Yleistä keskustelua musiikista ›

tarmo: Ihailen tuota sun itseluottamusta! Luovuus on parhaillaan juuri tuota, että pystyy perustelemaan omat mielipiteensä silkaksi faktaksi. Jos perusteluissa on sitten aukkoja, sitä voi perustella vaikkapa omalla kotitieteellisellä blogikirjoituksella, jonka oikeellisuus perustuu siihen, että sun ei tarvitse perustella sen oikeellisuutta, koska olet taiteilija. Fantastista, ihanaa, luovaa!
 
Näppärää, mutta ei, koska minä voin esittää omia mielipiteitäni ja osallistua nettikeskusteluihin riippumatta siitä olenko taiteilija vai en. Jos perusteluissani on aukkoja tai mielipiteissäni vikaa, pyydän arvioimaan niitä eikä minun oletettua yksilöpsykologiaani.

Kovasti väki nyt hyökkää Veli Pesosen persoonaa vastaan. Ilmeisesti ei ole kompetenssia kommentoida kirjoitusten sisältöä?

damn u: Kovasti väki nyt hyökkää Veli Pesosen persoonaa vastaan. Ilmeisesti ei ole kompetenssia kommentoida kirjoitusten sisältöä?
 
Kannattaa kuitenkin mennä vielä edelliselle sivulle ja seurata keskustelun kulkua. Nimimerkit ja henkilöt nimimerkkien takana kannattaa pitää visusti erikseen, enhän minäkään tiedä keskustelijoista mitään muuta kuin sen, mitä he tänne palstoille postaavat. Keskity sinäkin "damn u" pitämään nämä asiat erillään, vaikka sattuisitkin nimimerkkien takaa löytyviä henkilöitä tuntemaan.
 
Itse asiasta: kaikki mielipiteet ovat yhtä arvokkaita, mutta mun mielestä keskustelussa mennään jyrkästi sivuraiteille, jos aloittaja kysyy vinkkejä päästäkseen irti urautumisesta, ja vastaukseksi alkaa sadella analyyseja luovuuden olemuksesta. Analyysejä, joita jopa minun kompetenssillani voi sanoa osin puutteellisiksi, ja vain siksi, että niissä sivuutetaan liian paljon itsestään selviä tosiasioita, joita ei joko tunneta tai oteta muuten vain huomioon. Siitä huolimatta mä olen osin samaa mieltä "velipesosen" kanssa, etenkin niiltä osin kuin luovuus yhdistetään "luomisen tuskaan". Merkittävä ero on kuitenkin se, että minulle luomisen tuska edellyttää vaikutteiden ottamista ja oman luovan työn tulosten kriittistä tarkastelua siinä, missä "velipesonen" tyytyy toteamaan luovuuden olevan harvojen saavuttama mielentila, ja luovuuden tuskan mitä ilmeisemmin olevan työtä juuri luovaan tilaan pääsemiseksi.
 
Jos luovuudella tarkoitetaan vaikutteista irrallista uuden luomista, silloin vaikkapa kaikki länsimaisen musiikkiperinteen mukaisesti sävelletty musiikki, Sibelius, Bach, Beatlesia, Mozart, yms. mukaanlukien ei ole luovaa. Jos toisaalta ei tunne sitä faktaa, että länsimainenkin musiikkiperinne rakentuu tietyistä elementeistä, niiden ollessa jossakin toisaalla muunlaisia, voi erehtyä pitämään edellämainittujen mestareiden työtä vaikutteista vapaana uuden luomisena. Olennaista on kuitenkin se, että tässä yhteiskunnassa po. suorituksia on tavattu pitää varsinkin luovina, ja oletan tämän keskustelun luovuuskäsityksen nojautuvan tähän notoriseen tosiseikkaan. Jos haluaa puhua toisenlaisesta luovuudesta, pitäisikö se sitten tehdä toisessa keskustelussa? Mun mielestä tällaiset asiaan kuulumattomat analyysit pitäisi keskustella vaikka jollakin tiede-forumilla, jos katsoo niiden sinne kuuluvan.
 
