Yleistä keskustelua musiikista ›

Jos levy on hyvä niin se kuulostaa hyvältä vaikka kirpparilta eurolla ostetusta mankasta ja 20 vuotta vanhalta paskaselta C-kasetilta toistettuna. Kuitenkaan mikään äänite (paitsi ehkä joissain harvoissa poikkeustapauksissa) ei voita hyvää live-esitystä. Joten tuhlatkaa mieluummin ne 5000 euroa hyviin styrkkareihin ja käyttäkää se levyjen kuunteluun menevä aika mieluummin bändin kanssa jamitteluun.
 
kuka tuhlaa mihinkin - mieli tekisi tietysti kaikkea ;-)
 
jos biisissä tärkeintä on pelkkä melodia tai sanat niin saahan niistä selvän vaikka puhelinluurilla - itse arvostan tallennetustakin esityksestä kaikkia instrumentteja yhdessä ja erikseen, sointien nyansseista jne. Ilman jonkinasteista hifistelyä se ei onnistu.
 
Näitä hi-fi -keskusteluja tältä saitilta joskus ihmettelen. Jos kotikuuntelu tapahtuu jollain matopurkeilla ja tiukkaan pakatuilla mp3 -äänitteillä ei kannata paljon meltoilla esim. jonkun kitarasysteemin soundin hyvyydestä tai behringerin laitteiden paskuudesta.
 
Muusikoiden luulisi erityisesti arvostavan, että vaivalla esitetty ja tallennettu suoritus välittyy kaikessa upeudessaan kotioloihin asti.

Ei mun vinyylit rahise !
 
ei munkaan

No eikö nämä ollut vakiona nimenomaan senaikaisissa Volvoissa?
 
Ei tietoa, tämä oli ihan irrallinen, ja muistini mukaan meillä ei ainakaan Volvoja ollut missään vaiheessa. Tosin muistikuvatkin on heikohkot vähintään.

Kun oikein haluan nauttia musiikista niin istun rauhassa alas kera punkkulasin ja kuuntelen niitä mukavia 70-luvun LP-plättyjä "ihan hyvällä" soitteimellani ja olen elämääni tyytyväinen. Aika vähän tulee silloin funtsailtua taajuusvasteita tai häiriöetäisyyksiä tai sitä että miten tämä tunnelma pitäis perustella jollekin... Minusta LP on sympaattisempi : )

mä maksoin mun levarista yhteensä jotain 30 euroa kirpparilta. tää on maranzi ja kaikki skulaa kyllä. ja jos on hyvä levy niin täs on ihan hyvä äänenlaatu. mut ehkä mä en vaan ole niin älyttömän nirso tai ammattilainen, että musiikista nauttimiseksi tarttis maksaa tuhansia euroja.

Jos levy on hyvä niin se kuulostaa hyvältä vaikka kirpparilta eurolla ostetusta mankasta ja 20 vuotta vanhalta paskaselta C-kasetilta toistettuna.
 
Huono levy ei tietysti kuulosta hyvältä millään laitteilla, mutta kyllä laitteet silti vaikuttavat valtavasti äänitteen nautittavuuteen. Jos eroa ei kuule tai sillä ei ole itselle merkitystä, kannattaa tietysti säästää rahansa ja kuunnella sillä euron mankalla.
 
Kuitenkaan mikään äänite (paitsi ehkä joissain harvoissa poikkeustapauksissa) ei voita hyvää live-esitystä.
 
Yleensä vaan ei ole mahdollisuutta levyn materiaalin kuulemiseen livenä. Soundimielessä taas hyvä äänite voittaa live-äänen useissa tapauksissa, ellei sitten puhuta akustisesta/klassisesta musiikista.
 
Niin, mutta tärkein pointti onkin se että kuinka paljon muusikon kannattaa oikein tuhlata resurssejaan toisten ihmisten tekemästä musiikista nauttimiseen?
 
Omasta mielestäni toisten tekemän musiikin kuuntelusta oppii erittäin paljon. Ei se ole resurssien tuhlaamista. Varmaankin useimmille täällä muiden musiikista nauttiminen on aivan yhtä tärkeä osa harrastusta kun mahdollinen oma soittaminen.

