kun naama-amis telensä, pallini käpertyisivät niin pieniksi, että ne mahtuisi sormustimeen. Kyllä se harmittaisi.

haluaisin ostaa tuon rotiskon tilalle kunnon instrumentin; ehkä godinin.

onhan noita kertoja kun on aamulla herännyt skitta vierestä, alta, päältä, lattialta :) Tosin ei enää näin myöhemmin kun ei enää reenaile 24/7. Sen verran suhde on edistynyt että osalla skeboista on "nickname" jolla niitä voip leikkisästi kutsua. Aika hyvä näppituntuma on myös kyseisiin peleihin... sormeilen niitä päivittäin :)
 
Mutta siis... instrumenttejahan ne ovat siinä missä vasara työmiehelle ja stetoskooppi terkkarille. Työkalu ensisijaisesti... rapatessa roiskuu, kolhuja ja lommoja tulee kun pistää kaikkensa peliin :)

Suhde on erittäin kiihkeä. Sänkyyn asti tosin ei tule mentyä, koska se on pelkästään kitaroille varattu. Itse nukun lattialla.

Kyllä tänään meinas tulla aika haikea olo kun jätin soittimeni kesäksi treenikämpälle.. nyt en pääse sinne kolmeen kuukauteen.

Kyllä tänään meinas tulla aika haikea olo kun jätin soittimeni kesäksi treenikämpälle.. nyt en pääse sinne kolmeen kuukauteen.
 
Hullu!

Ihan käteviähän ne on olemassa, ei ilman soittimia soitella. Mutta soittamista minä tässä harrastuksessa rakastan, en niitä lankunpaloja.

Kutsun pasuunaani aina nimellä ja se on jo kaveri. se asuu kavereiden kanssa soitinvarastossa. joskus luulen että sillä on oma persoona.
minulla on myös monen soittotunnin jälkeen kehitelty suunnnitelma sen sulattamiseksi ja palotteluksi.

Joo, kyllähän nuo vatkaimet rakkaita ovat. Pari kertaa olen miettinyt että "Hmm, jos tuon myisi pois niin olisikin passelisti rahaa ostaa se kepukka jota olen aina halunnut." Mutta hetken päästä sitten pää selviää ja miettii että "Mitähän minä taas sekoilen, enhän minä omia poikiani pois voisi kaupata!"

En myisi mistään hinnasta Epiphone Exploreria. Sen verran kauan olen sillä soittanut.

No tuota tuota. Ei tule puhuttua soittimilleni. Ensimmäistä kitaraa en anna pois. Sitä kun on tullut eniten soiteltua ja muutenkin varmaan kallein kitarani. Itseasiassa jos nyt tuo Chesterin Stratocasterkopiokakka menisi rikki, minä en pahoittaisi mieltäni. Jeah. Uutta sähkökeppiä kohtapuoliin.

Mitens muuten ton iban kanssa? Oliko vakuutusta, vai menivätkö rahat?
 
Eipä ollu vakuutusta. Koulukaan kun ei ole velvollinen korvaamaan niin rahana meni. Periaatteessa. Kyllä se ite soittimen menetys siinä kuitenkin enemmän vitutti kuin se rahamäärä, joka sen mukana meni. Vaan omaa tyhmyyttä. Jätin lukitsemattomaan paikkan tarjolle...

tässä muutama kuukausi sitten kun olin rumpujen "ulkopuolella" rassailemassa jotain niin tipautin sitten varmaankin viritysavaimen lattialle ja kun nousin ylös kalautin pääni puomiständin puomiin, nousin aika vauhdilla. luulin ensin että olin lyöny pääni peltiin ja heti piti tsekata ettei pellille käyny mitään, sitten vasta tajusin kuinka kovaa olin iskeny pääni siihen puomiin ja alkoi helvetinmoinen kiroaminen. täytyy pitää asiat tärkeysjärjestyksessä...

Se on orpolapsi, jonka otin huostaani, äpäränä syntynyt, usein tulee lyötyä, joskus vaan kidutan repimällä. Kuitenkin jollain sairaalla tavalla siitä pidän, onneksi ei kuitenkaan ole omani ikuisesti. Koska vain ottaisin kauniimman, tottelevaisemman ja minua kunnioittavamman tilalle. Silti se on ainoani.