Jos haluaa keskustella luovuudesta, sekin voi kuulua jotenkin tähän keskusteluun. Keskustelussa on kuitenkin hyvä puhua samasta asiasta, tai ainakin perustella mielipiteensä myös muille keskustelijoille ymmärrettävällä tavalla, muuten homma menee inttämiseksi. Tätä voi pitää heikomman kiusaamisena, mutta toisaalta: jos keskustelet ruotsalaisen kanssa suomeksi ja väität suomen olevan ruotsia, ei siitäkään keskustelusta tule yhtään mitään, ei vaikka kuinka asiaasi perustelisit. Keskustelun vieminen jollekin muille keskustelijoille selittämättömälle abstraktitasolle on puolestaan hedelmällisen keskustelun täydellistä torpedointia.
 
Jos sinä "damn u" koit nyt tuoneesi jonkin tarpeellisen panoksen tähän keskusteluun, niin se on hienoa. Meitä muita auttaisi moralisointisi sijasta se, että selvittäisit vaikkapa meille sen luovuuden käsityksen, jota "velipesonen" meille ilmeisesti yritti määritellä, mutta minkä arviointiin meidän (tai ainakin minun) kompetenssimme ei ilmeisesti riittänyt.

tarmo: Kannattaa kuitenkin mennä vielä edelliselle sivulle ja seurata keskustelun kulkua. Nimimerkit ja henkilöt nimimerkkien takana kannattaa pitää visusti erikseen, enhän minäkään tiedä keskustelijoista mitään muuta kuin sen, mitä he tänne palstoille postaavat. Keskity sinäkin "damn u" pitämään nämä asiat erillään, vaikka sattuisitkin nimimerkkien takaa löytyviä henkilöitä tuntemaan.
 
Itse asiasta: kaikki mielipiteet ovat yhtä arvokkaita, mutta mun mielestä keskustelussa mennään jyrkästi sivuraiteille, jos aloittaja kysyy vinkkejä päästäkseen irti urautumisesta, ja vastaukseksi alkaa sadella analyyseja luovuuden olemuksesta. Analyysejä, joita jopa minun kompetenssillani voi sanoa osin puutteellisiksi. Monelta osin mä olen jopa samaa mieltä "velipesosen" kanssa, etenkin niiltä osin kuin luovuus yhdistetään "luomisen tuskaan".
 
Jos haluaa keskustella luovuudesta, sekin voi kuulua jotenkin tähän keskusteluun. Keskustelussa on kuitenkin hyvä puhua samasta asiasta, muuten homma menee inttämiseksi. Keskustelun vieminen jollekin muille keskustelijoille selittämättömälle abstraktitasolle on puolestaan hedelmällisen keskustelun täydellistä torpedointia.
 
Mun mielestä itse asiaan kuulumattomat analyysit pitäisi keskustella vaikka jollakin tiede-forumilla, jos katsoo niiden sinne kuuluvan.
 
Jos sinä "damn u" koit nyt tuoneesi jonkin tarpeellisen panoksen tähän keskusteluun, niin se on hienoa. Meitä muita auttaisi moralisointisi sijasta se, että selvittäisit vaikkapa meille sen luovuuden käsityksen, jota "velipesonen" meille ilmeisesti yritti määritellä, mutta minkä arviointiin meidän (tai ainakin minun) kompetenssimme ei ilmeisesti riittänyt.
 
Ei kyse ole siitä että tunnenko jonkun kirjoitukseen osallisista, vaan siitä että kovasti tunnutte olevan aggressiivisia niin kuin sinäkin tässä kirjoituksessasi.
Jos sinua ärsyttää minun kirjoituksessani se, että leikin moderaattoria kommentoimalla keskustelua niin varmaan huomaat itse tekeväsi juuri samoin.

damn u: Ei kyse ole siitä että tunnenko jonkun kirjoitukseen osallisista, vaan siitä että kovasti tunnutte olevan aggressiivisia niin kuin sinäkin tässä kirjoituksessasi.
Jos sinua ärsyttää minun kirjoituksessani se, että leikin moderaattoria kommentoimalla keskustelua niin varmaan huomaat itse tekeväsi juuri samoin.
 
Ymmärrän kyllä pointin, ja myönnän syyllistyväni "kotitarvemoderointiin".
 
Moderointisi lisäksi odottaisin innolla panostasi keskustelun viemiseksi eteenpäin, että päästäisiin takaisin asiaan.
 
E: pahoittelut jälkieditoinneista. Eiköhän tässä ole jo tämä näkökulma tullut osaltani selväksi. On se sitten luovaa työtä tai ei, uuden luomisen kannalta mielestäni tärkeimmät asiat on siinä, että kuuntelee omia tekemisiään, oppii uusia näkökulmia, eli kerää vaikutteita ja ennen kaikkea se, ettei keskity ainoastaan löytämään sitä omaa piilotettua "nerouttaan".
 
