Yleistä keskustelua musiikista ›

Kyllä kovin on satakieli. Pikku-Huopalahdessa on paljon, on se vaan intensiivinen tulkitsija. Jotenkin paksu ääni vaikka ihan mitättömän näköinen. Lintumaailman Susan Boyle.
 
Toinen mainitsemisen arvoinen vois olla lehtokurppa. Kaksi sammakkomaista kurahdusta ja terävä psist tehostamaan sanomaa. Lentelee illalla reviirinsä reunoja ja tekee selväksi muille lehtokurppauroille että mun tontille ei oo muuten asiaa. Ja naaraille että tervetuloa, täällä saa pesää ja pesiä.

Näitähän on monta. Mustarastas ja laulurastas päästelevät monimutkaisia loruja ja matkivat, jopa vastaavat vihellyksiin ja muiden lintujen ääniin. Peipon monimutkainen luritus kuuluu kevääseen, kuovin ääni jostakin kaukaa kesäillassa rauhoittaa, tilhiparvi pakkaspäivänä kuulostaa miellyttävältä, fasaanin ponteva töräys ei jätä ketään kylmäksi.

Puun takaa tulivat taas kevyet mullat: Heinolan lintutarhan puhuva korppi Julli kuoli. Tosin jo puoli vuotta sitten, mutta Hämeessähän tässä ollaan.
https://youtu.be/DaAhl4HhL7c
Julli tuli tarhaan vuonna 2006.

Rokkikukko.

Mäkikotka.

Mustarastas on iha vitunmoine. Juttuu tulee ja joka verse erilainen vaikka rakenteeltaan tunnistettava.
Varis taas on niin samaistuttava tapaus että ei voi olla tykkäämättä siitä räksätyksestä.

Naureskelin tässä päivänä muutamana, kun taloamme kiersi muriseva ja haukahteleva korppi. Se oli selvästikin varttunut alueella, jossa on puheliaita koiria. Korppi nyt tietysti on kiinnostava omallakin kielellään, kuten pöllöt ja haukatkin.

Sunnuntaiaamuna heräsin siihen kun pikkusieppo lauloi riippumaton yläpuolella. Kaivoin tallentimen taskusta ja äänitin lintua sängystä käsin. Jälkeenpäin toimitin tallenteista mm. minuutin pätkän, jossa oli mukana liuta eri lajeja. Jännä oli huomata, että yhtenäinen aamusirkutus ei ollut sattumanvaraista: solisteina toimivat kovaääninen pikkusieppo ja kultarinta, mutta välittömästi jommankumman tauottua kuului samoja aallonpituuksia käyttävä sinitiainen tai pajulintu. Ympyrää lentänyt iskoskelo kotkotti välillä bassorytmiä.
 
Tutkijat ovat todenneet eri puolilla Maapalloa että lintujen laulu ei ole sattumanvaraista, vaan kukin laji käyttää aallonpituuksiaan siihen aikaan vuorokaudesta kun ääniympäristössä on ekolokero vapaana.

Itse asun katuosoitteessa Muuttolinnunreitti ja meteli illansuussa on näin keväisin/kesäisin aikamoista. Eri lintulajeja löytyy useita ja luulisin että kovaäänisin on joku mustarastaan tapainen. Nämähän ilmeisesti tuppaavat lauleskella keskenään eli yksi aloittaa ja toinen vastaa hetken kuluttua. Itse biisi vaihtuu ja elää koko ajan ja variaatiota löytyy, olisivatko sitten jotain jazz-henkisiä hemppoja..
 
E: jos Tomaattioravavalla on kerran samanlaista tietoa niin näitähän ne on oltava.
E2: Kuuntelinpa eilenehtoolla näitä "oikein tuelta" ja ovat kyllä melkoisia. Tempo pysyy samana mutta teema elää koko ajan vapaasti ja kahta samanlaista säettä en kuullut peräkkäin. Aikamoisia veijareita.

Kirjosieppo luikauttelee myös kauniisti. Kuuntelin eilen sellaista kun muutti tuohon pönttöön pihapuuhun.

Mustarastas laulelee ja syö kaikki istutuksen siemenet ja tonkii kukka penkit yöaikaan?

Veksi: Mustarastas laulelee ja syö kaikki istutuksen siemenet ja tonkii kukka penkit yöaikaan?
 
Mustis tonkii aamuisin matoja, siemeniä ja istutuksia mussuttavat peippolinnut ja fasaani.

Yksi maamme kiehtovimmista lintuäänistä on vielä mainitsematta, nimittäin kehrääjälintu. Kun on kesäyössä onnistunut kuulemaan läheltä kehrääjän 'surinaa', tietää kokeneensa jotain taianomaista!

Ike Cabin: kehrääjälintu
 
Pari kehrääjätallennetta:
https://soundcloud.com/tolly-music/nightjah
https://vimeo.com/146108406

Lunni: https://www.youtube.com/watch?v=wfZMdr4_UCo
 
Erämaaoloissa korppia kuuntelee oikein mielellään.

Taivaanvuohi (tai joku sellainen). Ääni kuulostaa joltain elämeltä. Tai siis sellaselta jolla on jalat. Eiku siis neljä jalkaa ja karvanen turkki.

Tomtom: Taivaanvuohi (tai joku sellainen). Ääni kuulostaa joltain elämeltä. Tai siis sellaselta jolla on jalat. Eiku siis neljä jalkaa ja karvanen turkki.
 
Tämähän ei ole laulua, vaan linnun pyrstösulat pitää ko. äänen.
 
Ite diggailen mustarastasta. Se kun alkaa kevät talvella laulaa niin aina elämä alkaa voittamaan. Kuikka tietty lähellä sydäntä myös ollu aina. Punakylkirastaan semi sähkönen lyhyt luritus jonka perään muutaman sekunni skät sekoilu. Myös punavarpusen surumielinen dii dy diu on noussut suosikiksi tänä keväännä. Myös punatulkun haikeaa, hieman erikoista viheltelyä arvostan. Onpas nää kaikki jotenki punasia nyt.. =D
 
Monen mainitsema satakieli on jees, mut loppujenlopuksi ei se kovin nättiä ole. Tästä sekoiluosastosta esim. rastaskerttunen on paljon kivempi.
 
Hyvälle mielelle tulee myös tiltaltin humoristisesta siltsaltsaltsiltsaltsiltsaltsalt laulusta ja sirittäjän pöydällä pyörivää kolikkoa muistuttavasta tsik tsik tsiktsitsitsitsitsrrrrrrrrrrrrrrr äänestä.