Yleistä keskustelua musiikista ›

Nykyisin vaan tuntuu, että nuo huippulevyt ovatkin sitten lähinnä yksittäisiä tapauksia ajassaan. Mitään suurempia liikkeitä/hypejä ei näytä oikein kunnolla tulevan.
 
Juurihan mä mainitsin nu metalin ja "rock'n'roll revivalin". Mihin sä ne unohdit?
 
Puhuin siitä perspektiiviharhasta, tää on just sitä.

Sama juttu päti Creediin jälkeläisineen. Valtavat myyntimenestykset ja hillittömän kokoisia areenoita täynnä päivästä toiseen ison meren takana. Euroopassa taas ei olisi voinut ketään vähempää kiinnostaa.
 
Joo, tää raskaampi amerikkalainen radiorock kuten just Creed, Staind, Nickelback, 3 Doors Down jne. myy Jenkeissä edelleen aivan käsittämättömiä määriä. En mä sitäkään sivuuttaisi täysin merkityksettömänä ilmiönä. Se on taas yksi esimerkki siitä, että kyllä kaikesta pirstaloitumisesta huolimatta aina löytyy niitä juttuja, jotka yhdistävät kuuntelijamassoja diggaamaan samaa musiikkia.

En ole kuullut aiemmin täällä puhuttavan tällaisesta aiheesta, joten otanpas tämän sitten esille.
 
Olen monesti miettinyt, missä ovat nykyajan suuret supertähdet ja sekä taiteellisesti onnistuneet että miljoonia myyneet huippulevyt. Onko tunne vain minun päässäni, vai miksi 1991 tuntuu lähes viimeiseltä vuodelta, kun populaarimusiikin historiassa on tehty jotain todella merkittävää, pysyvää ja klassikkomaista ainesta? Monet artistit tekivät tuolloin juuri parhaat levynsä (niin myynnillisesti/taiteellisestikin). Mikä ihme on voinut musiikkiteollisuudessa muuttua sen jälkeen?
 
Katsokaapas tätä vuoden 1991 huippulistaa. Veikkaan, että tässäkin kasassa on aika monta käänteentekevää/ajassaan merkittävää levyä..
 
- Nirvana: Nevermind
- Metallica (The Black Album)
- Michael Jackson: Dangerous
- R.E.M: Out of time
- Pearl Jam: Ten
- U2: Achtung Baby
- Red Hot Chili Peppers: Blood sugar sex magik
- Guns'n'roses: Use your illusion II
- Lenny Kravitz: Mama said
- Massive Attack: Blue lines
 
Jes. Kaipaisin ajatukselleni lisää näkökulmia.. joten näppäimistö vaan viuhumaan.
 
Ehkä vuosi on jollain tavalla ollut merkittävä, joidenkin mielestä sillä on ollut aivan universaalia syvää tarkoitusta. Mutta kyllä populaarimusiikin kehityksen kannalta kaikkein merkityksellisimmät vuosden sijoittuvat sinne 50-luvun lopulle, kuusikymmenluvun alkupuolelle sekä 60-70-lukujen vaihteeseen.

Mutta sitten jotkut näistä Janne F:n mainitsemista levyistä eivät kyllä välttämättä ole mitenkään suurien massojen tietoisuudessa (esim. joku QOTSA:n Rated R). En yhtään epäile, etteivätkö ne levyt olisi vieneet musiikillista kehitystä eteenpäin, mutta en mitään älytöntä koko perheen suosikkia näkisi QOTSA:ssakaan. Ehkä Songs for the deaf on enempi myyntimenestys, kuitenkin.
 
Totta, mutta jos kuuntelet Rated R -levyä, niin siltä löytyvät kaikki samat elementit kuin Songs For The Deafilta. Jo sillä levyllä oli viety aavikkorock niin kauas juuriltaan, että se tavallaan ammensi kuiviin koko skenen. Ja oli Feel Good Hit of the Summer jonkinmoinen hitti - tai ainakin niin iso hitti kuin tuollainen radiokelvoton päihde-anthem voi vain olla.

