Yleistä keskustelua musiikista ›

Meikällä on sattunut hyvä faija siinä suhteessa, että soon aina ymmärtänyt musiikin päälle jonkin verran. Yläasteella olin kahden vaiheilla että ostanko tietokoneen vai sähkökitaran. Isä kannusti kitaravehkeisiin. Ja niinhän siinä kävi että askeleet suunnattiin Kitarapajalle ja säästöt sijoitettiin seinällä roikkuvaan kasarikeppiin ja Fenderin comboon. Soittaakin sai kotona niin paljon kuin halusi, kunhan soitto loppui 22:00.
 
Ja onhan se mukava nyt viedä isäpapalle aina uutta aikaansaannosta CD-levyjen muodossa..
 
mitäs isis sanoo kun viet born to shred kakkosen katsottavaksi?=)

Itse en kauheasti noihin aiempiin viesteihin tutustunut, mutta:
 
Omat vanhempani ovat olleet todella kannustavia. Aina ovat olleet tukemassa, niin henkisesti kuin taloudellisesti. Aloitin pianolla, jonka ostivat. Olivat kovasti huolissaan kun lopetin tunneilla käymisen. Kitaran kanssa ovat tukeneet, vaikka projekti onkin lähes kokonaan omakustanteinen. Huuliharpun sain joululahjaksi, ja nyt kun mainitsin, että mieleni tekisi saksofonia soittaa, mutta en taida kaiken muun taakaksi sitä aloittaa, olivat kovasti pettyneen oloisia ja kyselivät että miksen ottaisi.
 
Joidenkin kappaleiden kohdalla on kyllä esitetty toiveita, vaihtamisesta :)

Ei mua ole hirveästi kannustettu kotipuolesta, tosin mutsi on kyllä iloinen, koska mä soitan. Sille on luultavasti kuitenkin tärkeämpää mun opintoni
 
Aivan kuin oma mutsini. Mutsin mies on sitten eri maata. Olen homohinttari pitkätukka joka rimputtaa päivät pitkät kitaraa. Opinnot pitäisi lopettaa ja lähteä raksalle _miesten_ hommiin.
 
Tukka rupesi kasvamaan siitä lähtien, kun mutsin mies sanoi, että on aika mennä parturiin.

Mun faija kannusti mua ihan helvetisti. Myi jopa autonsa että sai mulle uuden skeban. Nyt lievästi vituttaa kun en ole kohta vuoteen puhunut sen kanssa :( noh. Mua on kannustettu. Mummo kannustaa ja ostaa kamoja ja mutsi kattoo vierestä kun kaikki rahat menee ties mihin härpättimiin :D

Minä olen katkera vanhemmilleni kun eivät minua lapsena pakottaneet soittotunneille vaan kuuntelivat minua kun sanoin etten tahdo..
 
Mutta hyvin ovat tukeneet nyt myöhemmin kun aloin musisoimaan. Taloudellisesti ja keikkojakin olen saanut vanhempien tuttujen kautta.

Kyllä ootte kaikki helpolla päässeet ....
 
Ja noihin kielihommiin, TV1:stä tulee klo. 22.00 Murhakomissio. Tanskalainen ohjelma ja tekstitetty ruotsisksi. Nauttikaa !

No tuskinpa vain; saksaa kyllä oppii ruotsin pohjalta paremmin, kun molemmissa on yhtä mahdoton kielioppi. Sanon tämän mielipiteeni näin ei-ruotsinkielisenä, mutta koulussa hyvän ja toimivan ruotsinkielen hankkineena.

 
Voi tietenkin olla totta, mutta mulle on joku kielenopettajakin
väittänyt, että suomenruotsalaiset ovat kielellisesti
lahjaakkaampia. Ja ollessani lontoossa suomalaiset
sanoivat, että suomalaisen on vaan jotenki mahdotonta
tai ainakin vitun vaikeaa oppia kunnon englanti-aksentti, mutta kuulemma ruotsalaiset vaan oppivat sen helpommin.
Tosin suomalaiset vetää yleensä helvetin hyvää englantia
verrattuna vaikkapa espanjalaisiin. Kun niitten pitää
sanoa, vaikkapa James, niin se on niille jeims. Tärkeintä
on avata suu. Ei siihen kuole jos mokaa.

Mua on vanhemmat aina kannustaneet aivan helevetisti. Faijan kanssa tulee aina välillä jammailtua bluessia ja äiti on aina ollut henkisenä tukena, joten mulla ei ton asian kanssa todellakaan ole valittamista, päinvastoin saa vain olla pirun kiitollinen vanhemmilleen.

