Yleistä keskustelua musiikista ›

Pinewood: Käsi sydämellä: Kuusi ekaa studiolevyä oli rautaa, seitsemäs eli Mardi Gras se keskinkertainen.
 
On sitä hetkensä silläkin.
 
Itsehän vastaan että J.Karjalainen.

Magmalta ei ole melkein 50 vuoden aikana tullut kuin yksi huono levy.

Nylon Beatin tuotanto oli myös rautaa alusta loppuun.
 
Öhh, ei siis rautaa ku teflonia.
 
Asikaista ja Vainiota parhaimmillaan.

MadMatt: J.J Calen yksikään levy ei petä vaikka tyyli ja soundi pysyi koko ajan samana.
 
Tämä kyllä pitää paikkansa. Hienoja juttuja - harmi vaan etä jotkut pöljäkkeet rupesivat versioimaan joitain biisejä. Huonosti.

Pinewood: Käsi sydämellä: Kuusi ekaa studiolevyä oli rautaa, seitsemäs eli Mardi Gras se keskinkertainen.
 
Tätähän tässä haettiin. :)
 
AP: Itsehän vastaan että J.Karjalainen.
 
Niin kuin Epuilla, myös J:llä on kymmeniä ja taas kymmeniä uskomattoman hienoja biisejä koko uran matkalta ihan alusta saakka - ja myös useampi ehjä ja hieno kokonainen levy. Silti molempien uraan mahtuu mielestäni myös taiteellisia suvantoja, joita ei oikein jaksa kuunnella ainakaan samalla intensiteetillä kuin ns. parempaa matskua. Tällaisissa pitkän linjan artistin tapauksissa ura on toki nähtävä kokonaisuutena, jossa jokaiselle julkaisulle löytyy lopulta jokin selitys ja merkitys. Joskus "välityötkin" on vain pakko tehdä, jotta päästään seuraavan mestariteoksen kimppuun. Ja varmasti niistä "välitöistäkin" moni tykkää, vaikka suurempi yleisö ei innostuisikaan.
 
Mainittiinko muuten Hassisen Kone jo? Lyhyen uran varrelle ei mielestäni huonoa levyä mahdu. Jokseenkin timanttista yhteissoittoa, napakoita ja sitten taas varsinkin loppua kohden hämmentävän oivaltavia ja kunnianhimoisia sävellyksiä ja nuoren Ismon raivoa. Ja Kinnusen Jussin epäreilun hienosti toimiva bassonsoitto+stemmalaulut livenä, leuka lattiaan ja hattu päästä.

Jucciz: Ja Kinnusen Jussin epäreilun hienosti toimiva bassonsoitto+stemmalaulut livenä, leuka lattiaan ja hattu päästä.
 
Mulla meni aikoinaan ihan helvetisti aikaa siihen, että sain treenattua Levottomien jalkojen kertsin edes sille mallille, että saan suuni auki oikeassa paikassa soiton kärsimättä. Ei se mitenkään ihmeelliseltä kuulosta, mutta kun se oikea paikka on joka kierrolla eri niin se vetää kyllä aivot jotenkin todella pahasti solmuun.

Jucciz: Tätähän tässä haettiin. :)
 

 
Niin kuin Epuilla, myös J:llä on kymmeniä ja taas kymmeniä uskomattoman hienoja biisejä koko uran matkalta ihan alusta saakka - ja myös useampi ehjä ja hieno kokonainen levy. Silti molempien uraan mahtuu mielestäni myös taiteellisia suvantoja, joita ei oikein jaksa kuunnella ainakaan samalla intensiteetillä kuin ns. parempaa matskua. Tällaisissa pitkän linjan artistin tapauksissa ura on toki nähtävä kokonaisuutena, jossa jokaiselle julkaisulle löytyy lopulta jokin selitys ja merkitys. Joskus "välityötkin" on vain pakko tehdä, jotta päästään seuraavan mestariteoksen kimppuun. Ja varmasti niistä "välitöistäkin" moni tykkää, vaikka suurempi yleisö ei innostuisikaan.
 
Jotain tällaista ajattelin itsekin. Kotimaisista puhuttaessa piti sanoa Nurmio, mutta Karaokekuningas ja tämä uusioversiointi vähän syövät ideaa siitä.
 
