Yleistä keskustelua musiikista ›

miksi siis kitaran ulkonäön pitäisi minua kiinnostaa kun en sitä juuri edes soittaessa näe?
 
Yleisöä se voi kiinnostaa kovastikin. On aivan älyttömästi eroa sillä soittaako tyyliin sopivalla, kauniilla ja mielenkiintoisella soittimella, vaiko jollain mikä ei ihan sovi kuvaan. Ja sitä kautta se vaikuttaa omaankin fiilikseen valtavasti.
 
Mä soitan hyvin paljon instrumentaalisurfia ja rautalankaa. Koetan hakea hommaan kiinnostavuutta myös soitin- ja laitevalintojen kautta. Valtaosa kitaroista olisi noissa hommissa sellaisia jotka paitsi eivät toisi mitään lisämielenkiintoa, myös söisivät uskottavuutta jyrkästi.
 
Vai miltä näyttäisi jos soittaisi vaikkapa suomalaismelankolista rautalankakipaletta keikoilla hevikitaralla? Tai vaan vaikka muuten Stratocasterin näköisellä kitaralla, mutta jossa olisi hainevälapa? Noissa hommissa se olisi ihan sama kuin jos menisi lavalle niin että nenä olisi tussattu mustaksi.
 
PS. Tuo mainitsemani muuten on semmoinen genre, jonne se Gibson Les Paulkaan ei sovi.

Vastaus alkuperäiseen kysymykseen:
mä ainakin valitsen kitarani (ja oikeastaan muutkin vermeet) ihan sataprosenttisesti sillä perusteella miltä kitara näyttää tai oikeammin että mikä on kitaran "imago", eli millaiset tyypit kyseisellä soittimella soittaa. Mä haluan käyttää samanlaisia vermeitä mitä omat idolit käyttää.

Esim: http://www.dlxmusic.fi/images/EVO60-PB.jpg
Hyi hitto mikä väri. Palataan asiaan kun saavat goldtoppia tai edes silver sparklea valikoimiin.
 
Osta multa tollanen goldtoppi niin mä haen ton pois.
 
Ovat muuten tainneet pudottaa tämän p90 mallin pois Evo-mallistosta kun ei enää näy Deanin sivuillakaan, mikä on kyllä helvetinmoinen sääli sinänsä, eli voit jotua jonkin aikaa odottelemaan uutta goldtopia.

Vastaus alkuperäiseen kysymykseen:
mä ainakin valitsen kitarani (ja oikeastaan muutkin vermeet) ihan sataprosenttisesti sillä perusteella miltä kitara näyttää tai oikeammin että mikä on kitaran "imago", eli millaiset tyypit kyseisellä soittimella soittaa. Mä haluan käyttää samanlaisia vermeitä mitä omat idolit käyttää.
 
Erikoista. Siis soittotatsi ja se miten kitara sopii sinulle ei vaikuta ostopäätökseesi vaan vain se, että on hieno kitara joka on tismalleen samanlainen kamat kuin idolillasi? Eli vaikka kitara olisi kuinka omasta mielestäsi paska, otat sen kunhan se näyttää hyvältä ja on samanlainen kuin idolillasi?

Kieltämättä kyllä, mutta minä mietin itse 9-17 visuaalisia asioita, joten ehkä en jaksa tunkea noita ajatuksia kaikkialle.
 
Aikoinaan muistan kuitenkin, miten pidettiin äärettömän huvittavana sitä, kun joku tyttöbändikitaristi valkkas keikalla kitaran puuttuessa tarjolla olevista varapeleistä toisen värin perusteella, ollenkaan kokeilematta. Nykyään sellainen ei näytä olevan ollenkaan harvinaista.
Kyllä tulee itku vanhalla..
 
Juu, tarkennan vielä sen verran että ulkonäkö ei tietenkään ole tärkein asia, vaan soittotuntuma ja ennen kaikkea soundi. Mutta valintaan se kyllä vaikuttaa sikäli, että rumaa soitinta en yksinkertaisesti ostaisi.
 
EDIT. Paitsi kerran ostin Dynelectron vain ulkonäön ja halvan hinnan takia. Meni kyllä kiertoon aika nopsasti.

Erikoista. Siis soittotatsi ja se miten kitara sopii sinulle ei vaikuta ostopäätökseesi vaan vain se, että on hieno kitara joka on tismalleen samanlainen kamat kuin idolillasi? Eli vaikka kitara olisi kuinka omasta mielestäsi paska, otat sen kunhan se näyttää hyvältä ja on samanlainen kuin idolillasi?
 
Kärjistetysti sanottuna näin on. En mä tietenkään mitään kökköä osta, mutta kyllä mulla esimerkiksi on yksi vanha Mosrite jossa on niin kapea kaula, että sillä on helvetin vaikea soittaa, mutta silti se oli pitkään mun ykköskitara koska se on niin cool;-)

Entäs miten oma makunne kitaroiden suhteen on muuttunut ajan kuluessa? Vai onko mitään muutosta tapahtunutkaan?
 
