Yleistä keskustelua musiikista ›

noille skideille vois varmaan johonkin nurkkaan laittaa paskimman kitaran esille (hommaa jostakin halvan ja vanhan) ja samoten vaffarin ja siihen kyltin "puuhamaa", jotta kokeile tässä ja kerro mistä haaveilet, millasta saundia haet ja millasees soittoon sä kitaraa tarttet, ehkä sitten voidaan jeesata...tai jtn.vast :D
 
Kyllä niille varmaan sekin kelpais, ei tarttis sitten kalleimpiin instrumentteihin kajota, ei ne tosiaan ole mitään "leluja" , joist voi ottaa toisen takaa, jos eka on jo rikki.
 
( ei ole tarkotus loukata alaikäisiä asiakkaita, eikä ehdottaa liikkeen omistajille kalliita lisä hankintoja, tai hengailu tilojen järjestämistä. Jokainen järkevä ihminen varmasti osaa käyttäytyä alan liikkeissä. Mutta aina on olemassa se pieni Innokas, mutta vielä ymmärtämätön ryhmä)

Ite käyny testailemassa kitaroita eri liikkeissä ja aina kysyny myyjältä lupaa tähän. Mielestäni on hyvän tavan mukaista kysyä lupa jos haluaa testata jotain soitinta ja samallahan myyjältä voi sitten kysyä itse soittimesta jos jotain kysyttävää on.
 
Ymmärrän varsin hyvin jos myyjät eivät tykkää siitä että tullaan vaan huvikseen soittelemaan ajankuluksi ilman minkäänlaisia ostoaikeita edes jatkossakaan siihen että ostaisi mitään varsinkin jos samat tyypit käyvät useasti vaan soittelemassa liikkeessä ja pahimmillaan tosiaan naarmuttavat kitarat jne..
 
Myyjäthän on liikkeissä tienaamassa leipäänsä ja kyllä peruskuvioon kuuluu toisen työn kunnioittaminen, oli se sitten myyjä tai muu ammatti.
 
Onhan tuo ongelma muuallakin kuin soitinliikkeissä esim. vaatekaupoissa jne.
 
Ite huomannu osassa liikkeistä noita lappuja kalliimpien tuotteiden suhteen joissa on selvästi merkattu että vaatii luvan myyjältä (ihan hyvä käytäntö) ja jos joku ei näitä lappuja näe/osaa lukea tai huomioida niin se kertookin jo henkilöstä jotain. (ellei ole ihan pikku napero, tai no sehän kertoo ett kyseessä on pikku napero ;-) )
 
Oli tuolla aikaisemmin kanss muutamia hyviä "ratkaisuehdotuksia" pulmaan kuten että esim. kitarat ovat lukittavissa telineissä (ainakin levytukussa on osa kitaroista kiinnitetty sellaisillä muovijutuilla telineeseen).
 
Liikkeessä tietysti voisi olla viihtyisyyttä ja vaikka pallomeri ym. kivaa mutta kyllähän sekin maksaa ja myyjän on tämäkin palvelu laitettava hintoihin ;-)
 
Mulle on ihan sama millainen loppujen lopuksi se liike on kuhan siellä on hyvät lajitelmat, valikoimat ja asiantuntevat myyjät ja sopivat hinnat.
 
ps. ite olen tainnu syyllistyä ainakin turhaan lörpöttelyyn myyjien kanssa ja vieny niiden aikaa (tosin on sitten aina välillä tullu jotain ostettuakin).

musiikkiliike - se on jännä paikka!
musiikkiliike - se on iloinen!
musiikkiliikkeessä vietät vaikka koko päivän kesäisen
 
mun kitaramaikka sentään aikanaan opetti että smoke on the watersin riffiä ei kannata soittaa musiikkiliikkeessä

noille skideille vois varmaan johonkin nurkkaan laittaa paskimman kitaran esille (hommaa jostakin halvan ja vanhan) ja samoten vaffarin ja siihen kyltin "puuhamaa", jotta kokeile tässä ja kerro mistä haaveilet, millasta saundia haet ja millasees soittoon sä kitaraa tarttet, ehkä sitten voidaan jeesata...tai jtn.vast :D

 
Tuo on muuten todella rakentava ehdotus, ainakin mun mielestä. Kannattaisi vakavasti harkita. Siinä voisi kääntää vaikean tilanteen voitoksi, kun nuori ja kokematonkin soittaja kokisi, että hänet otetaan huomioon.

