Yleistä keskustelua musiikista ›

sub zero: Vastaus otsikon kysymykseen taisi selvitä:
 
https://www.reddit.com/r/Suomi/comm … ky%C3%A4%C3%A4n_iskelm%C3%A4%C3%A4/
 
On tätä joku ihmetellyt aikaisemminkin.
https://youtu.be/8X6galryasU?t=93

Oskarileikos: Kapinointi omien vanhempien ikäluokkaa vastaan vai omaa ikäluokkaa vastaan?
 
Itse en ajattele varsinaista "kapinaa" enää olevan. Jos mietitään millaista paheksuntaa 50-ja 60-luvuilla teinien suosikkiartistit saivat vanhemmilta sukupolvilta niin ei nykyajan "nuorisomusiikkia enää hirveämmin paheksuta. Ainoa paheksunnan kohde on huumeiden ihannointi SoundCloud-rapissa. Muita en edes keksi. Jotenkin tämä nykyajan 40-50-vuotiaiden sukupolvi tuntuu ymmärtävän, että nuoriso ei kuuntele ihan samaa musiikkia kuin he.
 
Sen sijaan kapinointi omaa ikäluokkaa vastaan tuntuu ainakin oman kokemuksen mukaan voimistuneen. Aika moni mun ikänen nuori kuuntelee just esim rockia, jazzia ja progea mikä taas ei oo yhtään valtavirtaa nuorison keskuudessa.
 
Oisko tää nykyajan ja tulevaisuuden trendi? Että kun vanhemmat ei enää paheksu "turmiollista nykymusiikkia" niin kapinoidaan oman ikäluokan massakulttuuria vastaan? Voisi olla.
 
Saatatkos paremmin sanoa. Kun vanhemmista löytyy jo yhtälailla örinärockin kuin gangstarapin kuuntelijoita, on vaikea kuvitella, mikä musiikki kuulostaisi kapinalta.
Koko horisontin levyiseksi levähtänyt genrekirjo on tosiaan johtanut siihen, että musiikkivalinnoilla tehdään enemmän eroa ikätovereiden, kuin sukupolvien kesken.
 
Juttelin joskus lapsuuskavereiden kanssa aiheesta. Kaikki olivat samaa mieltä siitä, etteivät he olisi 60-luvun teineinä osanneet kuvitellakaan istuvansa kuuntelemaan samaa musaa vanhempiensa kanssa. Nykyään siinä ei ole mitään ihmeellistä.

Oskarileikos: Kapinointi omien vanhempien ikäluokkaa vastaan vai omaa ikäluokkaa vastaan?
 
Itse en ajattele varsinaista "kapinaa" enää olevan. Jos mietitään millaista paheksuntaa 50-ja 60-luvuilla teinien suosikkiartistit saivat vanhemmilta sukupolvilta niin ei nykyajan "nuorisomusiikkia enää hirveämmin paheksuta. Ainoa paheksunnan kohde on huumeiden ihannointi SoundCloud-rapissa. Muita en edes keksi. Jotenkin tämä nykyajan 40-50-vuotiaiden sukupolvi tuntuu ymmärtävän, että nuoriso ei kuuntele ihan samaa musiikkia kuin he.
 
Sen sijaan kapinointi omaa ikäluokkaa vastaan tuntuu ainakin oman kokemuksen mukaan voimistuneen. Aika moni mun ikänen nuori kuuntelee just esim rockia, jazzia ja progea mikä taas ei oo yhtään valtavirtaa nuorison keskuudessa.
 
Oisko tää nykyajan ja tulevaisuuden trendi? Että kun vanhemmat ei enää paheksu "turmiollista nykymusiikkia" niin kapinoidaan oman ikäluokan massakulttuuria vastaan? Voisi olla.
 
Tämä oli plussan arvoinen kirjoitus.
 
Omasta näkökulmasta nykyinen musiikkikentän pirstaloituneisuus, siinä missä nykyisten nelikymppisten vahva kuplautuminenkin on osaltaan vaikeuttanut suuren kuvan hahmottamista. Kuten useampi ketjussa jo totesi, musiikin merkitys tuntuu vähentyneen nuorempien polvien pop-kulttuurissa. Ja kapinan merkitys on varmasti hieman hämärtynyt, koska esim. vanhimpien taiteista kiinnostuneiden milleniaalien kasvattamien nuorten kodeissa se kapinahenki on monesti ollut jo sisäänrakennettuna ja erilaisille vastakulttuureille on altistuttu ilman suurempaa siirtymää mistään "harmaasta stagnaatiosta". Jos äiti tai isä on räyhännyt hardcore-bändissä tai räpännyt jo kun itse keskittyi lähinnä vierottumaan tutista, niin se perinteinen kapina ei itsessään ilmiönä ole välttämättä edes kiinnostava.
 