No Edu Kettunen on kyllä pitänyt oman linjansa ja tyylin, ja Kettusen muillekin tekemät kappaleet tuntee aika usein ihan kuuntelemalla.
 
Mainittiinko muuten Hassisen Kone jo? Lyhyen uran varrelle ei mielestäni huonoa levyä mahdu. Jokseenkin timanttista yhteissoittoa, napakoita ja sitten taas varsinkin loppua kohden hämmentävän oivaltavia ja kunnianhimoisia sävellyksiä ja nuoren Ismon raivoa. Ja Kinnusen Jussin epäreilun hienosti toimiva bassonsoitto+stemmalaulut livenä, leuka lattiaan ja hattu päästä.
 
Selvää toki on, että Harrin rummunsoitto on myös huomattavan kovaa.

AP: No Edu Kettunen on kyllä pitänyt oman linjansa ja tyylin, ja Kettusen muillekin tekemät kappaleet tuntee aika usein ihan kuuntelemalla.
 
Edua arvostan kans huomattavan korkealle. Saakohan Rodeo-levyä enää mistään? Muistan kuulleeni sitä kylässä lapsena ja tykänneeni sen verran, että se äänitettiin mulle kasetille, mutta eipähän mulla sitä ole enää ollut vuosikymmeniin, eikä kyllä mankkaakaan.
 
Selvää toki on, että Harrin rummunsoitto on myös huomattavan kovaa.
 
Juu, kyllä ne heikot lenkit aika vähissä oli tuossa pumpussa. Eikös noista kirjoitettu silloin 80-luvun alussa, että ei rockbändi saa soittaa noin hyvin?

Jucciz: Edua arvostan kans huomattavan korkealle. Saakohan Rodeo-levyä enää mistään? Muistan kuulleeni sitä kylässä lapsena ja tykänneeni sen verran, että se äänitettiin mulle kasetille, mutta eipähän mulla sitä ole enää ollut vuosikymmeniin, eikä kyllä mankkaakaan.
 

 
Samaa olen etsiskellyt; jostain kirpparilta tuli ammoin vastaan c-kasettina. Varmaan samalta suunnalta löytyy vinyyli tai cd:kin, jos on löytyäkseen. Spotifyssäkään ei ole kaikkia vanhempia levyjään.

Jucciz: Juu, kyllä ne heikot lenkit aika vähissä oli tuossa pumpussa. Eikös noista kirjoitettu silloin 80-luvun alussa, että ei rockbändi saa soittaa noin hyvin?
 
Muistan lukeneeni että ainakin Miettinen oli Koneen demokasettia kuunnellessaan epäillyt joidenkin vanhempien progejätkien pilailevan sekä hänen itsensä että koko punkin ja uuden aallon kustannuksella.

Lunnu: Tämä kyllä pitää paikkansa. Hienoja juttuja - harmi vaan etä jotkut pöljäkkeet rupesivat versioimaan joitain biisejä. Huonosti.
 
Et kai nyt Cläbää tarkoita? Minusta Cale oli vähän tylsä Grasshopperista alkaen, mutta jos kuuntelisin sitäkin levyä nyt niin voi olla että muuttaisin mieleni. Joskus telkkarista tullut Cale-dokkarihan oli umpirautaa ja äijä äärimmäisen vakuuttava.

Jucciz: Tätähän tässä haettiin. :)
 
Mainittiinko muuten Hassisen Kone jo? Lyhyen uran varrelle ei mielestäni huonoa levyä mahdu.
 
Ah. Hyvä että mainitsit.

Vessajono: Muistan lukeneeni että ainakin Miettinen oli Koneen demokasettia kuunnellessaan epäillyt joidenkin vanhempien progejätkien pilailevan sekä hänen itsensä että koko punkin ja uuden aallon kustannuksella.
 
Tästä tulee mieleen, että nappasin eilen kirjastosta MIettisen muistelmateoksen Räkärodeosta. On miehen omia juttuja ja aikalaismuistoja ja kirjeenvaihtoa ja mitä kaikkea. Ihan hemmmetin mielenkiintoista, kannattaa vilkaista jos vastaantulee.

