Yleistä keskustelua musiikista ›

Ja yhtyeellä on tuotannossaan niin monentyyppisiä biisejä ja kokeiluja, että harva yksittäinen yhtye kykenee siinä monipuolisuudessa vetämään suurelle peräreiälle vertoja.
 
Juu, minustakin jos katsotaan koko tuotantoa niin onhan tuo parhaita yhtyeitä mitä on. Eikä uudetkaan levyt ole mitään täysin huonoja, mutta kun...

Tässä sitä taas ollaan hohhoijaa. "Tekotaiteellinen" whatthefuck? AWY on ihan kelpo runoilija ja biisintekijänä parasta A-ryhmää, vaikka ei mikään suuri laulaja olekaan. CMX on ISO bändi, puhuttelee kovasti.
 
yesthatfuck! Laulajana välttävä miinus, laulaa liian matalalta omaan äänialaansa nähden. Yrjänä voi olla jonkinlainen biisintekijä mutta runoilijaa siitä ei koskaan tule. Koskahan teille villapaitamystikoille menee jakeluun että runkkaamisesta puhuminen ja hämärien lauseiden kasaaminen yhteen Ei_ole_runoutta!

Olisihan siinä aineksia, mutta ei vain kolise. Sävellyksinä biisit eivät ole järin mielenkiintoisia, vaan ehkä turhan "punkahtavaa" ajattelua makuuni. Sanoituksetkin ovat joko turhan epämääräisesti hahmottuvia tai sitten niiden ei ole tarkoituskaan olla ymmärrettävissä.

Nahkis: Olen elänyt liian kauan liian lähellä CMX:ää suhtautuakseni yhtyeeseen enää mitenkään objektiivisesti. Minä inhoan ja rakastan sitä yhtä aikaa.
 
Nahkis vei jalat suustani. Minut "pakotettiin" CMX-kuuntelijaksi. Pojat olivat silloin liian tuttuja, että olisin voinut ajatella pistäväni rahaa heidän tuotoksiinsa. Eka keikalla olin (ja lukemattomilla sen jälkeen) ja Miro-bändinkin keikalla, kuten myös vastaanottamassa akustisen hevibändin, Ironmongerin c-kasettituotoksia. Kanniainen sitten kerran käski mut Kuljun musiikkiin (Tornio) ostamaan eka pitkäsoiton. Menin sitten kun Pekka lupasi alennustakin. Tosin myyjätäti oli sitä mieltä, että Pekka ei voi luvata alennusta heidän myymistään levyistä. Ostin sen kuitenkin, siis Kolmikärjen, ja yllätyksekseni totesin siinä olevan hyvää musiikkia. Sittemmin tuli hankittua aiemmat pikkulevytkin ja vastedes kaikki virallinen tuotanto on löytänyt tiensä kotiini. Ja eihän se aina ole parasta ollut (esim Isohaara), mutta minkä tässä enää mahtaa. Onneksi Aion taas räjäytti liat pois. Sanoituksia en ole koskaan edes yrittänyt ymmärtää. Pitäisikö? Kuuntelen mielelläni myös Hurriganesia, vaikka en niistäkään lyriikoista sen kummempia selviä saa.
Jos ei muuta hyvää, niin perikunta saa aikoinaan sitten ne sinkut myydessään kivat rahat (jos musiikkia silloin vielä levyiltä kuunnellaan).

Sen verran mitä minä olen radiosta näitä rauhallisempia biisejä kuullut niin aivan tasapaksulta se minulle kuulostaa. Onkos CMX täysin tuollaista rauhallista musiikkia?
 
Eipä ole täysin semmoista, vaikka niitäkin kappaleita löytyy. Yleensäkin nuo sinkkulohkaisut ovat huono ratkaisu heidän levyiltään. Esim. Melankolia kuulosti radiossa yksinään, yhtenä kappaleena melko mitäänsanomattomalta, mutta levyllä se toimii loistavasti yhtenä osana kokonaisuudesta.
 