Menee muuten offtopic mut enivei.
 
Ootko koskaan nähny että Suomen Alkossa olis maistajaiset jostain uudesta tuotteesta?Minä en..ikinä!
Tämän siitä saa kun annetaan valtiolle monopoliasema viinahommissa!
 
Toisin oli Tallinnassa.

musiikkiliikkeessä vietät vaikka koko päivän kesäisen
 
Hehhe, tuli tästä mieleen kun oltiin kaverin kanssa eräässä helsinkiläisessä musaliikkeessä. No yhden tiskin takana notkuu kolme myyjää ja yks sanoo toisille meidän kuullen, että kuka jaksaa tämmösellä ilmalla käydä musakaupassa. Rehellinen kommentti :D

Kyllä olen itsekkin sitä mieltä, että juurikin nämä tyypit, jotka tulevat päivittäin musakauppoihin hoitaa bänditreeninsä ja näyttämään uusimmat metallican riffit kavereilleen saisivat saada osakseen pienoisen huomautuksen. En yleistä millään mihinkään tiettyyn ikäluokkaan tai tyyppiin, vaikka selkeästi nämä tahtovat jakautua sinne 10vuoden ikäluokkaan. Koskee ihan kaikkia. Itseäni ainakin hieman ottaa päähän se, jos musiikkinliikkeissä ei ole pienintäkään kunnioitusta soittimia/myyjiä/muita asiakkaita kohtaan.
Mitäs tämä pitää sitten sisällään. Noh ensinnäkin lähdetään yksinkertaisesti siitä liikkeelle, että onko oikein kävellä kauppaan sisään, ottaa se parin tonnin hevikeihäs seinältä ja alkaa rämpätä sitä? Toki tämä on ihan hyväksyttävää, kunhan sitä soitinta viitsii käsitellä huolellisesti. Kuitenkin tämän hintaisiin soittimiin olisi minusta jo ihan ok kysyä lupa myyjältä. Ongelma muodostuukin siinä vaiheessa, kun joka päivä tullaan kauppaan soittamaan tunniksi pariksi noita kalliita kitaroita ja ostoajatus on ainoastaan unelmien tasolla. Ja lisää ongelmia alkaa tulla siinä vaiheessa, kun kitara ei kolisematta asetu takaisin telineeseensä, tai kun kitara jää nojaamaan vahvistinta vasten siksi aikaa, kun saadaan haettua siitä vähän matkan päästä yksi piuha, jotta päästään soittamaan.
Sitten esimerkiksi putkivahvistimien kohdalla näkisin ihan hyvänä tapana sitä, että virtapiuhat saadaan myyjältä. Koska monille ei tunnu olevan tiedossa, miten sitä putkivahvistinta tulisi käyttää (tosin tätä nyt en autom. vaadikkaan alussa olevalta, mutta silloin pitää myös osata kysyä apua). Se on ilkeää katsottavaa kun putkareiden powereita kytketään päälle ja sitten ihmetellään, kun mitään ei kuulu, sitten virta pois ja uudestaan päälle. Ja sama kun vielä tapahtuu parin kaappiin kytkemättömän nupin kanssa...
 
