Yleistä keskustelua musiikista ›

Kun en äänitystekniikasta juurikaan tiedä, mitä cubasen jossain ruudulla nähnyt. Niin hauska ajatella kuinka kova vaiva toi live-äänitysten korjaaminen oli sillo esim.70-luvulla. Nykyäänhän hommat aika paljon helmpompaa ja sitä myöden toki halvempaakin. Paitsi mäenpään jarilla.

reaper666: Kun en äänitystekniikasta juurikaan tiedä, mitä cubasen jossain ruudulla nähnyt. Niin hauska ajatella kuinka kova vaiva toi live-äänitysten korjaaminen oli sillo esim.70-luvulla. Nykyäänhän hommat aika paljon helmpompaa ja sitä myöden toki halvempaakin.
 
No jaa... Onko kiire vai tehdäänkö tietokoneella?
 
Eli sanotaan vaikka niin, että nauhalle tehtäessä touhu on vikkelämpää, koska
1. soittaja uskaltaa ottaa uuden oton edellisen päälle vain, jos on varma siitä että kykenee edellistä parempaan
2. miksaajalla ei ole lopulta käytössään kolmeakymmentä vaihtoehtoista korjausottoa, joista valita (ja editoida kasaan).

varakeef: No jaa... Onko kiire vai tehdäänkö tietokoneella?
 
Eli sanotaan vaikka niin, että nauhalle tehtäessä touhu on vikkelämpää, koska
 
1. soittaja uskaltaa ottaa uuden oton edellisen päälle vain, jos on varma siitä että kykenee edellistä parempaan
 
Ei nauhameiningilläkään tarvitse ottaa välttämättä uutta ottoa edellisen päälle, vaan eri raidalle.
 
2. miksaajalla ei ole lopulta käytössään kolmeakymmentä vaihtoehtoista korjausottoa, joista valita (ja editoida kasaan).
 
Riippuu käytettävän nauhurin raitamäärästä, että montako vaihtoehtoista korjausottoa on käytettävissä. Ja aika montahan niitä voi olla, myös nauhoilla operoitaessa.

BigPapa:
 
Ei nauhameiningilläkään tarvitse ottaa välttämättä uutta ottoa edellisen päälle, vaan eri raidalle.
 
Riippuu käytettävän nauhurin raitamäärästä, että montako vaihtoehtoista korjausottoa on käytettävissä. Ja aika montahan niitä voi olla, myös nauhoilla operoitaessa.
 
Toki. On kutenkin ihan eri asia olla rajallinen määrä mahdollisuuksia kuin rajaton määrä mahdollisuuksia.
 
Jos vaikka 16-(tai 24-) raitakakussa on 4 - 8 raitaa rummuille, parille kitaristille, basistille taustalauluille jne. ei sekä basistille, laulajalle että kitaristeille jää kovin montaa ikiomaa vararaitaa. (Jos nyt tuota 70-luvun Thin Lizzy-kuviota ajattelee).

varakeef: Toki. On kutenkin ihan eri asia olla rajallinen määrä mahdollisuuksia kuin rajaton määrä mahdollisuuksia.
 
Jos vaikka 16-(tai 24-) raitakakussa on 4 - 8 raitaa rummuille, parille kitaristille, basistille taustalauluille jne. ei sekä basistille, laulajalle että kitaristeille jää kovin montaa ikiomaa vararaitaa. (Jos nyt tuota 70-luvun Thin Lizzy-kuviota ajattelee).
 
16-(tai 24-) nauhureita voi esim. synkronoida 2 kpl, jolloin raitoja onkin sitten jo enemmän. 4 - 8 raitaa rummuille on välimiksattavissa vähemmille raidoille, esim. kahdelle. Samoin muita instrumentteja, sekä taustalauluosuuksia voipi välimiksailla. Jossain kohdassa se päätös käytettävästä raidasta/raidoista on kuitenkin tehtävä, oli sitten käytössä rajaton tai rajallinen määrä raitoja. Eli se, että käytetään nauhasysteemiä, ei ole este riittävälle määrälle vararaitoja.