Mä olen joskus ihmetellyt vuotta 1972.
 
Jos listaisin 50 "parasta" levyä, johon en kyllä varmasti pysty, epäilisin että ainakin puolet niistä olisi ilmestynyt 1972.
 
Niiin miten tämä liittyi topikkiin "Miksi vuodesta 1991 tuli populaarimusiikin klassikkovuosi?"... Ei mitenkään.

Niiin miten tämä liittyi topikkiin "Miksi vuodesta 1991 tuli populaarimusiikin klassikkovuosi?"... Ei mitenkään.
 
No liittyy se sillä tavalla, että vaikka kuinka tota aihetta vääntelee ja kääntelee niin kyllä se on niin subjektiivinen asia ettei mun mielestä voi kyllä puhua mistään 'populaarimusiikin klassikkovuodesta'.

No liittyy se sillä tavalla, että vaikka kuinka tota aihetta vääntelee ja kääntelee niin kyllä se on niin subjektiivinen asia ettei mun mielestä voi kyllä puhua mistään 'populaarimusiikin klassikkovuodesta'.
 
Näistä saisi kyllä kivoja vertailuja... tässä vaikka 1973:
 
Queen: I
Lynyrd Skynyrd: Eka
Pink Floyd: Dark side of the moon
Zeppelin: Houses of the holy
Bowie: Aladdin sane
Black Sabbath: Sabbath bloody sabbath
Genessis: Selling England...
Bob Marley: Burnin'
Camel: Camel
Eagles: Desperado
Allman Brothers: Brothers and sisters
King Crimson: Larks tongues...
Thin Lizzy: Vagabonds of the western world
 
Mulle toimii tää lista paremmin "historiallisena" vuotena

Tästä samasta aiheesta taisi olla puhetta silloin, kun keskusteltiin Hesarin "Rockin 50 vuotta" -juttusarjasta.
 
Silloin nousi esiin myös vuosi 1967, jolloin ilmestyi mm. Jimi Hendrixin Are You Experienced?, Beatlesin Sgt. Pepper, Doorsin eka, Velvet Undergroundin "banaanilevy", Loven Forever Changes ja oisko ollu vielä Creamin Disraeli Gears ja Pink Floydin The Piper at the Gates of Dawn. Lujat vitun setit, etten sanois.

Katsokaapas tätä vuoden 1991 huippulistaa. Veikkaan, että tässäkin kasassa on aika monta käänteentekevää/ajassaan merkittävää levyä..
 
- Nirvana: Nevermind
- Metallica (The Black Album)
- Michael Jackson: Dangerous
- R.E.M: Out of time
- Pearl Jam: Ten
- U2: Achtung Baby
- Red Hot Chili Peppers: Blood sugar sex magik
- Guns'n'roses: Use your illusion II
- Lenny Kravitz: Mama said
- Massive Attack: Blue lines
 
Jes. Kaipaisin ajatukselleni lisää näkökulmia.. joten näppäimistö vaan viuhumaan.
 
Ok. Tuo oli ilmeisesti sulle merkittävä vuosi, koska mä näen tilanteen ihan toisin - nuo eivät ainakaan kaikki ole mulle merkittäviä albumeita yhtyeiden tuotannossa, saati sitten parhaita.
 
