Yleistä keskustelua musiikista ›

Joo, soittimet erottuu paremmin kun ne kaikki saa kunnolla esiin.
 
Ai niinku näyteikkunaan vai?

No jos haluaa totaalisesti keskittyä siihen musaan niin on helpompaa kun ei kuule mitään muuta kuin sen musiikin. Ja muutenkin on se kiva kun kunnolla jytisee. Useimmiten tulee kuitenkin suht inhimmillisillä volyymeilla kuunneltua. Joskus vaan on kiva vähän kovempaa kuunnella.
 
näinhän se menee. Yleensä ettei muuta kuulu ja kyllä ainakin ala-äänet on välillä kiva tuntea.

Varsinkin autossa on mukava kuunnella musiikkia niin, että se ei häiritse muiden autossa istujien kanssa keskustelemista tai ajamista.

 
mitä musiikinkuuntelua tuo muka edes on - äänitapettia !!
 
- - -
 
kuulokkeilla riittää varsin maltilliset äänenvoimakkuudet, mutta _toisinaan_ tekee hyvää luukuttaa kotioloissa oikein kunnolla - 2*100 (8ohm) ryydittää keffit soimaan jo sillä tasolla, että rytmimusiikissa lajista riippumatta on oikeata potkua - se vaan soundaa silloin parhaalta esim. reggaen ja funkyn bassot tai rokin kitaravallit jne..
 
monasti säkkituolissa loikoillessa vol-kytkin on asennossa noin 1,5 ja muuten hiljaisuudessa musiikki täyttää pään noinkin

Tähän ei voi oikein muuta sanoa, kuin että tiedän että se ei ole terveellistä kuulolle eikä koko muullekaan ruumiille (sillä musiikkihan vaikuttaa myös ruumiiseen, ei pelkästään kuuloon).
Mutta kuten aikaisemmin jo mainittiin, mielestäni johonkin kappaleeseen, joka herättää minussa voimakkaita tunteita, pääsee paremmin sisälle, kun äänenvoimakkuutta on "hieman" enemmän.
Mutta sehän on vain minun mieleipiteeni.

yleisin syy tässä näyttäisi olevan se että halutaan kuulla itse musiikki mahdollisimman täydellisesti taustahälystä eroten. haluaisin siksi mainostaa että ainakin sonyn nettisivuilla on myytävänä "Special Noise Cancelling Headphones" eli napit jotka estää sitä taustahälyä pääsemästä sinne korvaan niin paljon... en sitte tiedän onko nämä ne 'antinoise" napit jotka tuottaa niitä 'vastaääniä' ja näinollen kumoaa sen taustahälyn, mutta jotain tämmöisiä vois suositella jos nappeja paljon käyttää (itsellä ei oo ollu vielä vara ostaa). siihen että autossa/kotona luukuttaa isolla ei taida olla nuinkaan helppoa ratkaisua... luultavasti vielä joskus autoon saa hommattua jotain 'antinoise' laitteita sen hurinan sieltä pimentämään... mutta yleensä se kaikista paras äänenvoimakkuuteen vaikuttava suodin sijaitsee siellä korvien välissä... ;p
 
kyllä, kuuntelen isolla, syystä, jonka mainintsin ihan ensimmäiseksi. asia eri jos se musiikki on taustamusiikkia, mutta niinkauan kun sitä kuunnellaan niin se pitää myös kuulua... :)
 
EDIT: vois tähän vielä sanoa sen että liikenteessä nyt ei oo kovinkaan viisasta kuunnella musiikkia niin isolla ettei sitä muuta liikennettä kuule ollenkaan... voipi tulla pipi aika äkkiä... ;p
 
ja ku tuossa nettiä selasin niin näytti olevan jollain valmistajalla myös ihan tuommosia kuppikuulokkeitaki tuolla 'antinoise' systeemillä...

Se vaan jytkii paremmin kovalla. on siinä ihan eri meininki kuunnella musiikkia kovalla.

Olen innoton lihava sika. Kuuntelen levyjäni kohtuullisella voluumilla ja steroissani ei ole mahdollisuutta bassokorostukseen. Autossakin mieluummin kuuntelen dieselin raksutusta kuin musaa.
 
Livemusisointi sitten erikseen. Omakuva kertonnee tarpeeksi.

Myönnän...jos mä kuuntelen musaa, kuuntelen sitä kovaa. Ja kovuushan on tietenkin suhteellinen käsite. Mulle musa ei koskaan ole taustaääntä.
 
Heitän pallon takaisin: Miksi kuunnella musiikkia hiljaa?

Heitän pallon takaisin: Miksi kuunnella musiikkia hiljaa?
 
Otan kanssaihmiset huomioon. Niiden mielestä mulla on kuitenkin paska musamaku, joten turha kiusia.

Heitän pallon takaisin: Miksi kuunnella musiikkia hiljaa?
 