Tuo oman ikäluokan mieltymyksiä vastaan kapinoiminen onneksi tulee jatkumaan, se lie ollut kautta aikojen edellytys uuden luomiselle.

Tämän ketjun aiheeseen liittyen. Nuorten kapinamusiikkia 20 vuoden takaa:
 
https://loudwire.com/best-rock-albums-2001/
 
Vuonna 2001 nuorison levylautasilla soivat sellaiset nimet kuin Puddle Of Mudd, Blink-182, Hoobastank, Creed, P.O.D., Staind, Nickelback ja Jimmy Eat World. Se oli sitä nu metalin kulta-aikaa se. Toisaalta nu metal on mun mielestäni viimeinen aidosti kapinallinen musiikkigenre. Jos miettii vaikka jotain varhaista Linkin Parkia, niin onhan se nyt aidosti vihaista ja kapinallista musiikkia. Ei sellaista enää nykypäivänä tehdä.

HaloOfFlies: Jos miettii vaikka jotain varhaista Linkin Parkia, niin onhan se nyt aidosti vihaista ja kapinallista musiikkia.
 
https://media.tenor.com/images/a3e2 … f2731670cba100b68f2a71ef3/tenor.gif

Vessajono: https://media.tenor.com/images/a3e2 … f2731670cba100b68f2a71ef3/tenor.gif
 
Juuri tätä olin tulossa... öö, linkkaamaan.
 
Näin OT:nä Linkin Park on varmasti yksi huonoimmista näkemistäni live-yhtyeistä, todisti heidät valitettavasti vuoden 2009 Sonispheressä.

HaloOfFlies: P.O.D.
 
Vai että Pee OD oikein. Kristittyä kapinaa. Ai ettäläinen.

Nu-metalia ei ole ilmiönä eikä musana ikävä.

Epämuusikko: Nu-metalia ei ole ilmiönä eikä musana ikävä.
 
Ei ole ei. Me puhuttiin Äänekoskella "pipohevistä" silloin kun Limp Bizkit ekaa kertaa jossain rupesi olemaan esillä. Siinä oli hieman alle parikymppisen korvaan räpin ja hevimusiikin ärsyttävimmät/kliseisimmät piirteet samassa paketissa - ja miten tahansa hienosti tuotettua se olikaan, ei levyjä koskaan eksynyt omaan levyhyllyyn. Esimerkiksi Anthraxin ja Public Enemyn yhteisjuttu sen sijaan oli edes jollain tapaa hauska lähinnä siksi, että silloin - kuten nykyäänkin - ajattelin, että Anthrax on huonoimmillaankin, vaikka sitten räpillä jatkettuna, vähintäänkin ookoo. Plus että Anthraxin huumorimeiningistä oon jotenkin aina diggaillut: ei liian ryppyotsaista menoa.
 
Aiheeseen: mää en oikein tiedä, miten esimerkiksi tuo meidän 11-vee tyttö aikoo musiikillisesti kapinoida vanhempiaan vastaan, kas kun ilman minkäänlaista esivalmennusta, ennakkosensuuria tai tyylillistä ohjausta hän on päättänyt, että jos kappaleen rummut sanoo pelkästään "umts umts umts umts" tai jos siinä on laulun asemesta räppiä, se kuulostaa tyhmältä - ja kyllä, olen pitänyt huolen, että hän saa muodostaa mielipiteensä itse. Itse kuuntelen mitä kuuntelen, mutta ihan tietoisesti en ole halunnut ohjeistaa jälkikasvuani jotenkin lähtökohtaisesti poissulkemaan mitään tyylilajia. Tytär on esim. klassisesta musasta tavattoman kiinnostunut, vaikka meillä semmoinen ei soi juuri ikinä (mistä en toki ole ylpeä).
 
Lisäksi samainen tapaus esim. hyräili/lauloi Pekka Pohjolan Harakka Bialoipokku -levyn sekä Pepe & Saimaa -levyn kannesta kanteen viimeistään kuusivuotiaana ilmeisesti ihan vaan siksi, kun isi oli sattunut niitä kuuntelemaan ihan kaiuttimilla eikä vain luurit päässä. Viime syksynä esitettiin äitini synttärijuhlissa pari biisiä hänen nuoruutensa musiikkia (CCR:ää ja ABBA:a) ja tytär sanoi, että ne on tosi kivoja biisejä - soitti itse tamburiinia mukana. Toki tietä tasoitettiin jo vuosia aiemmin esim. Pikku-Marjan eläinlauluilla, jotka ovat oikeasti oivaltavia sävellyksiä: kuunnelkaa vaikka Aa aa ankka, Emokissa, Goljatti, Heppuli, Juppe-Koira tai Mehiläisen mökissä. Tulee vähän muutakin kuin yhden sävellajin I-IV-V-kadensseja.
 
