Yleistä keskustelua musiikista ›

UncleFester:
 
Eli joka viikko löytyy hienoja bändejä mutta jotenkin se runsaus on niin helposti saatavilla ettei tule otettua enää yhtä bändiä tehokuunteluun. Saa olla erittäin kova ja vakuuttava bändi tuolla massan seassa että jaksaa paremmin tutustua.
 
Miksi sitten muka pitäisi tyytyä ns. vähemmän hyvään musiikkiin? Jos kuuntelet pari biisiä, toteat että ok, mutta ei sen enempää niin eihän se silloin jääkään tehokuunteluun. Eikös nyt ole vaan hyvä, että voi keskittyä sieltä paskan seasta niihin oikeasti hyviin ja mielenkiintoisiin levyihin. Sehän on periaatteessa ainoa tapa erottaa ne jyvät akanoista, että kuuntelee paljon kaikkea. Kyllä ne helmet vaan kummasti sieltä pomppii ja palaavaat soittoon uudelleen ja uudelleen. Eli vastaus tähän kysymykseen on ehdottomasti ei ja itse asiassa runsaus vaan korostaa niiden oikeasti hyvien bändien tasoa.

Cathi777: Miksi sitten muka pitäisi tyytyä ns. vähemmän hyvään musiikkiin? Jos kuuntelet pari biisiä, toteat että ok, mutta ei sen enempää niin eihän se silloin jääkään tehokuunteluun. Eikös nyt ole vaan hyvä, että voi keskittyä sieltä paskan seasta niihin oikeasti hyviin ja mielenkiintoisiin levyihin. Sehän on periaatteessa ainoa tapa erottaa ne jyvät akanoista, että kuuntelee paljon kaikkea. Kyllä ne helmet vaan kummasti sieltä pomppii ja palaavaat soittoon uudelleen ja uudelleen. Eli vastaus tähän kysymykseen on ehdottomasti ei ja itse asiassa runsaus vaan korostaa niiden oikeasti hyvien bändien tasoa.
 
Ehkä sitä on hyväksynyt sen faktan että enää ei tule sellaista musiikkia mistään joka vetäis kunnolla vertoja noille vanhoille hyville levyille. Silti hyviä bändejä kyllä löytyy ja on mukava kuulla välillä uuttakin musiikkia eikä pysyä niissä samoissa, koska kyllä nekin pelkästään puuduttaa jos jatkuvalla syötöllä kuuntelee. Kuitenkin uusia artisteja kuunnellessa sitten tulee tuo runsaus vastaan ja itsellä ei sitten siitä syystä tule tutustuttua niihin artisteihin ja muihin levyihin sen syvemmin. Ittestähän tuo on myös kiinni paljonkin eikä pelkästään siitä musiikin runsaudesta. Sen kun ottaisi vaan yhden bändin tehokuunteluun ja hakisi sieltä lisää juttuja, mutta seuraavan klikkauksen takaa jo löytyykin taas jotain hyvää niin ei sitä malta aina...

Dr Dominant: Tossahan saattaa myös olla ainakin osittain sitäkin, että kun tulee ikää lisää ja on jo kuullut sitä sun tätä, vaatimustaso nousee. Pitää sitten oikeasti olla kova veto että jaksaa innostua. Mikä on sekin ihan luonnollista. Musiikkia tehdään tosi paljon ja tänä päivänä on tosi helppoa tutustua nopeasti huimaavaan määrään musiikkia. Kuitenkin siitä kaikesta tehdystä musiikista kullekin vain pieni osa on sitä tosi mielenkiintoista settiä. Mene ja tiedä ...
 
Ittellä käynyt niin että iän myötä oikeastaan laajentunut tuo musiikkimaku ja yhä useammasta bändistä hakee niitä hyviä elementtejä, kuuntelee tarkemmin mitä soittimet soittaa ja sitä kautta arvostaa pieniä juttuja biiseissä, vaikkei nyt välttämättä täysillä niitä biisejä fanittaisikaan. Mutta tosiaan, kyllä saa olla nykyään jo tosi kova veto tuon runsauden keskellä että oikeasti tosi paljon innostuis. Hyvin paljon tasalaatusta hyvää musiikkia, oikeasti harvemmin niitä jotka pysäyttää. Ehkä tuo pysäyttäminen tapahtuu enemmän keikoilla jos on tosi kova bändi, mutta niitäkin täällä Lapissa harvemmin näkee kun ei ole tuo tarjonta niin hirveän laaja.

Jospa se suhde musiikkiin on kuin rakkaussuhde.
 
Musiikki jota rakastan eniten, on sellaista jonka voin sijoittaa emotionaaliseen kontekstiin omassa elämässäni ja tunnemaailmassani. Sillä ei välttämättä ole väliä, kolahtiko se ensi kerralla ihan täysillä. Joskus sitä ihastuu silmän räpäyksessä, joskus ei.
 
Musiikkitarjonnan ollessa nykyään niin runsas, se sijoittaminen emotionaaliseen kontekstiin ei tunnu tapahtuvan enää samalla tavalla. Ei ole aikaa, ainahan sitä löytää jotain parempaa. Arvostellaan musiikkia sellaisenaan, ja huomaa että itsessään se ei välttämättä ole niin vahva. Se tarvitsee kontekstin antavat muistot ja haaveet, suuret tapahtumat elämässä. Aivan kuten huomaa pitävänsä jonkun ihmisen todella tärkeänä kun joku vaikka kuolee, ja ehkä tajuaa että pitäisi edes soittaa joskus tälle henkilölle. Vaikka olisi antanut tälle henkilölle kaksi tähteä viidestä kun se on niin vailla uusia ideoita ja aina yrittää olla juuri kuin kaikki muut.
 
Mitäköhän yritän sanoa... no ehkä joku tajuaa.