Mulle on myös tullut kannustusta. Ei niillä ollut muuta mahdollisuutta, koska mä elin musiikille jo palosammuttimen kokoisena. Se oli aika selvä juttu.

Kyllähän musta lakimiestä toivottiin, mutta salaa faija oli kuitenkin ylpeä tästä musajutusta ja mua koulutettiin musiikkiin ihan pienestä ja vietiin kaikenlaisiin testeihin. Hän kopsasi myöhemmin kaikki mun jutut kasetille, ihan kun en olisi tiennyt.

Faija antoi onneksi paljon neuvoja, joita nyt aikuisena osaa arvostaa. Lähinnä sitä että mitä tahansa teet, tee se hyvällä työmoraalilla.

Faija antoi onneksi paljon neuvoja, joita nyt aikuisena osaa arvostaa. Lähinnä sitä että mitä tahansa teet, tee se hyvällä työmoraalilla.
 
Näyttäis melkein olevan ensimmäinen älykäs neuvo mikä kävelee vastaan. Mä luulin että noi joutuu keksimään aina ite...
 
No mutta, hyvä nähdä että täällä on oikeesti porukkaa joita motivoidaan kotipuolesta tavalla tai toisella.

mitäs isis sanoo kun viet born to shred kakkosen katsottavaksi?=)
 
Varmaan ihastelis mun siistiä outfittiä :)

Aika paha sanoa omien vanhempieni suhtautumisesta, koska toisaalta en itse tuo asioita kovin aktiivisesti esille paitsi aina uusien laitehankintojen yhteydessä, joihin tarvitsisin avustusta, joka kuitenkin usein jää edellä mainitusta syystä. Kyllähän he pienenä minut pianotunneille veivät ja kustansivat ensimmäisen kitaran ja vahvistimen, joten ei ole kuitenkaan aihetta valittaa.
 
Tiedä sitten mitä sanoisivat, jos näyttäisi siltä, että koulut menisivät perseelleen ja niin edespäin. Tuskin ainakaan pitäisivät.
 
Ehkä suurimpana kannustimena on toiminut setäni, joka on oman unelmansa toteuttanut. Hän lähti peruskoulun jälkeen tekemään sitä asiaa, joka oli - ja on yhä - lähinnä sydäntä ja tosiaan samaa hommaa tekee yhä, eikä ole kuulemma katunut päätöstään. Hän antaa aina potkuja perseelle omalla esimerkillään. Ei niinkään kehuillaan, koska eipä hänkään juuri mitään soittoharrastuksestani tiedä, paitsi että minulla on sellainen.

meillä kotona suhtaudutaan aika kannustavasti musiikkiin, kun kaikki kolme sisarusta harrastaa, huom harrastaa. aloittelu välineetkin on ostettu.
 
Itse olen harrastanut tätä musisointia kaikkein pisimpään, kalleimmat kamat olen ostanut ite, eli akustisen skittani toisinsanoen, sähkiksen ja vahvistimen porukat kustansi. Mitä tohon rahojen käyttöön tulee, niin isä on yleensä sitä mieltä että hyvistä peleistä kannattaakin maksaa vähän, no kai sen ymmärtää kun isä on itsekin harrastanut musaa nuorena ja on 3/3 musiikkiopiston lukenut. Äiti taas on aina kaikkea rahanmenoa vastaan, nytkin kun pitäis ostaa sähkis joka maksaa sen 800 euroa niin äiti ei oo lainkaan mielissään, en kyllä minäkään. Onhan se nimittäin paljon rahaa.
 
Toisaalta vanhempieni kannustuksen ymmärtää ihan hyvin sillä minähän olen aina pitänyt selvänä asiana, että musiikki on vain ja ainoastaan harrastus, ja opinnot sekä tuleva lääkärinura on kirkkaimpana kiikarissa. Tosin ensivuonna aion vähäentää tätä harrastelua huomattavasti ja kekittyä 100% kouluun, kirjotukset nimittäin häämöttää uhkaavana pilvenä horisontissa, ja matikan sekä ruotsin osalla saattaa ilmetä vaikeuksia, m:ään pyrin kummassakin. Kiva vaan ku kumpikin vanhempi on vetäny väh. 5 ällää (Äiti 6 ja isä 5 + 1 M) nii rima on aika korkeella. Onneksi lääkikseen pääsee ku lukee vaan tarpeeks, minäkin aion ostaa pääsykoekirjan jo nyt.

Meikäläisen vanhemmat ovat olleet erittäin kannustavia soittoharrastuksen kanssa..faijahan se ekat soittokamat kustansi ja jokusen myöhemmistäkin. On useasti sanonut olevansa ylpeä siitä, että jaksan opetella kitaransoittoa.
 
