Yleistä keskustelua musiikista ›

EDIT: meni hetki että ymmärsin. Joo, kyllä yleisö voi olla
 
Pahoittelen epäselvää selitystä. Nyt sain luettua muittenkin kommentit.
 
Sanon tän nyt tässä pysäyttääkseni ajoissa keskustelun harhautumisen siihen, onko humppametallibändeillä tulevaisuudessa torvisektiot ja mitä vaikutteita hip-hop-fuusiojazziin seuraavaksi tulee.

 
Pointtini on se, että tiedän lukuisia aika pienen nicheen bändejä jotka elättävät itsensä musiikilla ja vieläpä mukavasti. Heidän ei tarvitse edes keikkailla. Myyvät levyjään jatkuvasti ympäri maailmaa vaikka viimeisimmästä "hittilevystä" (jos aika underground hardcore bändin kohdalla niin voi sanoa) on aikaa lie joku 6-7 vuotta ja viimeisimmästä normaaliin levykauppoihin eksyneestä levystä ainakin kolme vuotta (vain bändiltä ja yhdestä nettikaupasta saatavia on julkaistu). Pointti on se, että jos tekee tarpeeksi hyvää materiaalia pienellekin ryhmälle ja se huomataan ympäri maailmaa (vaikka pikkuhiljaakin), niin siitä syntyy aika iso puro ilman merkittäviä markkinointi tai muita kustannuksia.
Lisäksi jos asenne "faneja" kohtaan on kunnossa, kuten edellä kuvailemallani bändillä (kuinka moni bändi henk. koht. lupaa lähettää uuden CD levyn jos vanha kulunut loppuun tms. ja lähettää nettiin uusia biisejä mp3:sina jos uuden levyn tekoprosessi kestää liian kauan).
 
Yleisestä kehityssuunnasta olen aivan samaa mieltä, mutta toisaalta se tarjoaa myös paljon uusia mahdollisuuksia.

Juu niinhän se tekee. Lähes poikkeuksetta "maailmanmusiikkiartistit" tai crossoveraavat asuu Ranskassa. Ei sillä Manu Chaollakaan kovin huonosti tunnu menevän.
 
Ranskassa tai Tukholmassa, jossa asuu yllättävän paljon vanhoja reggae-partoja ja maailmanmuusikoita muutenkin.
 
Joka kylässä on Tavastian kokoinen klubi, jossa sujuvasti englantia puhuva, riittävän iso tekniikan henkilökunta käsittelee uusimpia laitteita nauttien kuukausipalkkaa ja ollen kunnioitettuja kansalaisia.
 
Tuon olen myös huomannut parikymmentä kertaa ranskassa käyneenä. Tosin he itse luulevat etteivät osaa puhua englantia ollenkaan, kun kieli ei taivu sellaisiin hassuihin kiertoilmauksiin kuin ranskan kielellä on tapana. Mutta kun sinnikkääsit hokee, että: "Pardon, je ne comprendez pas, je ne parlez pas francais, parlez-vous anglais, eh, sil vous plait?" niin kyllä sitä kielitaitoa alkaa löytyä vaikka eteläranskan maajussilta. Kertaakaan ei oo jäänyt ruoka saamatta tai yösija löytymättä, ja tekninen henkilökunta (samoin kuin useimmat soittajat) on täysiä ammattilaisia. Suurvalta se on entinenkin suurvalta.
 
Ja popparihan on poppari vaikka voissa paistais. Kaikkialla maailmassa. Oli kieli mikä hyvänsä.
 
qfleax:
Pointtini on se, että tiedän lukuisia aika pienen nicheen bändejä jotka elättävät itsensä musiikilla ja vieläpä mukavasti. Heidän ei tarvitse edes keikkailla. Myyvät levyjään jatkuvasti ympäri maailmaa vaikka viimeisimmästä "hittilevystä" (jos aika
 
Kuten myös. Ystäviini kuuluu mm eräskin englantilainen vuoden 76 punklegenda, joka tekee erittäin hienoja ja omaehtoisia levyjä pitäen koko koordinoinnin käsissään, ja rundaa ympäri maailmaa akustisen kitaran kanssa 3/4 vuodesta. Eri puolilla maailmaa pienjakelijat ja import-yhtiöt huolehtivat pariskunnan tasaisesta ja kohtuullisesta toimeentulosta.
 
Muutenkin olen nähnyt, kuinka pieni kulttimaine monessa maassa vastaa hyvinkin isoa mainetta kotimaassa. Se on ihan hyvä tavoite, ja kun kuviot ovat pieniä (vaikka niitä on paljon) ei tunnelmaa pilaa edes turha isopäisyys ja starailu. Jimi Tenor, Aavikko, Laika & the Cosmonauts tai vaikka Cleaning Women ovat ihan oikealla tiellä.
 
Tuo onkin hyvä ja positiivinen ajatusrata. Valitettavasti se ei auta, jos kotimarkkina-alue pitäisi saada kotimaasta. Jos myytävä "tuote" ei oo indie-ainesta.
 
(Tosin, kun kenttä pirstaloituu tarpeeksi, kaikki on kulttikamaa, jos ajatellaan se mainstreamin vastakohdaksi.)