Yleistä keskustelua musiikista ›

Musiikin uudistaminen ei välttämättä vaadikaan ennenkuulemattomia sävelkukuja vaan uudistus voi olla uusi tekemisen tapa. Sehän on perinteisessä kulttuurikatsannossa ylevä juttu, että nämä undergroundista ponnistavat tekijät eivät edes aseta tavoitteekseen miljoonatuloja vaan musaa todellakin tehdään rakkaudesta lajiin. Toki sellaisia hahmoja on aina ollut, mutta jostain syystä viime vuosikymmenellä moiset ilmiöt ovat alkaneet saavuttaa oikein näkyvyyttäkin.

2010-luvulla rock siirtyi valtavirrasta undergroundiin, vähän kuin jazz joitain vuosikymmeniä aiemmin.

Exhausted: 2010-luvulla rock siirtyi valtavirrasta undergroundiin, vähän kuin jazz joitain vuosikymmeniä aiemmin.
 
Ja ihan hyvä niin, aika aikaansa kutakin eikä nykypentujen kuulu syttyä samoista asioista ku vaariensa.
 
Otsikon kysymykseen vastaus: Kanye West.

Exhausted: 2010-luvulla rock siirtyi valtavirrasta undergroundiin, vähän kuin jazz joitain vuosikymmeniä aiemmin.
 
Ja 90-luvun eurodance tuli takaisin valtavirtaan EDM:n muodossa. Mikä oli parasta, mitä musiikille 2010-luvulla tapahtui.

Kalmo: Ei matka Hawkwindistä nykymetalleihin tai juurireggaestä hiphop-humppaan ole nuottipaperilla kovin pitkä, mutta tuotantoteknisesti/soundillisesti valtava. -- Eikö pääosa housen ja metallin eri tyylilajien eroista ole soundeissa (ja tempoissa), ei rakenteissa, eikä tahtilajeissa?
 
Tekisi kyllä mieli sanoa tähän, että ainakin metallin kohdalla se matka on pitkä nimenomaan nuottipaperilla. Ei noilla hawkwindeillä ja muilla pioneereilla ole juuri mitään tekoa sen kanssa, miten joku death tai black metal musiikkina rakentui jo 90-luvulla, tämän päivän äärivenyttäjistä puhumattakaan. Se suurin yhteys löytyy ehkä juurikin siitä soundista, ja joidenkin bändien kohdalla myös tuotantotekniikasta.
 
Otsikosta tuli jotenkin mieleen Amon Tobinin viimeisimmät levyt. Kovin valtavirtaa ei taida olla kyllä, jos ei kohta ihan pienikään tekijä.

Funkånaut: Ja ihan hyvä niin, aika aikaansa kutakin eikä nykypentujen kuulu syttyä samoista asioista ku vaariensa.
 
Otsikon kysymykseen vastaus: Kanye West.
 
Siinä nyt ei ole mitään hyvää eikä oikeata, että jatsi on siirtynyt undergroundiin.

antnis: Siinä nyt ei ole mitään hyvää eikä oikeata, että jatsi on siirtynyt undergroundiin.
 
Siellä se odottelee, kuplii ja porisee kunnes nostaa päätänsä oikein kunnolla. Näillä on tapana mennä sykleissä: kun muovin makuinen kolmen soinnun pop riittävän kauan temmeltää, alkaa yleisökin vaatia jotain muuta - ja silloin toivottavasti kaivetaan esiin isien (tai esi-isien) vinyylit ja kasetit.

antnis: Siinä nyt ei ole mitään hyvää eikä oikeata, että jatsi on siirtynyt undergroundiin.
 
Valtavirrasta syrjässä oleminen antaa taiteellista vapautta. Voi tehdä mitä huvittaa kun taloudellisen menestyksen haikaileminen on turhaa :)

antnis: Siinä nyt ei ole mitään hyvää eikä oikeata, että jatsi on siirtynyt undergroundiin.
 
Henkilökohtaisesti jatsista jollakin tasolla diggaavana en näe sitä suoranaisesti vääränäkään. Puristit pilasivat sen(kin) genren, joten ei sille ollut enää muuta paikkaa ku ei-valtavirta.
 
Siinä kohdassa kun genre menettää kykynsä uusiutua, on sen aika syrjäytyä valtavirrasta ja hyvä niin. Aika aikaansa kutakin.

Funkånaut: Henkilökohtaisesti jatsista jollakin tasolla diggaavana en näe sitä suoranaisesti vääränäkään. Puristit pilasivat sen(kin) genren, joten ei sille ollut enää muuta paikkaa ku ei-valtavirta.
 