Totta tuokin, ja menetelmät ovat tiedossa, mutta järjestelmän hankaluus ja kalleus tuovat usein ns. järjen käteen.
 
Itse olen kuullut äänittäjältä useammin ratkaisuksi kakun täyttymiseen lopettamisen voitolla ollessa, kuin ehdotusta kahden 24-raiturin synkaamisesta. Välimiksauksissakin kauhiaa irvistelyä. Queenillä oli toki toisin.
 
Nykyään ratkaisuksi tarjotaan "vedä vaan, katotaan paras, tai sit editoidaan" eli säätöosuus ei ole vähentynyt.

Tykkään "stand-alone" tallentimista, kuten Zoom R-16, juuri tuon raitamäärän takia. Okei, siinä voi ilmeisesti "hylätä" raitoja talteen, mutta kuitenkin on vain ne 16 raitaa käsillä.
 
Chris Cornellin Songbookkia on tullut fiilisteltyä. Soundaa melkein siltä, kun se soittaisi samassa huoneessa.

Antti1997: W.A.S.P. on ainakin aikanaan vetänyt DVD:lle asti rehellisesti päin vittuja :)
https://www.youtube.com/watch?v=QSRv9Y9M60g
 
mitä näillä jätkillä oikein on päällä? ja joo, alussa kyllä varsinki rumpali tuntuu olevan todella hukassa.

pehko: mitä näillä jätkillä oikein on päällä? ja joo, alussa kyllä varsinki rumpali tuntuu olevan todella hukassa.
 
Eikö muka iskut tule kohdallaan tossa?
Ainakin chriss holmes omien sanojensa mukaan oli ihan selvänä.
 
mutta onko mulla vaan niin vitummoiset fanilasit etten kässää?

reaper666: Eikö muka iskut tule kohdallaan tossa?
Ainakin chriss holmes omien sanojensa mukaan oli ihan selvänä.
 
omaan korvaan kuulosti menevän kyllä aivan miten sattuu.

Jostain luin että Van Halenin Right Here Right Now-liven laulut Hagar joutui laulamaan uudelleen alusta loppuun studiossa. Eddie ei tykännyt joistakin mokista kuulemma;)...
Ja Priestin Unleashed In The Eastin laulut piti vetää uudelleen studiossa koska Halfordilla oli flunssa Japanin kiertueen aikana. Tiedä sitten vedettiinkö esim. kitaratkin uudelleen (jossain näin väitettiin).

Unleashed In The East on yksi parhaita Priestin levyjä ja olenkin hämmästellyt sen hyviä soundeja, mutta enpä sen enempää ole ajatellut että olisivat jälkikäteen korjailtuja. No parempien soundien kanssa on tietysti mukavampi kuunnella. Erityisesti tuon levyn Diamonds and Rust on tajunnan räjäyttävä.

joku muu sikko: En tiedä onko sama levy mutta kuulin taannoin autoatallissa radiosta jotain g&r:n "liveä" olikohan radio rockista tai citystä. Alkoi oikein naurattaa kun oli niiin tarkkaa studio soittoa yleisömökän päälle kuin olla vaan voi.
 
Satasesta vetoa että biisi oli Get In The Ring, löytyy Illusioneilta eikä yritäkään olla liveä vaan siinä on jollain absurdilla huumorilla yleisöpätkää ja huudatuksia alussa ja lopussa. Live Like A Suicide taas oli levyfirman radiopromo, jonka ainakin Rose haukkui julkaisun jälkeen notta äläkää ostako.

iPadGuitarist: Unleashed In The East on yksi parhaita Priestin levyjä ja olenkin hämmästellyt sen hyviä soundeja, mutta enpä sen enempää ole ajatellut että olisivat jälkikäteen korjailtuja. No parempien soundien kanssa on tietysti mukavampi kuunnella. Erityisesti tuon levyn Diamonds and Rust on tajunnan räjäyttävä.
 
"Unleashedista" oli joskus Classic Rockissa tai muussa vastaavassa hauska pilakuva, jossa Rob Halford istui radiolähetyksessä.
 