Toinen on se, että vaikka musiikkiliikkeeseen kuuluu ihan luonnollisena osana musiikki , niin jonkunlainen kohtuus kaikessa sentään. Ei ole ketään kohtaan oikein vetää parinkymmenen minuutin soittelua vahvistimen ulvoessa kovemmalla, kuin laki baarikeikoikkejen desibeleistä sallii... Tottakai joskus jos haluaa esim. testata jotain vahvistinta, miten se toimii kovemmilla volumeilla, niin se on ihan oikein. Mutta tässäkin tapauksessa kannattaa siitä myyjälle mainita, ja muistaa etenkin että se testi ei sitten montaa minuuttia kestä, mikäli volumet alkavat olla oikeasti sillä tasolla että kanssa-asiakkaat pitelevät korviaan.
 
Mitenkäs se, että kauppaan kävelee lauma nuoria poikia, jotka päättävät pitää bänditreenit? Voi hyvänen aika. Tottakai yhdessä soitto on aivan todella mukavaa, mutta edelleen tähän on kehitetty ne bändikämpät. Välillä laittaa vain ihmettelemään, että miksi ne riffit pitää tulla päivittäin näyttämään nimenomaan sinne musiikkiliikkeeseen? Kai nyt muitakin paikkoja löytyisi.
 
En missään nimessä halua tuomita tällä kirjoituksella ketään soittajia. Todellakin kannustan jokaista soiton harrastajaa, mutta muistetaan vaan aina kunnioittaa musiikkiliikkeiden omaisuutta sekä ihan sitä yleistä ilmapiiriä. Moraali on aika hyvä mittari näissä. Ja allekirjoittanut ei ole minkään musiikkiliikkeen myyjä, vaan ainoastaan toiminut asiakkaan roolissa, mutta itseänikin on tällainen huono käytös pariin kertaan (itseasiassa yllättävän useasti ja jatkuvasti yleistymässä) sattunut häiritsemään.

Hyvä keskustelunaihe, varmaan lähes jokaiselle musiikkiliikkeen asiakkaalle tuttu. Vaan eipä ole juuri keskusteluun ilmaantunut puuhamaa-harrastuksen vannoutuneita kannattajia palopuheineen;)
 
- Tuli vaan mieleen sellainen ajatus, että musiikkiliikekenttä ottaisi käyttöön yhteiset pelisäännöt; kitarat 'lukkoon', johdot tiskin takaa, myyjän lupa kokeilla. Närää nostaisivat sekä kaikki 12v-asiakkaat että tarmokkaat myyjät, jotka joutuisivat joka asiakkaalle erikseen kytkemään laitteita ja vielä valvomaan ettei nahkarotsin neppari hankaa naarmuja Giban takakanteen.... voisi senkin ajan tiskin takana kahvikupin ääressä lukea vaikka uutta Rumbaa...
 
Mieleen yhtenäiskäytännöstä tuli aiemmin, taisi olla itse Juice Leskisen ajama kampanja ravintoloiden varhaisemmista soittoajoista. Mitenkähän ienee tilanne, aloittavatko bändit nykyään klo 22.00 vai vanhan tavan mukaan klo 00.30?
 
No tää nyt vähän off topic...

taisi olla itse Juice Leskisen ajama kampanja ravintoloiden varhaisemmista soittoajoista. Mitenkähän ienee tilanne, aloittavatko bändit nykyään klo 22.00 vai vanhan tavan mukaan klo 00.30?
 
No tää nyt vähän off topic...
 
Tässä on kyllä kehitystä tapahtunut, ja pääsääntöisesti tosiaan siirrytty varhaisempiin aloitusaikoihin, varsinkin viikolla.
 