Vaikka kyse onkin vain sanonnasta, tämä on silti hyvä elämänohje luovan työn tekijöille: neroudessa on yksi osa lahjakkuutta ja 99 osaa kovaa työtä.

tarmo:
Moderointisi lisäksi odottaisin innolla panostasi keskustelun viemiseksi eteenpäin, että päästäisiin takaisin asiaan.
Vaikka kyse onkin vain sanonnasta, tämä on silti hyvä elämänohje luovan työn tekijöille: neroudessa on yksi osa lahjakkuutta ja 99 osaa kovaa työtä.
 
Itse edelleen peräänkuulutan sitä, että jos halutaan välttää urautumista, niin ei kannata, mielestäni, tuhlata aikaa sen pohtimiseen onko oman tekemisen tulokset nerokkaita tai onko itse nero. Tämä ei kommenttina ylläolevaan kirjoitukseen, vaan yleisesti. Joskus tulee hyvää ja joskus huonoa. Kun tekee paljon niin molempia tulee paljon.
 
Urautuminen voi olla raskasta, mutta aina ei tarvitse keksiä pyörää tehdäkseen hyvää jälkeä, sillä "positiivinen rutiini" on sitä että osaa. Vaikka tekisi tuttua ja turvallista voi silti tehdä hyvää. Kuten moni on edellä todennut se ei pidemmän päälle kehitä.
 
Jos haluaa päästä totutuista tavoista jne eroon, ja kehittyä, ei kannata tehdä uusiutumista itselleen liian raskaaksi sekoittamalla koko pakkaa kerrallaan.
 
Olen myöntänyt itselleni että teen hyvää ja ammattimaista jälkeä musiikissa, mitä sitten teenkin, joskus parempaa ja säännöllisesti keskinkertaista. Nero en ole, mutta ihan kohtuullisen tyytyväinen. Ja toisaalta, on hetkiä jolloin olen ihan tyytyväinen siihen perusjuttuun mitä teen. Tuttua ja turvallista. Tämä toimii mulle.

Yllä viittaan myös siihen että kumpaa pitää tärkeänä: uutta vai riittävän hyvää?
 
Jos haluaa tehdä uutta ja pitää tärkeimpänä arvona sitä että tekee sisällöllisesti uutta, niin sitten varmaan pitää pyrkiä siihen.
 
Jos pitää tärkeimpänä arvona tekemisessään että se on hyvää tai riittävän hyvää ei se välttämättä edellytä aina uutta, eikä uusi uutuuden takia ole välttämättä hyvää. Vai joks joku sano tän, sori?

Taitaa soittajilla ja taiteilijoilla yleensä olla aika yleinen ongelma, että tekeminen alkaa jossain vaiheessa toistamaan itseään. On ne hyväksi todettut maneerit, biisintekotavat, sointukulut yms. joita päätyy aina toistamaan, eikä tahdo enää päästä siihen tilaan missä pää tyhjenee kaikesta jo olevasta ja keskittyy vaan uuden luomiseen.
 
Ensinnä on sanottava, että on tyhmiä kysymyksiä, ja sitten on ihmisiä, jotka eivät osaa siirtyä niistä eteenpäin. Tästä meitä karulla tavalla muistuttaa muun muassa graduarkistot (terv.nimim. humanistien graduja kesätöikseen arkistoinut).
 
Kun lähdetään kysymään, miten yhtäältä välttää itseään toistava keskikertaisuus ja toisaalta luoda jotain uutta, päädytään välttämättä paradoksiin: luomistyö vaatii yksilöiden ruumiillista ponnistelua, mutta uuden luomisen mahdollisuudet määräytyvät populaatioiden tasolla. Jos siis haluttaisiin aloittaa niin sanotusti puhtaalta pöydältä, ei haaste ole niinkään pään kuin koko strategis-toiminnallisen kentän tyhjentäminen. En tosin menisi sanomaan, että se olisi ainoa tie vapautua luomaan.
 
Kun lisäksi on täysin selvää, että vaikuttuminen on jumalaa vähäisempien olemisen muotojen kannalta elinehto, on yksilöllisenä asenteena omaksuttava kiinnostuneisuus vain yleisten kykyjen perversoitumista: kuinka kiivaasti tätä asennetta tavoitellaankaan aikana, jolloin kaikesta havaintokyvystä -- ei pelkästään neroudesta, joka on jo jossain määrin kadonnutkin -- on tullut äärimmäisen niukka resurssi.
 