- Nirvana - Bleach oli paljon parempi levy, Nevermindillä vain Butch Vig sai pakotettua Nirvanan hälläväliä-anarkismin kuuntelukelpoiseen muottiin.
- Metallica - Black album on pienimmälle yhteiselle nimittäjälle vesitetyn humppa-Metallican alin pohjanoteeraus. Kahden ensimmäisen levynsä jälkeen Metallica ei ole tehnyt mitään mielenkiintoista, ellei jotain hyviä iskelmäbiisejä.
- Michael Jackson - Thriller lienee kumminkin yleisesti se Jackon paras levy. Dangerousin parasta antia on nimikappale, eikä sekään kauheasti pelota.
- R.E.M - Eiköhän joku aikaisemmista levyistä voitaisi valita REMin helmeksi. Mikä tahansa 1980-luvun puolella ilmestynyt REM-lätty on parempi.
- Pearl Jam: Ten - Tästä olen samaa mieltä. Valitettavasti mun mielestäni Pearl Jamin vaikutus populaarimusiikkiin oli paitsi huomattava, myös huonoon suuntaan, sori vaan. Yhtäkkiä kaikkialla oli äijiä, jotka kailotti sysimetsän gondolieerin äänellä raskaisiin taustoihin.
- U2: Achtung Baby - Olkoonkin, että Achtung baby ei ole yhtä huono kuin Zooropa, U2:n huonoin levy, se on silti valovuosia jäljessä War'in tai October'in jylhyydestä ja innovatiivisuudesta.
- Red Hot Chili Peppers: Blood sugar sex magik - tästä olen samaa mieltä. Sittemmin yhtye vaipui sellaiseen kamaluuteen, ettei pahempaa ole nähty, ja pohjanoteerauksena Californication - amerikan äänituotannon ammattilaisten vuoden kuuntelukelvottomimmaksi valitsema levy.
- Guns'n'roses: Use your illusion II - tästä en osaa sanoa mitään. Mä en ole koskaan kuunnellut yhtään GnR'ien levyä, mun ei ole tarvinnut, koska kollien esikuvabändit ovat mulle umpituttuja. Viidennen polven kopiot eivät mua kiinnosta, olivatpa kuinka oikealla asialla tahansa.
- Lenny Kravitz: Mama said - sama kuin edellinen. Lenny Kravitz kiinnosti mua lähinnä silloin, kun hän kirjoitti biisejä Vanessa Paradis'ille ja Banglesille.
- Massive Attack: Blue lines - tästä en osaa sanoa mitään. Olen liian vanha.
 
Näin täällä.

Ok. Tuo oli ilmeisesti sulle merkittävä vuosi, koska mä näen tilanteen ihan toisin - nuo eivät ainakaan kaikki ole mulle merkittäviä albumeita yhtyeiden tuotannossa, saati sitten parhaita.
 
Niin, eihän tässä haettu artistin parhaita vaan "merkittäviä" levyjä ja "merkittävyydessä" mitattuna esim. bleach jää selvästi nevermindin varjoon.

Niin, eihän tässä haettu artistin parhaita vaan "merkittäviä" levyjä ja "merkittävyydessä" mitattuna esim. bleach jää selvästi nevermindin varjoon.
 
Mutta kun mulle ei merkkaa hevon v*tun humppaa se, mitä joku toimittaja pitää merkittävänä levynä. Siksi tälläisten listojen arvo "auktoriteettien" sanelemana on tyhjää...

Näistä saisi kyllä kivoja vertailuja... tässä vaikka 1973:
 
Queen: I
Lynyrd Skynyrd: Eka
Pink Floyd: Dark side of the moon
Zeppelin: Houses of the holy
Bowie: Aladdin sane
Black Sabbath: Sabbath bloody sabbath
Genessis: Selling England...
Bob Marley: Burnin'
Camel: Camel
Eagles: Desperado
Allman Brothers: Brothers and sisters
King Crimson: Larks tongues...
Thin Lizzy: Vagabonds of the western world
 
Mulle toimii tää lista paremmin "historiallisena" vuotena
 
Hehe. Kyllä 70-luvun alku oli jotain... Sanoo 80-luvulla syntynyt :D
 
EDIT:
 
Hmm... ehkäpä voisin julistaa vuoden 1973 sittenkin voittajaksi, vaikka 1972 on minulle henkilökohtaisesti vielä parempi. On tuossa niin paljon "historiallisesti _tosi_ merkittäviä" levyjä.
 
Ja listaa voi jatkaa loputtomasti. Äkkiseltään vaikka sellaiset levyt kuin:
 
Mike Oldfieldi: Tubular Bells
ELP: Brain Salad Surgery
Hawkwind: Space Ritual
Wigwam: Being
Return To Forever: Hymn of the Seventh Galaxy on myös melkoinen merkkiteos fuusiossa.