Koskahan teille villapaitamystikoille menee jakeluun että runkkaamisesta puhuminen ja hämärien lauseiden kasaaminen yhteen Ei_ole_runoutta!
 
Nii-i. Koskakohan me oikein tajuamme, että sinun mielipiteesi on se ainoa oikea?

Kolmikärjessä, Veljeskunnassa ja Auringossa ei mätä mikään.

Nii-i. Koskakohan me oikein tajuamme, että sinun mielipiteesi on se ainoa oikea?
 
Ah, vihdoin joku joka ymmärtää miten asia makaa!

Liian vakavaa minulle, ei siinä sen kummempaa.
 
Onkos kukaan muu muuten huomannut seuraavaa: Se CMX:n Kauneus pettää -kipaleen kitaramelodia on aika paljolti samanlainen kuin Garbagen kappaleessa Dog New Tricks?

Itselle tärkein kotimainen bändi ikinä. Kovasti pidän siis.

Yrjänän laulu & sanoitukset.
 
Lyriikoista välittyy semmonen teennäinen runopoika-meininki, hirmu herkkää. Paitsi on niissä joissain hyviäkin juttuja.
 
Laulu on lähes poikkeuksetta sellaista, ettei kestä kuunnella. (esim. 'Ei yksikään', 'Ruoste') Kuulostaa ihme nääkimiseltä, toisaalla hirmu mölinältä.
 
Voi hitto. Noi melkein kaikki statementit pätee myös mun lemppariin eli Liekkiin. No, ehkä mun antipatiat CMX:aa kohtaan tulee jostain nuoruuden jutuista, siitä että kaikki hehkutti sitä hitsisti ja mä en oikein tajunnut mitä hyvää ne kuulee siinä. (?)

Nämä ovat kaikki makuasioita. Pyysit kommentteja ihmisiltä, jotka EIVÄT pidä bändistä. Itse en ainakaan halua kuulla mitään vastarannan kiiskien mielipiteitä mulle tärkeistä bändeistä. Koska kaikki ovat väärässä ja kaikki ovat oikeassa, miten kukin tahollaan ajattelee.
 
Mun mielestä CMX on ihan hieno orkesteri.
 
Juhani kiteytti erinomaisesti.

Yrjänä voi olla jonkinlainen biisintekijä mutta runoilijaa siitä ei koskaan tule.
 
Arcanan olen lukenut ja pidin siitä. Onhan Yrjänän runokirjoja jopa ostettu melkoisesti, joten turha sitä on mennä runoilijanakaan väheksymään.

Lyriikoista välittyy semmonen teennäinen runopoika-meininki, hirmu herkkää. Paitsi on niissä joissain hyviäkin juttuja.
 
Teennäisyys saattaa olla katsojan silmässä.. Itse ainakin löydän Yrjänän teksteistä ihan syvällistäkin soopaa.

sanoitukset ovat rasittavaa tyhjäpäistä "taiteellisuutta" & siitä ei voi välttyä kun yrjänän lauluäänikin on alasvedettyä alankomaista rock-ilmaisua
 
musiikki yksin ei pysty pelastamaan em. syystä
 
lopputulos: äänityksen ja tuotannon ansiosta komeasti soivaa p...kaa. Tekniset ansiot vaan eivät nykypäivänä enää riitä perusteeksi minkään kuuntelemiselle.

Koskahan teille villapaitamystikoille menee jakeluun että runkkaamisesta puhuminen ja hämärien lauseiden kasaaminen yhteen Ei_ole_runoutta!
 
Mitä runous muuten on?

Mitä runous muuten on?
 
Niinpä.
 
Josko nämä runokriitikot täällä nyt sitten esittäisivät oman näkemyksensä runoudesta.
Mielellään sitten muutamaa lempirunoiljaa kehiin, sekä viimeksi luetut runoteokset; hiukan todisteita omasta kompetenssista ylipäätään arvioida tekstejä.
 