Viimeisimpänä pelottavana asiana samainen tytär kertoi alle viikko sitten, ettei ehkä sittenkään halua isona maatilan emännäksi "kun pitäisi herätä aamuviideltä lypsämään lehmiä" (kovin eläinrakas kun on myös), vaan ehkä hän sittenkin haluaa lauluntekijäksi ja muusikoksi "kun silloin saa nukkua puoleen päivään kuten isi". Tässä kohtaa pyörittelin epäuskoisena päätäni ja mietin, miten huono kasvattaja ja roolimalli olenkaan ollut kaikki nämä vuodet. Ilmettäni en edes yritä piirtää tekstin keinoin tähän.
 
Kokonaan toinen juttu on se, miten näitä elämän realiteettejä lähtisi opettamaan tuon ikäiselle, en tiiä saateri. Itte koen olevani asemassa, josta sinänsä saan olla tavattoman kiitollinen: saan hankkia elantoani tällä kummallisella alalla, jolle pyrkimistä en missään nimessä suosittelisi kenellekään, kas kun toimeentulo ja ennustettavuus löytyvät melkeinpä mistä tahansa alalta huomattavasti helpommin. Toisaalta en halua tukahduttaa nuoren tytön intoakaan, jos hän aidosti jostain on kiinnostunut. En halua jäädä historiankirjoihin vanhempana, joka itse yritti pärjätä kulttuurialalla, mutta kielsi moisen yrittämisen jälkikasvultaan.

Henri Henri Olavi: Vai että Pee OD oikein. Kristittyä kapinaa. Ai ettäläinen.
 
Ottamatta isommin kantaa tohon Halon nu-metal -lausuntoon tai Pussycat Of Donutsin ilosanoman julistukseen, pakko todeta, että ihan biisinkirjoitus ja tuotantoarvopohjalta noilla oli muutama ihan pätevä ralli, varsinkin siellä vähemmän mainstreamiin nousseiden puolella. Lopulta aikakautensa läskeimpiä soundeja.

HaloOfFlies: Tämän ketjun aiheeseen liittyen. Nuorten kapinamusiikkia 20 vuoden takaa:
 
https://loudwire.com/best-rock-albums-2001/
 
Vuonna 2001 nuorison levylautasilla soivat sellaiset nimet kuin Puddle Of Mudd, Blink-182, Hoobastank, Creed, P.O.D., Staind, Nickelback ja Jimmy Eat World. Se oli sitä nu metalin kulta-aikaa se. Toisaalta nu metal on mun mielestäni viimeinen aidosti kapinallinen musiikkigenre. Jos miettii vaikka jotain varhaista Linkin Parkia, niin onhan se nyt aidosti vihaista ja kapinallista musiikkia. Ei sellaista enää nykypäivänä tehdä.
 
Tuon Loudwiren listan pohjalta ja muutenkin, mun on todella hankala käsittää, kuinka kukaan saa samaan ajatelmaan mahtumaan nu-metallin, Blinkin ja Jimmy Eat Worldin ja siis niin, että nämä bändit listataan osana nu-metallin kulta-aikaa. Toki voi olla, että kyseessä on väärinkäsitys.

Ehkä P.O.D. on pitkässä juoksussa sitä kapinallisinta, koska se oli kuitenkin ainakin osittain gospel-lasit päässä liikenteessä.
 
Niin, vielä nu-metalista. Mihin unohtui BODY COUNT? Se oli sentään paikoitellen ihan rajua.

Epämuusikko: Ehkä P.O.D. on pitkässä juoksussa sitä kapinallisinta, koska se oli kuitenkin ainakin osittain gospel-lasit päässä liikenteessä.
 
Niin, vielä nu-metalista. Mihin unohtui BODY COUNT? Se oli sentään paikoitellen ihan rajua.
 
Ite en osaa Body Countia laskea nu-metalliksi mitenkään päin. Vanhan liiton rapcoreksi ja tuoreempien pohjalta jonkinlaiseksi cross-over thrashiksi ehkä.
Jotkuthan ovat yrittäneet jopa Faith No Morea joskus johonkin proto-nu-metal-karsinaan sijoitella. :D

Kapinamusiikki (merkityksessä musiikkia, jota käyttämällä kapinoidaan) voi olla kapinallista myös juuri siksi, että siinä ei ole kapinaa. Mikä sopii kapinaan, riippuu kapinan kohteesta.
 