Mutta mitä musiikkiliikkeeseen tulee, niin en mä osaa noita "renkaanpotkijoita" niin pahana pitää, niitä on kaikilla aloilla. Soitinkaupassa ne vain ovat vähän nuorempia. Isona niistä kuitenkin tulee hyviä asiakkaita, ja mahdollisesti soitinkauppiaita myös. Sillä tavallahan jokainen meistä on saanut sen alalle vaadittavan pohjatiedon.
:-D
 
Kyllä mä itse osaan arvostaa, jos lapsena sain jostain kaupasta hyvää palvelua vaikka rahaa ei ollutkaan. Eihän se mun syytäni ollut, ettei mulla ollut varaa ostaa kauppaa tyhjäksi, varmasti olisin ostanut kaiken jos rahaa vain olisi ollut. Silti mm. Huttusen veljekset, Aron soittimen Kari Vakkuri, Mechelininkadun Pro-Centerin väki, Bass Centerin Puppe Strandberg ja vastaperustetun Musamaailman myyjät jaksoivat senkin, että törmäsin lukiosta kauppaan joka ikinen väli- ja hyppytunti tyyppaamaan kitaroita kunhan muistin kysyä luvan ja ottaa nahkatakin pois ettei kitarat naarmuunnu. Sen seurauksena olen sittemmin kantanut melkoisen määrän taaloja kaikille. Sen sijaan eräästä Kruununhaan rannan yleis-soitinkaupasta joka on erikoistunut edullisempiin kopioihin sain huonoa ja ylimielistä palvelua, enkä ole siellä aikuisiälläkään käynyt.
 
Paras ostamattajättämis-selitys tuossa joulun tienoilla muuten tuli asiakkaalta, joka jätti kitaran ostamatta koska oli lauantai ja hän ei saanut käsitellä rahaa sapattina, rabbi kun oli.

Kyllä mä itse osaan arvostaa, jos lapsena sain jostain kaupasta hyvää palvelua vaikka rahaa ei ollutkaan. Eihän se mun syytäni ollut, ettei mulla ollut varaa ostaa kauppaa tyhjäksi, varmasti olisin ostanut kaiken jos rahaa vain olisi ollut. Silti mm. Huttusen veljekset, Aron soittimen Kari Vakkuri, Mechelininkadun Pro-Centerin väki, Bass Centerin Puppe Strandberg ja vastaperustetun Musamaailman myyjät jaksoivat senkin, että törmäsin lukiosta kauppaan joka ikinen väli- ja hyppytunti tyyppaamaan kitaroita kunhan muistin kysyä luvan ja ottaa nahkatakin pois ettei kitarat naarmuunnu. Sen seurauksena olen sittemmin kantanut melkoisen määrän taaloja kaikille. Sen sijaan eräästä Kruununhaan rannan yleis-soitinkaupasta joka on erikoistunut edullisempiin kopioihin sain huonoa ja ylimielistä palvelua, enkä ole siellä aikuisiälläkään käynyt.
 
Tuossapa se asian ydin onkin, myyjiltä vaaditaan paljon kun soitinasiantuntemuksen ja palvelualttiuden lisäksi vaaditaan vielä taitoja kasvattaa junior-muusikkoja käyttäytymään asiallisesti ja kunnioittamaan toisen omaisuutta, eli liikkeessä myytäviä soittopelejä. Ja samalla vielä säilyttämään imagonsa mukavana myyjänä.

...Sen sijaan eräästä Kruununhaan rannan yleis-soitinkaupasta joka on erikoistunut edullisempiin kopioihin sain huonoa ja ylimielistä palvelua, enkä ole siellä aikuisiälläkään käynyt
 
Mä olen taas saanut kyseisestä puljusta ihan mainiota palvelua, mutta veikkaanpa että eri myyjältä, on sen verran nuorempi sälli, että tuskin ollut sinun käydessä työikäinen=)

Mä olen taas saanut kyseisestä puljusta ihan mainiota palvelua, mutta veikkaanpa että eri myyjältä, on sen verran nuorempi sälli, että tuskin ollut sinun käydessä työikäinen=)
 