Muutenkin ainakin toinen puoli suvusta on musiikin kanssa tekemisissä: äitini soittaa pianoa, hänen siskonsa on pianonsoitonopettaja, serkkuni soittavat molemmat viulua jne.

serkkuni soittavat molemmat viulua
 
Truly off-topic :
 
vaikutat vähäserkkuiselta.

Truly off-topic :
 
vaikutat vähäserkkuiselta.
 
Näin on myös asian laita..ellei sitten jossain päin Suomea majaile jotain tuntematonta sukuhaaraa, jonka jäseniä en ole koskaan tavannut. :)

Isä on tukenut ja kannustanut aina soittoharrastusta. Tuossa se eilen herkisteli ja hymisteli kun soittelin sille bluesia, josta isä pitää pirusti. Kitaroita sun muita ro,ppeita isä mulle aikoinaan osteskeli, vaikkei sillä pahemmin rahaa ollut.
 
Äiti on äiti, pitää soittoharrastusta mukavana.

Paska juttu. Tuli omat kokemukset mieleen...
 
Puhutaan nitä puhutaan, mutta nuori on kuitenkin lannistettavissa ja unelmien päälle voidaan heittää sellainen sontaläjä, että menee vuosia, ennen kuin saa kaivauduttua pois sieltä...läjän alta.
 
Muistan kun itse -kun olin sydämessäni päättänyt ruveta muusikoksi -menin onnellisena kertomaan vanhemmilleni, että tiedän nyt, mitä haluan tehdä: haluan ruveta muusikoksi!
 
En ollenkaan osannut odottaa -olin siis täysin valmistautumaton siihen -että he pistäisivät hirmuisesti vastaan ja yrittäisivät kaikin tavoin (alhaisinkin sellaisin) lytätä haaveeni ja päämääräni. Onnistuivat kyllä siinä.
 
Minulle asia oli selvä: kysymys oli omasta elämästäni ja siitä, miten haluan sen elää ja mihin haluan lyhyen aikani täällä maan päällä käyttää.
 
Itsekeskeisille vanhemmille -sen ymmärrän nyt -kyse on eristä asiasta. He kokevat lapsensa omaisuutenaan, johon he ovat sijoittaneet rahaa ja aikaansa, ja he haluavat sijoitukselleen kunnon tuoton. Iäni halusi, että tuottaisin hänelle kunniaa jonain DI:nä tai ekonomina.
 
Paska juttu siis, jos vanhemmat elävät lastensa kautta ja haluavat päteä näiden kustannuksella.
 
Ylipäätään sanoisin, että läheistä suhdetta ei kannata solmia sellaisiin ihmisiin, jotka suhtautuvat tunteettomasti tai välinpitämättömästi unelmiisi ja päämääriisi.
 
On varsin kurjaa, jos kukaan ei tsemppaa vähääkään, vaan heittelee vain kapuloita rattaisiin.

No mulla on taas päinvastoin. Kaikki sukulaiset ja kaverit kannustaa ja kehuu. Soitonopettajakin kehuu aina välillä mun tekniikkaa tai jotain vastaavaa ja se on kannustavaa.

Meillä taas onneksi kannustaminen on rajottunu sihen alun kamojen hommaamiseen ja soittamaan päästämiseen. Eli isä osti rippilahjaksi basson ja vahvarin, joskus oon saanu vaikka synttärilahjaksi puolet jonku mikserin hinnasta (muutama sata markkaa) tai semmosta. Ja siitä oon kiitollinen ja se piisaa hyvin. Nykyään en enää ruinaa rahaa kamoihin, kun ihtekki saa ansaittua.
 
Kehuja en oo ikään oottanu, enkä oikiasti ees halunnu, mikään ei vois v**uttaa enempää ku jos äiti haluais kuulla pändin soittua ja alkais sitte tietysti kehuun että voi ku te soitatta hyvin. En oo kertonu vanhemmille bändistä yhtään mitään, soittajat ne kyllä tietää, mutta bändin nimiä tuskin tietävät ja kappaleita eivät oo kuullu ku joskus ku treenattiin meijän vintillä. Tuskin tietävät että tehään ihte kappaleita. Isä on harvoin kotona, ja paras kannustus on se, kun se päästää treenehin tai keikalle vaikka olis muutaki hommaa tai lähtee viemään reenehin. Ettei sillä oo mitään tuota soittohommaa vastaan. Se on luultavasti ihtekki soitellu joskus, meillä on yks sen ihte tekemä akustinen kitara, ja kuka tekis kitaran jos ei osaa soittaa? ;)