Itse en olis huolinut mistään hinnasta vielä muutama vuosi sitten SG:n mallista kitaraa, mutta nyt sellainenkin menis kun taas joskus ykkössijalla ollut SRV tyylinen sunburst strato on taas aivan out juuri tällä hetkellä.

Entäs miten oma makunne kitaroiden suhteen on muuttunut ajan kuluessa? Vai onko mitään muutosta tapahtunutkaan?
 
Jonkun verran. Kestosuosikki oli pitkään Les Paul, nyt Explorer häilyy mukana, mutta ei niin vahvasti. Joku Jackson on alkanu himottaa; odotankin että G.A.S. tasaantuu yhteen kitaraan ja sitten nappaan sen.

Kyllä mä varmaa semmosen vaaleanpunaisen Rickenbacker 4003:n huolisin...
 
Noh, kyllä mä kattelin aika paljon noita ulkonäköseikkoja, ku valitsin viime keväänä uutta bassoo. En olis millään huolinu punasta. Tosin ei kyllä tullu vastaan mitään hyvää punkkua bassoa, eli ei tarvinnu miettiä.
 
Sanottakoon yhteenvetona, että vaikuttaa se Vähän...

Ennen tuli valittua kitara näön perusteella ja siitä saa nykyään kärsiä sillätavalla, että tuolla kulmassa roikkuu käyttämättömänä kuuden ja puolen tuhannen (mk) Ibanez RG. Kitara on hieno, mutta ei istu käteeni. Tuosta vanhasta virhe ostosta opin sen verran, että ei kannata ostaa kitaraa joka on hieno, vaan kitara, joka istuu käteen ja jota on hyvä soittaa. Että näin...

Ennen tuli valittua kitara näön perusteella ja siitä saa nykyään kärsiä sillätavalla, että tuolla kulmassa roikkuu käyttämättömänä kuuden ja puolen tuhannen (mk) Ibanez RG. Kitara on hieno, mutta ei istu käteeni. Tuosta vanhasta virhe ostosta opin sen verran, että ei kannata ostaa kitaraa joka on hieno, vaan kitara, joka istuu käteen ja jota on hyvä soittaa. Että näin...
 
Näin juuri.

Se kitaran kauneus/hienous on aina katsoja silmissä. Itellä tökkii jos kitarassa on liikaa koristelua tms. Kullanvärinen hardware on jo mulle liikaa.. Yksinkertasuus on valttia. Telecasteria kauniimpaa kitaraa ei ole olemassakaan. Toinen on viinipunanen SG.

Ennen tuli valittua kitara näön perusteella ja siitä saa nykyään kärsiä sillätavalla, että tuolla kulmassa roikkuu käyttämättömänä kuuden ja puolen tuhannen (mk) Ibanez RG. Kitara on hieno, mutta ei istu käteeni. Tuosta vanhasta virhe ostosta opin sen verran, että ei kannata ostaa kitaraa joka on hieno, vaan kitara, joka istuu käteen ja jota on hyvä soittaa. Että näin...
 
Eikös kannattaisi ostaa soitin joka on hieno _ja_ istuu käteen?

Vaikutti kyllä silloin kun ostin Explorerini. Nykyisin ihan sama. Sellainen kukan muotoinen Daisy-kitara olisi hauska jollain blackmetal-yhtyeen kitaristilla..

Kyllä vaikuttaa aika paljonkin. Hieno kitara suorastaan huutaa mulle että sitä pitää opetella soittaa.

Kyllä minä ekana katson sellaisen soittimen joka miellyttää silmää ja sitten testaan miten se tuntuu käsissä ja soi. Turha kai sitä on ostaa selaista kitaraa/bassoa joka soi hyvin, mutta on niin helvetin ruma ettei sitä kehtaa seinällään tai kaulassaan pitää.

Kärjistetysti sanottuna näin on. En mä tietenkään mitään kökköä osta, mutta kyllä mulla esimerkiksi on yksi vanha Mosrite jossa on niin kapea kaula, että sillä on helvetin vaikea soittaa, mutta silti se oli pitkään mun ykköskitara koska se on niin cool;-)
 
Jaa. No minä ainakin vaadin upean ulkonäön lisäksi mahdollisimman mukavan soittokokemuksen. Toki tapansa kullakin :)

Vaikuttaa paljonkin.
 
Tyyli ennen tarkoitusta. Tietenkin.

Vaikuttaa varsin paljon.
 
Pitkään jatkuneen Randy Rhoads -diggailun jälkeen oli "pakko" saada RR-mallinen kitara, ihan vain ulkonäköseikoista.

Tottakai soittimen ulkonäkö vaikuttaa siihen minkä ostaa, eihän itseään kunnioittava rokkitähti voi rumaa soitinta hommata naisethan siinä katoaa jos ei näytä hyvältä :D
 
Joo mutta jos oisin kitaraa ostamassa niin kyllähän siinä muukin on tärkeää ku että miltä se kepukka näyttää.