Yleistä keskustelua musiikista ›

Ympätään tähän vielä kuvataide... ehkä kaikkein vierain taidelaji mulle... ei aiheuta oikeastaan mitään viboja, ainakaan pidemmäksi aikaa...
 
No tuota. Toisten tekemien teosten katseleminen on vähän enemmän semmosta analysointia, kuin viihdettä. Minusta ainakin. Enemmän saan fiiliksiä siitä kun tekee itse jotain hauskaa grafiikkaa tai ottaa valokuvia.

Musiikissa on myös se funktio, että voi itse olla tavallaan osa sitä, soittaessa instumenttia tai laulettaessa. Kuuntelijasta tulee silloin tulkitsija. Elokuvien, kirjojen tms. kohdalla tämä ei välttämättä onnistu.
 
Samaa mieltä. Se, kun laittaa hyvän levyn stereoihin ja soittaa improvisoiden mukana ja joskus vielä huutaa sanoja päälle, on aivan mahtava tunne. Rentoutumista parhaasta päästä, joskus pitkähkön jamisession tai bänditreenien päätteeksi tunnen itseni uudestisyntyneeksi.
 
Musiikki - lääke joka vaivaan :)

Musiikin vaikuttaminen niin moniin tunteisiin on myös erityisen hienoa. Jotkut biisit antaa sellaisen ylitsevuotavan rauhoittumisen tunteen jolloin tekee vain mieli maata lattialla. Joskus surullisen tai iloisen fiiliksen. Joskus on pakko potkia tuoleja ja seiniä ja vain riehua hulluna.
 
Ja voi ahhhh ne fiilikset hyvien bänditreenien jälkeen, jolloin kaikki napsahti kohalleen.

Tästähän tulikin oikein mielenkiintoinen ketju...
 
Kyllä, ja kerrankin aihe joka nimenomaan yhdistää meitä kaikkia täällä liikkuvia. Itse asian ydin.
 
Oma vastaukseni: eniten musiikki on minulle nimenomaan voimakkaita tunne- tai muita elämyksiä. Muun tekemisen taustalle sitä en niin kauheasti kaipaa, mutta on se hyvä antamaan virtaa, vauhtia ja svengiä esim. siivoamiseen, tiskaamiseen, ruuanlaittoon tai töihin lähtemiseen. Muulloin keskityn yleensä mieluummin siihen mitä olen tekemässä. Yksi asia mitä en juurikaan ymmärrä on musiikin käyttö sänkypuuhien taustalla. Ehkä siinä yhdistyy kaksi liian suurta ja voimakasta asiaa. :) Ne ovat parempia erikseen nautittuina.
 
Toisaalta oikein loistava leffa kyllä tehoaa ehkä vieläkin kovemmin kuin oikein loistava musiikki.
Kirjoihin tavallaan uppoutuu, jos se on hyvä... mutta vaikutus ei ole kovin pitkällinen...
 
Parhaimmillaan kyllä leffan ja kirjankin vaikutus voi olla pitkällinen, on ollut ainakin minulla, samoin kuin vaikkapa teatteriesityksen. Eihän esim. jonkun yksittäisen biisinkään vaikutus päiväkausia kestä. No, huippukokemus voi kyllä vaikuttaa useamman päivän, oli sitten kyse mistä lajista tahansa. Ja sellaiset jää myös yleensä lähtemättömästi mieleen. Eri asia on, onko vaikutus sama enää myöhemmin. Mutta toisaalta, miksi sen pitäisikään olla. Jotkut asiat on hyvä säilyttää koskemattomina, vähän mystisinä. Esim. yhteen mahtavimmista lukukokemuksistani en ole uskaltanut palata uudestaan, ja voi olla etten tule tekemään sitä koskaan. Mieluummin säilytän upean muiston ja ammennan siitä.