Mielestäni "oikean" muusikon pitäisi päästä sellaiseen henkiseen tilaan että ei ole aihetta palvoa muiden tekemää musiikkia niin antaumuksellisesti että pelkkiin äänentoistolaitteisiin tuhlaisi vaikka 5000 tai 10000 euroa. Samalla rahallahan saa jo aika täydelliset kitarakamat ja mukavat kotiäänityslaitteet. Tietysti jos sitä rahaa on "liikaa" niin siitä vaan törsäilemään mutta taitaa aika harvalla muusikolla rahatilanne olla tuollainen.
 
Uskoisin, että eniten aikaa artistien luomisprosessissa vie tuo vaikuttimien/kokemusten 'kerääminen' ja jotkut saattavat tehdä sitä paljolti kuuntelemalla musiikkia(, mikä ei tietenkään ainoa tapa ole). Pääosin kaikki meistä syntyy korvat päässä, mutta toki, heti kun joku syntyy kitara kourassa tähän maailmaan, syön sanani.
 
Soittokamat ovat "vain" välineitä/työkaluja, niihin on helpompi panostaa liikaa ja aloittaa se kuuluisa välineurheilu.

Soundimielessä taas hyvä äänite voittaa live-äänen useissa tapauksissa, ellei sitten puhuta akustisesta/klassisesta musiikista.
 
Ainoastaan akustisessa/klassisessa musiikissa?
Uh, väittääkö joku että rock-musiikki kuulostaa paremmalta levyllä kuin keikalla? Siis tietysti olettaen että miksaaja osaa hommansa jne. (hyvät live-saundit kun sattuvat olemaan pirun harvassa, mutta ei siitä tässä enempää)
 
Omasta mielestäni toisten tekemän musiikin kuuntelusta oppii erittäin paljon. Ei se ole resurssien tuhlaamista. Varmaankin useimmille täällä muiden musiikista nauttiminen on aivan yhtä tärkeä osa harrastusta kun mahdollinen oma soittaminen.
 
Ehdottomasti. Itsekin kuuntelen edelleen paljon musiikkia ja hyvän musiikin kuuleminen on aina erittäin inspiroivaa. Kyse olikin siitä että kuinka paljon rahaa siihen laitteistoon pitää tuhlata että siitä nauttii?
 
Vertailun vuoksi voisin mainita itse omistavani suhteellisen edulliset perus-kotihifilaitteet, suurin osa 80-luvulla valmistettua. Hintaa noilla (kaiuttimet, vahvistin ja levari) on varmaan jotain 700 euroa ja hyvin kelpaa.
 
Kiinnittäkää enemmän huomiota vaikka niihin lempimusanne nerokkaisiin sointukäännöksiin ja hyvään svengiin kuin niiden levyjen ja äänilaitteiden taajuusvasteisiin ja muihin käppyröihin.

Sedälläni on Black Sabbathin (ja monien muiden tuon ajan bändien) koko tuotanto vinyyleinä ja itse halusin säilyttää muistot juuri sellaisenaan, kun ne olivat olleet aina 7-vuotiaasta lähtien.Pohdin että miten siinä onnistuisin kun setä ei suostunut luopumaan levyistään kun kuolleen ruumiinsa yli...no minidisc aika koitti ja toi ratkaisun pulmaani... nyt minulla on black sabbathit, deep purplet ym. vinyylisoundeina nykyajan kätevyydellä varustettuna...

Nyqvistin (äännetään "naikvist", jenkki) teoreema
 
näytteenottotaajuus= 2f+1
 
f= on korkein taajuus, joka halutaan yleensä toistaa. Tuolla näyteenottotaajuudella (A/D muunnos) ei toista vielä oikein.

Ainoastaan akustisessa/klassisessa musiikissa?
Uh, väittääkö joku että rock-musiikki kuulostaa paremmalta levyllä kuin keikalla?
 
Niin, akustinen/klassinen musiikki kuulostaa lähes poikkeuksetta parhaalta livenä- edellyttäen, että salin akustiikka on jotakuinkin kunnossa. Sähköisesti vahvistetussa musiikissa on aina mukana omat ongelmansa. Miksaajan ammattitaidon ohella PA-laitteiston laatu ja tila asettavat omat rajoituksensa. Usein rock-musiikkia esitetään tiloissa, joiden suunnitelussa akustiset ominaisuudet eivät ole olleet ykkössijalla. Joskus homma pilataan ylettömällä luukutuksella. Parhaimmillaan liveääni on elämys myös rockkeikoilla- se on vain harvinaista.
 