- Metallica - Black album on pienimmälle yhteiselle nimittäjälle vesitetyn humppa-Metallican alin pohjanoteeraus. Kahden ensimmäisen levynsä jälkeen Metallica ei ole tehnyt mitään mielenkiintoista, ellei jotain hyviä iskelmäbiisejä.
 
Aika mielenkiintoista että suljet Master of Puppetsin pois jos kerran Kill 'em all ja Ride the lighting olivat vielä mielenkiintoisia... Noh, mikäs siinä.

Juu tämä klassikkovuosi-idea on vähän tällainen median keksimä juttu, joka varmasti jokapaikassa muusikoiden keskuudessa saa ihokarvat nousemaan pystyyn.
 
Tosiaan itsellenikin kyseinen vuosi ole mikään klasarivuosi toisin kuin esim melkein koko 70-luku. Jotenkin musta tuntuu että toi 91-klasaribuumi on loppujen lopuksi "Nirvana-väen" keksimä juttu. Jotenkin tuntuu siltä että kun on Nevermind platan nappaa tosta listasta pois niin onko se nyt enää klassikkovuosi....? Henkilökohtaisesti sanon että Nirvana oli uskomatonta juupaa, ja David Grohl:kin sanoi että ei siinä Nirvanassa mitään maailmaa mullistavaa ollut ja tähän itsekin yhdyn.
 
Gunnareitten levy ja U2 Achtung oli aikalailla peruskamaa. Esmes Joshua Tree hakkaa Achtung Babyn mennen tullen materiaalinsa puolesta. Yksi "one" kipale ei tee mielestäni klassikkolevyä.
 
Loistava topicci muuten ...

Juu tämä klassikkovuosi-idea on vähän tällainen median keksimä juttu, joka varmasti jokapaikassa muusikoiden keskuudessa saa ihokarvat nousemaan pystyyn.
 
Tosiaan itsellenikin kyseinen vuosi ole mikään klasarivuosi toisin kuin esim melkein koko 70-luku. Jotenkin musta tuntuu että toi 91-klasaribuumi on loppujen lopuksi "Nirvana-väen" keksimä juttu. Jotenkin tuntuu siltä että kun on Nevermind platan nappaa tosta listasta pois niin onko se nyt enää klassikkovuosi....? Henkilökohtaisesti sanon että Nirvana oli uskomatonta juupaa, ja David Grohl:kin sanoi että ei siinä Nirvanassa mitään maailmaa mullistavaa ollut ja tähän itsekin yhdyn.
 
Gunnareitten levy ja U2 Achtung oli aikalailla peruskamaa. Esmes Joshua Tree hakkaa Achtung Babyn mennen tullen materiaalinsa puolesta. Yksi "one" kipale ei tee mielestäni klassikkolevyä.
 
Loistava topicci muuten ...
 
Juu, ei kaikki merkittävä ole toivottavaa; rutto oli merkittävä juttu, mutta ei sitä moni toivonut... mulla sama juttu Nirvanan kanssa:)

Henkilökohtaisesti sanon että Nirvana oli uskomatonta juupaa, ja David Grohl:kin sanoi että ei siinä Nirvanassa mitään maailmaa mullistavaa ollut ja tähän itsekin yhdyn.
 
Nirvana sattui olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Vähän yksinkertaistettuna Nevermind tappoi hiuslakkarockin. Nirvana antoi Nevermindin aikaan kasvot sille ilmiölle, jonka myötä valtavirrassakin palattiin taas maanläheisempään ilmaisuun.
 
Metallican mustasta levystä voi olla monta mieltä, mutta jälleen kerran, sen merkitystä musiikkiin ei voi kiistää. Bändi sovitti hevin popmuottiin ja teki metallista radiokelpoista valtavirtamusiikkia.
 
Ja eiköhän aika moni kitaristi aloittanut soittamisen opettelun siitä Nothing Else Mattersista tai Smells Like Teen Spiritistä...

Tästä samasta aiheesta taisi olla puhetta silloin, kun keskusteltiin Hesarin "Rockin 50 vuotta" -juttusarjasta.
 