Viimeiseksi on sanottava, että on tyhmiä kysymyksiä, ja sitten on ihmisiä, jotka eivät osaa siirtyä niistä eteenpäin.

tarmo: (...) Merkittävä ero on kuitenkin se, että minulle luomisen tuska edellyttää vaikutteiden ottamista ja oman luovan työn tulosten kriittistä tarkastelua siinä, missä "velipesonen" tyytyy toteamaan luovuuden olevan harvojen saavuttama mielentila, ja luovuuden tuskan mitä ilmeisemmin olevan työtä juuri luovaan tilaan pääsemiseksi. (...)
 
En ihan tarkoita luovuuden olevan jokin mielentila, on samantekevää onko se mielentila vai ei. Luovuus on luovan yksilön olemus. Mielentila sanana sisältää ehkä vivahteen, että kyseessä olisi jokin yksittäinen vaikeasti saavutettava tila, mutta tosiasiassa luovuus on kompleksinen biologinen, elimellinen ominaisuus.
 
Sikäli luovuudesta puhuminen on tämän ketjun aiheesta poikkeavaa, ettei luovuus ole urautumisen yksiselitteinen tai ainoa vaihtoehto, minun mielestäni ei vaihtoehto laisinkaan. Psykologeilla on paljon käsitteitä kuvaamaan erilaisia mielentiloja.
 
Taiteilijan työskentelytavoista puhuttaessa ei kai voi muuta sanoa kuin että jokainen tekee tavallaan ja ajoittainen urautumisvaara on osa työskentelyä. Koululaitos on perusolemukseltaan urauttava, eikä se ole hyvä tai paha vaan väistämätön asia. On hyvä että asioihin koulutetaan mutta luovuuteen ei voi opettaa.
 
Kerrot että analyysini ovat osin puutteellisia ja olisi hauka tietää miltä osin.

velipesonen: En ihan tarkoita luovuuden olevan jokin mielentila, on samantekevää onko se mielentila vai ei. Luovuus on luovan yksilön olemus. Mielentila sanana sisältää ehkä vivahteen, että kyseessä olisi jokin yksittäinen vaikeasti saavutettava tila, mutta tosiasiassa luovuus on kompleksinen biologinen, elimellinen ominaisuus.
 
Jaa että luovuus on joillain geneettisesti siunatuilla ihmisillä stabiili asian tila? Että sitä joko on luova koko valveillaoloajan koska geenit tai sitten ei ole sitä koskaan, sillä geenit? Nyt haluaisin jo vähän jotain lähteitäkin näille "totuuksillesi".

Karipiirto: Jaa että luovuus on joillain geneettisesti siunatuilla ihmisillä stabiili asian tila? Että sitä joko on luova koko valveillaoloajan koska geenit tai sitten ei ole sitä koskaan, sillä geenit? Nyt haluaisin jo vähän jotain lähteitäkin näille "totuuksillesi".
 
Ota itse selvää.

PomppoK:Tästä meitä karulla tavalla muistuttaa muun muassa graduarkistot (terv.nimim. humanistien graduja kesätöikseen arkistoinut).
 
Onneksi gradujen tarkoituksena ei ole pääsääntöisesti tuottaa uuttaa tietoa, vaan ainoastaan kerätä sitä. Uudet ajatukset esitetään sitten väitöskirjoissa, jos niissäkään :)
 
velipesonen:
 
Kerrot että analyysini ovat osin puutteellisia ja olisi hauka tietää miltä osin.
 
Perustetaan sitä varten vaikka oma ketju tai viestitellään keskenämme. Menee muuten mielenkiintoinen ketju tukkoon, kun ei mulla ole enää mitään uutta sanottavaa.

Karipiirto: Nyt haluaisin jo vähän jotain lähteitäkin näille "totuuksillesi".
 
Ei niitä tarvita. Veli LUO ihan uutta teoriaa.

tarmo: Onneksi gradujen tarkoituksena ei ole pääsääntöisesti tuottaa uuttaa tietoa, vaan ainoastaan kerätä sitä. Uudet ajatukset esitetään sitten väitöskirjoissa, jos niissäkään :)
 
Onneksi.