Yleistä keskustelua musiikista ›

Max Cavalera diggaa muistaakseni myös Radiopuhelimista.
 
Ja Rattuksesta.
 
Myös Jello Biafra tykkää Radiopuhelimista.

Täh? Minä olen ajatellut noin juuri sankarihevistä ja vastaavista, en popista. (Ja tarkoitan nyt lähinnä "kunnianhimoista" poppia).
 
Niin no, kunnianhimoinen poppi on asia erikseen, mutta tarkoitin tässä nyt tällaista leppoista radiosoittotavaraa. Ei jää mitään mieleen moisesta.

30 v. jäjessä? Radiohead-kopioitahan sikiää kuin sieniä sateella. Brittipopkin tuli ja meni Suomessa miltei saman aikataulun mukaisesti kuin Briteissä.
 
Just näin. Mutta miksi britit (tai muutkaan) haluaisivat kuunnella näitä kopioita, kun alkuperäiset tekevät homman kuitenkin paremmin. Trendejä seuraavat ovat aina jäljessä, sanotaan.
 
En tiedä onko suomalainen heavy niin hirveän omaperäistä, mutta ainakin sitä on täällä asenteella paiskottu omaan juttuun uskoen. Se tuottaa vähitellen hedelmää.

Deep Insight, Killpretty, Disco Ensemble, Myne, tämmöistä meininkiä lisää.

En tarkoittanut kommentillani ainoastaan suomen skeneä, vaan puhuin metallista ihan maailmanlaajuisesti.
Suurimmalla osalla uusista bändeistä pysyy soittimet hyvin kädessä, mutta mitään sanottavaa ei löydy. Tai sitten mä en vaan enää innostu mistään uudesta niinku ennen.
 
Mielipidekysymyshän tämä on, tottakai.
 
Joo, no sitten kommenttisi ymmärtää jollakin tasolla. Topic koski kuitenkin Suomibändejä.

Ulkomaillahan aikuiset ihmiset eivät juurikaan kuuntele metallia. Eikös Niinimaan Jannellekin naurettu päin naamaa kun hän toi Deathin levyjä NHL-joukkueen pukukoppiin? "Eihän nyt kypsät ihmiset tuommoista kuuntele, sehän on teinien musiikkia"
 
Suomessa taas monet teininä hevimeteliä kuunnelleet jatkavat valitsemallaan tiellä myös aikuisena. Sama pätee myös soittamiseen, siksi suomessa on "aikuisia" hevipändejä suhteessa enemmän kuin muualla.

Heh, hieman paradoksaalista kun kysymys kuuluu: Mistähän mahtaa johtua, että suomibändeistä ainoastaan metalli/hardrock bändit menestyvät maailmalla?
ja siihen vastataan, että: Ulkomaillahan aikuiset ihmiset eivät juurikaan kuuntele metallia.
Siitä se on johduttava!
 
Mutta kyllä minusta on ihan puppua, että suomessa hevi/metalliskene olis jotenkin aikuisempaa, eihän täältä sellaisia todella vanhoja konkareita oikein löydy pahemmin kuuntelijoista kuin soittajistakaan. Mutta jos jenkkien suuntaan katsoo, niin kyllä tilanne on pikkusen erilainen.

Asiaan vaikuttaa varmasti myös ilmasto ja yleiset mielikuvat. Maailmalla ostajalla on valmiiksi mielessään se, että suomi on pohjoisessa ja juuri tälläisen jyystömeiningin paikka.
 
Minusta vaikuttaa yhä epäselvemmältä tässä, mitä ihmettä tarkoitetaan popilla. Jos popilla tarkoitetaan juuri kestämätöntä yhdenhitin musiikkia, niin mikä ihme se on, että pitkäaikaista menestystä ei ole tullut, jos se on määritelmällisesti jo poissa?

Asiaan vaikuttaa varmasti myös ilmasto ja yleiset mielikuvat. Maailmalla ostajalla on valmiiksi mielessään se, että suomi on pohjoisessa ja juuri tälläisen jyystömeiningin paikka.

 
Jos nyt vakavasti keskustellaan, niin kyllä se musiikki ratkaisee, ihan sama mistä maasta bändi tulee. Esim. yleensä ensin kuullaan bändiä, todetaan että tämähän kuulostaa hyvältä ja vasta sen jälkeen kysellään mistä maasta kyseinen orkesteri on kotoisin.

Jos nyt vakavasti keskustellaan, niin kyllä se musiikki ratkaisee, ihan sama mistä maasta bändi tulee. Esim. yleensä ensin kuullaan bändiä, todetaan että tämähän kuulostaa hyvältä ja vasta sen jälkeen kysellään mistä maasta kyseinen orkesteri on kotoisin.
 
No, kyl miä väitän että kun ihminen haluaa tutustua Sambaan tai bossa novaan, niin hyvinä aloituksina pidetään jotain lämpimiä esimerkiksi etelä-amerikan maita kuin suomea.
 
Se on utopiaa, että hyvä musiikki tulisi aina kuulluksi ja löytäisi diggarinsa. Maailmassa on helvetisti hyvää musiikkia, eikä myö tulla ikinä kuulemaan kaikkea meille optimaalista musiikkia, se on vain julma totuus.

No, kyl miä väitän että kun ihminen haluaa tutustua Sambaan tai bossa novaan, niin hyvinä aloituksina pidetään jotain lämpimiä esimerkiksi etelä-amerikan maita kuin suomea.
 
