Yleistä keskustelua musiikista ›

Vanhan musiikin alati jatkuvassa ylistyslaulussa on monenlaisia näkökulmia jotka harmittavat minua.
 
Ennenkaikkea se, että nykymusiikin haukkujista 98% on sellaisia, joiden 'nykymusiikkidietti' koostuu sataprosenttisesti radioiden ym. korporaatiomusiikista oli se sitten rnb.tä, hiphoppia, jenkkirokkia tms. kunhan ei ole ärsyttävää. Ärsyttämättömyys on avainsana. Ja kun korviin tulee sitten tätä ihan yhtä korporoitua feikisti vaihtoehtomusaa, esim marilyn manson tai vaikka portishead, niin sitten kuvitellaan että tämä on tätä undergroundia ja muodostetaan valheellinen käsitys jossa oma musiikkitietämys nykymusiikista = 100%.
Sitten kuunnellaan niitä vanhoja menneiden aikojen muka yyberparempia artisteja tai bändejä, kunhan ensin joku muka suuri musiikkiauktoriteetti, tai oikeastaan koko moderni pop-kulttuuri, sanoo että tosta paremmaksi ei musa mene. Esimerkikkinä joku Queen tai Zeppeliini, jne et al. Vaan miten mahtaisi pärjätä modernissa vertailussa mikä tahansa näistä "menneisyyden mestarit" viitan saaneista bändeistä jos nykyään lähtisivät demotasolta puskemaan? Ja nyt tämä 98% populaatio taas tulee ja ärisee ettei sillä olisi mitään väliä, että megalomaanisia bändejä niistä tulisi silti.
 
mä olen eri mieltä ja mun silmissä jokainen king crimson, pink floyd, beatles jne jne fani, joka sanoo nykymusiikin olevan paskaa menettää 100% katu-uskottavuudestaan jos ei osaa sujuvasti sukeltaa diskurssiin minusta mielenkiintoisesta modernista orkesterista. Tai eivät edes osoita aitoa mielenkiintoa.
 
sitten on tämä 2% joilla on ihan hyviä (tai lähinnä se on se yksi hyvä) selitys sille miksi vanha musiikki on kivempaa kuin uusi. jätän sen kuitenkin kirjoittamatta, koska epäilen vahvasti sen ääneen sanomisen vaikuttavan saamiini vastineisiin tähän kirjoitukseen. jos niitä nyt ylipäänsä tulee.
mutta tää 2%:kin on öbaut aina ihan yhtä harhautunut modernin populaarimusiikin ymmärryksessään.
 
parasta musaa tehdään nyt.

parasta musaa tehdään nyt.
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … p?c=25&t=82346&o=0&co=0

Kummalla tavalla noista sinä olet väärässä? Ja kuka on sitten oikeassa?

mun silmissä jokainen king crimson, pink floyd, beatles jne jne fani, joka sanoo nykymusiikin olevan paskaa menettää 100% katu-uskottavuudestaan
 
Minä laajentaisin tätä hieman. Minun mielestäni jokainen XXX, YYY jne fani, joka sanoo ZZZmusiikin olevan paskaa, menettää 100% katu-uskottavuudestaan.
 
Paskimmallakin musiikilla on oma yleisönsä, jonka mielipide on aivan yhtä hyvä ja arvokas kuin kenen tahansa muun.
 
sitten on tämä 2% joilla on ihan hyviä (tai lähinnä se on se yksi hyvä) selitys sille miksi vanha musiikki on kivempaa kuin uusi. jätän sen kuitenkin kirjoittamatta,
 
Kritiikkisi ei selvästikään kohdistu kenenkään musiikkimakuun sinänsä, vaan siihen, miten se musiikkimaku on muodostunut. Muistan aikoinani suorastaan järkyttyneeni, kun intissä minulle paljastui, että on olemassa suuri joukko nuoria, jotka eivät itse valitse mielimusiikkiaan, vaan heidän musiikimakunsa perustuu levymyyntilistoihin. Lukiossa olin elänyt sellaisessa pumpulissa, jossa jengi itse päätti, mistä musasta tykkää.
 
Veikkaisin, että tuo 2%:n hyväksyttävä selitys menee suurinpiirtein näin: "Mä ny vaan satun tykkäämään tällasesta, tää on mun juttu."

Minun mielestäni jokainen XXX, YYY jne fani, joka sanoo ZZZmusiikin olevan paskaa, menettää 100% katu-uskottavuudestaan.
 
Paskimmallakin musiikilla...
 
*khöm*

Vaaditaanko nostalgian tuntemiseen ensin se uutuuden tunne ennen kun sen voi myöhemmin kokea nostalgisena. Silloin kuin rock oli aivan uutta sen vaikutus oli varmasti erittäin voimakas ja tunne(vapaus?) omalaatuinen.
 