Silloin nousi esiin myös vuosi 1967, jolloin ilmestyi mm. Jimi Hendrixin Are You Experienced?, Beatlesin Sgt. Pepper, Doorsin eka, Velvet Undergroundin "banaanilevy", Loven Forever Changes ja oisko ollu vielä Creamin Disraeli Gears ja Pink Floydin The Piper at the Gates of Dawn. Lujat vitun setit, etten sanois.
 
Ja vuonna 1966 ilmestyi mm. The Beach Boys: Pet Sounds, The Beatles: Revolver, Bob Dylan: Blonde on Blonde, Rolling Stones: Aftermath, The Mothers of Invention: Freak Out, Kinks: Face to Face, The Byrds: 5th Dimension, Ike & Tina Turner: River Deep, Mountain High, Paul Butterfield Blues Band: East-West, Buffalo Springfield: Buffalo Springfield, 13th Floor Elevators, The Psychedelic sounds of, The Who, A Quick One jne jne.
 
Eli siis kuten aiemmin on sanottu, jokainen vuosi on rockin vistanpylväs, henkilöstä (ja tämän iästä) riippuen. Myös 2000-luvulla.

Kivi: - Pearl Jam: Ten - Tästä olen samaa mieltä. Valitettavasti mun mielestäni Pearl Jamin vaikutus populaarimusiikkiin oli paitsi huomattava, myös huonoon suuntaan, sori vaan. Yhtäkkiä kaikkialla oli äijiä, jotka kailotti sysimetsän gondolieerin äänellä raskaisiin taustoihin.
 
Ehkä eniten soittajia pilasivat 90-luvun alussa Red Hot Chili Peppers ja Kingston Wall. Yhtäkkiä kaikkien basistien piti släpätä kuin Flea ja kaikkien rumpalien kohkata kuin Kuoppis, vaikkei taitoja ollut sitäkään vähää kuin tyylitajua.

Täällä moni on puhunut klassikkoalbumeista kuten Ok Computerista ja monista 2000-luvulla tulleista, mutta pointti tuossa vuodessa 1991 on nimenomaan se että siitä vuodesta puhutaan 15-vuotta myöhemmin muusikoiden netin forumilla tähän malliin, tuskin vuodesta 1997 puhutaan erityisenä vuotena, ok computerista huolimatta, tahi vuodesta 2003 Outkastin takia. Ok Computer on omasta mielestänikin aivan upea levy, mutta mitään radiohead kopioita se ei ole tuottanut, kun taas Nirvanan jälkeen on näitä kopioita riittänyt uskomattomia määriä. Ja tämä rapakontakana menevä Nickelback, Creed, 3 Doors Down jne. Miettikääpä vähän mistä ovat nämä kaverit mallia ottaneet? Sanoisinpa että eräistä tietyistä bändeistä vuosilta 1991-1994. Edelleen kuulee valtaosassa bändejä jotka amerikoissa myyvät että on Nirvanaa kuunneltu. Ja on se Nevermind mielestäni helvetin hyvä ja hieno levy.

Perkele, kun väitätte että Achtung Baby on huono levy;)
 
Ottakaa korva käteen ja katsokaa totuutta silmiin: Achtung Baby on U2:n paras levy! Joshua Tree voisi olla paremminkin Joshua Three, koska siinä on kolme hyvää biisiä, no okei neljä sitten.
Achtung Babyllä ei ole kuin pari keskinkertaisempaa rallia, jotka nekään ei mitään huonoja ole.
The Fly -biisin kitarasooloissa koko bändi nousee semmosiin musiikillisiin stratosfääreihin, että niin korkealle U2 ei ole sitä ennen eikä jälkeen noussut. Ottakaa nyt korva käteen ennenkuin rupeatte ihan mahdottomia haastelemaan.
 
Ja ne soundit on ihan loistavat, vaikka Zoo Stationin alku sai aluksi luulemaan, että stereoissa on jotain vikaa.
 
Ps: Ja niistä Illusioneista perempi on se I, jo kansikuvankin perusteella.