Meinaatko että se Samba-musiikkiin tutustuva ihminen hakeutuu vaikka kirjastossa tai levykaupassa kategorian "musiikkia etelä-amerikasta" kohdalle vai kuinka sitä musiikkia haetaan yleensäkään artistin kotimaan perusteella? Se, että on todennäköisempää, että jostain tuoltapäin olevan samba-artistin levy sattuu käteen johtuu ihan siitä tilastollisesta seikasta, että suomalaista sambaa löytynee paljon vähemmän.

Meinaatko että se Samba-musiikkiin tutustuva ihminen hakeutuu vaikka kirjastossa tai levykaupassa kategorian "musiikkia etelä-amerikasta" kohdalle vai kuinka sitä musiikkia haetaan yleensäkään artistin kotimaan perusteella? Se, että on todennäköisempää, että jostain tuoltapäin olevan samba-artistin levy sattuu käteen johtuu ihan siitä tilastollisesta seikasta, että suomalaista sambaa löytynee paljon vähemmän.
 
Väitän, että kaupat sisäänostaessa ja miettiessä mitä ostavat samba-katergoriaan ajattelevat kyseisten alueiden maita useimmiten. Mietin että bändeistä kiinnostuva ja tutkivat aloittaa etsimällä juuri kyseisten maiden artisteja, ja sitten tutustuttua ja pidettyä levittää juuri niistä sanaa.

Eikös se ole nykypopmaailmassa enempi sääntö ku poikkeus, että hittejä tulee yksi ja sitten painutaan kiltisti unholaan.
 
Ei niinkään painuta vaan vajotaan.

No, kyl miä väitän että kun ihminen haluaa tutustua Sambaan tai bossa novaan, niin hyvinä aloituksina pidetään jotain lämpimiä esimerkiksi etelä-amerikan maita kuin suomea.

 
Minä kyllä puhuin metallimusiikista, enkä mistään helvetin sambasta :D Mitä sillä on väliä, tuleeko bändi Suomesta, Ruotsista, Saksasta, USAsta tai vaikka Puolasta? Musiikki se on mikä ratkaisee. Tokihan kotimaa ja kulttuuri saattaa jonkin verran vaikuttaa bändeihin ja heijastua sitä kautta musiikkiin. Lisäksi kyllä vaikkapa Jenkki ja Suomibändeillä soundit ovat keskimääräisesti suht tunnistettavissa. Mutta se onkin sitten ihan eri juttu.

Minä kyllä puhuin metallimusiikista, enkä mistään helvetin sambasta :D Mitä sillä on väliä, tuleeko bändi Suomesta, Ruotsista, Saksasta, USAsta tai vaikka Puolasta? Musiikki se on mikä ratkaisee. Tokihan kotimaa ja kulttuuri saattaa jonkin verran vaikuttaa bändeihin ja heijastua sitä kautta musiikkiin. Lisäksi kyllä vaikkapa Jenkki ja Suomibändeillä soundit ovat keskimääräisesti suht tunnistettavissa. Mutta se onkin sitten ihan eri juttu.
 
Niin, mut mietin lähinnä jotain Japania ja muita missä heviä pidetään eksoottisena meininkinä, niin voi olla että siellä on mielikuva pohjoisesta hevimaana, joka vaikuttaapi ostoon.

Kyse ei ole siitä, että Suomessa ei olisi hyviä tekijöitä. Näkisin pääasiallisena "ongelmana" sen, että kaikki hyviä biisejä tekevät bändit laulavat suomeksi, mikä taas johtaa siihen, ettei ulkomaille ole asiaa. Ja toisaalta hevibändeja ja raskaampia bändejä ylipäätään on ihan suunnaton määrä verrattuna kevyempiin bändeihin. Teinit haluaa soittaa heviä ja se näkyy bändiskenessä. Eli jos kiteytetään, niin:
 
1. Hevibändejä luultavasti enemmän kuin muita bändejä yhteensä.
2. Hevibändit yleensä laulavat englanniksi (mutta sillä yleisellä lyriikan tasolla tätä ei voi välttämättä laskea miksikään eduksi, ähih)
3. Lahjakkaat pop-rock-bändit yleensä suomenkielisiä.
 
Näin minä näkisin tilanteen. Ja sitten Euroviisuja ei kannata pitää kansakunnan musiikin mittarina. Eiköhän ne Euroviisut ole lähinnä musiikki-ihmisten sisäpiirin vitsi. Olisi Suomi Euroviisut voittanut ties kuinka monta kertaa, jos sinne olisi lähetetty jotain oikeasti hyvää.
 
Komppaan täysillä. Suomessa ei ole varmaankaan yhtään oikeasti hyvää pop-yhtyettä joka laulaisi suomeksi.

Komppaan täysillä. Suomessa ei ole varmaankaan yhtään oikeasti hyvää pop-yhtyettä joka laulaisi suomeksi.
 
SIG-yhtyettä yli 20 vuoden ajan diganneena kirjaan eriävän mielipiteeni-

Niin, mut mietin lähinnä jotain Japania ja muita missä heviä pidetään eksoottisena meininkinä, niin voi olla että siellä on mielikuva pohjoisesta hevimaana, joka vaikuttaapi ostoon.
 
Joo, voi olla mahdollista. Tuota Japania en tarkemmin ajatellutkaan.