Jucciz: ...Kinnusen Jussin epäreilun hienosti toimiva bassonsoitto+stemmalaulut livenä, leuka lattiaan ja hattu päästä.
 
Tähän vielä sellainen lisäys, että Jussi Kinnunen teki Hassisen Koneessa kaiken mitä teki alle parikymppisenä. Yhtyeen toiminta loppui elokuussa 1982, Jussi täytti 20 vuotta seuraavan kuun toinen päivä. Aika lailla kehittynyttä muusikkoutta tuon ikäiseltä.

vanha_pieru: Tähän vielä sellainen lisäys, että Jussi Kinnunen teki Hassisen Koneessa kaiken mitä teki alle parikymppisenä. Yhtyeen toiminta loppui elokuussa 1982, Jussi täytti 20 vuotta seuraavan kuun toinen päivä. Aika lailla kehittynyttä muusikkoutta tuon ikäiseltä.
 
Joo. Tää laittaa asioita vielä tietynlaiseen perspektiiviin. Toki sitten tässä tapauksessa ton luokan antautuminen musiikille johti hyväksi toviksi myös vähän toisenlaisille asioille antautumiseen, mistä siitäkin mies on onneksi selvinnyt voittajana. Pykälää kovempi veijo.
 
Toisaalta ihan ainutlaatuisesta tapauksesta ei onneksi ole kyse edes kotimaisten basistien kohdalla: eräskin Pekka Pohjola oli niin ikään kerennyt aika paljon saada aikaan 20 vuotta täyttäessään. Tosin tässä tapauksessa päihteet, alati kasvanut itsekritiikki ja vissiin jonkinlainen esiintymiskammo veivät sitten lopultakin miehen ennenaikaiseen hautaan. :(
 
Pohjolan tavallaan haluaisin mainita tällä listalla, koska tuotantonsa on voittopuolisesti aivan äärettömän hyvää - sekä omalla nimellä tehdyt että lukuisat muut - ja tietenkin näin erittäin subjektiivisesti pohdiskeltuna parasta musiikkia, mitä tässä maassa on koskaan tehty. Mutta mää oonkin ollut fani jo alle kouluikäisestä, joten en välttämättä pysty suhtautumaan asiaan kauhean objektiivisesti.

seppo69: Kyllä. Kaikki levyt on hyviä.
 
https://youtu.be/Sv0sQ3ClEC8
 
Aivan helvetin kova biisi tämäkin!
 
Diamond Darrel muuten laulaa tossa. Vai olikohan jo Dimebag tuolloin.

Kieltämättä ei tule mieleen yhtään kelvottoman huonoa Panteran biisiä. Samaa ei voi sanoa vaikkapa Metallicasta.
 
Levytasolla uskallan sanoa että Queen menee tähän kategoriaan. Perustelut:
 
-Vaikka seassa on kehnoja biisejä ja uraa leimaa myös StevieWondermainen ajoittain pilkahtava huono maku tai itsekritiikin puute, on yhtye lähtökohtaisessa eklektiydessään jotensakin immuuni Tavanomaiselle BändiAnalyysille (???). Siksi: Queen.
-En laske Mercuryn kuoleman jälkeistä matskua :P

Queen jää kieltämättä historiaan bändinä, joka 80-luvulla vajosi vielä alemmaksi kuin Genesis. Hirveätä paskaa.

antnis: Queen jää kieltämättä historiaan bändinä, joka 80-luvulla vajosi vielä alemmaksi kuin Genesis. Hirveätä paskaa.
 
Genesis oli 80-luvulla aivan jees. 70-luvun lopulla hieman pallo hukassa, mutta on niissäkin levyissä oma tunnelmansa.

Epämuusikko: Genesis oli 80-luvulla aivan jees. 70-luvun lopulla hieman pallo hukassa, mutta on niissäkin levyissä oma tunnelmansa.
 
Jep. Totta kai linja muuttui ihan selkeästi, mutta hyvää musaa yhtä kaikki. Useammin mä Dukea ja Shapes albumia kuuntelen ku A Trick of the Tailia tai Wind & Wutheringia.