- Pitääkö paikkaansa, että "Unleashed in Eastia" on myöhemmin paikkailtu studiossa?
- Voin vakuuttaa teille, että tämä tieto ei missään tapauksessa pidä paikkaansa. Koko albumi on äänitetty niin livenä kuin se on vain mahdollista, eikä Judas Priest koskaan alentuisi moiseen huijaukseen... No, miltä se kuulosti?
- Vastaukseen taisi tulla vähän kaikua.
- Ok, otetaan uudelleen! Voin vakuuttaa teille, että tämä tieto...

Marlowe: "Unleashedista" oli joskus Classic Rockissa tai muussa vastaavassa hauska pilakuva, jossa Rob Halford istui radiolähetyksessä.
 
- Pitääkö paikkaansa, että "Unleashed in Eastia" on myöhemmin paikkailtu studiossa?
- Voin vakuuttaa teille, että tämä tieto ei missään tapauksessa pidä paikkaansa. Koko albumi on äänitetty niin livenä kuin se on vain mahdollista, eikä Judas Priest koskaan alentuisi moiseen huijaukseen... No, miltä se kuulosti?
- Vastaukseen taisi tulla vähän kaikua.
- Ok, otetaan uudelleen! Voin vakuuttaa teille, että tämä tieto...
 
Tohon aikaan livelevyt (ja kokoelmat) olivat enemmän arvossaan, mitä nykyään - tai ainakin siltä tuntuu. Livelevyt olivat kuin kokoelma, joka keräsi bändin parhaat biisit samoihin kansiin bändin sen hetkisessä kunnossa. Nyt kokoelmat tuntuu turhilta, mutta ennen ei kaikilla ollut varaa ostaa kaikkia studiolevyjä voidakseen kuunnella niiltä yksittäisiä hittibiisejä. Livet piti olla viimeisen päälle tehtyjä.
 
Ozzy Osbournen Live&Loud on erinomainen tallenne. En halua tietää, paljonko jälkiäänityksiä on:)

Heh en kyllä ihmettelisi vaikka kaikki Ozzyn livet olisi jälkikorjailtu (ainakin Ozzyn laulun osalta, toisaalta onhan soittomokatkin olemassa;))... Samat sanat Sapatin livelevyistä. Muuten eikös Dio ja Iommi "tapelleet" studiossa Live Evilin oikeasta miksaamisesta (ei siis välttämättä tarkoita että olisi jälkiäänitetty mitään mutta näin kuriositeettina mainitsisin)? Tekivät äänittäjän hulluksi kun kumpikin vaati omaa osuuttaan korostetuksi vuoron perään päivästä toiseen;)...

Marlowe: Mark Putterfordin kirja "Black Rose: Phil Lynott ja Thin Lizzyn tarina" tietää puolestaan kertoa seuraavaa:
 
"Live And Dangerous oli 75-prosenttisesti livelevy", (yhtyeen manageriportaaseen kuulunut Chris) O'Donnell toteaa. "Loput on jälkiäänitystä, lähinnä laulua ja kitaraa, jotta saimme siistittyä soundia. (s. 151)

 
https://www.youtube.com/watch?v=CjtR0SjlPtE
 
Tuossa sanotaan, että 30% Live :D Ja kerrotaan stoori koko levystä..

Mukana tulevan tiedoitteen mukaan tämä olisi saletisti 100% live.
 
http://i981.photobucket.com/albums/ … smission/peony_cd_2012/CIMG2912.jpg
 
http://203.144.224.125/dvdcover/Gang10/314613_b.jpg
 
"Demonstrating faultless musicianship, this is a true recording of excerpts of one dire straits performance, containing no re-recording or overdubs of any kind."

Minä en lämpene live-levyille ylipäätään. Studiolevyt on tehty kotona kuuntelemista varten. Menen keikalle jos haluan liveä. Ei siitä livetunnelmasta oikein saa kiinni kuuntelemalla. Kuva jos on mukana niin se on vähän parempi.