Kyse olikin siitä että kuinka paljon rahaa siihen laitteistoon pitää tuhlata että siitä nauttii?
 
Tämä on mielestäni aika pitkälle makuasia, eikä yhtä oikeata vastausta olekaan. Ei laitteisiin tarvitse upottaa hirmuista määrää rahaa jotta musiikista pystyisi nauttimaan. Kuvailemasi erillislaitteista koottu kokonaisuus kuulostaa ihan asialliselta- täysin eri asia kuin "euron mankka".
 
Lähinnä sitä ihmettelen kun välillä näkee ihmisten kuuntelevan joillakin surkeilla muovisilla kaiuttimilla, jotka on vielä tungettu lattian rajaan pois näkyvistä. Ei tällaisella laitteistolla kannata mitään vinyylejä kuunnella.

Minulla on tasan 4 vinyyliä ja mukahan niitä on kuunnella. Jotenkin se ääni on "analogisempi" LP:issä verrattuna CD-levyihin. CD-levyt ovat muuten paljon kätevämpiä (koko, hinta, kestävyys jne..).

Nyqvistin (äännetään "naikvist", jenkki) teoreema
 
Itse varmaan mielessään ajatteli "nyykvist" koska oli Ruotsin Nilsbystä tullut siirtolainen.
 
näytteenottotaajuus= 2f+1
 
f= on korkein taajuus, joka halutaan yleensä toistaa. Tuolla näyteenottotaajuudella (A/D muunnos) ei toista vielä oikein.
 
Näin minäkin olin aina luullut mutta isot pojat olivat skoopista tutkineet asiaa ja todenneet että jonkinsortin alipäästösuotimen vuoksi sieltä tulee samaa siniaaltoa joka sinne on sisään ajettu.
Nyt hifipuolella polemiikki onkin tuon suotimen toimintaperiaatteessa... arvatenkin juuri tuollaista pitää pohtia kun enää ei tarvitse pähkäillä äänipäiden atsimuuttien ja neulakulmien kanssa ;-)
Niissähän vaikutus on jopa järjellinen ja korvinkuultava.

...no minidisc aika koitti ja toi ratkaisun pulmaani.. nyt minulla on black sabbathit, deep purplet ym. vinyylisoundeina nykyajan kätevyydellä varustettuna...

No tuolla logiikalla sama vinyylisoundi on tallessa niillä CD:lläkin.
Sun tapauksessa soundia on värittänyt levysoittimen lisäksi vahvistin, eikä vähiten sen MD:n A/D -muunnin ties millä näytteenottotaajuudella.
Tietysti "uskovaisille" on vielä piuhatkin tärkeitä :)
Tämän päälle signaali on vielä pakattu Sonyn ATRAC-metodilla. Sano vielä, että "nauhoitit" biisit puolinopeudella jolloin on hukattu n. puolet siitä alkuperäisestä materiaalista.
Tismalleen saman tuloksen olisit saanut pakkaamalla ne ämpäreiksi levyn kulmalle.
 
En kirjoittanut *ttuillakseni, mutta kyllä tuo on äkkiseltään mietittynä huonoin vaihtoehto hyvää soundia etsivälle.

Jos levy on hyvä niin se kuulostaa hyvältä vaikka kirpparilta eurolla ostetusta mankasta ja 20 vuotta vanhalta paskaselta C-kasetilta toistettuna.
 
Täysin samaa mieltä. Mä keskityn musiikkiin, en soundeihin.

Kun oikein haluan nauttia musiikista niin istun rauhassa alas kera punkkulasin ja kuuntelen niitä mukavia 70-luvun LP-plättyjä "ihan hyvällä" soitteimellani ja olen elämääni tyytyväinen. Aika vähän tulee silloin funtsailtua taajuusvasteita tai häiriöetäisyyksiä tai sitä että miten tämä tunnelma pitäis perustella jollekin...
 