No jatketaan pappa juttuja. MS-Audiotronin Timo Ollila myi mulle kahdet kannut, useita symbaaleja ja lukemattoman määrän muuta tilpehööriä. Syy miksi kävin siellä oli se että oli aina kahvia ja joskus pullaakin tarjolla, ja palvelu Timon puolelta todellakin pelasi. Heitti setin omalla autollaan treenikämpälle. Usein vaan istuttiin takahuoneessa juttelemassa. Olihan sielläkin omat friikkinsä, kosketinpuolen kaveri oli ylimielinen vittupää, mutta hänen kanssaan ei tarvinnut asioida. Ennen settien ostamista kävin kyllä kopsuttelemassa rumpuja ja haaveilemassa paremmista kamoista. Sattui vaan käymään niin että toteutin haaveeni samassa liikkeessä.
Mutta joo, joitain pelisääntöjä kyllä munkin mielestä olisi hyvä noudattaa, ei niiden kitaroiden lukitseminen välttämättä ole hyvä asia. Luulisi että jokaisella on älliä sen verran että kysyy luvan ennen kuin kokeilee mitään. Eihän sitä kaverienkaan kamoja ilman lupaa kokeilla, vai?

Läiskäsin biibobille plussaa, oli mielestäni hyvin kirjoitettu.
Itse olen käynyt ihan pikkupojasta asti samaisessa liikkeessä jossa nyt olen töissä. Muistan vielä hyvin kuinka alle kesätyöikäisenä olin silti joka ikinen päivä liikkeessä testaamassa uusimpia tuotteita ja varmasti rasitin nykyisten kollegoiden hermoja. Aina kun näen nuoren jampan tarttumassa kitaraan, muista myös itseni... olihan se pirun siistiä kokeilla limited edition Rhoadsia tai sitä täysikokoista Marshallin stäkkiä ihan pirun kovalla. Tästä syystä osaan myös antaa anteeksi nykyisille nuorille sen näpläilyn ja show-off meiningin, mutta:
 
a) Nykyään ei enää kunnioiteta toisen omaa, eli kitaroita jotka eivät ole vielä omia, kohdellaan miten sattuu. Kuten biibob kirjoitti, niitä kolhitaan ja naarmutetaan, skeittilaudat pyörii lattialla olevien vahvistimien vieressä ja onpa tolexeihin skriidujakin jäänyt yms.
b) Ei huomioida muita liikkeessä asioivia, vaan luukutetaan soitinta ja tiskillä olevat asiakkaat ja myyjät joutuvat huutamaan mökän ylitse jne. Tosin, tässä vaiheessa yleensä tulee sanottua asiakkaalle että "nyt täytyy olla hiljempaa koska muuten ei pysty palvelemaan muita asiakkaita"
c) Se "saako tätä testata"-muotoinen kysymys ei ole vaikea esittää, mutta ilmeisesti sitä ei kaveriporukan painostuksessa uskalleta/haluta/tajuta kysyä. Ymmärrän ryhmän painostuksen, mutta silti toivoisin peruskouluun ja vielä lukiolaisillekin hyvien tapojen kasvatusta opettavan kurssin. Se ei olisi pahaksi kenellekään.
 
Siispä, soittimia saa ja pitää testata. Se on hienoa, mukavaa, opettavaista ja kaupan jatkuvuuden kannalta hieno asia. Mitä enempi on innokkaita testaajia, sitä enemmän on varmasti jossain vaiheessa myös asiakkaita. Se vain, kun muistettaisiin nuo muutamat pienet kohteliaisuudet ja varovaisuudet lainavermeiden kanssa, niin tätä "puuhamaa-ongelmaa" ei olisi.

En kyllä voi tajuta, että mikä siinä tosiaan on niin vaikeeta kysyä sitä lupaa. Kaksi kertaa olen kitaran kaupasta ostanut, kaksi kertaa olen kitaroita kaupassa testannut ja aina on ollut auttavaa henkilökuntaa vaikka ikää oli reilusti alle 18.
 
