uusikaveri: Viime vuonna ei tullut hankittua tuoreita julkaisuja, mutta eräässä ulkomaan aviisissa - ei alan lehti - oli listattu vuoden 2024 parhaat albumit, niin tutkailin sitten vuoden satoa tuon listan myötä.
Koska allekirjoittanut on radiota kuuntelematon vanha patu, niin nuo nimet olivat aivan outoja. Varmasti nuoremmille nimet kuten Mdou Moctar, Charli XCX, Jessica Pratt, JamieXX, Beth Gibbons, MJ Lenderman, English Teacher tai JPEGMAFIA ovat tuttuja.
Beth Gibbons pistää silmään, sen pitäisi olla vanhoille patuillekin tuttu hahmo Portisheadin laulaja siis kyseessä. Levy on hyvä, mutta vaikea innostua, ihan kuin tämä olisi kuitenkin jo kuultu aiemmin, ehkä paremminkin? Jessica Prattin tunnelmasta tykkään, kappaleistakin.. mut eiks tää ole vähän tylsää musiikkia? En ihmettele yhtään että se Curen levy on monella aika kärjessä.. toi English Teacher kyl kuulostaa hyvältä, oikeastaan yllättävänkin kivalta albumilta 4 biisin jälkeen.. ja diggailin kyl Cindy Leen Diamond Jubilee albumia ja Mannequin Pussyn I got Heavenia - vähän retroilua nämäkin tosin, mut sentään keskenään ihan eri tavalla. |
Palatakseni vielä omaan listaani, suomenkieliseen indieen, rockiin, vähän poppiinkin niin vuosi oli kyllä todella kovatasoinen - vähintään OK tason levyjä tuli ihan hullu määrä, jonkun top60 listan olisi pystynyt keräämään ja vielä olisi jäänyt ulkopuolelle ihan merkittäviä julkaisuja.. paljon voisi luetella hyviä juttuja ja huonoja juttuja ja vähän mimmoisia trendejä ollut jne, mutta ehkä päällimmäisenä mielessä tällä hetkellä on että vuoden 2025 levyjen osalta odotukset on äärimmäisen minimaaliset! Ei varmaan ikinä ole ollut näin tyhjää sen suhteen että mitä albumeja odottelisi. Jos ITE Eerolan kolmen päivän levy part 4 on about "suurin" levy jota voi realistisesti odottaa vuodelta 2025 niin onhan se melkoista. Epävarmoja: Nousiaisen uudelta bändiltä voisi odottaa jotain, ehkä. Saralta tulee levy, sinkkubiisi oli hyvä, pidetään peukkuja. Vestalta voi tulla albumi, luultavasti ei. Lyytiltä voi tulla, luultavasti ei. Noh, vuoden päästä näkee sitten. |
uusikaveri: Iloisella 60-luvulla tai syvällisellä 70-luvulla ei ehkä Sabrina Carpenterin Taste tai Jessica Prattin retrofolk olisi lyönyt läpi.
En tiedä mitä tarkalleen meinaat syvällisellä seitsemänkymmentäluvulla, mutta mahtuihan sinne ihan älyttömän paljon kevyttä, mutta siitä huolimatta varsin laadukasta popmusiikkia. Listoilla oli Abbaa, Elton Johnia, Saturday Night Feveria ja muuta sellaista. Eiköhän tuonne olisi yksi Sabrina Carpenterkin mahtunut. "Barry, Dick ja minä olemme tulleet siihen tulokseen, että vakavasti otettavalla ihmisellä täytyy olla... vähintään viisisataa levyä" (Nick Hornby) |
Kefiiri
Kapis
Marlowe