Yleistä keskustelua musiikista ›

Voisinpa veikata, että jos nyt näistä 2000-luvulla läpimurtonsa tehneistä jotkut klassikojen asemaan pääsevät, niin kaksi sellaista bändiä voisi olla System Of A Down ja White Stripes.

Ei, kyllä se on niin ,että kaikki nää herkät älulliset taiderokbändit jotain radioheadia lukuunottamatta jäänee aika unholaan... Samoin kylläkin kaikki The- alkuiset garagebändit. The yeah yeah yeahs, the strokes, the stooges, the flaming sideburns, the (ihan mikä vaan, ne kuullostaa kaikki samalta ja ihan yhtä huonoilta.)
 
Niin.. Se kaavahan menee: The (x)s, jossa (x) on bändin varsinainen nimi..
esim. The Apulannats, The Winky Boys jne..

Taas mielenkiintoinen kysymys Bonhamilta. On aika vaikea uskoa, että enää koskaan tulee sellaisia Elviksen, Beatlesin ja Rolling Stonesien kaltaisia klassikoita, jotka kaikki tuntevat. Siis ihan kaikki, peruskoululaisista eläkeläisiin. Musiikki on pirstoutunut niin moneksi genreksi, että em. artistien kaltaista massasuosiota tuskin enää syntyy. Musiikkityylien pirstoutumisen lisäksi syynä on se, että tiedonvälitys on muuttunut niin rajusti 50-60 –lukuihin verrattuna; enää ei ole mitään sellaista ”Lauantain toivottuja levyjä” tai muuta vastaavaa ohjelmaa –ei edes varsinaista pääuutislähetystä- joka kerää samaan aikaan saman tiedotusvälineen ääreen lähestulkoon koko kansakunnan (jos nyt näin Suomesta puhutaan) ja sitä mukaa ns. kollektiiviset musiikkikokemukset joita ennen vanhaan ilmeisesti syntyi jäävät kokematta.
 
Joistakin bändeistä tulee ihan varmasti sellaisia klassikoita, jotka rockmusiikkia harrastavat henkilöt tuntevat ja joiden nimeen vannovat vielä kymmenienkin vuosien kuluttua, mutta edellä mainittujen artistien kaltaiseen tunnettavuuteen ei varmaan kukaan tule enää pääsemään.
 
Voi olla, että olen väärässä, mutta mainitkaapa muutama 70-luvulla tai myöhemmin uransa tehnyt bändi/artisti, jonka kaikki tuntevat. Lähinnä tulevat mieleen Springsteen, U2, Madonna ja Michael Jackson, mutta en oikein usko esim. ihan kaikki m-nettiläisten isovanhemmat tunnistavat noistakaan nimistä kaikkia. Elviksen, Beatlesin ja Rolling Stonesin he tuntevat. Esim. joku aikanaan stadioneita täyttänyt Dire Straits tuskin enää sanoo mitään sellaisille, jotka eivät aktiivisesti popmusiikkia seuraa.
 
Tällä hetkellä tuntuu, että viihteessä ainoat maailmanlaajuiset ”yhteiset kokemukset” liittyvät urheiluun. Formulat ja jalkapallon arvoturnaukset ovat tulleet Lauantain toivottujen levyjen tilalle. Tietysti joku WTC -katastrofi tai poikkeuksellisen suuri sota saattaa suoraksi televisioviihteeksi muuttuessaan aiheuttaa samanlaisia tuntemuksia.

toivottavasti The Mars Volta
 
ja sehän on varma se!!

Taas mielenkiintoinen kysymys Bonhamilta. On aika vaikea uskoa, että enää koskaan tulee sellaisia Elviksen, Beatlesin ja Rolling Stonesien kaltaisia klassikoita, jotka kaikki tuntevat. Siis ihan kaikki, peruskoululaisista eläkeläisiin. Musiikki on pirstoutunut niin moneksi genreksi, että em. artistien kaltaista massasuosiota tuskin enää syntyy. Musiikkityylien pirstoutumisen lisäksi syynä on se, että tiedonvälitys on muuttunut niin rajusti 50-60 –lukuihin verrattuna; enää ei ole mitään sellaista ”Lauantain toivottuja levyjä” tai muuta vastaavaa ohjelmaa –ei edes varsinaista pääuutislähetystä- joka kerää samaan aikaan saman tiedotusvälineen ääreen lähestulkoon koko kansakunnan (jos nyt näin Suomesta puhutaan) ja sitä mukaa ns. kollektiiviset musiikkikokemukset joita ennen vanhaan ilmeisesti syntyi jäävät kokematta.
 
Joistakin bändeistä tulee ihan varmasti sellaisia klassikoita, jotka rockmusiikkia harrastavat henkilöt tuntevat ja joiden nimeen vannovat vielä kymmenienkin vuosien kuluttua, mutta edellä mainittujen artistien kaltaiseen tunnettavuuteen ei varmaan kukaan tule enää pääsemään.
 
Voi olla, että olen väärässä, mutta mainitkaapa muutama 70-luvulla tai myöhemmin uransa tehnyt bändi/artisti, jonka kaikki tuntevat. Lähinnä tulevat mieleen Springsteen, U2, Madonna ja Michael Jackson, mutta en oikein usko esim. ihan kaikki m-nettiläisten isovanhemmat tunnistavat noistakaan nimistä kaikkia. Elviksen, Beatlesin ja Rolling Stonesin he tuntevat. Esim. joku aikanaan stadioneita täyttänyt Dire Straits tuskin enää sanoo mitään sellaisille, jotka eivät aktiivisesti popmusiikkia seuraa.
 
Tällä hetkellä tuntuu, että viihteessä ainoat maailmanlaajuiset ”yhteiset kokemukset” liittyvät urheiluun. Formulat ja jalkapallon arvoturnaukset ovat tulleet Lauantain toivottujen levyjen tilalle. Tietysti joku WTC -katastrofi tai poikkeuksellisen suuri sota saattaa suoraksi televisioviihteeksi muuttuessaan aiheuttaa samanlaisia tuntemuksia.
 
Ne, jotka tekevät asiat ensimmäisinä hyvin, muistetaan.