Oma käsitykseni on, että jazzin mainstream-suosio loppui johonkin bigband-kauteen ja Billie Holidayhyn ja tranet ja byrdit oli jo musiikkia erikoistuneempaan makuun. Vaikuttaa näiden viestien perusteella, että asiasta on eri käsityksiä liikkeellä.

sub zero: Oma käsitykseni on, että jazzin mainstream-suosio loppui johonkin bigband-kauteen ja Billie Holidayhyn ja tranet ja byrdit oli jo musiikkia erikoistuneempaan makuun. Vaikuttaa näiden viestien perusteella, että asiasta on eri käsityksiä liikkeellä.
 
No siinä mielessä kyllä, että bebop ei ollut enää tanssittavaksi tarkoitettua musaa ja onhan se muutenkin vähän sellasta sisäänpäinkääntynyttä rinkirunkkausta. Mut sit taas toisaalta esim. fuusio oli kuitenkin myöhemmin melko suosittua. Olihan esim. joku Weather Report nyt aika mainstreamia.

sub zero: Oma käsitykseni on, että jazzin mainstream-suosio loppui johonkin bigband-kauteen ja Billie Holidayhyn ja tranet ja byrdit oli jo musiikkia erikoistuneempaan makuun. Vaikuttaa näiden viestien perusteella, että asiasta on eri käsityksiä liikkeellä.
 
Jotain 1940-50-lukujen taitetta ajattelin itse.

Vessajono: No siinä mielessä kyllä, että bebop ei ollut enää tanssittavaksi tarkoitettua musaa ja onhan se muutenkin vähän sellasta sisäänpäinkääntynyttä rinkirunkkausta. Mut sit taas toisaalta esim. fuusio oli kuitenkin myöhemmin melko suosittua. Olihan esim. joku Weather Report nyt aika mainstreamia.
 
Ja Dave Brubeck oli Ameriikoissa pop-listan kakkonen Time Out -levyllään, joten ei se jaska voinut kovin ug:ta 50/60-luvun vaihteessa olla.
 
Tietty eroa on varmaan siinä, mitä pidetään mainstreamissa olemisena. Meikästä jos genren osuus myydyistä levyistä on merkittävä ja sille voi altistua ilman vaivan näkemistä, on se silloin valtavirtaa. Vaikka joku toinen genre olisikin isommin näkyvillä.

Vessajono: Olihan esim. joku Weather Report nyt aika mainstreamia.
 
Heavy Weather on ainoa RIAA-platinalevy, muut ei ole myyneet edes kultaa. Paras sijoitus Billboardin listalla 30.

Vaikea WR:ää on undergroundinakaan pitää. Kaikkihan sen tiesivät, tunnettuudessa se meni samaan kastiin kuin Yekset sun muut progeryhmät.

Oan: Tekisi kyllä mieli sanoa tähän, että ainakin metallin kohdalla se matka on pitkä nimenomaan nuottipaperilla. Ei noilla hawkwindeillä ja muilla pioneereilla ole juuri mitään tekoa sen kanssa, miten joku death tai black metal musiikkina rakentui jo 90-luvulla, tämän päivän äärivenyttäjistä puhumattakaan. Se suurin yhteys löytyy ehkä juurikin siitä soundista, ja joidenkin bändien kohdalla myös tuotantotekniikasta.
 
Hawkwindia ei voine pitää hevin ja sen alalajien lähtökohtana - Lemmystä huolimatta ja huolimatta siitä ,että Motörheadin nimikkobiisin esitti ekana Hawkwind. Sabbath se lähtökohta pikemminkin on. Ja death/black metallissa vahva vaikute on punk alalajeineen. Ei örinälaulu mitään hevin valtavirtaa ollut 70- ja 80-luvuilla. Samoiten Thrash/Speed Metallin vauhti ja huutolaulu on punkin perintöä - se ei ole oikeastaan heviä ollenkaan.
 
Pointti on ,että kaikki "uusi" on jonkinlainen kombinaatio vanhasta. Aina.

HaloOfFlies: Ja 90-luvun eurodance tuli takaisin valtavirtaan EDM:n muodossa. Mikä oli parasta, mitä musiikille 2010-luvulla tapahtui.
 
Onko tämä hyvä esimerkki tuosta?
 
Petra Marklund - Händerna mot Himlen
 
https://www.youtube.com/watch?v=rmfZQpB2-9M

Täytyy sanoa Ghost. 2010-luvulla vienyt raskaampaa musaa sellaiseen suuntaan, joka itselle on ainakin ollut ihan uusi juttu.

Kyllä se on tuo Synthwave -skene, esim. Perturbator, Carpenter Brut, Lazerpunk, Street Cleaner, jne. Se on oikeastaan ainoa liike, jossa tuntui/tuntuu olevan sellaista tapahtuman tuntua, jotka assosioi 70-luvun rokkiin, 80-luvun diskoon, 90-luvun lopun numetalliin, jne. juttuihin.

Prophet: Onko tämä hyvä esimerkki tuosta?
 
Petra Marklund - Händerna mot Himlen
 
https://www.youtube.com/watch?v=rmfZQpB2-9M
 
Kyllähän tämä on aika hyvä esimerkki tuosta. Paljon on samoja elementtejä.