Toki onhan tuossa nykynuorison joidenkin mukaan suosimassa iskelmässäkin jonkinlaista yhteiskunnallisempaa kapinaa ainakin tuo kaupungistumista vastustava mentaliteetti.

jannu: Ite en osaa Body Countia laskea nu-metalliksi mitenkään päin. Vanhan liiton rapcoreksi ja tuoreempien pohjalta jonkinlaiseksi cross-over thrashiksi ehkä.
Jotkuthan ovat yrittäneet jopa Faith No Morea joskus johonkin proto-nu-metal-karsinaan sijoitella. :D
 
Nu-metal nyt oli muutenkin enemmän markkinamiesten uhoa. Ja joo, komp.

jannu: Tuon Loudwiren listan pohjalta ja muutenkin, mun on todella hankala käsittää, kuinka kukaan saa samaan ajatelmaan mahtumaan nu-metallin, Blinkin ja Jimmy Eat Worldin ja siis niin, että nämä bändit listataan osana nu-metallin kulta-aikaa. Toki voi olla, että kyseessä on väärinkäsitys.
 
Ton listan pohjalta vuosituhannen alku on ollu kyllä masentavaa aikaa, ja niinhän se olikin. Origin of Symmetry ja Amnesiac on ainoat levyt, joita edes viittis kuvitella kuuntelevansa. Toisaalta, listat on listoja ja useimmiten paskoja sellaisia, kuten tuokin: missä on Lateralus?
 
Aika lailla kaiken oleellisen kertoo se, että joku Alien Ant Farm keikkuu tuolla. Oliko niillä joku toinenkin hitti ja jos oli, niin oliko se joku niiden oma biisi?

Jucciz: Tässä kohtaa pyörittelin epäuskoisena päätäni ja mietin, miten huono kasvattaja ja roolimalli olenkaan ollut kaikki nämä vuodet.
 
Millaisen korjausliikkeen teit ongelman huomattuasi?
 
Kapinamusiikista en tiedä mitään, ei ole koskaan kuulunut meidän perheen repertuaariin, tai en oikeastaan edes ymmärrä mitä se edes on. Tytär kuuntelee musaa laidasta laitaan ja jos joku on hyvä niin se on hyvä ja sitä kuunnellaan. Esim. ruokaa laittaessa valitaan kappaleita soimaan vuorotellen ja hyvin usein käy niin että toisen valitsema biisi on toisen mielestä aivan paskaa ja siitä sitten keskustellaan. Välillä käy sitten niin, että tyttö saattaa innostua Black sabbathin jostain biisistä tai minä jostain ihme k-pop-biisistä. Tai toisknpäin. Rajoja ei ole.
 
Mukava kuunnella yhdessä musaa sillä vaikka on soimassa biisi jota itse ei voi sietää, niin toisen nautinto tekee siitä hyvän biisin ja sitä kautta siitä monesti itsekin löytää sitten niitä hyviä asioita ja elementtejä.

seppo69: Millaisen korjausliikkeen teit ongelman huomattuasi?
 
Käännyin vasemmalta kyljeltä oikealle ja jatkoin kuorsausta.

Jucciz: Käännyin vasemmalta kyljeltä oikealle ja jatkoin kuorsausta.
 
Ei mutta ihan oikeasti. Miten olette näitä asioita kotona käsitelleet? Meillä siitä on puhuttu "aina" ja paljon pohdittu mm. toimeentulon ja omien unelmien ja haaveammatin suhdetta. Tai vaikkapa taideammattien realiteetteja ja tulevaisuutta, taidejutuista kun tyttö on kiinnostunut ja niitä innoissaan tekee.

Vessajono: Ton listan pohjalta vuosituhannen alku on ollu kyllä masentavaa aikaa, ja niinhän se olikin. Origin of Symmetry ja Amnesiac on ainoat levyt, joita edes viittis kuvitella kuuntelevansa. Toisaalta, listat on listoja ja useimmiten paskoja sellaisia, kuten tuokin: missä on Lateralus?
 
Aika lailla kaiken oleellisen kertoo se, että joku Alien Ant Farm keikkuu tuolla. Oliko niillä joku toinenkin hitti ja jos oli, niin oliko se joku niiden oma biisi?
 
Tuossa olikin listattu tuon vuoden parhaat rock-levyt. Lateralus menee ehkä enemmän metallin puolelle.