Tuli vielä mieleen kun kävin tuota ESPtäni musamaailmassa testailemassa ostoa varten. Istui siihen viereen joku Alexi Laihon näköinen pitkätukka ja pari sen kaveri, varasivat kaikki penkit ja ottivat sen kalleimman ALEXI modelin sieltä seinältä ja alkoivat sweeppaamaan jotain ihan järjetöntä paskaa helvetin kovalla. Se häiritsi varmaankin lähes kaikkia siellä asioivia. Minua, joka oli ostoaikeissa,, muita asiakkaita, myyjiä tiskin takana ja sitä myyjää, joka auttoi minua siinä kitaran hankinnassa. Mikä järki tossa on? Kertokaa mulle. Mikä?

Kiitos, kiitos, kiitos!
Kun laitoin keskustelun puuhamaasta käyntiin, näköjään en ollut ainoa joka noin ajattelee, päätellen runsaasta samankaltaisesta palautteesta.
Ja kuten eräs teistä jo totesikin, ei puuhamaa-ilmiön puolustajia paljoakaan näy...

Ei tietenkään sitä voi puolustaakaan, vaan siitähän onkin kyse että miten se otetaan hallintaan.
Täällä on mun mielestä aika monta hyvää vinkkiä tullut jota kannattaisi kokeilla ilman että tarvii vittuilla ja kiukutella testiteineille.
 
Kailis on ilmeisesti aikoinaan jo löytänyt sen mitä peräänkuulutin mukavasta soitinliikkeestä. Silloin kun on hiljaista, niiden asiakkaiden kanssa voi heittää läppää ja juoda sumppia jos ei muutakaan tekemistä ole.
 
Teinit jotka testailee, niille voi mennä vähän kyselemään ja tarjoilemaan lisää testattavia skeboja sopivammasta hintaluokasta ym pientä.
 
Ei se mitään auta jos naama norsunvitulla kyräilee siellä tiskin takana pää punaisena vitutuksesta, kun tilanteen voi kääntää edukseenkin.
 
Pelimies saa myytyä teineille kitaran että voi soitella kotona...
 
Asiasta voi niillekkin mennä heittämään läppää, ei se niin vaikeaa ole "vajota niiden tasolle" hetkeksi :)

Pelimies saa myytyä teineille kitaran että voi soitella kotona :)
 
Mut isihän sen maksaa kuitenni...

Niinpä, mutta kun tarpeeksi hiillostaa joka kerta kun tulee testailemaan, niin kohta ei enää kehtaa testata ja pitää pyytää sitä isukkia ostamaan omat vehkeet

Kun nyt oikein nimeltä mainittiin, niin for the record: minustakin käytöstavat pitäisi ihmisiltä löytyä ja katsoisin että se "saanko testata kitaraa?" kuuluu tähän osastoon niinkuin myös ylipäätään muiden ihmisten huomioonottaminen. Kirjoituksessani yritin vain tuoda esille toista näkökulmaa tuohon puuhamaameininkin, kun aloitus oli niin kovin negatiivisellä asenteella ladattu.
 
Oma käyttäytymiseni soitinliikkeissä saisi varmaan ketjun aloittajaltakin ihan hyviä pisteitä, aika vähillä testailuilla ja siivosti käyttäytyen ne hankinnat on tullut tehtyä. Mutta esimerkiksi entisen kotipaikkakuntani soitinliikkeessä oli mukava käydä myös muuten vain läppää heittämässä.
 
Tuttavapiirin vähittäismyynti-ihmisiltä (myös 1 kpl soitinmyyjiä) on tullut näkemyksiä myös tiskin siltä puolelta, ja jos se tieto yhtään auttaa, niin työelämääkin on tässä kolmenkympin korvilla jo jonkin verran takana - ei kuitenkaan provikkapalkalla.

Jotenkin särähti korvaan tuo "provikkapalkalla musiikkiliikkeessä töissä". Onko tämä ihan yleinenkin ilmiö?