Ja onhan se musakin kamalan tekotaiteellista, kompit menee seitsemään, voi juku!
 
Yrjänän tekstit luonnehtii usein arkisia asioita sellaisin keinoin, joista me elitistiset kirjallisuusrunkkarit ollaan ihan mehuissamme. Viittauksia sinkoilee maailmankirjallisuuden klassikoihin ja tunnettuihin runoilijoihin, välillä tekstit kommentoivat itseäänkin, toisinaan ne ei aukea sitten millään, mutta niissä on silti jokin hienosti rakennettu tunnelma.
Yrjänä on runoilija.
 
Ja sitä paitsi: eihän niitä tekstejä tarvitse edes kuunnella, kuten joku aiemmin mainitsikin. Biisit toimii ihan hyvin vaikkei olisi hajuakaan siitä, mitä teksti yrittää ilmaista.
 
Karvahattu-Suomirokkareille riittäköön eppunormaalien mainiot riimittelyt ja helppotajuiset tarinat. Sekin on hyvää rocklyriikkaa omassa sarjassaan.
 
En minäkään juokse pitkin Ateneumia haukkumassa jokaista öljyvärituherrusta, koska en tajua kuvataiteesta mitään.
 
Sitten se laulu: Kuvitelkaa nyt bändin vokalistiksi joku heleä-ääninen tenori tai joku "oikeammin" laulava rokkikukko. Olisiko se enää sama CMX?
 
Kuulin CMX:ää ekan kerran vuonna -94, mutta innostuin vasta joskus Cloaca I:n ilmestymisen aikoihin. Nyt hyllyssä on koko tuotanto ja keikalle ravaan aina jos voin. Hitto, miten hieno bändi, siis tällaiselle elitistiselle kirjallisuusrunkkarille.

Pahasti alkanut "yöttymään" viime vuosina ko. bändi.

sanoitukset ovat rasittavaa tyhjäpäistä "taiteellisuutta" & siitä ei voi välttyä kun yrjänän lauluäänikin on alasvedettyä alankomaista rock-ilmaisua
 
Teksteistä olen kanssasi kiistellyt aiemminkin ja tuloksetta, en aio puuttua siihen enää.
 
Sen sijaan ihmettelen sitä vimmaa millä koko 90-luvun ajan jokaista baritoniäänistä mieslaulajaa on verrattu Alankoihin. Putsatkaapa joskus vaikku korvistanne ja verratkaa Alangon veljesten sekä Yrjänän ja miksei Martikaisenkin artikulaatiota, ääntämistä, fraseerausta ja yleensäkin lauluääntä toisiinsa. Yrjänällä ei esimerkiksi ole laulussaan jälkeäkään Ismon ajoittain ylilyövistäkin maneereista tai Ilkka Alangon, Kalle Aholan ja kumppaneiden jokseenkin epäsuomalaisen kuuloisesta artikulaatiotavasta.

Ärsyttävää muuten on se, että jos sanoo diggaavansa YUP:ta, ihmiset olettavat monasti tykkäävän myös CMX:stä. Onhan niiden molempien nimessä nääs kolme kirjainta.
 
Kuuntelevat varmaan myös Sig-yhtyettä.

Ärsyttävää muuten on se, että jos sanoo diggaavansa YUP:ta, ihmiset olettavat monasti tykkäävän myös CMX:stä. Onhan niiden molempien nimessä nääs kolme kirjainta.
 
Varmaan kyse on siitä, sekä CMX:n että YUP:n sanoitukset katsotaan usein keskiverto rokkibändejä tasokkaammiksi, ainakin näistä pinnalla olevista. On helppoa ja usein hyödyllistäkin olettaa ihmisen pitävät samankaltaisista asioista. Muitakin yhtymäkohtia varmasti löytyy.