Nii. Eihän musan tartte olla taustaääntä sillonkaan jos hiljaa kuuntelee. Mä en tajua, miksi laitteiden pitäisi pauhata 110 desibelin voimalla, jotta musiikkiin voisi uppoutua. Kyllä se onnistuu hiljaisemmillakin volyymeillä, jos on keskittymiskykyä.
 
Ja kuten sanottu, mä en pidä kovista äänistä. Jo tommonen normaalia kovaäänisempi puhe on mulle suhteellisen sietämätöntä.

Samaa mieltä edellisten kanssa. On ystävällistä ajatella muitakin ihmisiä. Kyllä mun puolesta saa himassa kuunnella kohtuullisella voluumilla, kunhan se ei ihan kauheasti meitsin arkielämää häiritse. Tilanne on ihan eri, jos esim. duunissa joku luukuttaa saatanan lujaa musaa jos en halua sitä kuunnella tai istuu bussissa korvalappustereot kybällä.

Kyllä se monesti on silleen että jotkut biisit tai levyt vaativat vähän kovempaa voluumia, kuulostavat yksinkertaisesti paremmalta eivätkä toimi hiljaisella, toisille taas ei oo niin väliksi...

Kusve, kerro viimein mistä on peräisin tuo sinun avatar-kuva... Olen mielestäni nähnyt aika lailla saman tapaisen jossakin mielenkiintoisessa yhteydessä, ja haluaisin tarkistaa luetko osittain samoja kirjoja kuin minä.
 
Terveisin Jonte

Kusve, kerro viimein mistä on peräisin tuo sinun avatar-kuva... Olen mielestäni nähnyt aika lailla saman tapaisen jossakin mielenkiintoisessa yhteydessä, ja haluaisin tarkistaa luetko osittain samoja kirjoja kuin minä.
 
Terveisin Jonte
 
lisäsin itse herralle kommentin joten jos jotain muuta kiinnostaa asia niin Jonten jäsenkuvauksen alta kun lukee kommentin niin selviää... :)

"ei riitä että musiikki kuuluu, musiikin pitää tuntua"

Nii. Eihän musan tartte olla taustaääntä sillonkaan jos hiljaa kuuntelee.
 
No, "kovaa" on niin kovin subjektiivinen ilmaus. Jokaiselle se tarkoittaa eri asiaa.
 
Itse olen niin huono keskittymään, että jos musiikki peittyy esim. keskustelun alle, hermostun. Koska taustamusiikki ei ole minun juttuni, kuuntelen aktiivisesti.
 
Paitsi ehkä kapakassa.

varsinki monessa rocki ja poppi piisistä jää moni juttu kuulematta hiljasilla volyymeillä.

Johan Hurriganesin debyyttialbumin Rock And Roll All Night Long takakannessa kehoitetaan:
"Levyä on soitettava pirun lujaa, pitäähän naapurinkin kuulla, ei ne seinät siitä hajoo". Ja kyllä ainaki toi levy kuulostaa erittäinkin hyvältä isolla luukutettaessa.

Miksi siis näin? Koetteko pääsevänne musiikkiin jotenkin paremmin "sisälle", vai miten on asian laita?
 
Minulla on tästä epätieteellistä mututietoa. Meidän perheessä toinen on viulisti, joka ihan oikeasti tajuaa musiikista jotain. Minä ymmärrän musiikista niin vähän, että ehdin kuolla pois ennenkuin tajuan siitä sen verran kuin kauniinpi puolisko viisvuottasitten, vaikka kovasti yritänkin.
 
Niin, siis minun luuloni on tämä: hänen korvansa on harjaantuneempi ja ikäänkuin virittynyt näille länsimaisen musiikin taajuuksille, joita hänen korvansa on siis taitavampi poimimaan hälyn seasta. Minun taas pitää laittaa paljon volyymia, jotta erottaisin mikä kuuluu musiikkiin ja mikä on naapurin ulvova koira. Eritoten tämä ilmenee siten, että alapäätä minä en kuule juuri koskaan vielä siinä vaiheessa kun puoliso jo valittaa tärykalvojensa puolesta, vaikka mittauksissa on todettu kuuloni aivan normaaliksi.

Kaikki vissiin kuuntelee semmosella voimakkuudella kun itsestä tuntuu parhaalta. Jos se nupit kaakkoon pariaate on se tyyli millä saa uudesta cd-levystä eniten iloa, niin mikäs siinä.
Itse en kuuntele musiikkia kovinkaan kovalla ja jos mulla olisi jotain päätös valtaa bändissä niin olis kivaa soittaa treeneissäkin hieman hiljempaa. Rumpali tykkää paasata rumpujaan aikamoisella voimalla.
Keikoilla taas äänenvoimakkuus saa olla mielestäni aika kova järkevyyden, terveyden ja äänenlaadun rajoissa.