Yleistä keskustelua musiikista ›

Megadeth - Youthanasia
 
Voi kehveli, silloin kun tota ekaa kertaa oikein kuuntelin, meinasin että onpa hirveetä sontaa tullut ostettua. Ainoa hyvä asia tuntui olevan Mustainen ääni. Vuotta myöhemmin uskalsin uudestaan pyörittää tota kunnolla, ja sitten avautui ja avautuikin kunnolla.
 
Heh, hassua, se oli ensi kosketukseni Megadethiin ja itse hurahdin heti.
 
Viimeisin hankkimani vaikeasti avautunut levy on varmaankin Waltarin Deathmetal symphony tai joku vastaava. Tosin hankin sen levyn sillä asenteella että heh heh, mitähän tämäkin nyt on olevinaan. Yllätyin kuitenkin positiivisesti.
 
-Moonchi-

Ei tuossa Youthanasiassa pitäisi kyllä olla mitään vaikeasti avautuvaa. Todella monet sellaisetkin ihmiset, jotka eivät metallimusiikista pahemmin välitä pitävät juuri tästä Megadethin levystä.

John Fruscianten "tein levyn saadakseni rahaa kokkeliin" -levyt olivat kyllä oudointa mitä meikäläisen korviin on kantautunut konsanaan. En suostu uskomaan että se on oikeasti niin surkeasti soitettua tekotaiteellista paskaa miltä se toistaiseksi kuulostaa.

Ei tuossa Youthanasiassa pitäisi kyllä olla mitään vaikeasti avautuvaa. Todella monet sellaisetkin ihmiset, jotka eivät metallimusiikista pahemmin välitä pitävät juuri tästä Megadethin levystä.
 
Niinpä. Huono se kyllä on.

Ei tuossa Youthanasiassa pitäisi kyllä olla mitään vaikeasti avautuvaa. Todella monet sellaisetkin ihmiset, jotka eivät metallimusiikista pahemmin välitä pitävät juuri tästä Megadethin levystä.
 
No sanos muuta kun on sen verran simppeliäkin. Jotenkin vaan tuli silloin semmonen fiilis notta äh ei tämmöstä jaksa, poppirenkutukselta mukamas tuntui. Rust in peace takaisin pyörimään niin helpottaa.. Noin suunnilleen se varmaan män. Ehkä henkisen kypsymisen ja kehittymisen kautta opin aikoinaan tuostakin pitämään. Nykyään tuota tulee varsinkin autossa pyöritettyä.
 
Huono se kyllä on.
 
Piut paut.

Edward Vesalan Soul Jumppaa kiekon A-puoli ei oikein aukea.
:)

a passion play

Martti Servo & Napander - Sydämen Amiraali

Ei tuossa Youthanasiassa pitäisi kyllä olla mitään vaikeasti avautuvaa. Todella monet sellaisetkin ihmiset, jotka eivät metallimusiikista pahemmin välitä pitävät juuri tästä Megadethin levystä.
 
Kai tässä nyt haettiinkin myös sellaisia levyjä, jotka eivät napanneet ensimmäisillä kuunteluilla itse musiikin monimutkaisuudesta tai vaikeudesta välittämättä. Eli tuossa tapauksessa Youthanasia ei auennut heti, koska se oli yksinkertaisempaa musiikkia kuin mihin oli totuttu.
 
Itselle nyt ei oikeastaan tule mieleen kuin Mindfunkin Dropped, joka ei silloin teknisempään metallimeinikiin tottuneelle kolahtanut, mutta jonka arvon löysi vasta jankkaamalla.
 
Toolin Lateralusista ei jäänyt mitään mieleen useammallakaan kuuntelulla, mutta se taas siitä huolimatta kuulosti maailman mahtavimmalle musiikille heti alusta.

Hmm... GNR- Appetite For Destruction. Se Axlin ääni vaati totuttelemista. Ei sitä viihtiny aluksi kuunnella, ku se ääni kuulosti semmoselta lampaan ja kissan hybridiltä. Muutenhan levy oli aika helposti lähestyttävissä. Nyt se äänikin kuullostaa jotenki paremmalta, ku on tottunu.
Jo mainituista tuo St. Anger(ylläri) ja Dream Theater ei kans ihan vähällä kuuntelulla aukea.

Radiohead - Kid A
 
Kun siihen maailmaan pääsi vaivalloisesti sisään, niin ei pois halua. Amnesiac oli jo helpompi. Siihen osasi suhtautua edes jotenkin.

Hmm... GNR- Appetite For Destruction. Se Axlin ääni vaati totuttelemista. Ei sitä viihtiny aluksi kuunnella, ku se ääni kuulosti semmoselta lampaan ja kissan hybridiltä. Muutenhan levy oli aika helposti lähestyttävissä. Nyt se äänikin kuullostaa jotenki paremmalta, ku on tottunu.
Jo mainituista tuo St. Anger(ylläri) ja Dream Theater ei kans ihan vähällä kuuntelulla aukea.
 
Axlillahan on upea lauluääni! Persoonallinen, en tiedä yhtään samanlaista lauluääntä...

Dark Tranquillity - Character
Kyllä muuten kiekko sai yli kymmenen kertaa soittimessani pyöriä läpi ennen kuin kunnolla ihastuin. Muutos edelliseen verrattuna oli melkoinen ja biisejen tarttuvuus pienempi, mutta kärsivällisyys palkittiin.

Minulle kesti kuukaisi-pari ennenkuin pääsin Stoneen sisälle, kuuntelussa olivat No Anaesthesia ja Free!. Nykyään olen sitä mieltä että loistava orkesteri.

Emperor - Anthems To The Welkin At Dusk
Ensimmäistä kertaa kuunneltaessa en saanut oikein mitään tarttumapintaa tästä levystä, mieleen jäi aluksi vain epämääräinen suhina ja kolina. Kuuntelukertojen lisääntyessä alkoi pikkuhiljaa se punainen lanka löytyä ja valjeta levyn loistokkuus. Ei voi kuin ihastella Norjan poikien työtä.
 
Samaisen bändin In The Nightside Eclipsen ostin jokin aikaa sitten, mutta vielä ei ole täysin avautunut. Loppukaksikko (eli I Am The Black Wizards ja Inno A Satana) tosin iskee hyvin.
 
Mr Bungle - Disco Volante
Käsittämätön levy aluksi, mutta kuuntelun myötä tämäkin aukesi. Suosikkini Bunglelta.
 
Nærvær - Skiftninger
Alun hämmästelyn jälkeen tämä levy paljastui olevan todella tunnelmallista, kaunista ja metsäistä tunnelmamusiikkia. Yksi suosikkini.

Pitäisköhän meikäisen sittenkin kuunnella se st Anger uudestaan? Kuuntelin levyn pari kertaa läpi ja olin tosi pettynyt.

Pitäisköhän meikäisen sittenkin kuunnella se st Anger uudestaan? Kuuntelin levyn pari kertaa läpi ja olin tosi pettynyt.
 
Pitäisi. Ei siitä kukaan tuntemani ole tykännyt ykkösellä.

Mä "ymmärsin" Wigwamin Nuclear Nightclubin vasta kolmannella kuunteluyrityksellä, mutta kyllä kannatti!

Tulipa mieleen tässä kun kuuntelin taas koko päivän Helloweeniä, niin että Pink Bubbles kesti ainakin 2 vuotta avautua, Chameleon ei ole avautunut vieläkään eikä varmaan koskaan aukenekaan :)

Dillinger escapeplan on kyllä sellasta musiikkia että se ei VOI avautua kenellekkään ykösellä..