Kyllä.
Minulla on kolme kuuntelua. Yksi töissä. Yli-intensiivinen digi-helvetti. Pahin särmä on pehmitetty brittikuuntelun verholla, onneksi. Lähikenttä, täyttää speksit, on huono.

Toinen on kotona. Dvd,cd ja telkkari. Joskus harvoin. Ei fiilistellä. Uutisia ja luontodokumentteja.Vaimon kanssa katsotaan.
 
Kolmas. Rakas vinyylisoitin, isokakkuinen kelamankka, Tannoyt ja futon. Futon on hyvä paikka kuunnella mutta sillä on myös saundipoliittinen vaikutus. Enemmän kuin kaapeleilla. Futon maksoi enemmän kuin nuo loput yhteensä. Levyjä ei lasketa. Niitä ostetaan.
 
Yksi uusimmista hankinnoista Belle&Sebastian-vinyyli. On muuten hyvänkuuloinen levy. Tokkopa olisi cd:nä.
On nimittäin aika retro ja sisältää sellaista matalaa vääntöä jota en ole cd:llä kuullut. Sellaista laivadiisselin voimaa joka on niin tasaista että onko se vääntöä ollenkaan...jotenkin ne vinyylin kiihtyvyydet..outoa.
 
Peltisaundi tulikin jo todettua täällä aiemmin.
Kyllä mä vieläkin ihmettelen vaikka olen ihmetellyt jo muutaman vuoden (mä olen tän asian suhteen myöhäisherännäinen, ja juuri ne on niitä pahimpia..käännynnäiset) kuinka voidaan saada tuollaiseen muovilevyyn ja tekstiilikalottiin niin sairaan hyvänkuuloiset china-pellit (esim.), siis vaikka niillä ei ole tässä maailmassa mitään tekemistä keskenään.
 
Menee jo ihan skutsiin aiheesta mutta cd-Genelec on ihan naurettava kombinaatio juuri näillä peltisaundeilla. Niiden maailma on kuitenkin paljon lähempänä alkuperäistä.
 
Sähkön muuttaminen ääneksi ja ilman liikkeeksi on loppujen lopuksi niin väkivaltainen ilmiö että on ihme että siinä edes ylipäätään onnistutaan. Vinyylissä se ääni on ihan oikeasti olemassa. Olen nuppineulalla ja paperinpalalla kokeillut ;-)

Minulla on tasan 2 vinyyliä ja mukahan niitä on kuunnella. Jotenkin se ääni on "analogisempi" LP:issä verrattuna CD-levyihin. CD-levyt ovat muuten paljon kätevämpiä (koko, hinta, kestävyys jne..).
 
Mutta eikö se sun kuvalevys ole aika perkeleen hieno verrattuna johonkin kuppaseen 5:n tuuman klönttiin.
 
;)

Itse tilaan aina orkesterin soittamaan varaamaani tilaan, jolloin pääsen nauttimaan puhtaimmasta mahdollisesta soundista, siinä maallikkokin huomaa eron, ja se vaatii tosi paljon vehkeiltä se.
Mitä näytteenottotaajuuteen tulee, riittää kun ottaa kusinäytteen päästään tasaisin väliajoin, tulos on varmaan yllättävän usein nolla. Riittää sitten kun panee vaan toisen tai kolmannen siihen perään niin sitten sen eron vasta huomaa, siskonmies laitto ja sano että jotain on pielessä.

Itse tilaan aina orkesterin soittamaan varaamaani tilaan, jolloin pääsen nauttimaan puhtaimmasta mahdollisesta soundista.
 
No näinhän se on tietysti parasta. Tahtoo tulla vaan aina joskus ongelmia kun orkesterit lupaavat mitä sattuu. Just meinasin että Lontoon filharmoonikot olis kiva meidän tämänkertaisessa illanvietossamme niin eivät tuu rahallakaan. Joku Putin on kuulemma kerinny tilaamaan ennen ja menevät Moskovaan. Saatanan kommunistit etten pahemmin sano!!! Pilaavat ihmisten kulttuuririennot. Hyvästä äänentoistosta puhumattakaan.

Se on vähän miten sen ottaa. CD on sinäänsä laadullisesti parempi, mutta monet tykkää enemmän vinyylistä. Se on aidomman kuuloista, koska siinä on vähän "särinää".