Vaikka nyt tulisi joku hyvä uusi rock-bändi se ei kuitenkaan yllätäisi niin paljon genressään että se antaisi ns. vallankumouksellista tunnetta musiikin historiassa. Pitäisi melkein syntyä kokonaan uusi ihmeellinen genre, jotta nostalgiaa voisi kokea samalla tavalla miten rockia on voinut kokea.
 
toi nu-metalhan tuli 90- luvun lopulla, ei kyllä yhtään nostalgia fiilistä siitä saa repimälläkään. pelkkää inhoa

Ennenkaikkea se, että nykymusiikin haukkujista 98% on sellaisia, joiden 'nykymusiikkidietti' koostuu sataprosenttisesti radioiden ym. korporaatiomusiikista oli se sitten rnb.tä, hiphoppia, jenkkirokkia tms. kunhan ei ole ärsyttävää. Ärsyttämättömyys on avainsana. Ja kun korviin tulee sitten tätä ihan yhtä korporoitua feikisti vaihtoehtomusaa, esim marilyn manson tai vaikka portishead, niin sitten kuvitellaan että tämä on tätä undergroundia ja muodostetaan valheellinen käsitys jossa oma musiikkitietämys nykymusiikista = 100%.
 
Osin totta. Mutta silti aika puhdasta yleistystä. Minä kuuntelen suhtkoht paljon tätä "underground" musiikkia, joka ei siis ole siellä listoilla taikka välillä edes minkään levykaupan hyllyllä. Mutta ei sielläkään mitään superhyper -erikoista ole, jotkut bändit ovat olleet todella hyviä, osa jopa "uudehkoja" mutta monet ovat kierrättäneet vanhaa linjaa tehden sen vain astetta paremmin kuin edellinen yhtye. Toisaalta tässä on sekin ongelma että siihen true-super-undergröynd meininkiin on vaikea päästä käsiksi, helpompi se on vain laittaa musateevee päälle, kuin ruveta esim. netistä etsimään jotain mikä on tosissaan underground. Lisäksi se tarjonnan taso on valtava, usein huonolaatuista joko soitannollisesti tai äänenlaadullisesti (jos puhutaan levytyksistä) ja julkaisuja on vaikeampi saada käsiin.
 
Sitten kuunnellaan niitä vanhoja menneiden aikojen muka yyberparempia artisteja tai bändejä, kunhan ensin joku muka suuri musiikkiauktoriteetti, tai oikeastaan koko moderni pop-kulttuuri, sanoo että tosta paremmaksi ei musa mene. Esimerkikkinä joku Queen tai Zeppeliini, jne et al. Vaan miten mahtaisi pärjätä modernissa vertailussa mikä tahansa näistä "menneisyyden mestarit" viitan saaneista bändeistä jos nykyään lähtisivät demotasolta puskemaan? Ja nyt tämä 98% populaatio taas tulee ja ärisee ettei sillä olisi mitään väliä, että megalomaanisia bändejä niistä tulisi silti.
 
Se on totta että sitä omaa päätäkin saa käyttää kun kuuntelee kotona näitten musiikki-jumalien aikaansaannoksia, osa niistä on sitoutuneita jopa siihen aikaan jolloin sitä musiikkia on tehty ja se status on saavutettu sillä. Tuo kysymys siitä miten nämä "menneisyyden mestarit" pärjäisi nykyaikana on aika outo siinäkin mielessä että osa niistä "menneisyyden mestareista" on oikeasti vaikuttanut siihen miltä se musiikki kuullostaa myöhemmin. Joidenkin tuollaisten "super" bändien status on senkin takia jo niin suuri että ne saivat joskus ennenmuinoin kohtuu paljon huomiota ja ne ovat aikojen saatossa haalineet tulleista sukupolvista entistä enemmän fanikantaa.
 
mä olen eri mieltä ja mun silmissä jokainen king crimson, pink floyd, beatles jne jne fani, joka sanoo nykymusiikin olevan paskaa menettää 100% katu-uskottavuudestaan jos ei osaa sujuvasti sukeltaa diskurssiin minusta mielenkiintoisesta modernista orkesterista. Tai eivät edes osoita aitoa mielenkiintoa.
 
Ööh...Jaa? Olen sitä mieltä että parasta musiikkia on tehty aina, ei sitä voi eritellä että vain silloin ja silloin tehtiin kunnon musaa (ellei sitten tykkää vain tietyn tyylisestä musiikista, esim. jotkut rock Žn roll ihmiset varmaan kuuntelee vain sitä aitoa rock Žn rollia sieltä 50 -luvulta), ainahan niitä hyviä bändejä ja levyjä tulee ilmoille jossain välissä (esim. System Of A Down jota pidän hyvänä esimerkkinä uudemmassa musiikissa).
 
parasta musaa tehdään nyt.
 
Parasta musaa on tehty ja tehdään.

Mulle se musiikin nostalgia herää yleensä tietyistä biiseistä. Ja kyllä bändeistäkin. En näe asiaa omalla kohdalla niin, että nostalgia tulis siitä, että on eläny sen aikakauden, jona sitä tiettyä mussiikkia on esitetty laajalti.
 
Mulle nostalgisisa biisejä on esmes:
 
Leonard Cohen - Halleluja
Led Zeppelin - kaikki :) (eritysisesti Stairway...)
Hendrix - kaikki (erityisesti Freedom)
Mr. Big - Price You Gotta Pay
Apulanta - Kadut
Jotku disko-trance-dance-teinikänni-viisut (ylä- ja ala-asteen ajoilta Pandorat, Bomfunk etc.)
 
Noin muutamia mainitakseni...
 
Mulle niihin nostalgisiin biiseihin liittyy erityisen paljon muistoja. Se luo sen nostalgian tunteen (mitä se nyt sitten ikinä onkaan) ja tuo hyvän mielen. Aika kultaa muistot...
 
Ja biisistä/biiseistähän ei tarvii tykätä, että ne olis nostalgisia. Viitaten pienen listani viimeiseen kohtaan :)